Äänet leipäjonossa

Posted on Updated on

Sosiaalinen tekijä -blogi - ääniä leipäjonosta

Säännöllisin väliajoin mediassa kauhistellaan Helsingin Myllypuron leipäjonon pituutta. Hallitus puolestaan sai vastikään osakseen ankaraa arvostelua päätöksestään leikata ruoka-apua jakaville toimijoille myönnettyä tukea. Päättäjät vaikuttavat neuvottomilta köyhyysongelman edessä, mutta millaisena ruoka-avun tarve näyttäytyy asiakkaiden itsensä silmissä, ja millaisista tuen ja avun muodoista he kokevat itse hyötyvänsä parhaiten?

 

Pro gradu -tutkielmassani tutkin haastattelujen avulla ruoka-avun naisasiakkaiden käsityksiä arjestaan ja tulevaisuudestaan. Tässä kirjoituksessa keskityn haastateltavien käsityksiin ruoka-avun syistä ja siitä, mikä helpottaisi heidän tilannettaan.

Asiakkaiden käsityksen ymmärtäminen avaa uuden näkökulman siihen, millaisesta avusta he hyötyisivät, ja millaista apua he todennäköisimmin olisivat valmiita ottamaan vastaan.

Leipäjonossa ollaan syystä

Haastateltaville itselleen ei ollut epäselvää, mistä heidän ruoka-avun tarpeensa johtuu.  Kukin haastateltava nimesi yhden ensisijaisen syyn köyhyydelleen ja lisäksi toissijaisia syitä, joiden koki hankaloittavan tilannettaan entisestään. Ensisijaisiksi syiksi ruoka-avun tarpeelle nähtiin palkkatyön puute ja terveyteen liittyvät ongelmat. Myös aiempien tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömyys on hyvin yleistä ruoka-avun asiakkaiden keskuudessa.

Haastateltavat kertoivat Kelan työttömyysetuuden ja asumistuen yhdistelmän riittämättömäksi kattamaan elämisen perusmenot. Joillekin omat terveysongelmat olivat osasyy palkkatyön puutteeseen. Myös perheenjäsenen sairauden koettiin  lisäävän talouden menoja ja rajoittavan työskentelymahdollisuuksia, mikä vaikutti talouden käytössä oleviin varoihin huomattavasti.

Kun käytössä olevat tulot ja varat eivät riitä kattamaan kaikkia menoja, ruoka-apu antaa tarvittavaa joustoa selvitä välttämättömistä menoista. Tämänkaltainen ruoka-avun tarjoaman talouden jouston hyödyntäminen on tyypillistä ruoka-avun asiakkaille. Ruoka-avun tarjoama mahdollisuus säästää ruokalaskussa vapauttaa varoja muuhun välttämättömään menoon, kuten terveydenhoitokulut tai velan lyhentäminen.

Ruoka-avun tarpeen toissijaisina syinä haastateltavat pitivät etuuksiin liittyviä ongelmia, velkoja ja perhemuodon merkitystä. Etuuksiin liittyvillä ongelmilla viitataan etuuksien riittämättömyyteen ja usein myös siihen, että etuus on jäänyt hakematta, koska henkilö ei ole täysin ymmärtänyt, milloin ja kenellä siihen on oikeus, tai miten etuutta haetaan. Myös aiemmissa tutkimuksissa on todettu ruoka-avun asiakkailla olevan jossain määrin puutteita etuuksissa, etenkin toimeentulotuen osalta.

Velan lyhentäminen pienistä tuloista, etenkin kun sitä ei oteta toimeentulotukilaskelmassa menona huomioon, tekee talouteen helposti useamman ruokakassin mentävän loven. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu yksinasujien yliedustus ruoka-avun asiakkaiden joukossa. Useampi haastateltava pohtikin, olisiko taloudellinen tilanne helpompi, mikäli laskuja ja vastuuta taloudesta olisi jakamassa toinenkin aikuinen. Taloudellinen niukkuus on yleistä yksinelävien ja yhden vanhemman perheiden keskuudessa, sillä he ovat haavoittuvampia erilaisten sosiaalisten ongelmien edessä, kuten työttömyys ja sairastuminen.

Tietoa mahdollisuuksista, ohjausta eteenpäin

On jo pitkään tiedetty, että leipäjonot ovat seurausta perusturvan riittämättömyydestä. Siksi haastateltavien toiveet perusturvan parantamisesta ja kritiikki perusturvaan kohdistuneista heikennyksistä eivät yllättäneet. Myös viivästykset eri etuuksien käsittelyssä herättivät huolta ja ärtymystä haastateltavien joukossa. Toimeentulotukea saavalla ei pääse kertymään säästöjä, jolloin stressiä ja huolta aiheuttaa saatavan tuen määrä ja toisinaan maksupäivien arvaamattomuus.

Mitä vähemmän ihmisellä on tuloja, sitä tärkeämpää on, että ne tulevat ennustettavasti ja ajallaan. Riittävän tiedon puute tuli haastatteluissa esiin toistuvasti. Haastateltavat kertoivat tarinoissaan tilanteista, jolloin eivät olleet saaneet riittävästi tietoa heitä kiinnostavista palveluista, työllistymistä edistävistä toimenpiteistä, heille kuuluvista velvollisuuksista, etuuksista tai niiden hakemisesta, ja toivoivat jatkossa parempaa ohjauksen ja neuvonnan saatavuutta.

