Aikuissosiaalityö

Kuninkaalliset sosiaalityön asiakkaat

Posted on

 

Lääkärini kysyi minulta: “Miten haluat näitä reseptejä uusittavan? Sinä päätät. Sinä olet tässä se kuningatar.” Lääkärin asenne sai hymyn huulilleni – ja herätti toiveen siitä, että sama asenne olisi juurrutettavissa sosiaalityönkin arkeen aina ja kaikkialla.

 

Tiekartta 2030, aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys, paaluttaa osallistavan ja valtaistavan sosiaalityön yhdeksi neljästä sosiaalityön tulevaisuuden teemaksi. Selvityksen lähtökohtana oli sosiaalityön vision kirkastaminen sekä tiekartan ja toimenpide-ehdotusten valmisteleminen. Selvitystyön aikana sote- ja maakuntauudistukset pysähtyivät.

Katri Ylönen ja Anna Tiili kirjoittivat aiemmin Sosiaalisessa tekijässä otsikolla “Sote-keskus ei ole sote-keskus, jos sieltä puuttuvat sosiaalityön asiantuntijat”. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvityksessä linjattiin, että sosiaalityön saatavuus on jatkossakin turvattava lähipalveluna. Sosiaalityö ei saa karata kauas asiakkaan kotikulmilta hänen tavoittamattomiinsa. Tavoitteena on sosiaalityö, jota tulevaisuudessa tehdään yhä enemmän asiakkaan kanssa, hänen ehdoillaan ja hänen oikeuksiaan puolustaen.

Onko asiakkaiden kokemuksella ja mielipiteillä väliä?

Asiakkaiden kokemuksia ja mielipiteitä on tärkeää kuulla. Asiakkaiden osallistuminen palveluiden suunnitteluun toteutuu kuitenkin varsin vaihtelevasti: joissakin paikoissa asiakkaat eivät lainkaan tai juurikaan osallistu palveluiden suunnitteluun kun taas toisaalla asiakkailla on lukuisia monipuolisia vaikuttamistapoja. Asiakkaat voivat antaa palautetta kasvokkain tai erilaisia palautekanavia hyödyntäen, mutta nykypäivää ovat myös asiakasraadit ja kehittäjäasiakkaat.

Kokemusasiantuntijoilla on kokemusta palvelujärjestelmän toimivuudesta erilaisissa tilanteissa ja itsellään vahva halu toimia vertaistukena sekä olla mukana kehittämässä palveluja. Esimerkiksi ns. fattaluudat ovat vertaispalveluohjaajia, jotka antavat asiointiapua virastoissa muille asiakkaille.   Fattaluutatoiminta on helpottanut monien virastojen työtä, kun henkilökunta voi keskittyä hakemusten tarkistamisen sijasta vaikeisiin ja haastavampiin tapauksiin (Kodin Pellervo 2017). Koulutetut Kokemusasiantuntijat KoKoA ry:n (2019) kautta voi tilata tarpeitaan vastaavia kokemusasiantuntijoita.

Asiakkaat voivat kehittää palveluja myös yhdessä ammattilaisten kanssa, jolloin puhutaan yhteiskehittämisestä tai -tutkimisesta. Keskeistä yhteistutkimisessa ovat yhteinen suunnittelu ja vaikuttamismotiivi siihen, miten tuotettua tietoa viedään eteenpäin. Toiminnan tulisi läpäistä palvelut siten, että asiakkaiden kokemuksia myös hyödynnetään toiminnan seurannassa ja arvioinnissa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019).

Yhteistutkijuuden hyötynä pidetään sitä, että ongelmien sijaan keskiössä on voimavarojen löytäminen. Ideana on, että palvelujen asiakkaat eivät toimi pelkkinä tiedon tuottajina, vaan myös itse hyötyvät, mistä syntyy eettisesti kestävää vuorovaikutusta. (Palsanen 2013, 8–16.)

