Yhteisessä homeloukussa

Posted on

Päiväkodin aamupalapöydässä lapseni viereen istuu tukahduttavasti homeelta lemuava lapsi. Sanon nopeasti heipat ja kiiruhdan ulos. Oma perheeni on muuttanut jo kolme kertaa home-epäilyn vuoksi, ja oireet palaavat herkästi. Silmiä polttaa, kurkku turpoaa. Paha altistus laukaisee ihottuman ja vatsaoireet. Myös tavaroista ja ihmsistä tulee homeoireita.

 

Julkisuudessa on käsitelty mönkään menneitä talokauppoja ja ”homepainajaisia”. Poliittisessa keskustelussa puhuttavat erityisesti homekoulut ja -päiväkodit. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että jopa 600 000–800 000 suomalaista altistuu päivittäin homeesta aiheutuville sisäilman epäpuhtauksille. Pääministeri Juha Sipilä  on sanonut, että sisäilmaongelmat tarkoittavat Suomelle miljardien eurojen taloudellista rasitetta.

Ulko-ovella mietin, mitä seuraavaksi. Vaihdammeko päiväkotia? Otanko asian puheeksi, ja kenen kanssa? Tuleeko päiväkodissa lasten kesken sanomista pikkutytön voimakkaasta hajusta?

Homehaitan vaikutuksista kärsivät kaikki, sosiaaliluokkaan katsomatta, mutta vastuuta ei tunnu ottavan kukaan.

Ongelmia vanhoissa ja uusissa taloissa

Suomessa omistusasumista pidetään järkevänä sijoituksena tulevaisuuteen. Oma asunto on useimmille ihmisille suurin taloudellinen sitoumus, johon he koskaan ryhtyvät.

Jo 1990-luvulla Kelan viidellä paikkakunnalla tekemässä kartoituksessa havaittiin, että joka toisessa suomalaisessa pientalossa on korjausta tai perusteellisempaa tarkastusta edellyttävä kosteusvaurio. Vuotta myöhemmin tehty tutkimus osoitti, että kerrostalojen tilanne oli lähes yhtä huono (Kajanne ym. 2002, 13).

Nyt, kolmekymmentä vuotta myöhemmin suuri osa suomalaisesta rakennuskannasta alkaa olla tiensä päässä. Kuntaministeri Anu Vehviläisen mukaan valtaosa kuntien kiinteistöistä on rakennettu 1960–70-luvulla tekniikalla, jonka käyttöikä on nyt täynnä (Vehviläinen 2017).

Rakentamisessa tavoiteltiin 1970-luvun tavoiteltiin energia- ja lämpötehokkuutta. Nykyisessä uudisrakentamisessa tavoitellaan toisenlaista tehokkuutta: kilpailu rakennusalalla johtaa väistämättä resurssien ja ajankäytön säästöihin. Erkki Virtasen viime vuonna laatima selvitys paljasti vakavia julkisen rakentamisen laatuun liittyviä aikataulu- ja budjettiongelmia (Virtanen 2017). Uudisrakentamisen huono laatu ja puutteellinen valvonta ovatkin toinen nykyisen homeongelman aiheuttaja.

Vaikka hallitus on aloittanut ohjelman sisäilmaongelmiin tarttumiseksi, yksittäisten ihmisten kohdalla ongelma on usein totaalinen. Sisäilmaongelmien korjaaminen on kallista, ja monet ammattilaiset pitävät sitä lisäksi lähes mahdottomana. Lainsäädäntö ei tarjoa kuluttajalle tarpeeksi suojaa rakentamisen virheiltä. Viime vuosina rakentamisen laatuun liittyviä riita-asioita on tullut kuluttajariitalautakuntaan yhä enemmän. Virheet tulee reklamoida vuoden kuluessa asuntokaupasta, minkä jälkeen virheisiin vetoaminen on vaikeampaa – tämä siitäkin huolimatta, että rakennusvirhe saattaa ilmetä vasta vuosien kuluttua rakennuksen valmistumisesta ja muhia rakenteissa pitkäänkin (Partanen 2017).

Ainoa korjaava apu omaisuutensa, ja usein myös terveytensä homeen vuoksi menettäneille tulee sosiaalityön ja hyväntekeväisyyden kautta. 

”Minusta tuntuu, että teillä on hometta”

Kuinka moni meistä uskaltaa ottaa homeen puheeksi hajuhavainnon tehtyään? Olen vienyt lapseni kavereiden luokse leikkimään, ja todennut tulleeni homepesäkkeeseen. Kotona kaikki vaatteet riisutaan heti ja heitetään menemään – ja leikkikaveria nähdään muuten kuin hänen kotonaan.