Vaikka ohjauksen saaminen ei lisäisi käytettävissä olevia varoja, se vähentäisi henkistä kuormitusta ja stressiä, kun asioita ei tarvitsisi arvailla, ja hakemusten täyttämiseen saisi tarvittaessa apua. Kaikilla tulee olla oikeus selkeään ohjaukseen ja neuvontaan tarpeensa mukaan.

Vastauksia siihen, miksi tutkimukseen osallistuneet ruoka-avun asiakkaat kokevat jäävänsä liian vähäisen neuvonnan ja ohjauksen varaan, ei tässä tutkimuksessa haettu. On mahdollista, että ohjausta ja neuvontaa on saatavilla riittämättömästi, väärässä paikassa tai väärässä muodossa tai apua ei osata etsiä tai pyytää. Todennäköisesti kyse on usean eri tekijän summasta. Erityisen heikossa asemassa olevia leipäjonojen asiakkaita voitaisiin tukea ja auttaa tuomalla palveluita ruoka-avun tapahtumiin.

Tutkielmassani esiin tulleiden käsitysten ja kokemusten perusteella ruoka-avun asiakkaat hyötyisivät ennen kaikkea perusturvan parannuksista, etuusasioiden käsittelystä viivytyksettä, ohjauksen ja neuvonnan lisäämisestä ja tuomisesta ruoka-avun tapahtumiin sekä tiedon tarjoamisesta helposti ymmärrettävässä selkokielisessä muodossa. Yhteisöllisyyttä, sosiaalista vuorovaikutusta ja toimijuutta tukevat tekijät, kuten ilmaiset harrastukset, kohtaamispaikat ja asukastuvat voivat omalta osaltaan olla lisäämässä asiakkaiden hyvinvointia ja jaksamista.

”Asioin leipäjonossa tulevaisuudessakin”

Haastateltavat kuitenkin toivoivat ruoka-avun tarpeen poistuvan ajan kuluessa, mutta näkivät realistisena, että ruoka-apuun tulee turvauduttua jossain määrin jatkossakin, ainakin kausittain elämänvaiheesta ja olosuhteista riippuen. Heidän toiveensa ja odotuksensa tulevaisuudelle eivät kohdistuneet ruoka-avun asiakkuuden päättymiseen, vaan se nähdään toteutuessaan muiden asioiden positiivisena sivuvaikutuksena.

Köyhyys lisää riskiä ajautua marginaaliin monella eri elämänalueella. Ruoka-avun asiakkaiden avuntarvetta ei voi kiistää, ja avuntarpeeseen on vastattava. Ruoka-avun asiakas ei ole aina ja ainoastaan köyhä vaan useimpien elämässä on erilaisia vaiheita, joiden aikana myös tarpeet erilaisille avun muodoille vaihtelevat.

Asiakkaat hyötyvät erilaisista avun ja tuen muodoista, mikä voi tarkoittaa niin neuvontaa ja ohjausta, keskusteluapua, byrokratialoukkujen purkamista kuin läheisten apua ja yhteisön tukea. Hyvinvointivaltion turvaverkko tulisi kuitenkin tilkitä siten, että sieltä ei enää pudottaisi kolmannen sektorin toimijoiden vaihtelevien resurssien ja läheisten hyväntahtoisuuden varaan.

Ulla Mehtätalo
Lapin yliopisto

 

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Köyhyys arjessa ja tulevaisuudenkuvissa ruoka-avun naisasiakkaiden kokemana (2018).

Lähteet

Hänninen Sakari & Karjalainen, Jouko & Lehtelä, Kirsi-Marja & Silvasti, Tiina 2008: Johdanto: Leipäjonoista ruokapankkeihin. Teoksessa Hänninen Sakari & Karjalainen, Jouko & Lehtelä, Kirsi-Marja & Silvasti, Tiina (toim.):  Toisten pankki. Ruoka-apu hyvinvointivaltiossa. Stakes. Jyväskylä. S. 5-20.

Kauppinen, Timo M.  & Martelin, Tuija & Hannikainen-Ingman, Katri & Virtala, Esa 2014. Yksin asuvien hyvinvointi. Mitä tällä hetkellä tiedetään? Työpaperi 27/2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116768/URN_ISBN_978-952-302-266-9.pdf?sequence=1.

Ohisalo, Maria & Saari, Juho 2014: Johtopäätökset. Teoksessa Ohisalo, Maria & Saari, Juho 2014. Kuka seisoo leipäjonossa? Ruoka-apu 2010-luvun Suomessa. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu- sarjan julkaisu nro 83. Pole-kuntatieto Oy. S. 109-114.

Riches, Graham 2008: Ruokapankit ja oikeus ruokaan. Teoksessa Hänninen Sakari &

Karjalainen, Jouko & Lehtelä, Kirsi-Marja & Silvasti, Tiina (toim.):  Toisten pankki. Ruoka-apu hyvinvointivaltiossa. Stakes. Jyväskylä. S. 23-43.

Siiki, Anna-Mari 2008: Myllypuron ruokajono – esimerkki hyvinvointiköyhyydestä.

Teoksessa Hänninen Sakari & Karjalainen, Jouko & Lehtelä, Kirsi-Marja & Silvasti, Tiina (toim.):  Toisten pankki. Ruoka-apu hyvinvointivaltiossa. Stakes. Jyväskylä. S. 127-161.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s