Sosiaalityöntekijä tekee aina väärin

Posted on Updated on

Sosiaalialan ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti mätiä ja kieroja: haluavat mokomat tehdä bisnestä toisten hädällä ja tuentarpeella. Alan opiskelijatkin lojuvat yhteiskunnan kustannuksella yliopiston juhlasaleissa ja lueskelevat jonninjoutavia jorinoita tyhjänpäiväisistä asioista. Sitten kuvittelevat tietävänsä, mitä oikean ihmisen elämä on.

Ja mitä ne työelämään siirryttyään oikein tekevät? Repostelevat keskenään toisten ihmisten asioita. Jos ei sossun jonossa porukkaa riitä, niin kylvävät eripuraa perheenjäsenten välille ja sabotoivat kansalaisten läheisverkostoja, etteivät ihmiset vain alkaisi pitää huolta toisistaan. Yrittävät saada kansalaiset sossun luukulle, vaikka pitäisi toipuneelle alkoholistille salaa kossua kolan sekaan lorauttaa: väkivaltaa, terveysongelmia ja turvakodit täyteen!

Jos meinaa sossuilta ongelmat loppua, niin tutkijat keksivät niitä lisää. Ihan käsittämätöntä, että ne moisesta kiusanteosta ja hölynpölystä vielä palkkaakin nostavat. Kaiken huippu on se, että nämä sossut ja niiden tutkijat kuvittelevat olevansa jonkinlaisia asiantuntijoita ja muuttelevat lakeja tuosta noin vaan miten lystäävät.

Onpa yksi sossu nähty tupakalla ja toinen Alkon jonossa. Niitten kakarat nakkelivat kiviä kerrostalon pihalla. Sellaiset kukkahattutädit voivat kyllä ihan pitää suunsa kiinni kaikissa päihde- ja lastenkasvatusasioissa. Sen näköisiä vanhojapiikoja ovat, että tokkopa ovat edes seksiä eläissänsä saaneet.

Sossut riistävät lapsia täydellisistä perheistä ja jakavat rahaa sosiaalipummeille viinan ostoon. Oikeasti pulassa olevat ihmiset jätetään heitteille!

”Lapsia ryöstelevät kalkkarokäärmeen äpärät”

Sosiaalityöntekijälle edellä kuvatut syytökset ja stereotypiat ovat arkipäivää. Koko järjestelmän epäonnistuminen saatetaan laittaa sosiaalityöntekijän harteille. Raskaiden ja vaikeiden ratkaisujen tekeminen kuten perheiden autonomiaan puututtaessa tai etuuksien myöntäminen ja niiden kieltäminen perustuvat lainsäädäntöön.

Suurin osa sosiaalityön yliopistokoulutuksen aloittavista opiskelijoista kertovat motiivikseen alalle hakeutumiselle halun auttaa. Akateeminen opiskelu kestää lähtökohtaisesti viisi vuotta, jonka aikana suoritetaan yhteiskunta- tai valtiotieteiden maisterin tutkinto ja saadaan sosiaalityöntekijän pätevyys. Tutkinto sisältää teoria-, tutkimusmenetelmä-, käytäntö- ja lakiopintoja sekä laajan sosiaalityötä koskevan tutkielman laatimisen.

Laajasta koulutuksesta ja auttamisen halusta huolimatta olemme tavallisia ihmisiä, joita nimittely ja syyttely loukkaavat. Vaikeaan elämäntilanteeseensa väsyneen asiakkaan suusta tullut nimittely on ymmärrettävää. Sen sijaan stereotyyppinen leimaaminen ja mitätöinti poliitikkojen sekä yhteiskunnallisesti hyväosaisten taholta tuntuu käsittämättömältä.   

”Kalkkarokäärmeen äpärä” – on lainaus erään sosiaalityöntekijän osakseen saamasta nimittelystä. Haluaisitko sinä saada tekemästäsi työstä ja itsestäsi ihmisenä tämänkaltaisen arvion?

 

Kuva: Iiro Väisälä
Kuva: Iiro Väisälä

Kirjoituksessa ilmenevät stereotypiat perustuvat pienimuotoiseen kyselyyn, joka toteutettiin sosiaalialan työntekijöiden Facebook-ryhmässä.

