Sosiaalityön kissat pöydillä – ammatillinen itsekritiikki

Posted on Updated on

Blogimme on saanut palautetta siitä, ettemme käsittele riittävästi sosiaalityön virheitä ja varjopuolia.

Näemme kriittisyyden olennaiseksi sosiaalityön kehittymisen kannalta. Kritiikki ei kuitenkaan saa kohdistua vain päättäjiin tai toiminnan rakenteisiin, vaan yhtä tärkeää on ammatillinen itsekritiikki, koska työn laadulla on usein suoria vaikutuksia asiakkaiden elämään.

Vaikka sosiaalityö on pääosin laadukasta, mahtuu joukkoon myös epäonnistumisia ja huonoa työtä. Sanotaan, että erehtyminen on inhimillistä. Tällä alalla erehtyminen voi kuitenkin johtaa muiden ihmisten kohtuuttomaan kärsimykseen.

Keräsimme yhteen asiakkaiden sosiaalityölle esittämää kritiikkiä, johon vastaamme rehellisesti.

Sosiaalityöntekijöitä on joka lähtöön
Useimmat ihmiset hakeutuvat sosiaalityöhön, koska haluavat auttaa ihmisiä. Sosiaalityön koulutukseen ei ole soveltuvuuskokeita, kuten ei ole moniin muihinkaan ammattiin valmistaviin koulutuksiin. Jokainen yliopiston pääsykokeen läpäissyt ja vaaditut opinnot suorittanut voi valmistua sosiaalityöntekijäksi.

Joskus opetushenkilöstö havaitsee opiskelijan sosiaalisissa ja eettisissä taidoissa vakavia puutteita, jotka voivat tulla esille harjoittelun aikana opiskelijan kohdellessa asiakasta  nöyryyttävästi tai hoitaessaan asiakastilanteita muuten epäeettisesti.

Koulutuksessa on kohdattu tilanteita, joissa opiskelijaa ohjaava sosiaalityöntekijä ei suostu jatkamaan ohjaustehtävässään opiskelijan epäeettisen toiminnan vuoksi. Vaikka tällaisiin tilanteisiin puututaan, voi opiskelija lopulta saada kaikki opintonsa suoritettua ja valmistua sosiaalityöntekijäksi ilman, että tapahtuu olennaista muutosta esimerkiksi hänen asenteissaan.

Valmistumisen jälkeen sosiaalityöntekijäpula varmistaa työnsaannin lähes kaikille alan työntekijöille. Oppilaitosten tulisikin puuttua herkemmin näihin tilanteisiin käytännön opetuksen arvioinnissa. Odotamme tulevalta sosiaalihuollon ammattihenkilölailta paljon, sillä jatkossa epäammattimaisesta toiminnasta voi seurata sanktioita.

“Kohdellaan kuin koiraa, tai jopa huonommin”
On sosiaalityöntekijöitä, joiden ei olisi koskaan pitänyt ryhtyä sosiaalityöntekijän työhön. Joskus taas hyväkin työntekijä voi väsyä työuransa aikana niin, että hän kyynistyy ja kadottaa kyvyn kohdella asiakkaitaan ystävällisesti ja kunnioittavasti. Asenteet voivat koventua työtä tehdessä, kun työssä kohtaa toinen toistaan kurjempia tarinoita ja elämänkohtaloita. Myös työyhteisöihin on voinut pesiytyä epäeettisiä toimintatapoja.

Sosiaalityö on usein kahdenkeskisesti toteutettavaa työtä, jolloin työntekijän epäeettinen toiminta voi jäädä piiloon asiakkaan ja työntekijän väliseksi asiaksi, jota asiakkaan on vaikea todistaa. Vaikka työtä tehdään usein kiireessä ja paineen alla, on jokainen asiakas kohdattava kunnioittavasti ja alan eettisiä periaatteita noudattaen.