Monta kertaa olen myös sanonut suoraan. Yksikään viestin vastaanottajista ei ole uskonut epäilyäni. Olen äimistynyt siitä, miten itsevarmoja ihmiset ovat asiassa, josta heillä ei mitenkään voi olla täyttä varmuutta. Fyysisestä kodista muodostuu monen ihmisen elämän ydin, ja sitä uhkaavia tosiasioita on lähes mahdotonta kohdata. Kalliisiin homemittauksiin ei useimmilla ole siksi halua, tai edes varaa. Samasta syystä home-epäily otetaan vastaan henkilökohtaisena loukkauksena.

Homeeseen liittyvä ongelma on oireiden laaja kirjo. Jokainen reagoi yksilöllisesti tavallaan: homeen vuoksi voi puhjeta herpes, korvatulehdus, nivelsairaus tai suoliston erilaiset tulehdustilat. Syövän ja homeen yhteyttä tutkitaan parhaillaan. Merkillistä on sekin, että toiset voivat asua vuosikymmeniä hometalossa ilman minkäänlaisia oireita.

Tärkeä havainto on kuitenkin homeoireiden kumuloituvuus. Suomessa hometutkimusta tehnyt professori Ville Valtonen on tuonut esiin, että kerran homeelle altistuneet reagoivat aina voimakkaammin uusiin altistuksiin. Jos henkilölle on jo kehittynyt silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita homealtistuksessa, on Valtosen mukaan ehdottomasti syytä välttää lisäaltistuksia, eli pysyä poissa ”sairaista rakennuksista” (Kukkonen 2013).

Home asettaa jatkuvasti rajoja ainakin minun perheeni elämässä: uusi harrastus täytyy ensin käydä testaamassa tilojen puolesta, ja kasverisynttäreiltä täytyy lähteä pois, jos henkeä alkaa ahdistaa. Lasteni tulevia opiskelu- ja työpaikkoja en halua vielä edes ajatella.

Mikä on sote-ammattilaisen rooli?

Kun sairaanhoitajan tai sosiaalityöntekijän, kouluterveydenhoitajan tai hammaslääkärin vastaanotolle ilmestyy homeelta lemuava lapsi tai nuori, syntyykö asiasta keskustelua? Lastensuojelulain (417/2007) 2 § velvoittaa viranomaiset tukemaan vanhempia ja huoltajia kasvatustehtävässään, ja turvamaan lapsen tasapainonen kehitys ja hyvinvointi. YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus turvaa jokaisen lapsen oikeuden elää mahdollisimman terveenä sekä oikeuden riittävään elintasoon muun muassa ruumiillisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta.

Home edustaa niin valtavaa uhkaa ihmisen perusturvalle, että – myös viranomaiselle – on helpompaa olla puuttumatta asiaan.

Homeasian kieltäminen ei kuitenkaan ole vain käytännöllisesti helpompaa, vaan se on toisinaan myös syvää ja ehdotonta. Tieteellisesti todettua homeen aiheuttamaa terveyshaittaa ei vieläkään täysin tunnusteta: monille ihmisille homeeseen liittyvä huoli edustaa ylireagointia ja luulosairautta.

Olen kuitenkin varma, ettei yksikään vanhempi tietoisesti ja vapaaehtoisesti haluaisi oman lapsensa kasvavan hometalossa. Miten siis ottaisimme asian puheeksi?

Kirjoittaja on sosiaalityön opiskelija ja kahden lapsen äiti

 

Lähteet

Kajanne, A., Eränen, L., Leijola, M. & Paavola, J. (2002): Homeongelma ja sen psykososiaaliset  vaikutukset. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2002:7.

Partanen, P. (2017): Silmä tarkkana rakennusvirheiden kanssa – toimi heti, jos huomaat virheen. Yle  uutiset 22.9.2017.

Kukkonen, E. (2013): Mitä tehdä kun ihminen oireilee? Onko vikaa ihmisessä? Sisäilmauutiset 6.2.2013.

Sosiaali- ja terveysministeriö: Kosteus- ja homevauriot.

Vehviläinen, A. (2017): Tavoitteena terveelliset ja taloudelliset tilat. Kolumni. Valtiovarainministeriö 11.9.2017.

Virtanen, E. (2017): Valtion rahoittaman rakentamisen ongelmat. Valtioneuvoston kanslian  julkaisusarja 10/2017.

 

 

 

 

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s