Onko työntekijän vaan totuttava somen vihapuheeseen?

Posted on Updated on

Kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä joutuu sosiaalisessa mediassa vihapuheen kohteeksi tai kun hänen yksityisyyttään rikotaan ja kunniaa loukataan, on hänen pärjättävä asian kanssa aika yksin.

Vihapuhe, herjaukset, vääristyneet oletukset ja syytökset ovat sosiaalisen median nykypäivää ja todellisuutta, jota vastaan työntekijät eivät voi puolustautua. Tämä voi ajaa työntekijän sairauslomille, ammatilliseen kriisiin tai jopa alan vaihtoon.

Lastensuojelun asiakkaat ajavat yhä aktiivisemmin oikeuksiaan sosiaalisen median kautta silloin, kun perinteisen median uutiskynnys ei ylity (1). Kotikäynneillä kuvatut videot leviävät somessa sekä lastensuojelun päätöksiä vastaan perustetaan adresseja ja yhteisöllisiä ryhmiä. Ryhmissä käytävä keskustelu on paikoitellen raakaa, eikä siellä kunnioiteta yksityisyydensuojaa. Työntekijöiden nimet mainitaan epäasiallisissa yhteyksissä ja heidän perhettä uhkaillaan. Tähänkö sosiaalityöntekijän on totuttava?

Monille suomalaisille organisaatioille sosiaalinen media on vielä vieras toimintaympäristö. Haasteena on yhteisten pelisääntöjen ja mediaetiketin eli verkkokäyttäytymistä ohjaavien normien puuttuminen (1). Internet on julkinen tila (2), jota valtiovalta ja yritykset eivät kontrolloi.

 ”Nimeni mainitaan ja minua haukutaan tietämättömäksi lapsenriistäjäksi, jonka saisi joku ampua.  Kommenteissa ihmiset kauhistelevat kuinka lastensuojelu voi riistää lapsen kotoaan noin vain. Sympatiaa riittää perheen äidille, mutta ketään ei kiinnosta asioiden oikea laita. Kukaan ei kyseenalaista äidin tarinaa ja teksti on niin täynnä asiavirheitä, etten pysty lukemaan eteenpäin.”

Sosiaalinen media ja kansalaisten vääristyneet mielikuvat aiheuttavat stressiä työntekijöille. Ennen kuohunnat käytiin oman lähipiirin kesken tai vähintään oman kotikylän rajoissa. Sosiaalisessa mediassa kukaan ei valvo tätä keskustelua, eikä vaadi totuutta kirjoitusten taakse. Sosiaalisen median tuoma etäisyys saa ihmiset toimimaan jopa aggressiivisesti. (1) Trollaus on negatiivista viestintää, jonka tarkoituksena on aiheuttaa pahaa mieltä.

Vihapuhe sosiaalisessa mediassa

”Häneltä on varastettu lapset vastoin kaikkea sitä mitä lastensuojelulaissa määrätään. Että siihen nähden lastensuojelun työntekijät voivat työntää kunniansa paikkaan jonne ei aurinko paista. Minä en ymmärrä miten ihminen pystyy noin toimittuaan katsomaan itseään peiliin. Minä en pystyis, kun kuristaa jo nyt itku kurkkua jo pelkästä ajatuksesta miten pahalle äidistä täytyy tuntua, kun lapset viedään pois noin.”

Pelisääntöjä sosiaaliseen mediaan haetaan vasta, kun peliä on pelattu jo monta erää. Heidi Schrooten (3) pitää tärkeänä työpaikkakohtaisten ohjeistusten tekemistä. Organisaatioiden tulisi asettaa rajoja, kuinka paljon yksittäisten työntekijöiden on siedettävä vihapuhetta.

Vihapuhe on kansainvälinen ongelma. Esimerkiksi tanskalainen viharyhmä on järjestäytynyt puolueeksi, joka ajaa maahan kuolemantuomiota ja ylläpitää laittomia tappolistoja työntekijöistä. Viharyhmien osallistujat voivat yllyttävät toisiaan rikolliseen toimintaan, johon poliisin on puututtava. 

”Saan viestin. Minulle kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti, mitkä vaatteet lapsellani on koulussa tänään päällä. Viesti loppuu toteamukseen: Kyllä varmaan sinäkin haluaisit hakea lapsesi kotiin.”

