Rangaistus riippuvuudesta

Posted on Updated on

”Katson vastapäätä istuvaa nuorta miestä. Hän on alipainoinen, likainen, kasvoissa on arpia ja epätoivo huokuu hänestä. Hän on loppu niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Hän sanoo, ettei elä enää kauaa. Pelkään samaa. Jos hänestä ei muutamaan päivään kuulu mitään, alan jo miettiä, keneen otan yhteyttä, mistä alan kysellä. Hän itkee. Epätoivo on todellista, eikä hän sillä hetkellä näe muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa päihteiden käyttöä. Siihen saakka, kunnes hän kuolee.

Nuori mies soittaa katkaisuhoitoasemalta. Hänet on pahoinpidelty muutamaa päivää ennen, hän olisi halukas lähtemään päihdekuntoutukseen. Hänellä on taustalla lukuisia keskeytyneitä hoito- ja kuntoutusjaksoa. Päihteiden käyttö on alkanut jo lapsena ja jatkunut yhä rajumpana huostaanoton päätyttyä. Hän kantaa itsessään jälkiä lapsuudestaan, vanhempien alkoholismista, väkivallasta, turvattomuudesta, hylkäämisistä, kuolemista.

Nuori mies sanoo, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa: kuntoutua tai kuolla. Hän alkaa saada otetta elämästään. Hän hoitaa keskenjääneitä asioita, etsii asunnon, käy käräjillä ja on yhteydessä velkojiin. Tuhkimotarinasta ei voi puhua, eikä ruusuilla tanssita, siihen tämä nuori mies on liian kovia kokenut ja liian rikki. Mutta hän yrittää ja toivoo. Ja onnistuu. Ensimmäistä kertaa eläessään hän on kuntoutusjakson suunnitelmallisesti loppuun asti.

Muutos ei tapahdu hetkessä ja sen täytyy tapahtua hänen tavallaan, hänen lähtökohdistaan. Omaa paikkaa on vaikea löytää, eikä yhteiskunta toivota avoimesti tervetulleeksi. Taustalla kummittelee myös tuleva vankeustuomio. Asiat ovat kaikesta huolimatta paremmin. Hänellä on koti, tavaroita, jotka hän on itse ostanut ja ystäviä. Väkivalta ja rikokset eivät kuulu tähän elämään. Hän ei puhu enää kuolemasta, hän näkee tulevaisuuden.

Mutta menneisyys on kohdattava ja vankeusrangaistuksen suorittamisen aika lähenee. Hän pelkää vankilaan menoa, huumevelkojensa vuoksi kiristetyksi tulemista, väkivaltaa, nykyisen elämän menettämistä ja hylätyksi tulemista. Hän pelkää, ettei hänen päänsä kestä. Pelkoaan hän torjuu päihteillä. Hän puhuu taas kuolemasta, vaihtoehtona vankilaan menemiselle. Tulevaisuutta ei enää ole, on vain vankila.”

Pitkään päihteitä käyttänyt henkilö joutuu todennäköisesti tekemään rikoksia pystyäkseen hankkimaan päihteitä, joita hän riippuvuutensa vuoksi tarvitsee. Päihdemaailma on väkivaltainen ja jo laittoman päihteen käyttäminen on rikos. Noin 90 prosentilla vangeista on päihderiippuvuus ja lähes joka toisella vangilla todetaan päihderiippuvuuden lisäksi persoonallisuushäiriö, ahdistuneisuutta, masennusta tai muu psyykkinen ongelma [1].

Nykyinen järjestelmä tuottaa itselleen enemmän asiakkaita kuin niitä, jotka pääsevät järjestelmästä pois. Vangeista 2/3 on rikoksenuusijoita [2].  Noin 40 prosenttia suljetussa vankilassa olevista ihmisistä on niin kutsuttuja toimintaan sijoittumattomia [2]. He siis vain ovat, selleihin lukittuina. Tätä lukua perustellaan mm. henkilöstöresurssin riittämättömyydellä, laitosturvallisuudella ja vankien moniongelmaisuudella. Liian moni vaikeasti päihderiippuvainen vanki jää kuntouttavien toimien ulkopuolelle.

Koska oikeusprosessit ovat pitkiä, ihmisen tilanne voi rikoksentekohetkestä olla muuttunut merkittävästi ennen kuin tuomio pannaan täytäntöön. Mikäli kuntoutumisessa hyvän alun saanut ihminen jää vankilassa ilman tukea ja kuntoutusta, romuttaa vankeusrangaistus jo saavutetun muutoksen.

