Mediaiskuja lastensuojelun luottamukseen

Posted on Updated on

Erityisesti lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat pitkään toivoneet, että työtä tuotaisiin konkreettisesti julkisuuteen, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mitä se sosiaalityö oikeasti on. Kuin tilauksesta Youtubessa pyörii nyt nimenomaan sitä, kohua herättävässä lasten ”huostaanottovideossa”.

Vaikka videon kaltainen tilanne ei ole lastensuojelussa arkipäivää, on se varmasti tutun oloinen kaikille lastensuojelussa työskenteleville. Kolmen minuutin videoklippi antaa kiinnostuneille pilkahduksen yhdestä viranomaisten haastavimmasta työtehtävistä. Lastensuojelun työntekijät ja poliisit osoittavat videossa hyvää ammattitaitoa erittäin vaikean työtehtävän edessä. Omia tunteita puretaan myöhemmin ja tehtävä suoritetaan nopeasti ja rauhallisesti. Se on tällaisessa ristiriitatilanteessa ainoa lasten edun mukainen vaihtoehto.

Ammattilaiset voisivat jopa käyttää tilaisuutta hyväkseen ja hyödyntää videota esimerkiksi opetusmielessä, koska analysoitavaa siinä riittää. En kuitenkaan halua kiittää videon tuottajaa, koska mielestäni siinä loukataan lasten ihmisoikeuksia. Tunteita herättävien kohtausten nauhoittamisen vuoksi päähenkilöiden lohduttaminen ja traumaattisen tilanteen helpottaminen unohtui. Vanhempien ja lasten epätoivo sekä hätä ovat aitoa. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole väheksyä heidän kokemuksiaan.

On tärkeää pohtia videoklipin herättämiä tunteita ja julkista keskustelua: video tuntuu herättävän ihmisissä pelkoa, että tämä voisi tapahtua ”myös minulle”, siis kenelle tahansa. Sosiaalityöntekijöihin ja heidän ammattitaitoon ei luoteta, ja pelko oman lapsen menettämisestä mielivaltaiselle viranomaiselle ottaa ihmisissä vallan.

Tiedämme pelkojen johtuvan osittain siitä, että stereotyyppiset ja vääristyneet mielikuvat sosiaalityöstä sekä koko ammattikunnasta ovat saaneet yliotteen. Kansalaisilla ei ole käsitystä siitä, millaiset tilanteet ja olosuhteet voivat johtaa huostaanottoon. Ymmärrystä ja tietoa sosiaalityöstä ei ole, koska työntekijät joutuvat vaikenemaan yksittäistapauksista sekä sosiaalityö näkyy heikosti mediassa ja politiikassa. Sosiaalityön osaaminen ja asiantuntijuus eivät ole nousseet näkyviin.

Huostaanottotilannetta voi pitää koko yhteiskunnan ja yhteisön epäonnistumisena, vaikka se toisinaan onkin itse perheelle jopa helpotus. Tahdonvastaisia huostaanottoja on selvä vähemmistö [1]. Niiden syntipukiksi kuitenkin joutuvat ne viranomaiset, jotka eivät onnistu estämään huostaanottoa ja panevat hallinto-oikeuden tekemää päätöstä täytäntöön.

Ilman riittäviä resursseja ei ole laadukasta sosiaalityötä. Jotta voimme tehdä työtä hyvin tarvitsemme riittävästi tekijöitä ja riittävästi oikea-aikaisia palveluita perheille. Tällä hetkellä niitä ei ole. Tarvitsemme myös tutkittua tietoa huostaanottoihin johtaneista syistä: millaiset tilanteet johtavat sijoitukseen kodin ulkopuolelle ja millaisia palveluita perheet ovat tätä ennen saaneet.

Erityisesti sosiaalisen median ansiosta on nyt alkanut tapahtua liikehdintää myös sosiaalityön puolella. Ihmisten pelkojen ja ennakkoluulojen karistamiseksi sosiaalityöntekijät ovat astuneet esille ja osallistuvat nyt julkiseen keskusteluun enemmän kuin koskaan. Eikä pelkästään puolustamassa sosiaalityötä ammattina, vaan asiakaskeskusteluissa puolustamassa yhteiskunnassa niitä, joiden oma ääni ei kanna. Ehkä tämän myötä luottamus kasvaa myös lastensuojelun harkintaan, ammattitaitoon. Lisäksi jokainen sosiaalityöntekijä voi kasvattaa luottamusta työhön tekemällä työtä ymmärrettäväksi kaikelle kansalle. Tämä tarkoittaa asioiden selittämistä monella tavalla, kansankielisesti.

Sosiaalityön salamyhkäisyyden vuoksi huostaanottovideon kaltaiset mediaiskut horjuttavat luottamusta työhön. Lisäämällä avoimuutta kasvatetaan luottamus siihen, että silloin kun sosiaalityöntekijät ja poliisit seisovat oven takana, on siihen olemassa sekä juridisesti että eettisesti pitävät perustelut ja velvoitteet.

