Ei se lastensuojelun työntekijä lasta yksin pelasta

Posted on Updated on


Ei se lastensuojelu yksin lasta pelasta-Sosiaalinen-tekijä-blogi

Sanomalehdet uutisoivat 21.3.2016 lastensuojelun sosiaalityötä läheltä seuraavien tahojen huolestuneita havaintoja Helsingin lastensuojelun tilasta. Ilta-Sanomissa lastensuojelua tarkkailevat sidosryhmäläiset [2] väittivät, että lastensuojelussa osa työntekijöistä karttaa pahimpia tapauksia vedoten siihen, että asia ei kuulu heille.

Helsingin kaupungin lastensuojelun alennustilan IS:n lähteet arvioivat niin mittavaksi, että lasten kokema väkivalta ”ei välttämättä jää haaviin”. Jutussa kerrottiin, että tapaamiset organisoidaan toimistovetoisesti suurista asiakasmääristä johtuen ja työkulttuuria kuvattiin joustamattomaksi, johtamista paikoin huonoksi ja lisäksi ongelmaksi nostettiin työntekijöiden vähäinen määrä.

Sidosryhmäläiset toivat esiin myös turhautumistaan, koska ”kukaan ei kiristä verkkoa” kun lapsen itsetuhoisista puheista tai väkivaltaisesta käytöksestä tehdään lukuisia ilmoituksia. Ongelmaksi nostettiin myös liian tiuhaan vaihtuvat sosiaalityöntekijät. Haastatellut halusivat puhua nimettöminä, sillä ongelmista puhuvia työntekijöitä uhkaillaan. On harmi, ettei haastateltujen joukossa ollut ketään lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijää kertomassa, miten lastensuojelussa asiat ovat. Siksi moni (Helsingin) lastensuojelun sosiaalityöntekijä on ymmällään esitetyn kritiikin edessä.

Nimettömästi esitetyt väitteet siitä, että vaikeaksi koettuihin asiakastilanteisiin ei puututa, tuntuivat kohtuuttomilta ja loukkaavilta. On nimittäin niin, että jos työntekijä tietoisesti ja tahallaan sulkisi silmänsä laiminlyönneiltä ja eikä toimisi tilanteen muuttamiseksi, hän rikkoisi sekä ammattieettisiä periaatteita että syyllistyisi myös virkavirheeseen. Sosiaalityöntekijöillä ei liioin ole mahdollisuutta valita asiakkaitaan sen mukaan kenen tilanne vaikuttaa ”kevyeltä” tai kenen kanssa hän ajattelee yhteistyön sujuvan.

Lastensuojelussa sosiaalityöntekijöiden työaika kuluu pitkälti juuri niiden vaikeimpien, vakavimpien ja tiivistä moniammatillista yhteistyötä vaativien asiakaslasten tilanteiden parissa. Tämä johtaa siihen, että pienempien huolenaiheiden tai ei-akuuteissa tilanteissa olevien lasten tilanteiden selvittelylle ja työskentelylle jää riittämättömästi aikaa.

Työntekijöiden tehdessä jatkuvaa priorisointia välitöntä reagointia vaativien tilanteiden ja vähemmän akuuttien asioiden välillä, ajaudutaan helposti kroonistuneeseen riittämättömyyden tunteeseen, joka heijastuu niin työssä jaksamiseen kuin lopulta myös työssä pysymiseen. Lastensuojelun asiakkuuteen ohjautuu yhä useammin perheitä, jotka ovat harvemmin autettavissa vain yhden tahon voimin. Joskus esimerkiksi vanhemmat eivät näe avun vastaanottamiselle tarvetta, ja tämä näkyy vastentahtoisuutena asettua asiakassuhteeseen. Tarjottuun apuun ja tukitoimiin sitoutuminen voi olla heikkoa. Työskentely saattaa alkaa vasta kriisitilanteen jälkeen ikään kuin pakon edessä, vaikka auttajatahot pyrkisivätkin aktiivisesti motivoimaan avun vastaanottamiseen jo varhaisemmassa vaiheessa.