1395774_81882122


Asiakkaan oikeuksien kunnioittaminen ja niistä kertominen
Usein asiakkaiden oikeuksista puhuttaessa kerrotaan toimeentulotuesta ja valitusoikeudesta, mutta harvemmin perustuslakiin ja sosiaalihuollon asiakaslakiin liittyvistä oikeuksista. Näitä pidetään itsestäänselvyyksinä, joista ei ole totuttu kertomaan. Jos organisaatiota ja ammatillista työtä johdetaan euroilla, uhkaa eettisyys jäädä jalkoihin ja työntekijän oman toiminnan varaan. Asiakkaiden arjesta etääntyneen esimiehen on helpompi sanoa hädälle ei, kuin työntekijän, joka kohtaa sen kasvokkain asiakastilanteissa. Tämä voi tuottaa ongelmia organisaatioissa, joissa päätöksenteko asiakkaille myönnettävistä palveluista tehdään muualla kuin asiakastasolla.

Oikeuksista kertomisen lisäksi myös palveluista ja etuuksista tulisi viestiä riittävästi, selkeästi ja ymmärrettävästi. Onko se riittävää palveluviestintää, kun kunnan nettisivuilla mainitaan sosiaalitoimiston puhelinnumero?

Työntekijöiden osaaminen ja sen päivittäminen
Sosiaalityö on ammatti- ja tieteenala, joka kehittää jatkuvasti toimintaansa esimerkiksi tutkimuksen ja erilaisten hankkeiden kautta. Törmäämme kuitenkin tilanteisiin, joissa työntekijä ei ole 20-vuotisen työuransa aikana lukenut yhtään ammattiin liittyvää tutkimusta. Tuona aikana työkäytäntöjä ja työn vaikuttavuutta on kehitetty valtavasti. Työntekijöillä tulisi olla aikaa ja kiinnostusta perehtyä ammattiin liittyviin tutkimuksiin sekä osallistua koulutuksiin osaamisensa kehittämiseksi.

Sosiaalityöntekijöinä voi myös työskennellä määräaikaisissa työsuhteissa henkilöitä, joilla ei ole lainkaan sosiaalialan koulutusta. Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki korjannee tilannetta, sillä jatkossa sosiaalityöntekijäksi määräaikaisuuteen kelpaisi vain opinnoissaan riittävän pitkällä oleva sosiaalityön opiskelija. Sosiaalihuollon asiakkaalla olisi lisäksi mahdollisuus tarkistaa julkisesta tietopalvelusta työntekijänsä kelpoisuus terveydenhuoltoa vastaavalla tavalla.

Asiakaspalautteen sivuuttaminen
Sosiaalityöntekijät saavat paljon vihaista asiakaspalautetta esimerkiksi päätöksistään liittyen  asiakkaan taloudelliseen toimeentuloon tai itsemääräämisoikeuteen. Asiakkuuteen voi sisältyä turhauttavia tilanteita ja pettymyksiä, jolloin kriittinen palaute saatetaan helposti kuitata “normaaliksi reaktioksi”. Organisaatioissa voi olla vaikeuksia tunnistaa ja käsitellä aiheellista kritiikkiä. Vaikka asiakkailla on oikeus tehdä kanteluita sosiaalityöstä, johtavatko ne mihinkään muutoksiin?

Työntekijöiden saama palaute esitetään joskus epäasiallisella kielellä, jonka työntekijä saattaa sivuuttaa suojatakseen itseään. Asiakkaat eivät kuitenkaan aina kykene esittämään kritiikkiä kielellä, jota ei tulkita epäasialliseksi. Kun työntekijä ja asiakas eivät ymmärrä toisiaan, palaute jää käsittelemättä.

Keskinäisessä ymmärtämättömyydessä voi olla kyse näkemyseroista, luottamuksen ja avoimuuden puutteesta työntekijän ja asiakkaan välillä. Työssä tulisi kiinnittää enemmän huomioita asiakkaan ja työntekijän suhteeseen sekä ottaa vakavasti asiakkaan avun tarve ja oma näkemys. Asiakkaan ja työntekijän suhde on valtasuhde, jonka vuoksi aidon dialogin saavuttaminen voi joskus tuntua mahdottomalta. Asiakkaan edun vuoksi siihen on kuitenkin pyrittävä. Luottamuksen saavuttaminen edellyttää useita kohtaamisia, johon työn resurssit luovat reunaehdot, mutta eivät kuitenkaan selitä kaikkea.

