Minulla on oikeus juoda!

Posted on Updated on

Mikään ei ole niin tekopyhää, kuin suomalaisten suhtautuminen alkoholiin.

Lähes kaikki vetävät sitä, mutta siitä johtuvia ongelmia vähätellään toistuvasti mediassa ja muussa keskustelussa. Selitys juomiseen on yleensä se, että
minä pidän hauskaa ja mulla on siihen oikeus.
Alkoholiongelmaisia ovat aina jotkut muut kuin minä itse.

Tässä maassa ei voi edes keskustella  alkoholihaitoista, koska puhujat leimataan heti juoppojen hyysääjiksi tai tiukkapipoisiksi alkoholin vastustajiksi. Puheita rajoituksista pidetään takapakkina ja paluuna holhousyhteiskuntaan. Viime aikoina kohutut valtion alkoholimainontarajoitukset ovat naurettava yritys vaikuttaa alkoholin kyllästämään kulttuuriimme. 

Suomen alkoholinkulutuksesta syytetään rappioalkoholisteja, joita on alkoholinkäyttäjien suuresta massasta hyvin pieni osuus. Samalla ulkoistetaan alkoholihaitoista aiheutuvat kustannukset joillekin muille, kuin tavalliselle kohtuukäyttäjälle. Todellisuudessa enemmistö alkoholihaitoista ja niistä aiheutuvista kustannuksista syntyy juuri kohtuukäyttäjien juomisesta. Ihmiset haluavat itsepintaisesti pitää ”juoppoja” koko ongelman sylkykuppina.

Ongelmana tilanteessa on se, että vähättelemällä ongelmaa ja syyttämällä siitä ”rapajuoppoja” perustellaan päihdehuoltoon kohdistuvia leikkauksia. Kukaan ei nouse vastarintaan, kun viedään apu ja tuki juopoiksi leimatulta ihmisryhmältä.

Todellisuudessa päihdehuollon asiakkaina on ihan tavallisia ihmisiä, äitejä ja isiä, mummoja ja vaareja, opettajia, sairaanhoitajia, raksamiehiä, toimitusjohtajia, maatilan emäntiä ja isäntiä. Kohtuukäyttäminen voi repsahtaa nopeasti suureksi ongelmaksi, mikäli alkavaan päihdeongelmaan ei saa apua ajoissa. 

Kaikille juominen ei aiheuta ongelmia, mutta ne joille se aiheuttaa, saavat kohtuuttoman leimaavaa ja riittämätöntä apua hyvinvointivaltiossamme. Päihdeongelma on palvelujärjestelmässä kuin taikasana – sen sanomisen jälkeen kyyti on karua ja auttamisjärjestelmä nostaa kädet pystyyn edessäsi, koska olet juoppo.

Laura Tiitinen
Sosiaalityöntekijä
Lapin päihdeklinikka

Advertisements

2 thoughts on “Minulla on oikeus juoda!

    Lento said:
    15.10.2014 17.40

    Alkoholimainonnan rajoittaminen perustuu virheellisiin käsityksiin markkinoinnin toimivuudesta. Nuorten alkoholinkäyttö on laskenut jatkuvasti ja heidän altistumisensa mainostukselle on noussut jatkuvasti (mm. koska internet). Miksi siis tällaisia perustelemattomia lakeja yritetään ajaa väkisin läpi ja vielä käyttäen lapsia ja nuoria häpeällisesti tekosyynä?

    Minulla ei itselläni ole koskaan ollut – nuorena tai aikuisena – päihdeongelmaa ja olen kasvanut päihdeongelmattomassa kodissa. Silti minua toistuvasti yritetään saada vähentämään juomista, jonka kerron olevan 2-21 annosta kuukaudessa. Eräs mielenterveyskuntoutuja kertoi, että perheneuvolassa ei ollut uskottu, kun hän oli kertonut olevansa absolutisti; ”Et voi olla, koska olet mielenterveyskuntoutuja.” Päihteisiin suhtaudutaan mörkönä, jonka suosituksien sisälläkin oleva käyttö on jotakin paheksuttavaa ja jonka kuvitellaan aina olevan osa kaikkea mahdollista. Ymmärrän hyvin, että inhimilliseen ja kansantaloudelliseen ongelmaan halutaan puuttua, mutta keinot tuntuvat olevan pahasti hakusessa.

    Näen itse asian niin, että nykyinen päihdevihamielinen kulttuuri kaataa lapsen pois pesuveden mukana. Hyväksymällä päihteet läpileikkaavasti osaksi ihmisen elämää voidaan ihmisten päihdesuhteeseen vaikuttaa kasvatuksen ja positiivisen ehdollistamisen kautta. Nyt pyrkimyksenä on korostaa jopa totuuden kustannuksella haittoja – ei muissakaan opetetuissa asioissa keskitytä väärien mallien jatkuvaan esittämiseen, koska ihminen on mallioppija – ja rajata näkyviltä pois kaikki päihteidenkäyttö, myös positiiviset mallit. Tabuttaminen ei rakenna parempaa yhteiskuntaa. Ihminen käyttää päihteitä, koska kokee saavansa siitä jotain. Se, mitä tämä ”jokin” on, pitäisi saada tietoisen piiriin. Vasta kun ihminen päättää itse päihteiden käytöstään, voidaan puhua terveestä päihdesuhteesta. Miksi yhteiskunnassa pelätään niin kovin tätä itsekontrollia, että sen muodostumista tahdotaan kielloilla hidastaa? Kehityshän on ollut tässä suhteessa erinomaista. Viina ei ole enää ”ihan sama mitää”, vaan eri juomista on tullut osa ihmisten identiteetin muodostumista. Ja se on hyvä juttu, koska silloin kyseessä on tietoinen toiminta, harrastus.

    Tällaisen kehityksen kautta voidaan saada alkoholi (ehkä jonain päivänä myös tupakka, vaikkei hyvältä näytä) aineena itsestäänselvyyden piiristä takaisin näkyväksi. Sekin olisi positiivista kehitystä.

      Lento said:
      15.10.2014 17.46

      Ja tosiaan, identiteettityöstä on luonnollisesti kyse myös silloin, kun ongelmakäytöstä pyritään eroon. Myös siinä tapauksessa aineen mekanismien ja omien aivoitusten hahmottamisesta olisi iso apu. Aineen demonisoiminen ja se, että ihmiseen suhtaudutaan ikään kuin riivattuna, ei tue tätä. Esimerkiksi eräiden piikitettävien päihteiden suhteen on saatu kiinnostavia tutkimustuloksia; kun synkkä glamour on riisuttu pistämisrituaalin ympäriltä laitostamalla käyttötilanne, on käyttötarve ja riippuvuus vähentynyt. Riippuvuus ja päihteidenkäyttö eivät ole sosiaalisesta todellisuudesta irrallisia, pelkästää biologisia ilmiöitä, mutta eivät myöskään pelkästään sosiaalisia ilmiöitä… Kyseessä on näin teoreettisesta kulmasta katsoen pohjattoman monimutkainen ja jännittävä aihe.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s