Hanna Holmberg-Soto, YTM

11.1.2014

[1]Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen lastensuojelutilasto 2012.

Advertisements

11 thoughts on “Mediaiskuja lastensuojelun luottamukseen

    Sosiaalinen tekijä responded:
    18.3.2014 17.17

    Sosiaalisen tekijän ylläpitäjät muistuttavat kommentoinnin ohjeista:

    Innostava, ajatuksia herättävä, koskettava, asiallinen tai kriittinen – kaikenlainen keskustelu Sosiaalinen tekijä -blogissa on tervetullutta. Kommenttien toivotaan olevan napakoita ja tiiviitä, ja niiden tulisi liittyä sisällöltään kommentoitavaan kirjoitukseen. Yli 2 000 merkin kommentteja ei julkaista.

    Sosiaalinen tekijä -blogissa voi kommentoida nimimerkillä, jolloin kommentoijan nimi ja yhteystiedot jäävät vain ylläpitäjien tietoon. Kirjoituksia voi kommentoida myös nimellä.

    Sosiaalinen tekijä -blogi on ennakkomoderoitu. Kaikki kommentit luetaan ennakkoon ennen julkaisua. Kommenttien moderoinnista vastaavat blogin ylläpitäjät, joihin saat yhteyttä sähköpostitse sosiaalinentekija(at)gmail.com. Kommentteja ei muokata.

    Julkaisemme asialliset kommentit, jotka eivät riko lakia tai hyviä tapoja.

    Tarkemmat ohjeet löytyvät linkin takaa:
    https://sosiaalinentekija.wordpress.com/kommentointi/

    Yst, Sosiaalisen tekijän ylläpitäjät

    sosiaalinentekija(at)gmail.com

    M.N.Popper said:
    24.1.2014 16.36

    Sosiaalityöntekijöille säälipisteiden kerääminen on kyllä ihan omaa luokkaansa. Myös lääkärit joutuvat työskentelemään olosuhteissa jossa ihmishenki on lähes päivittäin karvan varassa. Ihmistyössä varaa erehdyksille ei yksinkertaisesti saa olla, siihen painetta luodaan terveydenhuollossa monesta suunnasta valvonnan kautta. Mitenkäs on sosiaalityön laita? Siinä kuuluisassa Erika- tapauksessa viranomaisen toimia sentään tutkittiin, mutta onko jotain konkreettista osoitusta virkavastuussa tehdyistä virkavirheistä saati siitä tuomituksi tulemista ollut näkyvillä?
    Huostaanoton toimeenpano on niin raju toimenpide, että sen seuraukset voidaan myös yhtälailla nähdä hengenmenetyksinä, joskin välillisesti. On nyt näköjään joku joukkoliikekannallepano meneillään vaatimassa huostaanottoja ihan varmuuden vuoksi, unohdetaan kokonaan että olemattomilla perusteilla tehty huostaanotto vaurioittaa vakavasti perhettä, ihan joka tapauksessa Toimeenpide on liian usein pelkkää viranhaltijan vastuun siirtämistä – käsien pesua. Toimintaa myös valvotaan uskomattoman heikosti, ei välttämättä lainkaan.
    Monet sosiaalityöntekijät kuvaavat itse huostaanottoa päätepisteenä johon joudutaan kun kunnassa ei ole muuta apua tarjolla, tai psykiatriapuoli ei ota asiakasta vastaan ilman huostaanottoa – edes itsemurhavaarassa.Sosiaalityön sisältä pitäisikin nyt lähteä jyrkkä vaatimus niiden palveluiden palauttamiseen mikä tekee sosiaalityöstä järjestelmämme likaviemärin. SE on vastuunottoa, ei asiakaskokemusten mitätöiminen tai mollaaminen. Tyytymättömyys on jo niin suurta ettei sitä saa puhallettua loppumaan selittämällä. Tuli on karannut pesästä jo ajat sitten.

    Sini Karjalainen said:
    15.1.2014 21.22

    Yksikin laiton, väärinperustein tehty huostaanotto on liikaa. Ja liika on niitä esimerkkejä, että näin on käynyt. Se vahinko mikä aiheutetaan lapsille ja koko perheelle asiattomissa huostaanotoissa, ei ole millään eikä koskaan korvattavissa.

    Liian vähän näkyy mediassa näitä tapauksia. Sossusysteemi on liian sisäsältä suojattu, että kukaan tai mikään arvostelisi heidän heikkoa toimintaansa.

    En olisi itse ikinä uskonut, ennen kuin vierestä todistin lasu sossujen törkeää käytöstä ja tosiasioiden vääristelyä. Hinnan maksaa tulevina vuosina lapset ja heidän perheensä, siitä että lapset väkivalloin riistettiin perheestä.. Sossutäti nostaa työstään palkan ja jatkaa seuraavaan perheeseen.