Vaikka sosiaalityössä ei ole juuri harrastettu julkista itsekritiikkiä, ei tämä tarkoita, etteikö sitä tehtäisi. Toisinaan tuntuu, ettei yksikään toinen ammattikunta ole itseään kohtaan yhtä kriittinen kuin sosiaalityöntekijät. Vaikka itsekritiikki on tärkeää, yhtä tärkeää on havaita ja puhua onnistumisista ja toimivista työskentelytavoista. Niihin palaamme blogissamme vielä ennen joulua.


Blogin ylläpitäjät

Advertisements

4 thoughts on “Sosiaalityön kissat pöydillä – ammatillinen itsekritiikki

    Lola said:
    16.12.2014 12.34

    En ymmärrä, miksi tässä blogissa pitäisi vielä erikseen käsitellä tarkemmin ”sosiaalityöntekijöiden virheitä ja itsekriittisyyttä”. Sitä lokaa ja kritiikkiähän tulee nimenomaan kaikkialta muualta ja hyvin harvoin sosiaalityöstä sanotaan mitään hyvää tai kehuja julkisesti. Ymmärtääkseni tämän blogin pääpointti onkin tuoda julki epäkohtia sosiaalityön rakenteista ja asioista, joista ei muuten puhuta eikä kaikki ihmiset välttämättä ymmärrä. Esimerkiksi juurikin taloustilanteen ja kasvavan työttömyyden vaikutukset sekä poliittiset, suuret päätökset – jotka sitten vaikuttavat ja näkyvät ensimmäsienä siellä ruohonjuuritasolla eli yksittäisten asiakkaiden kohtaamisessa! On siis jotenkin tarpeetonta lähteä spekuloimaan yksittäisten työntekijöiden ammatillisuutta, koska faktahan on se, että JOKAISEEN ammattiryhmään mahtuu alalle sopimattomia ihmisiä – oli se sitten johtaja, kaupankassa, metalliala, tatuoija tai matkaopas. Siksi onkin tärkeää ja loogisempaa alkaa tarkastelemaan vähän syvemmin ja laajemmalta skaalalta, mistä sosiaalityön huono maine/tilanne johtuu, sillä eihän KAIKKI Suomen sosiaalityöntekijät kuitenkaan voi olla huonoja tai epäpäteviä?!! JA itseasiassa tämä blogihan on jo itsessään eräänlaista sosiaalityöntekijöiden itsekriittisyyttä, koska nämä asiat on nostettu esiin juurikin rivityöntekijöiden ja opiskelijoiden toimesta. Mikä muu ammattiryhmä on edes näin koskaan tehnyt? Sitten kun perusasiat (resurssit, johtajat, päätöselimet, säädökset, lakipykälät, työntekijöiden ylikuormitus, poliittinen ilmapiiri…) ovat kunnossa, voidaan mielestäni alkaa tarkastella lähemmin erinäisten työntekijöiden ammatillisuutta ja osaamista. Veikkaanpa, että siinä kohtaa ne ”epäsopivimmat” ovat jo karsiutuneet pois koko hommasta ja työllistyneet paremmin jollekin muulle alalle. Eli alkakaa ihmiset ottamaan enemmän selvää politiikasta ja kuka niitä teitä koskevia päätöksiä tekee siellä isommissa viroissa; sossu on vain se, joka myöntää palvelut/tuet niiden lakien ja isompien päätösten raameissa!

    Leena said:
    10.12.2014 20.46

    Sosiaalityöntekijät työskentelevät yhteiskunnassa heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten pahoinvoinnin keskellä. Sekä asiakkaat, että media ja muut toimijat antavat usein negatiivista palautetta sosiaalityössä toimiville työntekijöille, kuten sosiaalityöntekijöille. Näin esimerkiksi toimeentulotukipäätöksien ollessa kysymyksessä. Positiivinen palaute on harvinaisempaa, vaikka sellaistakin onneksi toisinaan voi kohdata työn tuoksinnassa. Harkintapäätökset tulevat usein kysymykseen äärimmäisissä tilanteissa eikä tukea voi myöntää aina vaikka niin haluaisi. Tuen myöntäminen leväperäisesti saattavat johtaa erilaisiin keskusteluihin organisaation sisällä. Nämä ovat asioita, joiden kanssa sosiaalityössä ollaan tekemisissä. Ohjeistuksen tuen myöntämiselle ovat hyvin rajalliset. Kyymyksessä on virkapäätös, josta allekirjoittaja on vastuussa.