Elina Virokannas, dosentti, yliopiston lehtori, Jyväskylän yliopisto
Laura Tiitinen, YTM, tutkija, Lapin yliopisto

Mainokset

13 thoughts on “Sosiaalityöntekijä tekee aina väärin

    EiVoiVoittaa said:
    25.8.2016 12.30

    Näistä kommenteista taas huomaa, että sosiaalityöntekijä tekee aina väärin…

    Rene said:
    20.1.2014 14.45

    Ainahan ne ikävät ja epäreilut asiat saavat enemmän huomiota ja ne myös muistaa paremmin. Tuttavapiirissäni on pari juttua, joiden perusteella pitäisin sosiaaliviranomaisia hulluina ja suorastaan psykopaatteina. Niissä isää on kohdeltu niin väärin, että minä haastaisin oikeuteen, jos sattui minulle.

    Tiedättehän millainen on kuspäisen portsari, joka vaan ei tykkää sun naamasta, niin saat kaiken kuran päin naamaa ihan syyttä suotta. Portsari voi valehdella ajaen omaa etuaan. Ja silti se portsari saa tehdä niin asemansa varjolla. Samanlaista kohtelua voi saada myös sosiaaliviranomaisilta. Jos en tuntisi kuulemiani tapauksia myös taustoiltaan, en uskoisi niitä tosiksi.

    Eli kyllä tässäkin asiassa pieni vähemmistö pilaa enemmistönkin maineen. Mutta täytyy muistaa, että sille väärin kohdellulle yksikin tapaus voi pilata koko elämän! Vaikka se näkyisi tilastoissa olemattomana lukuna.

    Palis said:
    11.1.2014 0.49

    Taitaa puuttua se oma kokemus.Sitä ehkä haetaan tällä hyökkäävällä kirjoituksella.”Sossutäti”ei ole kokenut samaa”Elämäsi synkin, henkisesti, fyysisesti raskain kokemuksesi? Se voi olla monien asioiden summa, yksi ns.pieni asia.Sanotaan että heikommat murtuu elon tiellä.Filosofiointia voi jatkaa loputtomiin kaikilla mahdollisilla palstoilla.Siihen osallistuvat kaikki.Kolaritilanteessa autetaan viimeisenä sitä äänekkäintä.Samaa filosofiaa olen noudattanut omassa elämässäni.0lenko sosiaali-tai pelastusalan ammattilainen? En ole.Mietin vain sitä että on hemmetin helppo nostaa itseään esille eri tavoin omilla kannoillaan joilla on valitettavan harvoin syvällisempää arvoa kuin oman rahallisen, puoluekannan, kaverien hyväksynnän (ystävät ovat eri asia) tms.saaminen.Sillä ei ole merkitystä.Sillä on merkitystä että kaikkien ihmisten tarinan takana on monisäikeinen, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän tapahtumarikas ELÄMÄ.Kunnioitetaan sitä että jokainen meistä jaksaa yrittää täällä aikansa.Myös sossutädit.

    Krista Dachauer said:
    10.1.2014 16.59

    Mikä oli tämän kirjoituksen viesti?
    Säälikää sosiaalityöntekijöitä, olemme niin kaltoinkohdeltuja.

    Tämä pitää varmasti osittain paikkansa. Onhan ihmisiä, jotka haistattelevat kaikille, jotka vastaavat heille jotain muuta kuin: ”Kyllä, tottakai, tehdään niinkuin sinä haluat!”
    On myös totta se, että sosiaalityöntekijät työskentelevät puun ja kuoren välissä raha-asioissa.

    Kaipaan kuitenkin sosiaalityöntekijöiltä enemmän ärähdyksiä ja yhteiskunnallista vaikuttamista, jotta epäkohtia korjataan. Sosiaalityöntekijän on oltava henkisesti vahva ja kyettävä taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan silloinkin, kun epäoikeudenmukaisuutta ylläpitää kuntatyönantaja.

    Ilkeät asenteet eivät saisi myöskään johtaa tämäntapaiseen yleistykseen, joka henkii marttyyriutta. Ammattilaisilla pitää olla kykyä myös oman toiminnan reflektointiin, sillä voihan olla myös niin että sosiaalityöntekijä toimii välillä väärin. Vai kuinka?

    Harmittaa myös se, että yliopiston dosentti ja – tutkija allekirjoittavat tällaisen kirjoituksen, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin sosiaalityöntekijöiden omiin loukkaantumisiin, joita on heidän facebook ryhmästään koottu.

    Muutoksia yleisiin asenteisiin saadaan tekemällä rohkeasti oikein ja hyvää. Siihen runsaasti tsemppiä ja rohkeutta kaikille sosiaalityöntekijöille!

      lauratiitinen said:
      11.1.2014 13.14

      Tämän kirjoituksen tarkoitus on tehdä näkyväksi sosiaalityön todellisuutta, yhdestä näkökulmasta. Sosiaalityöntekijöillä on ollut hyvin vaimea ääni, joka ei ole juuri julkisesti kuulunut. Tämän blogi on areena, jossa tuodaan esille sosiaalialan työtä ja asiakkuutta erilaisista näkökulmista.