Milloin vastakkaisen mielipiteen ilmaisu muuttuu vihapuheeksi? Rajanveto sallitun sananvapauden käytön ja rangaistavan vihapuheen välillä ei ole yksinkertainen. Kaikki vihaiset, halventavat ja aggressiiviset puheenvuorot voivat olla haitallisia niiden kohteille, mutta silti kyseessä ei välttämättä ole rangaistava vihapuhe. Pirkko Pesonen (4) mainitsee, ettei kohtuutonta arvostelua tarvitsee sietää, vaikka sananvapautta tulkitaan viranomaisiin kohdistuvassa kritiikissä väljemmin kuin tavallisen kansalaisen kohdalla.

Sosiaalityön ammattiryhmä on monia muita ammattiryhmiä alttiimpi kritiikin kohteelle, koska se on ihmisten kanssa tehtävää työtä, jossa joudutaan avun lisäksi käyttämään valtaa puuttumalla ihmisten yksityisiin asioihin.

Työntekijät vihapuheen kohteena muiden tekemistä päätöksistä

Poliittiset ja rakenteelliset ratkaisut vaikuttavat suoraan työntekijöiden ja asiakkaiden arkeen. Päättäjät eivät kuitenkaan ole samassa asemassa palautteen kanssa. Työntekijät saavat kokea näiden päätösten, kuten resurssivähennysten, takana olevan vihan, vainon ja vihapuheen henkilökohtaisesti.

Kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä joutuu sosiaalisessa mediassa vihapuheen kohteeksi tai kun hänen yksityisyyttään rikotaan ja kunniaa loukataan, on hänen pärjättävä asian kanssa yksin. Ei ole oikein jättää työntekijöitä yksin, sosiaalisen median uhreiksi.

 freeimages.com/Teclado

Onko sosiaalinen media muuttanut lastensuojelun sosiaalityötä? Teen aiheesta gradua.
Kerro kokemuksistasi ja ota minuun yhteyttä: Tenkanen.Emmimaria.M@student.uta.fi

LÄHTEET:

1. Korpiola, Lilly (2011) Kriisiviestintä digitaalisessa julkisuudessa. Kuopio: Suomen Graafiset Palvelut Oy.

2. Aula, Pekka, Matikainen, Janne & Villi, Mikko (2006) Verkko yhteiskunnallisena tilana.

Teoksessa Pekka Aula, Janne Matikainen & Mikko Villi (toim.) Verkkoviestintäkirja.

Helsinki: Yliopistopaino, 9-21.

3. Schrooten, Heidi (2014) Tarvitsemmeko somesuojelua? Talentia-lehti 31.1.2014.

4. Pesonen, Pirkko (2013) Sosiaalisen median lait. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus.

Kuva: Freeimages.com/Teclado

Tekstin sitaatit ovat kirjoittajan pro -gradusta sekä suoria lainauksia Facebookista ja suomi24:n julkisilta keskustelupalstoilta.

Advertisements

One thought on “Onko työntekijän vaan totuttava somen vihapuheeseen?

    Maija said:
    16.2.2015 15.47

    Olen soaiaalityön opiskelija, ja tämä aihe herättää kyllä varmasti monissa ajatuksia. Mielestäni soaiaalityöntekijöiden pitäisi yrittää saada omaa näkökantaansa kuuluville mediassa mahdollisimman paljon esim. ajankohtaisohjelmissa ja tunnetuissa sanomalehdissä. Tällä tavoin ihmisten vääriä käsityksiä ja ennakkoluuloja saataisiin varmaan edes jonkin verran murrettua. Sosiaalialaan ehkä tavallisten kansalaisten keskuudessa liitetty salamyhkäisyys ja kasvottomuus ovat omiaan lisäämään nettipalstojen aikakaudella laaja-alaista vihaa sosiaalityöntekijöitä kohtaan suurelta osin varmasti siitä syystä, että ihmiset ovat autuaan tietämättömiä sosiaalityöntekijöiden ammattiarjesta. Joten heitän tässä nyt koppia erityisesti sosiaalialan ammattilaisten suuntaan: olkaa rohkaita tuokaa esiin oma arvokas näkökantanne asioihin!

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s