    Sosiaalityöntekijän luona asioivat ihmiset ovat aina tilanteessa, jossa tarvitsevat asianmukaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa palvelua. Olen itse jossakin elämänvaiheessa käyttänyt sosiaalipalvelua ja minun täytyy sanoa, että palvelu ei ole aina todellakaan ollut ammatillista. Olen joskus saanut erittäin ala-arvoista ja nöyryyttävää kohtelua osakseni.

    Joillakin paikkakunnilla asiakkaan kohtaa mahdollisesti etuuskäsittelijä, jolla ei ole minkäänlaista sosiaalialan koulutusta. Asiakas ei välttämättä tiedä minkä alan ammattilainen häntä palvelee. Sosiaaliohjaajan koulutuksen saanut työntekijä ei myöskään ole pätevä sosiaalityöntekijä, eikä asiakas tiedä tätä. Kaikki sosiaaliviranomaisessa työskentelevät saattavat asiakkaalle olla ”sosiaalityöntekijöitä”.

    Asiakkaat voivat sosiaalitoimeen asioimaan tullessaan jännittää valtavasti sitä millaista palvelua saa ja minkälainen ”sosiaalityöntekijä” hänet kohtaa ja miten. Näitä asioita ei tule välttämättä edes ammattilaisena aina ajateltua. Muistan asioidessani kotikäynnillä asiakkaan luona asiakkaan minulle kertoneen, että häntä jännitti aivan kamalasti ennen kuin tulin hänen luokseen. Asiakas kertoi siitä, miten häntä oli kohdeltu sosiaalitoimessa huonosti 25-vuotta sitten ja muisto oli vielä hänen mieltään pahoittamassa. Pyysin asiakkaalta anteeksi sitä miten häntä oli kohdeltu, muuta en siinä tilanteessa voinut aikaisemman kokemuksen asiassa.

    Sosiaalityöntekijän eettiset tuntosarvet ja organisaation sanelemat säännöt ja määräykset sekä asiakkaan hätä kohtaavat asiakastapaamisessa. Kaikki se hienovaraisuus, kunnioitus ja ne asiat sekä elämäntilanteet, jotka asiakastapaamisessa kohtaavat ovat ainutlaatuisia ja laajakantoisia. Siinä ei kohtaa ainoastaan vallitseva hetki vaan myös sekä asiakkaan, että sosiaalityöntekijän historia kokemuksineen. Kohtaamisessa on tarkoitus käsitellä se mitä on tapahtunut että ollaan tässä tilanteessa, mitä tapahtuneelle voidaan tehdä ja mihin kohtaamisen hetkellä sovittu johtaa. Miten asetutaan asiakkaan kanssa haasteita vastaan yhdessä asiakasta tukien niin, että asiakas voisi jatkossa selvittää tilanteen itsenäisesti?

    Sosiaalityöntekijä on tietyllä tavalla puun ja kuoren välissä kuten asiakaskin. Sosiaalityöntekijää ohjaavat laki, säännöt ja määräykset eikä aina voi toimia haluamallaan tavalla asiakkaan hädän näkökulmasta. Mutta miten saada asiakas arvostaen ohjatuksi tilanteessa ilman että asiakkaan kaikkia toiveita voidaan toteuttaa ja kuitenkin tapaamisesta tulee luottamuksellinen ja asiakkaan asiaan saadaan mahdollisimman positiivinen suunta, vaikka resursseja ei ole käytettävissä tarpeeksi? Tämä on keskeinen ja haasteellinen asia ja vaatii todellakin ammatillista kohtaamista. Haastavissa tilanteissa sosiaalityöntekijän on säilytettävä ammatillisuutensa ja luotettava siihen, että asiakas kyllä ymmärtää kun hänelle asia läpinäkyvästi esitetään.

    Tuen ja kontrollin välinen suhde ja Organisatorinen ulottuvuus ovat keskeisiä arjen sosiaalityössä Arja Jokinen (2008). Aktivointi ja vastuullisen ihannekansalaisen hegemonia työn tekemisen näkökulmasta on viranomaisessa vallitseva ajattelun malli (kts. Kirsi, Juhila 2008). Sosiaalialan asiakkaiden osallisuuden ja toimijuuden viitekehykseen liittyy aina jollakin tavalla valta (mm. Petteri, Niemi 2013). Miten valtaa osataan käyttää onkin tärkeä kysymys? Käytetäänkö hyvää valtaa vai pahaa valtaa? Toisinaan asiakkaat ovat kokeneet tulleensa poiskäännytetyksi sosiaalipalveluiden piiristä. He eivät ole kokeneet itseään tervetulleeksi minkään palvelun piiriin. Heidät on potkittu pois (esim. Päivi, Männistö 2012).