      Mikäli sosiaalityöntekijöiltä edellytetään toimimista yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseksi, onnistuu se paremmin sellaiselta ammattikunnalta, joka ei ole jatkuvien hyökkäysten kohteena. Työntekijöiden tulisi pystyä käyttämään työaikaansa yhteiskunnan heikompiosaisten puolustamiseen. Kuinka se onnistuu, mikäli heidän omaa asiantuntemustaan toistuvasti mitätöidään? Se kuinka työntekijöitä kohdellaan, vaikuttaa varmasti työntekijän jaksamiseen ja sitä kautta siihen, kuinka hyvin hän pystyy auttamaan kansalaisia ja puolustamaan kansalaisten oikeuksia.

      Kunta voi olla nykyisissä talouspaineissa hyvin haastava työympäristö. Sosiaalityöntekijöitä on pitkään myös vaiennettu. Työntekijöiden toteuttama kansalaisten oikeuksien puolustaminen voi johtaa jopa irtisanomisiin, sillä uhkaamiseen ja kiusaamiseen. Sääliä emme kaipaa, mutta emmekö saisi sanoa ääneen sitä, millaisissa todellisuuksissa töitä joskus tehdään? Sosiaalityössä kriittisyys ja reflektointi on tärkeää. Sitäkin tulee saada tehdä julkisesti. Siihenkin kohdistuu vaientamista.

      Kukaan ei ole kieltänyt sitä, etteivätkö sosiaalityöntekijät tekisi joskus myös virheitä. Onko sellaista ihmistä ja ammattilaista, joka ei niitä koskaan tekisi? Kuten kirjoituksessa mainitsimme, emme hyväksy sitä mitätöintiä ja alistamista, minkä yhteiskunnan hyväosaiset koko alaan kohdistavat.

      -Laura Tiitinen

        Satu Marja Tanttu, sosiaalityöntekijä said:
        12.1.2014 7.18

        On kaksi stereotypiaa, joihin itse olen näiden reilun 10 vuoden aikana törmännyt työskennellesäni sosiaalityöntekijänä. Ensimmäinen on se, että sossu on pöydän takana istuva kylmä byrokraatti ja toinen, että olen siellä pöydän takana säästämässä kunnan rahoja. En ole kumpaakaan. Olen siellä asiakkaitani varten, varmistamassa sen, että he saavat riittävän avun. Pidän työstäni ja pidän asiakkaistani. Asiakkaani ymmärtävät, että on olemassa tietyt rajat, joiden puitteissa työskentelemme. Avainasemassa on avoimuus ja toiminnan läpinäkyvyys. Ja molemminpuolinen arvostus. Kukaan asiakkaistani ei ole käyttäytynyt asiattomasti minua kohtaan ja toivon, että olen itse pystynyt samaan.

        Avoimuus kohtaamisissa ja toiminnan reunaehtojen auki purkaminen poistavat jännitettä työntekijän ja asiakkaan  kohtaamisissa. Pohjimmiltaan on kyse kahden ihmisen kohtaamisesta, joilla tulisi olla yhteinen päämäärä. Kumpikaan ei ole toistaan parempi, heillä on vain kohtaamisessa erilainen tehtävä. Työntekijällä on kohtaamisessa valta tehdä asiakkaan elämään liittyviä päätöksiä, mutta hänellä on myös vastuu tehdä ne asiakkaan hyväksi. Ratkaisut pitää olla yksilöllisesti harkittuja ja perusteltuja ja perustelut tulee olla myös asiakkaan tiedossa.

        Stereotypiat eivät synny tyhjästä ja väitän, että niitä on molempiin suuntiin. Myös työntekijät luokittelevat ja kategorisoivat asiakkaita. On kohtuutonta, että työtään tekevä auttamaan pyrkivä henkilö joutuu kohtaamaan haistattelua, nimittelyä ja uhkaavaa käyttäytymistä. Yhtä kohtuutonta on, että apua pyytävä asiakas ohitetaan, häntä syyllistetään tai hänet mitätöidään. Molempia tapahtuu ja molemmista täytyy puhua. 

