Kuka rakastaisi vankia?

Posted on

Suomen vankiloissa oli vuonna 2014 keskimäärin hiukan yli 3 000 vankia. Suurin osa suorittaa rangaistustaan suljetussa vankilassa. Toisin kuin yleensä luullaan, lyhytaikaisia, alle 6 kuukauden tuomiolla olevia on paljon. Vankilasta vapautui vuoden aikana arviolta yli 6 000 vankia.

Tällä hetkellä avoseuraamuksissa eli yhdyskuntapalvelussa ja valvontarangaistuksessa olevien määrä lisääntyy. Melko suuri osa pitkäaikaisvangeista suorittaa rangaistuksen loppuosan valvotussa koevapaudessa. Nämä vankilan ulkopuolella suoritettavat rangaistukset sisältävät aina jonkin toiminta- tai osallistavan suunnitelman, ja niitä suoritetaan usein järjestöjen tai kuntien toimipaikoissa.

Vankilapäivän hinta on keskimäärin yli 200 euroa, ja laitoksen ulkopuolella suoritettu rangaistuspäivä on yleensä hinnaltaan huokeampi, jopa alle 60 euroa/päivä. Avoseuraamuksia määrättäessä henkilön kelpoisuus suorittaa rangaistus ”siviilissä” tutkitaan tarkasti. Siihen vaikuttavat erityisesti päihdeongelman syvyys ja turvallisuusnäkökohdat. Ennakkoon tehdyn suunnittelun vuoksi avoseuraamukset ovat yleensä onnistuneita ja tuovat myös merkittäviä säästöjä rikosseuraamuslaitokselle.

Vapautuessaan suuri osa vangeista on  työttöminä, usein vahvasti karenssitaustaisia ja silloin melkein poikkeuksetta myös toimeentulotuen saajia. Vapautuessaan vanki siirtyykin taloudellisesti pääosin kotikuntansa vastuulle. Kotikaupungissani Kuopiossa vapautuvia vankeja on vuosittain noin 100, ja heistä 30-40 prosenttia vapautuu asunnottomana. Kunta on velvollinen järjestämään asumisen, normin mukaisen toimeentulon ja useimmiten myös päihdehoidon. Lähes 90 prosenttia vangeista on päihdeongelmaisia.

Moninkertalaisten vankien riski palata vankilaan on melko suuri, arviolta esimerkiksi yli 6 tuomiota istunut henkilö palaa vankilaan yli 70 prosentin todennäköisyydellä. Tuomiot ovat usein melko lyhyitä, mutta kuitenkin niin pitkiä, ettei kunnalla ole velvollisuutta varmistaa henkilön asumista rangaistuksen aikana. Tästä seuraa tilanne, että asunnottomana vapautuvien määrä pysyy melko suurena. Vastuussa olevalle kunnalle tämä kierre on siis ikävästi katkeamaton ja kallis. Asunnon löytäminen ”normaalin” asumisen piiristä melko vaikeaa ja tästä syystä vapautuvia sijoitetaan usein asumispalveluyksiköihin, joissa hinta nousee jopa yli 2 000 euroon kuukaudessa.

Kun raha vähenee, syntyy kierre

Valtiontalouden säästöt ovat nyt puraisemassa merkittävästi rangaistusaikana tapahtuvaan kuntoutukseen. Rahan vähetessä RISE ja laitokset keskittyvät laitosten ylläpidon ja riittävän vankilaturvallisuuden varmistamiseen. Tiukoissa säästötarpeissa siis henkilökunta ja riittävät turvallisuusresurssit varmistetaan ja kaikesta muusta karsitaan. Tämä johtaa siihen, että vankilassa aloitetut kuntoutustoimet vähenevät ja samalla ulkopuolelta ostetut kuntoutusjatkumot siviilin puolella vaarantuvat.
”Laitoskierteessä olevat vangit ovat Suomen köyhin, sairain ja syrjäytynein kansanosa” (Kimmo Hypen 2004)

Rikosseuraamuslaitos, paikalliset vankilat ja vankien kotikunnat yrittävät rakentaa tähän ongelmaan vastauksia, mutta kaikkien osapuolien kiristyvä taloustilanne on aiheuttanut tilanteen, jossa kukaan oikein pysty ottamaan vastuuta kokonaisuudesta, joka hyödyttäisi yhteiskuntaa ja erityisesti niitä henkilöitä, jotka suorittavat rangaistusta. Rikosseuraamuslaitos vastaa vangista rangaistuksen aikana ja kunta sen jälkeen. Yhteisen mallin kokeilut ovat jääneet lyhytaikaisiksi ja toisaalta ”asiakkaat” eivät ole kovinkaan kiinnostuneita viranomaisen tarjoamista toimintamalleista. Vahva, kulttuurista ja aiemmista pettymyksistä kumpuava viranomaisvastaisuus pitää siitä huolen.