    Lähteet:
    Arja Jokinen & Kirsi Juhila (toim.) Sosiaalityö aikuisten parissa 2008. Minna Strömberg-Jakka ja Teija Karttunen (toim.) Sosiaalityön haasteet 2012. Merja Laitinen & Asta Niskala (toim.) Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä 2013.

    Katja Angelot said:
    10.12.2014 16.45

    Mainitsette soveltuvuuskokeiden puutteen alan koulutuksessa. Haluaisin muistuttaa, että soveltuvuustestit ovat osa ammattikorkeakoulujen sisäänpääsykokeista ja esimerkiksi psykologin haastattelulla on merkittävä osa kokeiden lopputuloksessa. Tämä ei tietenkään takaa, että kaikki kouluun päässeet olisivat aina alalle soveltuvia, mutta on hyvä, että asiaa mitataan edes jollakin lailla.

    Anne Kauppinen said:
    10.12.2014 12.24

    Tärkeä aihe.Kaiken kaikkiaan kaipaisin enemmän keskustelua siitä, mitä sosiaalityön ohjaus, neuvonta ja tiedottamistehtävä pitää sisällään, ja miten työntekijät ja työpisteet tätä tulkitsevat. Asia ei ole merkityksellinen pelkästään toimeentulotukityössä vaan ajankohtainen sosiaalialan kaikilla sektoreilla. Miten esimerkiksi päihdepalveluissa, lastensuojelussa tai vammaispalveluissa tiedotetaan asiakasta päätöksentekoprosesseista ja siitä mitä kuntouttavia palveluita on tarjolla ja kuka näistä päättää?

    Sosiaalipalveluissa saatu ohjaus ja neuvonta vaikuttaa merkittävällä tavalla asiakkaan / perheen elämäntilanteeseen ja oikeusturvan toteutumiseen. Samaan aikaan asiakasperheet elävät usein kriisin keskellä, millä on vaikutuksia kykyyn vastaanottaa ja prosessoida saatua tietoa. Onko tällöin riittävää ohjausta tai tiedotusta se että päätöksen mukana saa kirjallisen valitusoikeudesta kertovan ohjeen? Kuinka voidaan varmistua siitä, että asiakas ymmärtää, mitkä ovat hänen vaikuttamismahdollisuutensa ja mitä vaikutuksia hänen omalla toiminnallaan on asian käsittelyyn? Tuleeko kunnan tuottaa kirjallista materiaalia sosiaalipalveluista / päätöksentekoprosesseista jne. ja millä kielellä? Tietoa voi jakaa monella tavalla ja erityisesti sosiaalipalveluissa tietoa voi jakaa myös eettisesti arveluttavasti. Tämän ilmiön tunnistaminen on erityisen tärkeää silloin, kun puhutaan sosiaalialan julkisuuskuvan parantamisesta ja hyvien käytäntöjen näkyväksi tekemisestä. Laadukkuuteen sosiaalityössä on usein mahdollista päästä tarkastelemalla maailmaa asiakkaan vinkkelistä. Millaista ohjausta ja tietoa itse samassa tilanteessa kaipaisit, tai pystyisit ottamaan vastaan?

    Ongelma ei koske pelkästään sosiaalipalveluita, vaan samoja ilmiöitä kohdataan julkisella sektorilla laajemmikin. Onko Kelalla velvollisuus tiedottaa etuuksista, joita asiakas ei ole vielä hakenut, kun on ilmeistä että hänellä on näihin oikeus? Onko opettajalla velvollisuutta tiedottaa oppilaan oikeuksista ja tilanteista joissa nämä eivät toteudu? Entä terveydenhuollossa?

    Ja ennen kaikkea millä tavoilla voidaan varmistua siitä että asianmukaista ohjausta ja neuvontaa tarjotaan?

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s