Esimerkki yhteistutkijuudesta on Espoossa keväällä 2017 toteutettu maahanmuuttajanaisille suunnattu sosiaalinen sirkus. Tarkoituksena oli rakentaa kokemusasiantuntijan identiteettiä sekä luottamusta viranomaisiin ja palvelujärjestelmään. Ryhmässä tehtiin sirkusharjoituksia ja keskusteltiin eri teemoista kuten kotoutumisesta, kulttuurista, etuuksista ja palveluista. Sirkuksen avulla tavoiteltiin nopeaa ryhmäytymistä ja rentoutunutta, hyväksyvää ilmapiiriä keskusteluja pohjustamaan. Myös Kelassa asioinnin epäkohtia käsiteltiin Kela-raadissa. (Ks. Socca 2019.)

Katse horisonttiin – miten tästä eteenpäin?

Ovatko nämä tavat kuulla sosiaalityön asiakkaita sitten riittäviä ja toimivia? Ovat ja eivät. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys paljasti, että vaikka asiakasraateja on, ne eivät työskentele riittävän pitkäkestoisesti ja säännöllisesti. Asiakasraatilaiset kaipaavat myös lisää keskinäistä yhteistyötä muiden asiakasraatien kanssa. Asiakasraatien tekemien ehdotusten käsittelylle ja seurannalle tarvitaan parempia rakenteita: tietoa siitä, keihin olla ehdotusten kanssa yhteydessä, miten ehdotukset etenevät, missä niitä käsitellään ja perusteluja sille, miksi jotkut ehdotukset eivät ole organisaatiossa edenneet.

Sosiaalihuolto tarvitsee lisää tietoa myös kokemusasiantuntijatoiminnasta. Tällä hetkellä kokemusasiantuntijakoulutus on niukkaa ja koulutusta pitäisi systematisoida. Epäkohtia ovat myös kokemusasiantuntijatoiminnan vaihtelevat toimintatavat, epäselvät tehtävät ja työnohjauksen puuttuminen.

Merkittävimpänä ongelmana voidaan kuitenkin pitää sitä, että kun asiakkaiden tekemä kehittämistoiminta alkaa muistuttaa työtä, olisi siitä kohtuullista maksaa kunnollinen korvaus. Moni kokemusasiantuntija saa kuitenkin entuudestaan jotain tukea kuten kuntoutustukea tai toimeentulotukea, jolloin erilaiset palkkiokäytännöt voivat sekoittaa tulotilannetta, millä on vaikutusta etuuksien määräytymisperusteisiin. Kokemusasiantuntijatoiminnankin kehittämiseksi tarvitaan toimivat yhteistyörakenteet muihin kokemusasiantuntijoihin.

Tulevaisuuden sosiaalityössä asiakkaiden asiantuntemuksen hyödyntämistä on lisättävä palvelujen suunnittelussa. Kehittämistyöhön osallistuvilla asiakkailla tulee olla mahdollisuus asianmukaiseen työnohjaukseen ja heille on luotava sanktioton palkkiojärjelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että palkkiot eivät saa vaikuttaa heikentävästi asiakkaiden tilanteisiin eikä palkkiojärjestelmä saa rangaista asiakasta hänen osallistumisestaan palvelujen kehittämistyöhön.

Asiakkaiden tekemän työn tukeminen antaa asiakkaille tärkeää signaalia siitä, että heidän tekemää työtään arvostetaan. Tavoiteltaessa asiakkaiden vaikuttamismahdollisuuksien lisäämistä, tulee erilaisista asiakkaiden mielipiteitä huomioivista rakenteista muodostaa alueellinen tai valtakunnallinen verkosto, joka mahdollistaa asiakkaiden asiantuntemuksen entistä laajemman hyödyntämisen. Sosiaalityön asiakkaat itse ovat asiantuntijoita – kuninkaita ja kuningattaria omissa elämissään.

 

Minna Strömberg-Jakka
VTM, sosiaalityöntekijä, Sosiaalityön tulevaisuus-selvityshenkilöryhmän jäsen
Sosiaalityön ma. yliopistonopettaja, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto
Sosiaalityön tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

 

Lähteet:

Kodin Pellervo (2017) Fattaluuta tulee apuun. 15.3.2017. https://kodinpellervo.fi/kodin-pellervossa/2017/03/15/fattaluuta-tulee-apuun/?fbclid=IwAR2bJKfoTGHwF1PHHnsdyrf43mQuqV2UrozF4scPVc_f32q-0xXBe537zFo Luettu 25.11.2018.

Koulutetut Kokemusasiantuntijat KoKoA ry (2019) http://www.kokemusasiantuntijat.fi/ Luettu 18.2.2019.

