Sosiaalipalvelutehtävien koulutuspoliittinen sekametelisoppa

Posted on Updated on

Suomalaisessa järjestelmässä viimesijaisia sosiaalipalveluita toteuttavat kunnissa pääasiassa sosiaalityöntekijät (yhteiskunta- tai valtiotieteen maisteri) ja sosionomit (AMK). Nämä kaksi sosiaalialan ammattikuntaa ovat yhdessä toimiessaan tehokas kaksikko.

Hallitus linjasi rakennepoliittisessa ohjelmassaan muutoksia sosiaalipalvelutehtävissä toimivien koulutuspätevyysvaatimuksiin. Linjaus tehtiin niin epäselvästi, ettei kukaan tiedä, ollaanko nyt alentamassa sosiaalityöntekijöiden tai sosionomien (AMK) pätevyysvaatimuksia, ja uhkaako hallitus purkaa tämän kaksikon hyvän yhteistyön?

Rakennepoliittisessa ohjelmassa[i] osana alempien korkeakoulututkintojen työmarkkinakelpoisuuden vahvistamista esitetään ammattikorkeakoulututkinnon kelpoisuuden laajentamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallitukselle valmistelemassa tekstissä mainitaan “kelpoisuus sosiaalityöntekijän tehtäviin”. Kuitenkin tekstissä, jolla sosiaalityön tehtäviin viitataan, kuvataan “sosiaalialan kelpoisuusvaatimuksista annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös sosionomi (AMK)-tutkinto tuottaa kelpoisuuden sosiaalipalvelutehtäviin. Vaativiin sosiaalipalvelutehtäviin edellytetään jatkossakin ylempi korkeakoulututkinto.”[ii]

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Ensinnäkin, sosiaalipalvelutehtävät on määrittelemätön ja epämääräinen käsite, jollaista ei sosiaalialan kentällä tai koulutuksissa tunnisteta. Se ei tarkoita samaa kuin sosiaalityöntekijän tehtävät. Toisekseen “vaativat sosiaalipalvelutehtävät” viittaavat tässä ilmeisesti sosiaalityöntekijän pätevyyteen ja tehtävänkuvaan. Kolmanneksi, “jatkossakin” näyttäisi viittaavan siihen, että sosiaalityöntekijän kelpoisuuksiin ja pätevyyteen ei kajota – tai näin kohdan voi myös tulkita. Tarkoitus on ilmeisesti ensisijaisesti määritellä “sosiaalipalvelutehtävät” eli käytännössä sosionomin (AMK) ja sosionomin (ylempi AMK) sekä sosiaalialan perustutkinnon (lähihoitaja) tehtäviä. Kyseessä lienee siis tehtävärakenteen uudelleenmääritys kuntasektorilla.

Tarkoituksena tahallinen harhautus?
Muutossuunnitelmien sekavuus saa väkisinkin pohtimaan, miksi asiat esitetään näin vaikeaselkoisesti. Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa; joko päättävät tahot eivät itsekään tiedä mitä ovat tekemässä tai päätöksenteon sekavuudella aiotaan harhauttaa sosiaalialan työntekijät siten, etteivät he voi vaikuttaa päätökseen ennen kuin on liian myöhäistä. Molemmat ovat mahdollisia.

Kansainvälisesti verrattuna sosiaalialan koulutus on Suomessa korkeatasoista, ja Suomi on yksi sosiaalityön koulutuksen mallimaista.[iii] Mikäli sosiaalipalveluiden pätevyysvaatimuksia ja koulutusta lähdetään uudistamaan, kysymme ketkä osallistuvat tämän uudistuksen suunnitteluun. Onko päättäjillä tarpeeksi ymmärrystä päätösten vaikutuksista? Otetaanko tässä tilanteessa huomioon esimerkiksi sosiaalityön koulutuksen kansainvälinen trendi ja suomalaisen sosiaalityön koulutuksen ja tutkimuksen tunnustettu hyvä taso?

Sosiaalityö on haasteellista ja vaativaa työtä, mutta aliarvostettua. Jo nyt kuntasektorin huonon palkkauksen, raskaan työn, ison vastuun ja arvostuksen puutteen vuoksi pätevät sosiaalityöntekijät hakeutuvat muihin tehtäviin. Osin arvostuksen puutteesta kertoo myös tämä rakenneuudistus. Siitä huolimatta, että sosiaalityön yliopistollinen koulutus tunnistetaan ja sitä on vahvistettu entisestään lisärahoituksella, hallitus antaa ristiriitaisia viestejä siitä, että samaa vaativaa työtä pystyisi tekemään hyvin erilaisen koulutuksen saanut henkilö.