Suljetussa vankilassa vuorokausi maksaa noin 205 euroa [3]. Päihdelaitoskuntoutuksen vuorokausihinta on noin 170–200 euroa. Merkittävin ero on siinä, että kuntoutuslaitoksissa henkilöstö on pääosin hoitohenkilöstöä ja vankiloissa valvontahenkilöstöstä [4]. Vankiloissa päihderiippuvaisia ihmisiä pidetään selleihin lukittuina, heitä ympäröivät vartijat, muurit ja kalterit. Vaikka päihteiden käyttö voidaan pysäyttää pakolla, se ei tarkoita, että ihminen olisi kuntoutunut riippuvuudestaan. Tuomion jälkeen riippuvuuskierre rikoksineen jatkuu.

Kunnissa ongelmana ovat puutteelliset palvelut ja riittämättömät resurssit. Palveluihin hakeutuminen on omaehtoista ja palvelun saaminen edellyttää toimintakykyä, jota vaikeasti päihderiippuvaisella ihmisellä ei ole. Päihderiippuvaisia ihmisiä syyllistetään usein motivaation puutteesta ja siitä, etteivät he sitoudu palveluihin. Pitkään päihdemaailmassa elänyt ihminen on irrallaan yhteiskunnasta, eikä välttämättä enää edes itse tiedä, millaista se elämä on, johon hänen pitäisi kuntoutua.

Rikosseuraamuslaitoksen asiakkuutta ei voi valita. Vankeus pysäyttää. Mutta vankeus voisi tarjota myös mahdollisuuden motivaation heräämiseen ja uuden elämänpolun löytämiseen. Motivaatio ei ole pysyvä tila ja siihen voi vaikuttaa tarjoamalla vaihtoehtoja. Päihdekuntoutus rangaistuksen suorittamisen muotona tulisi olla mahdollinen.

Kuntasektori ja rikosseuraamuslaitos toimivat rinnakkain, toisista irrallaan, hoitaen kumpikin omaa tehtäväänsä. Ihmiset kulkevat järjestelmästä toiseen. Tavoite lienee molemmilla sama, mutta keinot sen todeksi tekemiseen eivät nivoudu yhteen. Yhteistyötä tulisi tiivistää ja palvelut tulisi resursoida olemassa olevan tarpeen mukaisesti. Tämä edellyttää avoimuutta, ongelmakohtien tunnistamista, toisten työn tuntemusta ja uudenlaisen toimintakulttuurin omaksumista. Katsetta tulisi yhä enemmän siirtää muurien sisäpuolelta yhteiskuntaan, jossa ihmisten elämä tosiasiassa on ja pyrkiä luomaan yksilöllisiä kuntoutuspolkuja, jotta ihminen pääsisi päihde- ja rikoskierteestä irti.

Onko yhteiskunnalla varaa ylläpitää järjestelmää, joka säilöö vaikeasti päihderiippuvaiset psyykkisistä ongelmista kärsivät ihmiset eristykseen, ilman tosiasiallisia mahdollisuuksia saada riittävää kuntoutusta ja tukea muutokseen? Rangaistuksena vankeus on vapauden menettämistä, ei perusoikeuksien, joihin oikeus hoitoon ja huolenpitoon kiistatta kuuluvat. Rikoksista rangaistaan vangitsemalla, rangaistaanko riippuvuudesta epäämällä mahdollisuus kuntoutukseen?

Nimimerkki: Pala siitä
Kirjoittaja tekee päihdepalveluissa sosiaalityötä

Rangaistus riippuvuudesta

1 Kärkkäinen Jukka, 2011. Vankien terveystilanne. Saatavilla www-muodossa: http://www.porttivapauteen.fi/tietoa/tietopankki/2467/vankien_terveystilanne (Luettu 26.10.2013).

2 Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja, 2012. Saatavilla www-muodossa: http://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-tilastollinenvuosikirja/6ICcdsBTr/Rikosseuraamuslaitoksen_tilastollinen_vuosikirja_2012.pdf. (Luettu 19.10.2013).

3 Vankilapäivä maksaa 205 euroa, yhdyskuntapalvelu huomattavasti halvempaa. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194728945348/artikkeli/vankilapaiva+maksaa+205+euroa+yhdyskuntapalvelu+huomattavasti+halvempaa.html  (Luettu 19.10.2013).