Palsanen, Kati (2013) Yhteistutkiminen versio 2.0. Opas sosiaalityöhön. Soccan työpapereita 2013:3. Helsinki: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca. http://www.socca.fi/files/2335/Yhteistutkiminen-opas_sosiaalityohon_2.0_Kati_Palsanen.pdf Luettu 14.2.2019.

Socca (2019) Yhteistutkimista ja sosiaalista sirkusta maahanmuuttajanaisten ryhmässä. http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwiNi-Ke38XgAhVO1qYKHUilAkMQFjAAegQIAxAC&url=http%3A%2F%2Fwww.socca.fi%2Ffiles%2F7485%2FRaportti_maahanmuuttajanaisten_yhteistutkijuussirkuksesta_Paakaupunkiseudun_PRO_SOS_-hanke.pdf&usg=AOvVaw30M3aeOksVvEvXhE6SSjpv Luettu 18.2.2019.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2019) SOTE-uudistus. Asiakasosallisuus palvelujärjestelmässä. https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/palvelujen-tuottaminen/asiakkaat-ja-osallisuus/asiakasosallisuus-palvelujarjestelmassa Luettu 18.2.2019.

 

Mainokset

Jyväskylän aikuissosiaalityön asiakasraati vaatii: Työttömiä on kuunneltava heitä itseään koskevien lakien valmistelussa

Posted on Updated on

Tänä vuonna voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli on jo saamassa jatko-osan. Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan ”aktiivimalli kakkosta” eli niin kutsuttua omatoimisen työnhaun mallia. Hallituksen tavoitteena on antaa esityksensä mallista eduskunnalle syyskaudella 2018.

Aktiivimalli on ajanut monet työttömät ahtaalle, koska se huomioi huonosti niin yksilöllisiä elämäntilanteita kuin alueellisia työllisyyseroja. Tämä näkyy muun muassa toimeentulotuki- ja eläkehakemusten sekä karenssien määrien voimakkaana kasvuna. Omaehtoisen työnhaun mallin on nähty kasvattavan monitulkintaisuutta entisestään.

Työttömien Keskusjärjestö on vaatinut, että aktiivimallin epäkohdat on korjattava ja mallien keskinäiset ristiriidat on poistettava. Keskusjärjestön mielestä aktiivimalli on lisännyt työttömien eriarvoista kohtelua.

Jyväskylän aikuissosiaalityön asiakasraati näkee mallissa elementtejä, joilla työtöntä pyritään työllistämään rangaistuksen uhalla. Aktiivimallin leikkuri on lisännyt toimeentulotukimenoja, koska monilla työttömillä viimesijainen toimeentulotuki kompensoi työttömyysetuuksien menetyksiä. Sanktiotoimenpide saa työttömän tuntemaan syyllisyyttä aktiivisuusehdon täyttymättä jäämisestä, vaikkei se toimeentuloon juuri vaikuttaisikaan.

Raati pelkää, että mallin aiheuttama ahdistus taloudellisen tilanteen heikkenemisestä ajaa työttömiä työnhakijoita hakeutumaan sellaisiin töihin tai toimenpiteisiin, jotka eivät henkilön osaamisen tai kunnon puolesta olisi soveliaita. Raati myöntää, että aktiivimallin hyvänä tarkoituksena on herätellä passiivisia työnhakijoita. Ongelmaksi raati näkee sen, että passiivisten määrä on todennäköisesti melko pieni ja suurimmalla osalla työttömistä lienee aito halu työllistyä.

Raadin mielestä työllisyyden ongelmat ovat laaja-alaisempia, eikä vika ole aina työttömässä itsessään, kun työllistyminen ei onnistu. Ihmisen oma historia, asuminen ja perhesiteet ovat todellisia vaikuttimia esimerkiksi silloin, kun työllistyminen vaatisi paikkakunnalta muuttoa. Viime kädessä työnantajat kuitenkin päättävät, keitä ottavat töihin.