“Säästöillä” voidaan aiheuttaa lisäkuluja
Rakenteiden ongelmiin ei voi vastata lyhytnäköisellä lähinnä kuntasektorin säästöihin pyrkivällä pätevyyskikkailulla. Sosiaalityön pätevyyksien alentamisella olisi pitkäaikaisia ja kunnallista sosiaalihuoltoa laajemmalle ulottuvia seurauksia, koska sosiaalityöntekijöitä työskentelee kuntasektorin ohella myös esimerkiksi sairaaloissa ja järjestöissä.

On tärkeää varmistaa, että sosiaalihuollossakin työntekijät voivat tehdä työtä ja tehtäviä, joihin heillä on riittävä koulutus ja osaaminen. Keinotekoinen pätevyyksillä kikkailu ei tuo siihen ratkaisua, vaan voi päinvastoin aikaansaada nopeasti isot kustannukset, kun työntekijän tosiasiallinen osaaminen ei olekaan tehtävien tasolla. Sosiaalihuolto on merkittävä osa kuntien budjettia. Vaikka sosiaalihuollon työntekijöiden palkat ovat pieniä, he tekevät merkittäviä päätöksiä, joilla on parhaimmillaan tai pahimmillaan pitkäaikaisia vaikutuksia kunnan budjettiin – puhumattakaan niiden aiheuttamista inhimillisistä seuraamuksista.

Sosiaalialan ammattilaiset ja kouluttajat odottavat hallituksen rakennepakettia täsmentäviä tietoja hämmentyneinä ja peloissaan toivoen, että myös he asianosaisina pääsevät neuvottelupöytiin. Työskentelyssä tulee määritellä käytännön ja tutkimuksen kautta hallituksen rakennepaketissa ehdotettujen  “sosiaalipalvelutehtävien” suhde sosiaalityöhön, jonka tehtävä osana sosiaalihuoltoa on selkeä ja vakiintunut. Tärkeä on siis miettiä, mitä tämä sosiaalialan yhteisten töiden uusi yleisnimitys pitää sisällään ja minkälaista osaamista kuntasektorin eri tehtävissä tarvitaan. Eikä tämä mielestämme ole sama asia kuin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen sosiaalityön osalta.

Sosiaalityön yliopisto-opettaja, YTM Mari Suonio, Itä-Suomen yliopisto
Sosiaalityön tutkija, YTM Laura Tiitinen, Lapin yliopisto
Sosiaalityöntekijä, sosionomi (AMK), YTM Satu Marja Tanttu
Suunnittelija, YTM Sanna Lähteinen, Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet, Lapin yliopisto

Tekstin pohjana on käytetty Savon Sanomissa 6.2.2013 julkaistua mielipidekirjoitusta (kirjoittajat: Mari Suonio, Laura Tiitinen, Merja Laitinen, Satu Marja Tanttu) http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/sosiaalityossa-tehokaksikko/1727383

Aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus on julkaistu myös Keskisuomalainen-lehdessä 9.12.2013.

 

 

Advertisements

2 thoughts on “Sosiaalipalvelutehtävien koulutuspoliittinen sekametelisoppa

    Hanna Elo said:
    15.12.2013 14.19

    Minusta asia ei ole ihan noin synkkä. Ainakin Helsingin yliopistosta sai laadukasta teoriaopetusta, joka kyllä vastaa käytännön työn tarpeisiin, vaikkei heti uran aluksi siltä ehkä tuntunut (silloin aluksi en ehkä osannut oikein vielä reflektoida että mistä mikäkin ajatus tulee, teorioista vai tunteista vai mistä). Menetelmät voi opetella työn ohessa täydennyskoulutuksena, jos vaan työnantaja semmoiseen suo resursseja ja paljon on kiinni omasta aktiivisuudesta. Sosiaalityön yhteisöä puolestaan rakennetaan parhaillaan, se flahsmob -tempaus ja tämä blogi ovat minusta yksi keino tiivistää rivejä kansallisesti halki Suomen ja samalla nostaa profession itsetuntoa. Mutta voimme olla eri mieltä näistä, toivon vaan ettet kuitenkaan luovu toivosta, vaikka niin kirjoititkin. Kiitos palautteesta blogin suhteen, lämmittää mieltä (olen yksi blogin ylläpitäjistä).

    Timo said:
    15.12.2013 13.51

    Sosiaalityön koulutus ei ikävä kyllä vastaa käytännön sosiaalityön tarpeisiin.Koulutuksesta puuttuvat taidollisten,menetelmällisten ja persoonaan liittyvä opetus.Samoin teoriat ovat hyvin väljiä,sosiaalityöntekijän identiteetin rakentamiseen ei saa tukea,koska ei ole olemassa sosiaalityön yhteisöä.Tämä sosiaalinen tekijä on loistava tähti muuten melko synkällä taivaalla.Loistakaa kirkkaasti ja pitäkää toivoa yllä.Minulta se alkaa murenemaan.Kelposuuksien muuttamisen jatkuva veivaaminen syö uskoa profession tulevaisuudelta :(.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s