4 Rikosseuraamuslaitoksen tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2012 http://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-monisteetjaraportit/6FcvDvctb/1_2013_TP_ja_toimintakertomus_2012_korj220313VALMIS.pdf (Luettu 19.10.2013).

Advertisements

19 thoughts on “Rangaistus riippuvuudesta

    Pala siitä said:
    30.11.2013 9.37

    Kun puhutaan päihteiden riippuvuuskäytöstä, keskustelussa usein nousee esiin se, kenen syy riippuvuus on. Onko se omaa syytä vai voisiko sen syntymiseen vaikuttaa muitakin tekijöitä. Jokainen, joka on päihteitä joskus käyttänyt, pelaa periaatteessa samaa venäläistä rulettia. Minäkin olen ”kypsässä” 13 vuoden iässä päätynyt päihteitä kokeilemaan. En tuolloin ajatellut, että päihteen käyttäminen voisi johtaa riippuvuuteen. En siis valinnut, että minusta ei tule päihderiippuvaista ja on vaikea uskoa, että joku valitsisi tulevansa päihteiden ongelmakäyttäjäksi. Päihteet vaikuttavat meihin hyvin eri tavoin ja ensimmäiset kokeilut tehdään usein hyvin nuorena, jopa lapsena.

    Ja onko sillä edes väliä, onko kyse omasta valinnasta vai jostain muusta? Jos mokaat, et ansaitse apua? Ei kai se niin mene.

    Päihteiden käytön lopettaminen on AINA oma valinta. Mutta siihen voi tarjota tukea ja avata mahdollisuuksia. Kaivella sitä muutoksen polkua esiin, koska päihderiippuvainen ei aina sitä itse näe. Harva päihteiden ongelmakäyttäjä kuntoutuu riippuvuudesta yksin ilman minkäänlaista tukea. Ja koska me ihmiset olemme erilaisia, myös keinoja tulisi olla vastaamaan näitä yksiköllisiä tarpeita. Ja ne keinot tulisi olla osana ihmisen arkea.

    Rikosseuraamuslaitos ja kuntakenttä kuorivat ns. kermat päältä. Ihmiset, joilla on toimintakykyä jäljellä pääsevät helpommin kuntouttaviin toimenpiteisiin. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat sen sijaan tipahtavat palveluverkon läpi suljettujen vankilloiden asiakkaiksi. Jos edes osa siitä taloudellisesta resurssista, joka käytetään päihderiippuvaisten ihmisten säilömiseen, käytettäisiin kuntouttaviin toimenpiteisiin, voisi näilläkin ihmisillä olla mahdollisuus palata osaksi yhteiskuntaa. Ja saada ote elämästään.

    Kirjoitukseni perimmäinen tarkoitus oli herättää keskustelua siitä, onko nykyinen järjestelmä, jossa päihderiippuvaisia ihmisiä kohdataan, sellainen, joka todella ja oikeasti tukee ja motivoi muutokseen. Kuka loppujen lopuksi hyötyy päihderiippuvaisten ihmisten säilömisestä vankilaan? Halutaanko tarjota vaihtoehtoja vai jättää ihmiset avutta, toisin sanoen pitää riippuvaisina ja osana järjestelmää?

    Liian usein näkee tilanteita, joissa vankeus romuttaa jo saavutetun muutoksen tai vankilassa toteutunut kuntoutuminen katkeaa kuntakentän puutteellisiin palveluihin. Yksikin kuntoutusprosessin katkeaminen järjestelmän toimimattomuuteen on liikaa. Jos ihminen on elämässä heikoilla, ei siitä selviämistä auta se, että järjestelmä vetää maton alta.

    raitis addikti said:
    28.11.2013 9.25

    Addiktio on sairaus joka on addiktin päässä. Se ei tule päihteistä, vaan se aiheuttaa mm. Päihteiden käyttöä. Addiktio on opittujen käyttäytymismallien summa, tunne-elämän sairaus. Addiktio ei häviä päihteiden köytön loppuessa, mutta on mahdollista toimia sitä vastaan. Usein vertaistuki auttaa tässä. Eli ei ole niin yksinkertainen asia että ”no mikset sitten lopeta käyttämästä vaan ruikutat elämästäs?”
    Koko elämä siinä muutetaan. Tiedän mistä puhun, koska olen itse narkkari, tosin raitis sellainen. Vaikka olen fyysiset vieroitusoireet kärsinyt jo, psyykisiin vieroitusoireisiin kuuluu loppu elämän kestävät tietyin väliajoin tulevat käyttöhalut.