Asiakasraadin mielestä työttömien näkemykset täytyy ottaa tosissaan heitä koskevien toimenpiteiden valmisteluissa. Hallituksen toimintatapa on tuntunut sanelupolitiikalta, jossa työttömille kerrotaan, mikä heille olisi parasta heitä itseään kuuntelematta. Karensseja ja sanktioita ehdottavien tahojen huolena tuntuu olevan, että raha laiskistaa ja passivoi työttömiä. Tosiasiassa asumiskustannukset ja muut välttämättömät menot syövät tuloista leijonanosan, ja toimeentulo on sen vuoksi hyvin niukkaa.

Taloudellisesti ja karenssien uhalla ahdistettu ihminen ei kykene täysipainoisesti parantamaan omaa tilannettaan ja elämänhallintaansa. Turvaverkon ollessa kunnossa ihminen pystyy suuntaamaan paremmin ajatteluaan ja toimintaansa kohti uutta.  Pitkään jatkuneet taloudelliset ongelmat kuormittavat tutkitusti terveyttä monin tavoin ja aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia yhteiskunnalle.

Kepin sijasta raati tahtoo porkkanaa aktivointitoimenpiteisiin. Vapaaehtoistoiminnan huomioiminen aktiivisuuden osoittajana olisi myönteinen toimenpide, joka edistäisi yhteiskunnallista osallisuutta ja pitäisi ehdottomasti sisällyttää aktiivimalliin. Monissa tällaisissa toiminnoissa on ongelmana, miten saadaan osallistujia. Lisäksi kannustimena voisi olla työvoimapoliittisen toimenpiteen mukainen päiväraha, koska vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta koituu usein kuluja.

Raadin mielestä työtä tulee jakaa nykyistä enemmän, jotta myös osatyökykyiset saadaan työelämään. Työnantajalla olisi tällöin mahdollisuus järjestellä työtehtäviä siten, että kaikki työntekijät pystyisivät keskittymään ydinosaamiseensa nykyistä paremmin.

Jyväskylän aikuissosiaalityön
asiakasraati

Jyväskylän kaupungin aikuissosiaalityön asiakasraati on aloittanut toimintansa alkuvuonna 2016 Sosku-hankkeen ja aikuissosiaalityön yhteiskehittämisen tuloksena.

 

 

 

Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyöllä järjestelmä vieläkin paremmaksi

Posted on

Erityissosiaalityöntekijä Mia Niemi, gerontologinen sosiaalityö

Suomalaisen terveydenhuollon taso on jo pitkään tiedetty korkeaksi. Terveydenhuoltojärjestelmämme kipukohta on kuitenkin ennaltaehkäisy.

HUS uutisoi kesälomien kynnyksellä (27.6.) suomalaisen terveydenhuollon laadun ja tulosten olevan maailman paras. Kustannuksetkin ovat kansainvälisissä vertailuissa osoittautuneet vertailumaita pienimmäksi. HUSin toimitusjohtaja Aki Lindén toteaa, että Suomen terveydenhuollolla on parhaat näytöt niin laadun, saatavuuden kuin kuolleisuustilastojenkin perusteella ja sitä on mittareidemme perusteella kehitetty viime vuosina tehokkaimmin.

Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, koska suomalainen terveydenhuollon taso on jo pitkään tiedetty korkeaksi. Sen sijaan kiinnostavaa on tutkimuksissa esille noussut terveydenhuoltojärjestelmämme kipukohta, ennaltaehkäisy.

– Tärkeimmät Suomen terveydenhuollossa kehitettävät asiat liittyvät tutkijaverkoston mukaan sairauksien ennaltaehkäisyyn: Suomessa on aivo- ja sydänverisuonisairauksia sekä alkoholi- ja mielenterveyssairauksia edelleen muita länsimaita enemmän, kertoo HUSin Neurokeskuksen toimialajohtaja Atte Meretoja.

Huomio nostaa esille kysymyksen siitä, mitä olisivat toimivat työkalut etenkin päihde- ja mielenterveyssairauksien osalta ja miten ne on ajateltu huomioitavaksi sote-uudistuksessa?

Palveluiden toimittava saumattomasti yhteen

Päihde- ja mielenterveysasioissa sosiaali- ja terveyspalvelujen on toimittava rinnakkain saumattomassa yhteistyössä. Sosiaalityöllä on tärkeä merkitys päihde- ja mielenterveysasiakkaiden auttamisessa sekä erityisesti palveluiden yhteensovittamisessa. Mielenterveys- ja päihdehäiriöitä sairastavat henkilöt ovat tutkimusten ja tilastojen valossa usein niitä henkilöitä, joilla on suurentunut riski jäädä työttömäksi ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Suuri huoli sosiaalityössä on myös nuorten ja nuorten aikuisten päihde- ja mielenterveyshäiriöiden lisääntymisestä ja sitä myöten syrjäytymisessä.

