Kasvot sosiaalisten ilmiöiden edessä – yhden tähden postaus

Posted on Updated on

Kuva: Henna Niiranen

Sosiaalityön kentällä työskennellään elämän näköalapaikalla. Ihmisyyden äärellä tapahtuu jatkuvasti ainutlaatuisia asioita. Pitkän työkokemuksen myötä mieleeni on jäänyt useita kohtaamisia.

Monia saattaisi kiinnostaa kotoaan eksyneen ikäihmisen tarina, tai se miksi nuori löytyi sammuneena lumihangesta. Samoin yksinäisen lapsen totinen kuvaus siitä, miten pelon hetkellä kukaan ei silittänyt hänen hiuksiaan. Muistan yhä myös hänet – syrjäytyneen aikuisen, jolla ei useinkaan ollut rahaa ruokaan. Ehkä hän häpesi, eikä siksi hakenut itselleen ajoissa apua.

Sosiaalityöstä olisi tärkeää puhua enemmän julkisesti. Se jos mikä, on helpommin sanottu kuin tehty. Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden tehdä työtä näkyväksi monin eri tavoin. Oikein käytettynä tämä on valtavan hieno mahdollisuus. Toiminta näyttäytyy kuitenkin hetkittäin ryntäävältä ja siltä, että eettisyyden käyttöohjeet puuttuvat.

Somen tähden

Nähdäkseen elämäänsä ympäröivät ilmiöt, on tärkeää kulkea avoimin mielin ja pälyillen. Katujen katseista peilautuvat rujouden ja riemujen näkymät pysäyttävät. On oleellista miettiä, näkeekö ympärillään olevia hetkiä enää, ellei tee niistä julkisia. Lisäksi sitä, ovatko julkaistut asiat aidon kokemuksellisia, vai näyttäytyvätkö ne vain somemaailmallisina kertomuksina.

Suuren haasteen äärelle siirrytään, kun tämä ilmiö liitetään työhön ja sen julkiseksi tekemiseen. Aivan erityisesti silloin, kun puhutaan sosiaalityöstä, hoitotyöstä tai mistä tahansa ihmissuhdetyöstä. On otettava huomioon asiakkaan yksityisyydensuoja, vaitiolovelvollisuus ja arvio siitä, missä kulkee julkisen työn ja yksityisen elämän rajapinta.

Ammatillisesti merkittävää on pohtia tarkoin, miksi päivitys tehdään ja mikä sen informatiivinen sisältö tosiasiallisesti on. Tällöin julkaisemisen kynnys nousee positiivisella tavalla riittävän korkeaksi.

Työn tähden

Inspiroivan ja itseä puhuttelevan työn herättämiä ajatuksia jakaisi mielellään muidenkin kanssa. On tärkeää, että työhön liittyvistä elementeistä voi rakentavasti ja kehittävästi keskustella. Sosiaalinen media on hedelmällinen, mutta samalla myös vaarallinen vuorovaikutuksen väylä. Eettisyyden ja asiakaslähtöisyyden on aina ohjattava ammatillista vuorovaikutusprosessia.

Some-tilin luominen kestää vain muutaman minuutin, joten vauhtia kannattaa hiljentää arvomaailmasta ammennetuiden tärkeiden hidasteiden kautta. Asiakastyön sisältö ei saa olla sosiaalisen median rakennusaines. Työskentelystä ja siihen liittyvistä ilmiöistä voi sen sijaan julkaista kimalteita, mitkä heijastavat ymmärtävää ihmisyyttä yhteiskuntarakenteiden äärellä.

Eettisyyden tähden

Postausnälkä saattaa sumentaa eettistä harkintakykyä. Malttia tarvitaan, sillä usein on kerättävä kiulullinen kiviä, ennen kuin löytää haluamansa helmen. Yhtä eettisesti kestävää ammatillista päivitystä saattaa myös edeltää monta ”huonoa”. Mikä on huonon ja hyvän määritelmä, ja kuka sen määrittää?

Työstä tehty kertomus näyttää aina varsin erilaiselta, kun sitä katsoo tekijän, asiakkaan tai ulkopuolisen henkilön silmin. Vaarana on ajautuminen tilanteeseen, missä oma kokemus päivityksestä on merkityksellisin. Tällöin eettisyys ei ole ehyttä, ja somekäyttäytymisen motiiveja on pysähdyttävä tarkastelemaan.

Ensiarvoisen tärkeää olisi ennen jokaista päivitystä pohtia, kuka tai mikä on ajatuksen keskiössä. Onko se nimenomaan tärkeäksi kokemansa työhön liittyvä ilmiö vai työntekijä itse. Oman nimen muuttuessa ammattinimikkeellisen some-etuliitteen myötä, voivat myös työ- ja siviilipersoonaroolit sekoittua keskenään.

Ammatilliselta iältään nuorten henkilöiden kohdalla olisi erityisen tärkeää, että heillä olisi vahva organisaation tuki ammatillisen sosiaalisen median käytölle. Tämä pienentäisi riskiä eettisen todellisuuden someutumiselle.

Huomion tähden

Aktiivisesti päivytyksiä tekevä henkilö voi vähitellen tulla riippuvaiseksi saamastaan somehuomiosta ja ajautua näin reflektoimaan työtään enimmäkseen ”postaustykkäysten” kautta. Pahimmillaan tämä syrjäyttää asiasisällön, ja jättää sen lopulta vain ohueksi sivulauseeksi kasvojen taakse.  

Tällöin on jo kriittisin hetki pohtia oman toiminnan tarkoituksenmukaisuutta ja motiivia. Ammatillisena pysymistä voi ylläpitää muun muassa miettimällä, kuinka usein kuvitukseen tarvitaan omia kasvoja silloin, kun kerrotaan työstä.

Inspiraation ja luovuuden ylläpitäminen on väsyttävää aivotyöskentelyä. Vaikka palaute olisi myönteistä ja kannustavaa, on some-ajattelulla myös henkistä kapasiteettia nakertava elementtinsä.

Sosiaalinen media on maailmanlaajuinen kupla

Sosiaalisessa mediassa yYhteys toisiin ihmisiin on palkitsevaa vain silloin, kun ei jää vuorovaikutuksen vangiksi. Ammatillinen sormenjälki ei poistu vuorokauden mittaisen stoorin mukana.

Nopeatempoisten päivitysten mukana on tärkeää ylläpitää maltillista kokonaiskuvaa. Sellaista, mikä kestää vaativimmankin peilin heijasteen.

Hannaleena Immonen

Sosiaaliohjaaja / kriisityöntekijä

Keski-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystys

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s