    Minna:M said:
    27.11.2013 23.33

    Aina tällaisissa kirjoituksissa erittäin vahvoja mielipiteitä ja kovia arvoja edustetaan kommenteissa, jotka eivät selvästikään omaa mitään omaa kokemuspintaa huumeiden maailmaan eli tunne satunnais- tai, ongelmakäyttäjiä tai ole itse käyttäneet. Kuten alkoholinkin kanssa huumeiden käyttö on kompleksinen asia, jossa yksi on riippuvainen ja toinen vain ruokkii mieltään huvikseen. On erittäin vaikeaa tunnustaa itselleen olevansa sellainen, joka ei voi käyttää vain silloin tällöin jos muu kaveriporukka siihen pystyy. Sitten kun luisutaan, että hengaillaan pelkästään ongelmakäyttäjien parissa, asia on tietysti ihan eri, mutta silloinkin on olemassa monta eri tasoa.

    Tärkeintä olisi, että huumeista alettaisiin vihdoin puhua sosiaalisena ja lääketieteellisenä ongelmana rikosoikeudellisen sijaan silloin kun kyse on vain käytöstä. Ajatusleikkinä voisi miettiä, että jos masturboinnista tehtäisiin laitonta (monen mielestä se on inhottavaa ja rappeuttaa moraalin, joten perusteet ovat olemassa) niin meillä olisi tällä hetkellä olemassa hyvin samankaltainen tilanne kuin huumeiden kanssa. Olisi leimatut masturboijat, jotka olisivat vankilassa, koska ovat ”riippuvaisia”, olisi olemassa suurella rahalla pyöritetty viranomais- ja valistussektori, jossa olisi paljon työpaikkoja ja olisi tietysti olemassa myös hoitopaikkoja masturboijille. Lisäksi keskusteltaisiin, että onko heitä järkeä hoitaa kun kyse on kuitenkin laittomasta asiasta ja omasta valinnasta.

    Entinen läheinen said:
    27.11.2013 12.58

    Kaikenlaisia kommentteja, osa asiaa osa siitä sivusta. Mutta olisi kiva joskus lukea blogia jossa käsitellään päihderiippuvaisen läheisen ongelmia ja turvattomuutta. Aina vain jauhetaan itse riippuvaisen ongelmista ja unohdetaan että ehkä tällä on joku tai on ollut joku joka on todella välittänyt hänestä ja lopulta potkittu sivuun syyllistänein katsein ja lausein, jotka eivät unohdu ihan parissa vuodessa. Milloin päihteistä tehdään asia joka koskettaa muitakin kuin itse riippuvaista??

      Leena Korhonen said:
      27.11.2013 17.12

      Otit esille tärkeän asian päihdeongelmasta kärsivän läheiset. Päihdeongelman kanssa painivan läheiset varmastikin kokevat asioita, joita ei aina huomata ottaa esille puhuttaessa päihdeongelmien kanssa elävistä henkilöistä. Päihdeongelma ei tupsahda tuosta noin vaan. Se vaatii aika pitkän harjoitteluajan. Läheiset voivat olla mukana päihdeongelmasta kärsivän henkilön elämässä jopa vuosia ja vuosikymmeniä. Näkemässä ja kokemassa käytön muodostumista ongelmaksi. Huoli ja erilaiset muut tuntemukset ovat varmaan rankkoja kokemuksia. On lyhytnäköistä, syyllistää sivullisia toisen ongelmasta tai sairaudessta. Syyllistäminen katsein ja lausein kuten mainitsit ”entinen läheinen” johtuu syyllistäjän omasta tilasta ei syyllistetyn se on hyvä aina muistaa. Vertaisryhmät ja muut kohtaamispaikat voisivat olla hyvä voimavara alkoholi- tai muista päihteistä riippuvaisen omaiselle hakea voimia arjessa jaksamiseen. Hyvä että asioista keskustellaan näin tulee esille erilaisia näkökulmia asiaan.