    Tonia.K said:
    12.1.2014 23.00

    En kommentoi tuota videoa, vaan haluan tuoda julki näitä turhia huostaanottoja.
    Kun monilapsisesta otetaan yksi lapsi huostaan koulunkäynnin vaikeuksien vuoksi lääkärin suosituksesta, koska perhe on lastensuojelun asiakas, niin tässä mielestäni mennään metsään. Kun vanhemmat epäilevät lapsensa sairastavan neurologista sairautta, ei sosiaali ole oikea paikka heille. Varsinkin jos perheessä on jo sellaista todettu. Näiden lasten kohdalla kyse ei ole kasvatuksessa vaan perinnöllisyydestä.
    Näissä tapauksissa tarvitaan asianmukaiset tutkimukset ja oikeanlainen tuki kouluun, miksi ei myös kotiin.
    Kun erityislapsi huostataan ja hänen vointinsa menee huononpaan suuntaan, syytetään vanhempia, miksi? Koska sijoituspaikka ei osaa käsitellä heitä oikein, vaan kohtelee lapsia kuin vika olisi kasvatuksessa.
    Sosiaalin pitäisi olla vanhempien tukena ja apuna jotta näille lapsille saataisiin se oikea tuki, eikä huostata. En tietenkään halua yleistää, mutta monesti varsinkin aspergeron oikeyhtymästä kärsivät lapset voivat käytökseltään muistuttaa kaltoinkohdeltuja lapsia, riippuen kuinka vahvat aistiyli- ja aliherkkyydet he omaavat. Joskus kosketus väärään paikkaan, esim. ranteeseen voi laukaista paniikin omaisen tilan. Vanhemmat tietävät tämän, mutta sijoituspaikka ei ja vaikka tietäisivätkin, eivät he kuuntele huoltajia.
    Tarvitaan enemmän sosiaalivirkailijoita joilla olisi tietoa näistä neurologisista ongelmista, jotta turhia ylilyöntejä ei tulisi.
    Ja lopuksi: Todellakin on työntekijöitä jotka eivät kuuntele mitään eikä ketään ja huostaavat liiankin heppoisin perustein, tyylillä: mulla vaan on sellainen huoli-olo. Ja on myös aivan mahtavia virkailijoita jotka kuuntelevat, käyttävät maalaisjärkeä ja ajattelevat mikä ratkaisu olisi koko perheelle paras, lapsen etua ajatellen.
    Mutta eiköhän se taida olla vähän joka ammatissa, toiset ovat syntyneet siihen, toiset ei.

      JVC said:
      12.1.2014 23.55

      Osuit kyllä naulan kantaan, että jos lapsella tai nuorella on neurologisia juttuja, ensiksi tuki pitäisi tulla vanhemmille ja lapselle taikka nuorelle muista palveluista ja tukimuodoista, jos lastensuojelun tarvetta ei kerran ole. Tästä tais olla hetki sitten uutisissakin, että tällaista tukea ei ole läheskään tarpeeksi tarjolla, kuten ei liioin ole lasten, nuorten mielenterveyspalveluitakaan tai niitä se saa ellei ole lastiksen asiakkuutta. Ihan hullua tämä.

      Käsittääkseni lastensuojelun ihmiset ovat samaa mieltä, että ei tämä näin saisi olla. Eikä eripuolla maata asuvat ihmiset saisi olla niin epätasa-arvoisessa tilanteessa, että noiden palveluiden laatu ja määrä vaihtelevat paljon. Minusta kritiikkiä ja muutospainetta sille taholle, jotka näistä päättää.

      Tässä meidän systeemissä on paljon pielessä. Eikä kukaan tiedä miltä kulmalta valuvirheitä alkaisi korjaamaan. Jotenkin toivon, että puutteita näkevät molemmilta ”rintamilta” löytäisivät tiensä pöydän samalle puolelle ja asiallinen keskusteluyhteys löytyisi. Korjaamista vaativat asiat saattavatkin olla kaikilla samoja.

    mirjami järviö said:
    12.1.2014 19.53

    Minun mielstäni pitäisi enmmän kysellä sellaisilta aikuisilta mielipidettä jotka ovat itse olleet lapsena huostaan otettuja.Miltä heistä tuntui,mitä heidän mielestä tehtiin väärin ja miten heidän mielestään olisi pitänyt menetellä. Lapsia ja nuoria pitäisi enemmän kuunnella kun ovat huostaan otettuina.Aina ei sijais vanhemmat toimi oikein.Kahdenkeskeiset keskustelut myös siaislapsn ja sosiali viranomaisten kanssa.Jos on yhteis palaveri,lapsi ei rohkene puhua epäkohdistaan.

