Maailma on sun – omasta elämäntarinasta voimaa jälkihuoltotyössä

Posted on Updated on

Kasvaa vuosien paino
Meidät pian alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti
Unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vaan aikaa
Niil on liikaa mistä valita
Ei kukaan huomaa
Et kaikki on selvää
Jos vain osaa katsoa
(Maailma on sun – Tehosekoitin)

Oma elämäntarina syntyy kokemuksista, jotka muovautuvat vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Nuoren käsitys omasta itsestään syntyy siitä, miten hän on tullut hyväksytyksi, kuulluksi ja kohdelluksi. Nuoren menneisyys on läsnä joka päivä ajatuksissa, tunteissa, arvoissa, asenteissa ja mielikuvissa. Menneisyys näkyy nuoren selviytymistavoissa ja käyttäytymisessä sekä vaikuttaa siihen, millaisia valintoja nuori elämässään tekee. Nuori pohtii oman historiansa pohjalta sitä, kuinka luottaa toisiin ihmisiin ja miten arvokkaana itseään pitää. (Barkman 2016)

Sosiaalityö perustuu asiakkaan inhimilliseen kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Lastensuojelulaissa määritellään, että jälkihuoltoa on tarjottava aina sijaishuollon päättymisen jälkeen. Laki antaa sekä velvollisuuden että oikeutuksen nuorelle kohdistettuihin yksilöllisiin tukitoimiin aikuisuuden kynnyksellä. Valtakunnallisesti katsoen jälkihuollon toimintakäytännöt ovat kuitenkin epäyhtenäisiä ja vaihtelevia. Kasvokkaiset kohtaamiset viranomaisten kanssa ovat merkittävästi  vähentyneet. Pääministeri Juha Sipilän asettaman työryhmän viime vuonna julkaistussa eriarvoistumista koskevassa raportissa tuodaan esiin nuorten kokemaa kohtaamattomuutta palvelukentillä. Jälkihuolto on todettu yhdeksi kriittiseksi vaiheeksi nuoren elämässä.

Viimeistään jälkihuollossa nuorella herää kiinnostus omaa elämäntarinaansa kohtaan. Nuori haluaa saada vastauksia kysymyksiin, joita hän ei aiemmin ole ehkä uskaltanut tai halunnut kohdata. Vuosien työkokemus lastensuojelussa ja etsivässä nuorisotyössä nosti minulle näkyväksi sen, että elämänhallinta tuntui olevan monella asiakkaistani hukassa. Nuoret halusivat nostaa esiin menneisyydestään tarinoita, jotka vaikuttivat nuoren arkeen ja toimintakykyyn. Huomasin, että nuoren tarinat olivat liian helppoa ohittaa, koska työntekijänä ajattee, ettei oma osaaminen riitä niiden työstämiseen ja ne koetaan terapiaa vaativiksi prosesseiksi. Idea elämäntarinoiden työstämiseen nousi erään jälkihuoltoasiakkaani työskentelyn aikana, en halunnut enää hänen musertuvan vuosien painon alle. Näin kehitystyö ”Maailma on sun” sai alkunsa.

”Maailma on sun” – elämäntarinatyöskentelyllä tavoitellaan nuoren ehyempää ja kokonaisempaa kuvaa omasta elämästä. Tarinan rakentaminen mahdollistaa luottamuksellisen suhteen syntymisen samalla kun työntekijä tutustuu nuoreen. Elämäntarinan teossa on kysymys itsetunnon ja itsetuntemuksen vahvistamisesta. Elämänhallinta alkaa itsensä tuntemisesta. Nuoren on hyvä ymmärtää, miksi hän on sellainen kuin hän on, miksi hän arvostaa tiettyjä asioita. Nuori ei voi hallita elämäänsä, jos ei ymmärrä itseään, ei tiedä mitä asioita toivoo tai tavoittelee. Jokaisen ihmisen on hyvä tuntea juurensa ja historiansa, muuten hän on alttiimpi ulkopuolelta tuleville johdatuksille ja avuton omissa ratkaisuissaan. (Keltikangas-Järvinen 2000.)