    Se toinen said:
    27.11.2013 12.23

    Kiitos J-p kommentistasi. Olen 6 vuotta ollut käyttäjän kanssa ja kaikki konstit katkoja myöten on kokeiltu.Läheltä seuranneena allekirjoitan J-p.n toteamuksen:toista ei voi pelastaa. Hän joko valitsee käyttää tai lopettaa. Jokainen vastaa huudoistaan. Aina löytyy syitä tuhoamiseen / rakentamiseen. Tsemppiä J-p elämääsi!

    J-p said:
    27.11.2013 11.22

    Oon ollu 33kertaa katkolla en tiedä miks 33:s kerta toimi nyt koht 13v puhtaana!! Ei menny ku kusi lautaa pitkin mut aika mukavasti on elämä edennyt ku lopetti säätämisen!!

    lauratiitinen said:
    27.11.2013 8.55

    Kyllä päihdeongelmaisten täytyy ylittää monta kynnystä, jotta pääsevät hoitoon. Jos lopulta pääsevät, niin vastaako paikka henkilön omia tarpeita, jotta se on tuloksellista. Ei se todellakaan mene niin, että ota vaan itteäs niskasta kiinni. Kunnissa viranomaisten asenteet päihdeongelmaisia kohtaan ovat vaihtelevia. Eräänkin kunnan päihdekuntoutuksesta vastaava kertoi, ettei hän ymmärrä tätä juoppojen hyysäämistä, sillä se on hänen mielestään kunnan varojen tuhlaamista. Millä tempuilla päihdeongelmainen voi saada ongelmaansa apua tuollaisessa asenneympäristössä?

    Kommentoitavissa oleva kirjoitus kysyy yksiselitteisesti, mikä järki tässä nykysysteemissä on? Vankilarangaistus on kosto rikoksesta, eikä pyri puuttumaan niihin syihin, miksi ihminen tekee rikoksia. Tämän takia samat ihmiset tulevat vankilaan uudestaan ja uudestaan. Se on mielestäni yhteiskunnan varojen tuhlaamista, kun ei puututa ongelman juurisyihin.

    niina said:
    26.11.2013 21.17

    Se lnoma valinta eikä toisen, mutta joskusihmisellä ei ole voikia valita sitä mikä olisi parhain. Hoidon yksi tavoite voisi ja pitäisi olla niin muuallakin mielenterveyspuolella, motivaation herättäminen. Kärsimys on ihmiselle usein turvallisempaa, ja jotain niillä päihteillä pakenee. Tarvitaan tukea, jotta kohtaaminen voi tapahtua eikä tarvisi paeta aina.

    Jp said:
    26.11.2013 19.50

    Asiahan on sellainen-joko sä lopetat tai sitten sä et lopeta. Miksi siitä asiasta pitäisi tehdä monimutkainen? On valinta jäädä tilaan ja tehdä pahaa itselleen ja muille-on myös valinta lähteä hakemaan apua ja kulkea se tie loppuun,vaikka retkahtaiskin välillä. En mielestäni tee asiaa mustavaloiseksi-valinta on aina oma. Oli tilanne ja paikka mikä tahansa-valinta on oma-käyttää tai olla käyttämättä. Täytyy päättää ja sitoutua siihen päätökseen-eikä saa antaa periksi vaikka ei heti onnistu täysin.Ei se ole mustavalkoista-se on vastuunottamista omista valinnoista ja sen jälkeen siitä mitä elämällään tekee. Se on vaan totta että aina löytyy tekosyitä.Vankila on helppo paikka käyttää huumeita ja saada seuraa siihen-niin on siviilikin. Huumeisiin liittyy myös se että on samojen ihmisten seurassa jotka käyttää ja sen takia on vaikea lopettaa,kun ei löydä enää päihteettömiä kavereita heti ja osaa olla ihmisten kanssa selvinpäin-tavallaan totta mutta samaan tilanteeseen joutuu kun muuttaa ulkomaille vieraaseen kulttuuriin ja uusiin tapoihin…Ei pitäis pelätä niin paljon että tekee hölmösti tai ei heti osaa-tätä pitäisi hokea enempi”ei ole virhe yrittää-on virhe olla tekemättä mitään vain siksi että pelkää epäonnistumista”.Se mikä Suomessa mättää on se että ihmisten sitouttaminen hoitoon on olematonta-joku hoitopaikka keskellä ei mitään-ei auta. Normaali arki pitäisi pystyä hoitamaan hoidon ohella ja siihen pitäisi perehdyttää ja antaa vastuunotto ihmiselle itselleen eikä hoitajaille,jotta ihminen hoidon aikanakin kokisi pystyvänsä vierottumaan ja olemaan kuivilla normaalissa elämässä. Onko mustavalkoista sanoa että ihminen on itse vastuussa valinnoistaan-ei mielestäni.