Kun auttajataho kokee omat keinonsa auttaa riittämättömäksi, käännytään toisten ammattilaisten puoleen. Välillä ammattilaisten välillä saattaa puolin ja toisin olla epärealistisia käsityksiä ja odotuksia käytettävissä olevista keinoista tilanteen ratkaisemiseksi. Siinä missä yhteistyötahot kääntävät katseensa lastensuojeluun, lastensuojelu voi kokea keinonsa auttaa riittämättömäksi ja toivoo tukea yhteistyötahon puolelta. Joskus voidaan olla tilanteessa, että yhteistyötaho näkee lastensuojelun viimesijaiset toimenpiteet, kuten kiireellisen sijoituksen tai huostaanoton, ratkaisuna tilanteeseen. Lastensuojelun näkökulmasta toimenpiteisiin ei kuitenkaan välttämättä ole perusteita. Tämä voi aiheuttaa kitkaa yhteistyölle ja edellyttää ammattilaisilta ja perheeltä aikaa yhteisen ymmärryksen luomiseen.

Monimutkaisten tilanteiden äärellä Helsingissä on pyritty paitsi sujuvoittamaan yhteistyötä myös luomaan toimivia malleja yhteistyön tueksi lastensuojelun ja muiden palvelujen välillä. Ajatuksena on, että toimivien yhteistyörakenteiden kautta monimutkaisiin ja erilaista asiantuntemusta edellyttäviin tilanteisiin pystyttäisiin löytämään ratkaisuja.

Ilta-Sanomissa esitetty kritiikki lastensuojelua vaivaavasta joustamattomasta työkulttuurista ja toimistovetoisista tapaamisista ihmetyttää. Lastensuojelun työntekijät tapaavat lapsia ja perheitä hyvin usein muualla kuin lastensuojelun toimistolla. Tavallisesti tapaamispaikka on perheen koti.

Sosiaalityöntekijöiden työajasta merkittävä osa kuluu matkustamiseen paikasta toiseen, sillä esimerkiksi perheen asioissa tapahtuva verkostoyhteistyö tapahtuu hyvin harvoin lastensuojelun tiloissa. Työntekijän näkökulmasta matkustaminen on välillä turhauttavaa, sillä julkisissa liikennevälineessä istutun ajan voisi käyttää paljon tehokkaamminkin.

Työntekijöiden vaihtuvuus on ollut lastensuojelun sosiaalityön haasteena useamman vuoden ajan. Toisaalta on tilanteita, joissa lastensuojelun sosiaalityöntekijä saattaa olla lapsen viranomaisverkostossa pisimpään mukana ollut auttajataho. Vaihtuvat työntekijät asiakassuhteen aikana ei ole siis ainoastaan lastensuojelun ongelma, vaan se koskee laajemmin niin sosiaali- kuin terveyspalveluja.

Lastensuojelun sosiaalityön haasteista puhuminen ja epäkohtien esiintuominen on tärkeää. Ehkä vielä keskeisempää on kehittämisehdotusten ja vaihtoehtoisten toimintatapojen miettiminen yhteistyön sujuvoittamiseksi. Yksi luonteva paikka tälle keskustelulle lienee ammattilaisten väliset kohtaamiset. Yhteistyöhön tarvitaan kaikkien panosta. Lastensuojelun asiakkuudessa olevat lapset ja nuoret tulevat harvoin (jos koskaan) autetuksi ainoastaan lastensuojelun tuella.

 

Suvi Korhonen, VTM, sosiaalityöntekijä

Niina Pietilä, YTM, lehtori

 

[1] http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001142379.html

[2] Ilta-Sanomat perustaa juttunsa STT:n uutiseen, joka kertoo haastatelleensa lähteinään poliisia, kahta erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa työskentelevää henkilöä ja kahta muuta lastensuojelun lähellä työskentelevää henkilöä. Lisäksi esitettyjä väitteitä kommentoi Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski.

Mainokset

One thought on “Ei se lastensuojelun työntekijä lasta yksin pelasta

    Nimetön Nimetön said:
    1.12.2016 8.43

    ”Nimettömästi esitetyt väitteet siitä, että vaikeaksi koettuihin asiakastilanteisiin ei puututa, tuntuivat kohtuuttomilta ja loukkaavilta.” Ymmärrän sosiaalityöntekijöitä, kyllähän se totuus joskus kirpaisee. On väitteiden esittäjien viisautta väittää nimettömästi. Onhan se nähty, miten nokkana sosiaalipuoli on tekemässä rikosilmoituksia kunnianloukkauksista.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s