Auttaisiko palveluohjaaja viranomaisviidakkoon eksynyttä Jania?

Posted on Updated on

Yle Kioskin nettisivuilla julkaistiin nuorena aikuisena syöpään sairastuneen Janin tarina. Tarinassa ei ole kyse vain sairastumisesta vaan myös sen jälkeisestä eksymisestä byrokratian labyrinttiin. Tarina hengästyttää ja lukiessa on välillä palattava takaisin muistaakseen mitä käänteitä Janin elämässä aiemmin olikaan jo ollut.

Jo yksinomaan vakavasti sairastuminen ja siihen liittyvät hoidot laittavat elämän uusille urille. Kyse ei kuitenkaan ole vain fyysisestä sairaudesta parantumisesta, vaan sairaus ravistelee myös joka päiväistä selviämistä. Sairauden ja sen mukanaan tuomien tunteiden lisäksi arkea on epävarmuus taloudesta. Janin kertomuksessa Kelan taloudellisen tuen muodot vaihtelevat eikä Jani ikinä voi tietää mitä ahkerasta hakemusten täyttämisestä seuraa. Päätös voi olla myönteinen tai kielteinen, jolloin on ryhdyttävä uudelleen toimeen ja haettava jotakin muuta etuutta.

Janin kertomuksessa syöksyvät silmille neljä byrokratian vitsausta:

1)      Sosiaaliturvajärjestelmä on niin monimutkainen ja hajanainen, että sitä on vaikeaa ymmärtää tai hallita edes ammattilaisena organisaation sisältä käsin. Tässä pelissä asiakkaan asian tulee joko sopia järjestelmään tai hänellä pitää olla satumainen tuuri.

2)      Ihmiselämä ei edes sairauksien osalta kulje samaa polkua, vaan mutkittelee eikä osu yksiin järjestelmän määritysten kanssa. Tällöin valmiiksi muotoonsa terävöitetty palvelu ei anna periksi, vaan se vaatii asiakkaan ja hänen tilanteensa muuttumaan palvelulle sopivaan muotoon. Asiakas käännytetään pois palveluun tai etuuteen sopimattomana sen sijaan, että palvelua tai tukea räätälöitäisiin asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin sopivammaksi kokonaisuudeksi.

3)      Janin kohdalla kaksi saman ammattikunnan edustajaa arvioi hänen tilanteensa täysin erilaisiksi. Toisen mielestä Jani kykenisi sairaudesta huolimatta opiskelemaan, toisen mielestä taas ei. Asiakkaalle tilanne ei kirjallista päätöstä lukemalla avaudu, vaan se tuntuu käsittämättömältä mielivallalta, joka tappaa jo heränneen toivonvireen myönteisestä elämänkäänteestä ja mahdollisuuksista kiinnittyä tulevaisuuteen.

4)      Jani kohtasi kahden sairausvuotensa aikana 36 virkailijaa ja viisi eri lääkäriä. Kertomuksen perusteella tosin lukijalle jää tunne siitä, ettei Jani juurikaan kokenut tulleensa kohdatuksi, vaikka erinäisiä työkseen terveydestä ja sosiaalisesta huolta pitäviä henkilöitä tapasikin. Onnistuiko kukaan työntekijöistä pysähtymään Janin kanssa niin, että olisi päässyt kärryille mitä hänen elämässään oli meneillään ja mitä hän tarvitsisi? Jani risteili sairaaloiden ja sosiaaliturvan välimaastossa ilman, että kukaan työntekijöistä olisi säilynyt seuraamassa Jania ja hänen kulkuaan tuon kahden vuoden ajan. Jani toteaa napakasti: ”Jonkin pitäisi heti koppi susta.” Halua ja yritystä työntekijän löytymisen suhteen ainakin Janilla oli.

Viime keväänä Sitran toimeksiannosta tehtyä tutkimusta koskevassa Helsingin Sanomien uutisoinnissa kerrottiin hajallaan olevien palveluiden aiheuttavan suuria kustannuksia. Eniten palveluja tarvitsevat ovat niitä, joiden myös on selkeästi vaikeinta löytää oikeiden palveluiden äärelle. Tällöin sosiaali- ja terveysministerinä toiminut Laura Räty ehdotti, että useamman palvelun tarvitsijat ”…tarvitsevat jonkun, joka ottaa heidän tilanteensa kokonaisvaltaisesti hoidettavaksi.” Tiedon tai tutkimuksen puutteesta ei siis ole kyse. Mutta siitä huolimatta Jani ei onnistunut löytämään järjestelmästä henkilöä, joka olisi kyennyt perehtymään hänen tarpeisiinsa, selvittelemään kokonaisuutta ja yhdistelemään palveluja. Tai kuten jutussa todetaan: ottamaan koppia.

Palveluohjauksen eri muodoille olisi niin yksilöllistä kuin yhteiskunnallistakin tilausta, jotta byrokratia ei uuvuttaisi ja tekisi jo valmiiksi vaikeista tilanteista kohtuuttomia ja kestämättömiä. Samalla onnistuttaisiin myös säästämään euroja. Hyväksi havaitulta palveluohjaukselta puuttuukin enää vain toteutus.

Niina Pietilä,  YTM

FullSizeRender

Kuva: morguefile.com

 

Mainokset

2 thoughts on “Auttaisiko palveluohjaaja viranomaisviidakkoon eksynyttä Jania?

    Tuumapirtti said:
    25.9.2015 0.22

    Erilaisten etuuksien hakemisessa korostetaan tuen tarvitsijan omaa aktiivisuutta. Erilaiset etuudet eivät tule kuin ”Manulle illallinen”. Itse kuitenkin tulkitsin Janin tarinan niin, että hän oli pyrkinyt olemaan aktiivinen omien voimavarojensa rajoissa. Ongelmia oli tuottanut byrokratian monimutkaisuus, riittämätön henkinen tuki ja elämän yleinen epävarmuus niin tulojen kuin yleensäkin tulevaisuuden suhteen. Enkä usko, että Jani on yksin näiden ongelmien kanssa.

    Marko said:
    5.9.2015 11.20

    Ihan hyvä teksti tämäkin. Otsikon kysymykseen vastaisin että ainakin sosiaalityöntekijän kanssa juttelu on kuulumisten ja suunnitelmien kyselyä, he voivat antaa vinkkejä mutta itse ne asiat pitää hoitaa. Tämä on siis minun henkilökohtainen kokemukseni. Ymmärrän tämän sinänsä, ei heillä ole aikaa eikä edes mahdollisuuksia kenenkään asioita hoitaa.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s