          Timo Lustig said:
          12.1.2014 18.18

          Asiakas on on kuitenkin maallikko, mutta sosiaalityöntekijä on ammattilainen. Onko stereotypioiden syntyminen siis sosiaalityöntekijöistä itsestään riippumaton asia ja lähinnä asiakkaiden syy? Jotakin prosessissa on mennyt pieleen, jos asiakkaiden kokemus todellakin on tuo kalkkarokäärmeen äpärä. Tuskin sitä asiakkaan viaksi voi laskea.

          K. said:
          27.2.2014 18.46

          NImenomaan näin. Itse luukun molemmilla puolilla ollena on todettava, että aika harvassa ovat ne sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat, jotka näin ajattelevat. Useimmiten sosiaaliohjaajien vallankäyttö ja vuorovaikutustaidot jäävät sinne negatiivisen puolelle, kun taas sosiaalityöntekijällä on enemmän valmiuksia tähän kohtaamiseen. Miksi, sitä en tiedä?

          Molemminpuolinen arvostus on se juttu. Se voi kuitenkin hämärtyä varsin nopeasti, jos on tarpeeksi monta kertaa kohdannut ihmisen, joka ei arvosta Sinua. Maaperä vuorovaikutukselle on jo asenteellinen ja siihen on vaikeampaa lähteä rakentamaan arvostuksellista pohjaa. Eikä syy ole kummassakaan.

          Usein sosiaalityön luukulle asioimaan tuleva on jo joutunut tilanteeseen, joka koetaan nöyryyttävänä. Tilitietojasi pengotaan, kommentoidaan ja laskeskellaan byrokraattisten sääntöjen mukaisesti. Tein opiskeluaikoina pienimuotoisen kyselyn lähipiirin nuorisolta toimeentulotuen hakemisesta ja miten se koetaan. Liian moni koki toimeentulotuen hakemisen syyllistävän hakijaa. Samoin koettiin toimeentulotuen alentavan ihmistä. Saman verran halusi mielummin yrittää pärjätä liian vähällä rahalla, kuin hakea toimeentulotukea. Eli tilastojen kannalta on vääristymä. Moni nuori yrittää pärjätä työttömyys- tai muilla korvauksilla mielummin kuin hakea toimeentulotukea. Vaikka olisikin siihen oikeutettu. Nämä eivät tilastoidu mihinkään.

            asta schroderus said:
            5.3.2014 20.20

            Olen joutunut yksinhuoltajana turvautumaan sosiaaliapuun nuorisotyön merkeissä.Olen saanut vain erittäin ammattitaitoista apua nuorteni kasvatus ongelmiin. En todellakaan tiedä kuinka olisin selvinnyt ,jos en olisi saanut tarvitsemaani tukea heiltä.
            Olen kyllä myös kuullut niistä sosiaalialan ihmisiä joiden ei koskaan olisi pitänyt valmistua tähän ammattiin.Ylimielinen ja alentava kohtelu vaikeuksiin joutunetta ihmistä kohtaan ei ainakaan ole se oikea tapa kohdata asiakastaan.
            On helppo nostaa itsensä vaikeuksiin ajautuneen ihmisen yläpuolelle ja tuntea itsensä hyväntekiäksi.

      Timo Lustig said:
      12.1.2014 19.08

      Niinpä. Asiakkaiden kuva sosiaalityöntekijästä voi olla stereotypia, mutta yllä oleva kirjoitus, jonka viesti ei minullekaan täysin auennut, osoittaa, että myös sosiaalityöntekijöiden käsitys asiakkaista on stereotypia ja yleistys mitä suurimmassa määrin. ”Ahaa, se on taas näitä, valittaa turhasta, eikun lapset huostaan vaan!”

    Teemu Kutila said:
    10.1.2014 9.42

    ”Suurin osa sosiaalityön yliopistokoulutuksen aloittavista opiskelijoista kertovat motiivikseen alalle hakeutumiselle halun auttaa.”

    Mielestäni olisi syytä teettää tutkimus siitä mikä on ollut ja on se todellinen, usein alitajuinen motiivi alalle hakeutumiseen ja ”haluun auttaa”.

    Hilkka Kenttälä said:
    8.1.2014 20.49

    Sosiaalityöntekijät ei voi muuttaa päätöstä vaikka näkeekin että meni mettään tälläkeralla. Imako kärsii.
    Kaikki kärsii. Eniten lapset.

      minävaan said:
      11.1.2014 16.27

      Oikeuden tekemää päätöstä ei voi sosiaalityöntekijä muuttaa. Sillä ei ole imagon kanssa mitää tekemistä. Heidänkin oikeutensa ovat rajalliset.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s