Oman paikan löytäminen on yksi merkittävimmistä haasteista nuoren elämässä. Erilaiset lähtökohdat elämään niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin asettavat erilaisia yksilöllisiä tarpeita hyvinvoinnille ja elämänhallinnalle. Kysymys on siitä, kuinka nuori saa riittävästi tukea, jotta voi kohdata oman elämäntarinansa turvallisesti sekä apua ratkaisuihin, mitä nuori tekee tässä elämänsä käännekohdassa. Oman menneisyyden kohtaaminen haastaa nuorta. Huostaanotettu lapsi on saattanut joutua pitkään elämään haavoittavissa oloissa. Lapsella voi olla paljon asioita ja tunteita, joita ei pysty pukemaan sanoiksi. Vielä jälkihuollossa näitä häpeän ja kivun sulkemia tunteita voi olla vaikea sanoittaa, saati niiden kanssa elää ja pärjätä. (Känkänen 2013.) Nuoren elämäntarinan työstäminen haastaa myös työntekijää.  Sijaishuollon aikaiset kokemukset ovat voineet heikentää luottamusta työntekijöihin ja näin vaikeuttaa vaikeista asioista kertomista, koska aikaisemmin rehellisyydestä on saatettu rankaista.

Elämäntarinamenetelmien kautta on mahdollista hakea uusia tulokulmia jo elettyyn elämään ja pohtia vaihtoehtoisia tarinoita tulevaisuuteen. Elämäntarinatyöskentelyllä ei katsota pelkästään nuoren menneisyyteen, vaan työskentelyssä on läsnä vahvasti tämä hetki. Nuoren kanssa pohditaan, miten tänään menee, mitä kuuluu, miten jaksan ja pärjään. Elämäntarinan tutkiminen mahdollistaa oman itsensä ja tarinan katsomisen etäämmältä, jolloin se tuo näkyväksi nuoren vakiintuneita rooleja ja rutinoituneita käyttäytymismalleja. Näin se tarjoaa mahdollisuuden itsetuntemuksen kasvamiseen ja muutokseen.

Elämäntarinamenetelmien kokeilussa tärkeäksi nousi yhteisesti jaettu kokemus työntekijän ja nuoren kesken. Elämäntarina menetelmän avulla nuori on rohkaistunut kertomaan menneisyydestään asioita, mitä ei ollut koskaan kertonut kenellekään aiemmin. Työntekijä on nähnyt nuoresta uusia asioita ja piirteitä. Ennen kaikkea työntekijä on oppinut tuntemaan nuorta paremmin, mikä helpottaa asiakasprosessin suuntaamista oikeisiin asioihin. Elämäntarinamenetelmät voivat tuottaa välillisiä terapeuttisia vaikutuksia, nuoren kommunikaatio itsen ja toisten kanssa voi parantua ja näin mahdollisuus hyvinvoinnin kokemiseen parantuu. Nuoren identiteetin selkiytyessä hän on valmis itsenäiseen elämään.

Onnistunut jälkihuolto on merkityksellistä, ettei sijaishuollon aikana saavutetut muutokset valu hukkaan. Toimivalla lastensuojelutyöllä ja oikea-aikaisella ja – sisältöisellä jälkihuoltotyöllä on kauaskantoiset vaikutukset. Jokaisen elämä on täynnä tarinoita. Jokainen tarina on tärkeä ja jakamisen arvoinen. Me työntekijät voimme tuntea olevamme etuoikeutettuja, kun nuori uskaltaa jakaa tarinansa kanssamme. Pysähdytään tarinoiden äärelle, kuullaan ja ollaan läsnä. Kohdataan nuori kiireettömästi, aidosti ja ammatillisesti. Meidän työntekijöiden tehtävä on vaalia elämässä tärkeitä peruselementtejä; unelmia, toivoa ja toiveikkuutta. Luoda nuorelle uskoa siihen, että maailma on sun.

”Nosta kasvot ylös sateeseen
Katso lintujen lentoa
Ne ei kylvä
Ei ne satoa korjaa
Mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
Sieltä näkee ohi kaupungin
Silloin muistat mistä tullut oot”
(Maailma on Sun – Tehosekoitin)

 

Laura Mäkinen
yhteisöpedagogi (YAMK)
vastaava ohjaaja UOMA Sosiaalipalvelut Oy

Kuva: Heini Vuorinen

Lisätietoja: https://www.theseus.fi/handle/10024/159508

 

Lähteet:

Barkman, J. 2016. Mennyt, nykyisyys ja tulevaisuus. Kolmen kohtauksen käsikirjoitus. Teoksessa Pukkio, S & Hipp, T. (toim.) 2016. Mikä jälki jää? Opas lastensuojelun jälkihuoltotyöhön. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto.

Keltikangas-Järvinen L. 2000. Tunne itsesi suomalainen. Helsinki: WSOY.

Känkänen, P. 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa -kohti tilaa ja kokemuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta. Tutkimus 109:2013.

Tehosekoitin. 2000. Maailma on sun.

 

 

 

 

 

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s