Hoidollisten toimenpiteiden lisäksi palvelukokonaisuuteen on saatava varhaisessa vaiheessa sosiaalityön asiantuntijuutta ja osaamista asiakkaiden sosiaalisten ongelmien arvioimiseksi, sosiaalisen kuntoutuksen edistämiseksi sekä sosiaaliturvaan liittyvien kysymysten selvittämiseksi.

Uusiutuva lainsäädäntö ja palvelurakenne voivat parhaimmillaan luoda nykyistä parempia edellytyksiä varhaiseen puuttumiseen ja moniammatilliseen työhön. Tämä onnistuu kuitenkin vain, mikäli asiakasta autetaan moniammatillisesti ja kokonaisvaltaisesti jo palvelupolun alkupäässä. Mikäli palvelut pirstaloidaan eri organisaatioihin, varhainen tuki ei välttämättä toteudu. Sosiaalityön merkitys ja vaikuttavuus eivät näy ainoastaan yksilötasolla asiakkaalle, vaan sitä voidaan pitää myös sijoituksena ja merkittävänä säästönä koko yhteiskunnalle.

Integraatio voi vahvistaa ehkäisevää työtä

Palvelujärjestelmän kehittäminen yhdessä sekä sosiaali- että terveydenhuollon kanssa auttaa tunnistamaan paljon palveluita käyttävät asiakkaat, mutta myös he, jotka alikäyttävät palveluita. Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat eivät ylipäätään pääse helposti palveluiden piiriin moninaisten päällekkäisten ongelmien vuoksi. Pallottelu sen kanssa, onko hoidettava ensin päihde- vai mielenterveysongelma, on ikuinen ja usein käykin niin, että kumpikin jää hoitamatta.

Sosiaalityön tehtävänä tulisi olla vahvempi rooli asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen elämäntilanteen mukaiseksi kokonaisuudeksi sosiaalihuoltolain mahdollistamalla tavalla. Mikäli asiakkaan palvelujen yhteensovittamista ei tehdä, voi tilanne johtaa ongelmien ja palvelurakenteiden kasautumiseen ja vaikeutumiseen. Asioiden pitkittyessä ne myös monimutkaistuvat ja silloin hoito ja palvelu siirtyvät usein kalliiseen erikoissairaanhoitoon.

Meillä on nyt tuhannen taalan paikka vahvistaa sote-integraatiolla ehkäisevää työtä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation vahvistaminen maakuntauudistuksen avulla on mahdollista, mutta se edellyttää näille kahdelle perinteiselle alalle uuden yhteisen eetoksen löytymistä, jossa molemmat toimijat tavoittelevat yhteistä asiakkaan elämäntilanteen mukaisesti määräytyvää päämäärää.

Sotessa piilee mahdollisuus

Sote-tuumaus jatkuu kesän yli. Eduskunnan käsiteltävänä olevat lakiesitykset ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet hyvinvointierojen kaventamisesta ja palvelujen integraatiosta ovat hautautuneet maakuntia ja  valinnanvapautta koskevien pyrkimysten alle.

Vaikka lukuisten eri hallitusten yli 10 vuoden ajan valmistelema sote-hanke kaatuisikin kesälomien jälkeen perustuslakivaliokunnan lausuntoon tai eduskunnan täysistunnossa, piilee siinä kuitenkin uusi mahdollisuus. Vaalien ja uuden hallituksen käynnistämän valmistelun tuloksena saattaisi syntyä aito SOTE, jossa sosiaalihuolto ja terveydenhuolto voisivat toimia aidosti rinnakkain yhteistyössä.

 

Sanna Lähteinen, YTM, laillistettu sosiaalityöntekijä, suunnittelija, Lapin yliopisto, Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto

Antti Mäkelä, YTL, laillistettu sosiaalityöntekijä, Johtava sosiaalityöntekijä/ Kehittämispäällikkö ESSOTE, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä

Katri Ylönen, YTL, laillistettu sosiaalityöntekijä, kehittäjä, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmä -projekti

 

Kuka vastaa päihdepalveluista?