    Joonas said:
    26.11.2013 15.20

    Olen täysin samaa mieltä Jp kanssasi siitä, että päihteistä niin kuin mistä tahansa addiktiosta vieroittuminen on erittäin pitkälti omasta motivaatiosta kiinni. Voidaan kuitenkin keskustella vankilaitoksen asemasta huumeista eroon pääsyyn motivoivana ympäristönä. Jos puhutaan motivaatiosta, onhan aivan eri asia yrittää päästä eroon huumausaineista ympäristössä, jossa se on keskeinen tavoite ja jossa on runsaasti vertaistukea, kuin ympäristössä joka on tarkoitettu rangaistuksen suorittamiseen hyvin erilaisten rikosten tekijöille.

    On totta, että lopullinen päätös huumeiden käytöstä on aina itsellämme, mutta mielestäni teet asiasta erittäin mustavalkoisen – ikäänkuin huumeisiin ei liittyisi mitään muuta kuin päihtymys.

    Petra/ YAD ry said:
    26.11.2013 14.57

    ”Mennyt on mennyt ja nyt on nyt” on lause, joka kannattaa pitää mielessä myös, kun puhuu päihderiippuvaisen päihteidenkäytöstä omana valintana. Ensimmäiset kokeilut ovat olleet valintoja. Riippuvuuden kehityttyä on kuivioissa jo paljon muutakin. Tahtotilan ja toiminnan välistä ristiriitaa selittää osaltaan taitojen puute. Sen sijaan, että kerrottaisiin, mistä syistä pitäisi olla selvinpäin, pitäisi muistaa kertoa myös siitä, miten ollaan selvinpäin.

      AlaJuomaanKaljaa said:
      26.11.2013 20.23

      Ihan hienoa retoriikkaa, mutta kuitenkin ainoa asia, mikä erottaa satunnaisesti alkoholia käyttävän ihmisen satunnaisesti vaikkapa esimerkiksi kannabista käyttävästä ihmisestä, on kannabiksen laittomuus suhteessa lailliseen alkoholiin.
      Pointti tässä on se, että esimerkiksi minä voisin aivan hyvin vetää päivittäin viinaa aivan ympäristöni riesaksi saakka, enkä siltikään menettäisi sen käyttöni vuoksi työ-, tai opiskelupaikkaani, ajokorttiani ja asuntoani.
      Alkoholinkäyttöni saisi aivan vapaasti levitä ja räjähtää käsiin, eikä kukaan hälyttäisi moraalisessa närkästyksessään poliisia ovelleni ja vaikka hälyttäisikin, niin poliisi ei reagoisi minuun ja juomiseeni, kunhan juon rauhassa sisätiloissa vahingoittamatta ketään.
      Täysin toisin olisivat asiat, jos joku hälyttäisi poliisit kertoen näille, että asunnossani poltellaan kannabista, taikka ”rännitetään heroiinia”.
      Tällöin reaktio olisi välitön pidätys ja putkareissu, sekä siviilielämän keinotekoinen mullistaminen kaikin mahdollisin keinoin.
      Jos ajokortti, se otetaan pois, vaikken olisi koskaan ajanut kannabiksen vaikutuksenalaisena.
      Jos lapsia, ne otettaisiin pois ja sosiaalihuolto rikkoisi sitten lapsienkin turvaisan kotielämän.
      Jos työ- tai opiskelupaikka, sinne kyllä vuodettaisiin tieto mahdollisesta huumerikollisesta tavalla tai toisella.

      Huomautan vuosikausien ajan asiasta puhuneen väsyneellä äänellä, että miettikää nyt aivan tosissanne, paranisivatko alkoholismista kärsivät reippaalla vankilahoidolla ja auttaisiko päihdeongelmaansa, jos alkoholi kiellettäisiin heiltä lain voimalla?
      Auttaisivatko pimeät velaksikin myyvät myyntikanavat heitä päihdeongelmissaan ja veisikö se valtiolta automaattisesti jokaikisen mahdollisen haittavero€uron?
      Pitäisikö näitä ihmisiä vangita ja heittää putkaan yhä uudelleen ja uudelleen, että HE PARANISIVAT??

