Onnistunut erovanhemmuus on mahdollista

Posted on Updated on

Työskennellessäni lastensuojelun ja huoltoriitaselvitysten parissa erojen vaikutukset näyttäytyivät lähinnä kielteisessä valossa. Vanhemmat kertoivat toimivansa lapsen edun mukaan, mutta käytännössä he käyttäytyivät erokriisissään impulsiivisesti lapsen parhaan unohtaen.

Työni vastapainoksi kiinnostuin tutkimaan lisensiaatintutkimuksessani Eronjälkeinen selviytyminen ja onnistunut yhteistyö eroperheiden tarinoissa niitä vanhempia, jotka ovat kyenneet rakentavaan yhteistyöhön lapsen asioissa.

Tunteiden käsittelystä tietoiseen päätökseen: Toimivaa erovanhemmuutta ohjaa ajatus lapsen parhaasta, jota toteutetaan myös käytännössä. Jotta vanhemmat pystyisivät sitoutumaan hyvään erovanhemmuuteen, heidän on työskenneltävä omien tunteidensa kanssa. Tämä tarkoittaa eron suremista, vihan tunteiden käsittelyä, ymmärryksen etsimistä eron syihin ja vaikutuksiin. Eron yksin työstämisen lisäksi on hyvä tukeutua ystäviin, vertaistukeen ja tarvittaessa ammattiauttajiin.

Tutkimukseni mukaan hyvä erovanhemmuus on mahdollista, kun

  • vanhemmat päättävät yhdessä toimia yhteistyössään lapsikeskeisesti ja sitoutuvat päätökseen. Lapsikeskeinen erovanhemmuus tarkoittaa vanhempien omien tarpeiden ja tunteiden asettamista toissijaiseksi.
  • vanhemmat erottavat mielessään päättyneeseen parisuhteeseen liittyvät kielteiset tunteet vanhemmuuden hoidosta. Toista vanhempaa arvostetaan ja kunnioitetaan vanhempana, vaikka tämä ex-puolisona olisi aiheuttanut pettymyksiä. Tapahtuneen avio- tai avoeron lopullisuuden hyväksyminen auttaa yhteistyössä.
  • vanhemmat joustavat lasta koskevissa päätöksissään tilannetta ensijaisesti lapsen kannalta arvioiden. Vanhemmat eivät ole kilpa- vaan yhteistyökumppaneita. Joustavuus on myös sitä, että vanhemmat ovat tarvittaessa luontevasti tekemisissä lapselle tärkeiden ihmisten, myös ex-puolison sukulaisten, kanssa.

Haastattelemani vanhemmat olivat löytäneet erilaisia tapoja toimivaan yhteistyöhön: Yksi tapa on tehdä asiallista yhteistyötä: vanhemmat ovat asiallisen kohteliaissa yhteistyöväleissä. He eivät koe olevansa ystäviä keskenään. Yhteistyö on lapsen asioista tiedotusta ja kasvatusasioissa yhdessä toimimista. Eroon johtanut tilanne on voinut olla hyvin rankka kuten puolison rinnakkaissuhteen paljastuminen ja tämän siirtyminen suoraan uuteen parisuhteeseen. Jätetty osapuoli ei ole kuitenkaan jäänyt katkeruuden vangiksi.

Tiiviin yhteistyön mallissa vanhemmat pyörittävät yhdessä arjen vanhemmuutta. He soittelevat ja tapaavat usein toisiaan lapsen asioissa. Tässäkään mallissa vanhemmat eivät koe olevansa ystäviä keskenään niin, että keskustelisivat henkilökohtaisista asioista tai haluaisivat toisen puuttuvan niihin. Eroa on mietitty vuosia. Alkuhankaluuksien jälkeen yhteistyö on kehittynyt koko ajan.

Saumattoman yhteistyön mallissa vanhemmat ovat myös usein yhteydessä toisiinsa. He ovat apuna toisilleen käytännön asioissa tarvittaessa jopa taloudellisesti. Tässä mallissa vanhemmat ovat ystäviä keskenään. Yhteistyö on sujunut hyvin alusta alkaen, koska eroa on työstetty pitkään ja riidat on riidelty jo avioliiton aikana. Päätös erosta on ollut yhteinen. Vanhemmat eivät ole tunteneet epäoikeudenmukaisuutta eroon liittyvissä ratkaisuissa. Tämä on varmasti vaikuttanut yhteistyön luontevuuteen ja keskinäisen ystävyyden mahdollistumiseen. He ovat uskaltautuneet tekemään luovia ratkaisuja lapsen asumisen ja tapaamisten suhteen.

Elämä voittaa: Erojen maailmaan mahtuu monenlaisia tarinoita. Tapoja tehdä hyvää yhteistyötä on useita eikä niitä voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Jokaisen on löydettävä oma lapsen edunmukainen tapansa olla suhteessa ex-puolisoon.

Hetkellisen katastrofitunnelman jälkeen erolla on usein myös myönteisiä vaikutuksia perheiden elämään. Vanhempien lapsilleen antama malli hyvästä ja toimivasta yhteistyöstä on yksi niistä. Tutkimukseni eroperheet olivat tyytyväisiä nykyiseen elämäntilanteeseensa. Lapset olivat tyytyväisiä siihen, että vanhemmat ovat onnellisia. Myönteisiä vaikutuksia olivat myös vanhemman voimien palautuminen, kodin rauhallinen ilmapiiri, vanhemman oma itsenäistyminen, lapsen saama erityinen huomio ja uuden onnellisen parisuhteen mahdollisuus.

Nina Kauppinen, sosiaalityöntekijä, perheterapeutti

Puheenvuoro perustuu Kauppisen sosiaalityön ammatillisessa lisensiaatinkoulutuksessa valmistuneeseen lisensiaatintutkielmaan: Eron jälkeinen selviytyminen ja onnistunut yhteistyö eroperheiden tarinoissa, Lapsi- ja nuorisososiaalityön erikoisala, Turun yliopisto 2013. Tutkimus on kokonaisuudessaan luettavissa täällä.

Kuva: Iiro Väisälä
Kuva: Iiro Väisälä
 
 
 
 
Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s