Posted on

Aikuissosiaalityössä kohdataan usein päihderiippuvaisia asiakkaita. Siitä huolimatta sosiaalityön paikka päihdehuollon kentässä ei ole yksiselitteinen. Nykytilanne kunnissa on kirjava, eikä kaikkialla myönnetä päihdepalveluja lainkaan sosiaalihuoltona. 

 

Päihdeongelmat ovat laaja-alaisia ongelmakokonaisuuksia, joihin kiinnittyvät mielenterveysongelmat, erilaiset hoidon tarpeet ja syvä syrjäytymiskehitys. Ne koskettavat ihmisen fyysistä, psyykkistä, henkistä ja sosiaalista ulottuvuutta. Syrjäytyminen ja taloudellinen ja sosiaalinen huono-osaisuus ovat osana vaikeuttamaan päihdeongelmista kärsivien ihmisten elämää.1 Päihdeasiakkaat tarvitsevat tukea runsaasti ja pitkäkestoisesti. Haasteelliseksi asiakasryhmän auttamisen tekevät palvelujärjestelmän puutteet ja asiakkaiden riippuvuuskäyttäytymiseen tyypillinen kyvyttömyys suunnitelmalliseen työskentelyyn.2

Sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa 10/18 todetaan, että ”STM:n suositus on, että päihdehuollon palveluja järjestetään joko terveydenhuollon tai sosiaalihuollon palveluna, ei päihdehuoltolain nojalla. Palvelu tulee antaa asiakkaalle terveydenhuollon palveluna, mikäli asiakkaalla on lääketieteellisiä perusteita hoidon saamiseen. Muusta kuin lääketieteellisestä perusteesta annettava palvelu on sosiaalihuollon palvelua ja tällöin palvelusta pitää tehdä hallintopäätös.” Nykytilanne kunnissa on kirjava, eikä kaikkialla myönnetä päihdepalveluja lainkaan sosiaalihuoltona. Sosiaalisin perustein saatu päihdepalvelu on kuitenkin asiakkaan oikeus ja samalla se tarjoaa sosiaalipalveluille mahdollisuuden laajentaa palveluja vastaamaan päihdeasiakkaiden tarpeisiin.

Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeenarviointi on laissa määritelty sosiaalityöntekijän tehtäväksi. Terveydenhuoltolaki edellyttää terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tekevän yhteistyötä sellaisten asiakkaiden kohdalla, joiden asianmukainen hoito sitä vaatii. Käypä hoitosuosituksen mukaan psykososiaalista kuntoutusta tulisi tarjota kaikille huumeriippuvuudesta kärsiville. Siihen kuuluu asumisen, toimeentulon, työn ja vapaa-ajan tukeminen yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Tällöin sosiaalityöntekijällä on merkittävä rooli päihdeasiakkaan palveluntarpeen selvittäjänä ja yhteistyökumppanina palvelutarpeeseen vastattaessa.

Päihdetyön kentällä sosiaali- ja terveyspalvelujen on toimittava rinnakkain. Kumpikaan ei voi onnistua ilman toista, eikä asiakkaan ongelmien lokerointi auta asiakasta saamaan kokonaisvaltaista muutosta tilanteeseensa. Sosiaalityöllä on erityinen paikka olla järjestämässä turvaa asiakkailleen. Sillä on lain määrittämä asema ja ammattieettinen velvollisuus tukea ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Sosiaalityön asemaa päihdeasiakkaiden kanssa työskenneltäessä tulisi vahvistaa ja sosiaalityöllä on myös lainsäädännön suomat mahdollisuudet siihen. Kysymys on enää siitä, lunastaako sosiaalityö eettisen ja juridisen velvollisuutensa toimia huono-osaisten kansalaisten elämäntilanteen parantamiseksi.

Satu Marja Tanttu, YTL

1 Vuori-Kemilä, A. 2007. Mielenterveys- ja päihdetyön näkökulmat. Teoksessa: Vuori-Kemilä, A., Stengård, E., Saarelainen, R. & Annala, T. (toim.) Mielenterveys- ja päihdetyö.