      Sitten sellainen seikka, että vaikka käytinkin yhtenä esimerkkinä kannabista ihan puoliprovokaatiomielessä, niin pitäisikö sen käyttäjiä vangita vankilaan, jotta he selviäisivät jumalattomasta addiktiostaan kannabikseen, joka tosin THL:nkin päihteiden riippuvuus -vertailun mukaan addiktoi jopa vähemmän kuin kahvi?

      Miksi ylipäätään laki määrittelee joillekin ihmisille addiktion, jonka mukaan heitä sitten rangaistaan sakoilla, putkaöillä ja vankeusrangaistuksilla, vaikka nykylääketiede ja ylipäätään tutkimus todentaa ettei sellainen ole oikeastaan noteerattavasti mahdollista tiettyjen laittomienkaan päihteiden kohdalla?
      Esimerkiksi psilocybiini ei addiktoi, mutta siltikin ns. taikasienten käyttäjiin suhtaudutaan addikteina ja tämä on todella hyvä esimerkki todellisuuden kieroumasta, jonka moni tuntuisi nielevän, koska se ”tieto” tulee lakijärjestelmästä, eikä lainkaan siitä mikä asiaa tutkii ja jonka mukaan nimenomaan psilocybiini ei addiktoi…

      Päihteidenkäytön aiheuttamien terveysongelmien hoitamiseen ei todellakaan kuulu poliisi, saatikka vankilan vartija, vaan terveydenhoidon ja tarkemmin päihdeterveydenhuollon ammattimainen ja koulutettu henkilökunta.
      Poliisi ”hoitamassa” päihdeongelmaa on sama, kuin pukki vartioimassa kaalimaata.
      Kumpikin hoitaa tuota pestiänsä mitä suurimmalla mielenkiinnolla, koska kumpikaan ei sitä asiaa hoida, mutta kumpikin elää siitä asiasta.

      Hieno teksti tuo minkä kommentteja tässä sitten luetaan ja kirjoitellaan, mutta herätkää siihen, että kun nyt keskityn siihen kannabisaspektiin, niin siinä lähtökohtaisesti pärjääväkin ihminen voidaan tuoda tuohon päihdehelvettikierteeseen, joka alkaa kannabiksen käytöstä vangitsemisesta ja päättyy sitten siihen, että henkilö laitostuu vankilassa.
      Se ei ole sen kannabiksen vika, että joku mätänee onnettomien sattumien vuoksi laitoksessa, vaan vuoden -72 epäonnisen kolikonheiton….

      Kolikolla on arvottu tuhansien ihmisten elämät sellaisen tahon tuhottavaksi, joka ”auttaa” lainmukaisesti päihdeongelmaiseksi määriteltyjä vankilalla…

        Nähnyt katuja ammatissaan 15 vuotta said:
        27.11.2013 13.19

        Vankilaan joudutaan jos tekee rikoksen (yleensä vaaditaan useampia), ei sen takia että on riippuvuus johonkin. Pitäisikö narkkarin joka nyt vaikka ryöstää aseella uhaten kaupan, jättää tuomitsematta sen takia että on riippuvuus huumeisiin? Elämä on täynnä valintoja, ei huonoista valinnoista kuten narkkaamisesta pidä kenekään päätä silitellä.

        kannabis on kerta meillä määritelty laittomaksi aineeksi niin silloin sitä pitäisi osata olla käyttämättä. Kyllä normaali ihminen osaa elää yhteiskunnan normien mukaan vaikka ei välttämättä kaikkia lakipykäliä allekirjoitakkaan.

        Vaikea uskoa että kukaan joka narkkareiden kanssa on ollut paljon tekemisissä ja tietää mistä puhuu kirjoittaisi näin kuin sinä ihan tosissaan…

          iläär said:
          27.11.2013 19.10

          Ei se huumeidenkäyttö nyt mikään vankilastapois-kortti ole, tottakai jos ryöstät kaupan aseella uhaten, ansaitset siitä asianmukaisen tuomion! Pointtina (joka tuntui menevän sinulta vähän ohi) oli se, ettei _päihteidenkäytöstä_ kuuluisi rangaista, sillä se ei palvele käyttäjän, eikä yhteiskunnan etuja.