    Sosiaalityöntekijä evp. said:
    11.1.2014 18.47

    Videon shokkiefekti räväyttää silmille toisaalta yksittäisen perheen äärimmäisen kriisitilanteen, toisaalta virkatehtäviään hoitavien ihmisten työn äärimmäisen raskauden. Irrallisena järkyttävän todellisuuden rävähdyksenä se jättää tilan valtavalle tunteenomaiselle ja moralisoivalle vyörytykselle. Yksinkertaistuksille. Tietämättömyydelle. Vihalle. Uholle. Surulle. Paljon on tapahtunut ennen videon kuvaamista. Syyt ja seuraukset lait ja asetukset ovat taustalla, ei niitä kukaan kuule eikä näe kuvien tulvassa. Lapsen paras – sehän huostaanoton motiivi aina on, pitää olla. Miten vanhemmat ja kuvaaja lapsen parhaan näkivät? Maailma voi olla pienelle pimeä paikka. Siellä pimeyden laitamilla jonkun pitää olla ottamassa syliin, vaikkapa viran puolesta.

      antakaa elämälle siivet, juuret on said:
      13.1.2014 12.20

      ilman TUNTEITA , jätetään pahaolo kansakunnan muistiin. Kun terveys ja sosiaalityö on yhtä mittaa asiakkaan arviointia ja korjausta, on aika nostaa tunteet pelot,kivut ja jaksaminen niin perheen kuin työntekijän lkannalta: näkyväisiksi, avoimen terapiatarpeen tasosta luovuttamatta,. Teidän suojelu- työ jota tekee lastensuojelussa ei voi olla sosiaalipalvelua jokaiselle! Kun arvot ja aseman kunnioitusta haette;: elkää enään saivarrelko ja laatua mitätöikö, kysykää paperilla mitä ”tarjotuista annatte” jos haluaa perhe apua ,tukea, neuvokaa ja palatkaa prosessiin! Nyt sosiaalityön asiakaspalvelussa jokaisen tulee nähdä muutakin olevaista kuin asiakasvirran ongelma-riskit. (Ette voi kuvitella, mitä huolta, kriisin ja pelkoa lastensuojelun asiakas olemuksessaan lapsestaan ”syystä tai ei” loppuelämänsä ihmeissään kantaa=)

    minävaan said:
    11.1.2014 15.18

    Kansalaisten ja lastensuojelun asiakkaiden keskuudessa velloo valtava tietämättömyys asioiden suhteen. Pulmallisia ovat ammattinimikkeet sekä näille työntekijöille jakautuvat vastuut. Olen itse keskustelua ”huostaanottovideon” tiimoilta seuratessani kohdannut käsityksiä mm. siitä että sosiaalityöntekijä olisi itse tehnyt ko. huostaanottopäätöksen ja joku oli jopa vakuuttunut että tämä sosiaalityöntekijä pyörittäisi omaa yritys toimintaa, joka tekee huostaanottoja. Joku on lastensuojelulaista puhuttaessa todennut ”itsehän he (sosiaalityöntekijät) ovat lakinsa säätäneet”. Kannustan kaikkia alan ammattilaisia osallistumaan entistä enemmän keskusteluun, jotta tällaiset väärinkäsitykset saadaan korjattua.

    Johanna said:
    11.1.2014 14.27

    Minusta on tympeää ja jopa vaarallista että lastensuojelua ja sitä tekeviä sosiaalityöntekijöitä niin usein väheksytään ja vihataan. Lähipiirissäni on lukuisia ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä että huostaanotto olisi aikanaan heidän kohdallaan ollut oikea ratkaisu. Ei vaan ollut ketään joka olisi perheistä ilmoituksen tehnyt. Itse pääsin muuttamaan lastenkotiin 15-vuotiaana, mitä pidän varsin hyvänä asiana, vaikka aiemmin olisi tosin ollut parempi.

    Uskon että lastensuojelutyö on erittäin kuormittavaa ja kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka sitä jaksavat tehdä ja toivon kaikilta muilta ymmärrystä ennen arvostelemista. Huostaanottoja harvemmin tehdään ilman todellista syytä, eikä lapsen paras paikka ole aina kotona.

      olipa kerran said:
      12.1.2014 12.01

      Olispa neljäkymmentä vuotta sitten ollut edes osakaan nykyisestä turvaverkosta. Koulussa oli kerran minulla maha kipeä ja olin lepäämässä. Terveydenhoitaja oli käymässä koululla ja samalla tuli katsomaan. Kiskaisi pikkuhousu minulta alas ja sanoi, että älä pelleile poikien kanssa. Kotona isoveli käytti seksuaalisesti hyväksi, olin kymmenen. Kukaan ei halunnut nähdä, kuulla tai tietää. Kaikki näytti olevan hyvin.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s