kuva: ViaDia Pohjois-savo ry
kuva: ViaDia Pohjois-Savo ry

Tilanteen korjaamiseksi avainasemassa ovat järjestöt

Vankeinhoitolain muuttuessa vuosituhannen alussa kriminaalihuollolla oli asuntoloita ja työpajoja. Monet muuten asunnottomaksi vapautuvat saivat noista paikoista kodin ja työterapiapaikan. Tämä piti heidät kunnossa, päihteettä ja jotkut saivat sitä kautta opiskelu- tai työpaikan.

Meni vuosia, että tässä toiminnassa oli melkoinen tyhjiö. Vähitellen useat järjestöt ovat kehittäneet korvaavaa toimintaa tähän tarpeeseen. Samalla uudet hankerahoitusmallit ovat antaneet tilaisuuden työn kehittämisen. Kunnat ovat kilpailuttaneet asumispalvelunsa ja kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen. Osa  on pystynyt lähtemään mukaan tähän kilpailutusrumbaan, mutta valitettavasti monet hyvät ja tuloksekkaat toimijat ovat pudonneet pois.

Johdan itse järjestöä, joka järjestää rangaistusta suorittaville, vapautuville ja rikostaustan vuoksi vaikeassa tilanteessa oleville tuettua asumista, työtoimintaa, vertaistukea ja ruoka-apua. Erilaisten hankkeiden kautta olemme kehittäneet toimintaa, jota nyt tuotetaan sosiaalipalveluna kunnille ja vankiloille. Asutamme pääosin Kuopioon asunnottomana vapautuvat vangit. Meillä oli vuonna 2014 kuntouttavassa- ja työtoiminnoissa 159 henkilöä, joista rikostaustaisia Kuopiossa 66 prosenttia. Olen itse, samoin kuin osa ohjaajistamme kokemusasiantuntijoita. Lisäksi meillä on muun muassa sosiaalityöntekijä , sairaanhoitaja ja paljon muuta ammatillisesti pätevää henkilökuntaa. Useat kokemusasiantuntijat ovat kouluttautuneet sosiaali- ja terveysalan ammattiin ja ovat nyt ohjaajina.

Mitä vanki kaipaa?

Lähes poikkeuksetta vapautuva vanki kaipaa tavallista arkea, työtä, perhettä ja normaaleja ihmissuhteita. Halua ja voimavarojakin alussa tuntuu riittävän.

Motivaatio tehdä elämänmuutos kariutuu useimmiten pirstaleiseen palvelujärjestelmään, viranomaisten kyynisyyteen ja omaan saamattomuuteen. Vanki kaipaa myös sitä, että joku taho auttaa hänet alkuun silloin kun motivaatio irrottautua rikos- ja päihdekulttuurista on hyvä. Parasta olisi, että sillä joka auttaa, olisi mahdollisuus auttaa ns. yhden luukun periaatteella. Vanki kaipaa tulla kuulluksi ja samalla tukea, joka antaa realistisen kuvan elämästä niin, että pettymykset jäisivät vähäisiksi.

Näiden elementtien ansiosta onnistumisprosentti moninkertalaisten kohdalla on hyvä: enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia.

Hyväksyminen

Rikollinen elämäntapa ja samanhenkiseen porukkaan kuuluminen ovat vieneet monta ihmistä vankilakierteeseen. Sen jälkeen samaistuminen ja omakuvan vääristyminen ovat pitäneet hänet mukana eikä valoa ole juurikaan tunnelin päässä näkynyt.

Kuuluminen johonkin on ihmisen perustarve. Hyväksytyksi tuleminen ja itsensä tarpeelliseksi kokeminen kohottavat itsetuntoa, muiden vertaisten selviytymistarinat antavat uskoa tulevaisuuteen. Meillä tämä yhteisöllisyys tapahtuu ilman päihteitä ja rikoksia. Kristillinen lähimmäisenrakkaus on ihmeellinen juttu. Paras tulos saavutetaan, jos auttaja toteaa rakastavansa autettavaa lähimmäistä ja toisaalta rikoskulttuurissa elänyt ihminen vaistoaa sekä aistii onko auttamisen halu aitoa.

Pekka Matilainen
toiminnanjohtaja
ViaDia Pohjois-Savo ry

 

Advertisements

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s