          AlaJuomaanKaljaa said:
          27.11.2013 21.21

          Tottakai kerron sinulle sellaisen asian, mikä saattaa sinut kokonaista kansanosaa epäinhimillistävine puheinesi naurunalaiseksi ja se on se seikka, että sana ”narkomaani” tulee sanasta narkomania, joka taas on hyvinkin pitkälti synonyymi sanalle addiktio ja kannabiksen addiktiopotentiaali on mitätön, itseasiassa kotoisan THL:n mukaan jopa vähemmän addiktoiva, kuin kahvi.
          Tämä fakta löytyy terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta sivujen omalla hakutoiminolla termeillä: ”päihteiden riippuvuus -vertailu”.

          Jos et tällaista asiaa kannabiksesta tiennyt, niin et taida olla kovin validi henkilö puhumaan koko asiasta.

          Oma kantani oli se, että vain epäonnistunut ja kolikolla arvottu laki määrittelee toisille ihmisille addiktion, jota terveydenhuollon ammattilaisten, sekä asiaan perehtyneiden tutkijoiden mielipide ei enää tue ja se on seikka, joka on vain osoitus todellisuuden kieroumasta, jota kuin tilauksesta kokonaista kansanosaa panettelevalla kommentillasi esitit.

          Koskapa kannabikseen ei muodostu addiktiota, ei kenenkään tarvitse ryöstää, tai varastaa rahaa rahoittaakseen käyttöänsä, sillä pakonomaista tarvetta käytölle ei ole.
          Olen itse tuntenut joitakin ihmisiä, jotka on pakko laskea narkomaaneiksi, mutta kannabis ei ollut addiktionsa lähde.
          Sitten olen tuntenut ja tunnen edelleenkin täysin hyvin elämässään pärjääviä kannabiksenkäyttäjiä, joilla ei ole addiktiota kannabikseen, koska sen päihteen farmakologia ei moista aiheuta.
          Aivan turha siis puhua narkomaniasta, jos puhutaan kannabiksenkäytöstä.

            15vuotta kannabista kärryytellyt said:
            28.11.2013 9.58

            Eipä tässä muuta kuin että olet siinä määrin oikeassa että kahvi todellakin on paljon enempi akkiktoiva aine kuin kannabis, puhun kokemuksesta. Jos aamulla ei ole kahvia tulee helvetillinen kiire kauppaan sitä hakemaan, mutta jos aamulla ei ole kannabista, ei se ole todella niin tärkeää, että sitäkin pitää lähteä jostakin heti hakemaan. Aamukahvi vastaan aamusavut, valitsen kahvin.

    Jp said:
    26.11.2013 12.40

    Hmm-huumeiden käyttäminen on oma valinta ja siitä vierottaminen on myös ja ainoastaan omasta päästä kiinni. Vaikeaahan se on ja apu on aina tervetullutta,mutta mielestäni päihdehuolto on menossa liikaa sinne suuntaan ettei tunnusteta sitä tosiasiaa ettei ihmistä voi pelastaa kukaan muu kuin oma päätös selviytyä ja haluta olla kuivilla. Kuulostaa hiukan kovalta-mutta kun olen läheltä seurannut ihmisiä jotka rimpuilee näiden asioiden kanssa niin loppujen lopuksi-ne selviää jotka tosissaan tahtoo.Ja on valmiita tekemään töitä sen eteen. Useasti törmää ihmisiin jotka puhuu että ne tahtoo,mutta tekojen osalta se ei vaan näy. On helppoa jäädä surkuttelemaan mennyttä kauheutta ja sanoa se syyksi nykyiseen käytökseen,mutta se on mennyttä ja nyt on nyt. Jokaisen pitäisi pyrkiä suomaan itselleen parhaat mahdollisuudet onnistua tässä hetkessä eikä katsoa liikaa menneeseen ja hakea syitä tuhota elämäänsä meenneellä pahalla. Kaikki kun voivat olla ilmankin huumeita-valinta sekin on.

      anonyymi said:
      11.12.2013 15.04

      Tai sitten eivät. En nimittäin yhtään ihmettelisi, jos iso osa addikteista olisivat alitajuisella tasolla itselääkitsijöitä ja kyseessä olisi pohjimmiltaan jonkinasteinen psyykkinen tai psykokemiallinen ongelma eli selvänä oleminen vain tuntuisi jollain tasolla epämukavalta jo ”syntyjään” ja pahaa oloa lähdettäisiin sen vuoksi lievittämään.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s