2 Tanttu, S M. 2016. Auttamisen rajat ja mahdollisuudet kunnallisessa aikuissosiaalityössä sosiaalityöntekijöiden määrittelemänä.

Osallistumistulo ei saa syrjäyttää ammattitaitoista ohjausta

Posted on

Kevään mittaan on puhuttanut professori Heikki Hiilamon työryhmän esitys osallistumistulosta. Ehdotetussa mallissa työttömyysturva muuttuisi vastikkeelliseksi: se velvoittaisi pitkäaikaistyöttömän osallistumaan erikseen sovittaviin toimiin, kuten järjestötyöhön tai opiskeluun kansalaisopistossa.

 

Heikki Hiilamon ja kumppaneiden mallissa aktivoinnista kieltäytyminen johtaisi työttömyysturvan leikkautumiseen toimeentulotuen tasolle. Osallistumistulo myös korvaisi kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen. Niiden sijaan asiakkaalle tarjottaisiin enemmän tekemisen vaihtoehtoja ja vapaus valita oma tapansa osallistua. Ajatuksena on, että toiminta olisi itsessään kuntouttavaa ja syrjäytymistä ehkäisevää.

Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu pitkään työttömänä olleille työnhakijoille elämänhallinnan ja työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi. Kuntouttava työtoiminta kohdistuu lähinnä 1 000 päivää työttömänä olleisiin, koska paikat täyttyvät nopeasti, eivätkä kuntien resurssit riitä varhaisempaan reagointiin.

Työryhmä perustelee osallistumistulomallia muun muassa sillä, että se olisi vähemmän leimaavaa kuin kuntouttava työtoiminta tai sosiaalinen kuntoutus. Iiris Sandelinin (2014) THL:lle tekemä laaja katsaus kuitenkin kertoo, että asiakkaat ovat keskimäärin tyytyväisiä kuntouttavaan työtoimintaan: elämänrytmi paranee, löytyy sosiaalinen ympäristö, saadaan mielekästä työtä ja tekemistä. Osa kokee taloudellisen tilanteensa parantuneen toimintarahan ansiosta. Heidän itsetuntonsa paranee, he aktivoituvat, ja lisäksi työ- ja toimintakyky kasvaa.

Ammattilaisilta ohjausta ja tukea elämään

Kysyimme erään pohjoispohjanmaalaisen kunnan työllistämispalveluiden asiakkailta ajatuksia kuntouttavasta työtoiminnasta ja osallistumistulosta.

”Olen kokenut tärkeänä, kun olen saanut ammattilaisilta ohjausta ja tukea elämään. Minulla on ollut tukihenkilö, jonka apu on ollut tärkein ja ratkaisevin siinä, että olen päässyt eteenpäin. Olen aloittanut kuntouttavan työtoiminnan matalankynnyksen ryhmätoiminnasta. Olen saanut ryhmässä paljon tukea. Ryhmän kautta lähdin myös kentälle kuntouttavaan työtoimintaan.” (Nainen, 9 v työttömänä työnhakijana)

Kuten haastattelemamme työnhakija kertoi, osallisuuden kokemuksessa tiedolla ja ohjauksella on suuri merkitys. Kuntouttavassa työtoiminnassa asiakkaalle laaditaan aktivointisuunnitelma tai monialainen työllistymissuunnitelma, jossa määritellään tavoitteet ja toimenpiteet asiakkaan, TE-toimiston ja kunnan yhteistyönä. Moniammatillisessa aktivointimallissa asiakkaan työllistymisen esteitä sekä palvelujen ja tuen tarvetta selvitetään hyvinkin laaja-alaisesti. Tieto omista oikeuksista – esimerkiksi mahdollisuuksista kuntoutustoimenpiteisiin ja eläkeselvittelyihin – voi motivoida sanktioita paremmin.

Mitä osallistumistulon myötä tapahtuisi kuntoutumista ja aktivoitumista tukevalle ohjaukselle, jota ei tarvittaisi vähemmän, vaan enemmän?

Ammattitaitoinen ohjaus työllistämisen kentällä vaatii vahvoja verkostoja sekä monialaista osaamista liittyen muun muassa työ- ja toimintakyvyn arviointiin sekä päihde- ja mielenterveyskysymyksiin.

Lähiohjaajalla onkin suuri vaikutus sille, jatkaako asiakas kuntouttavassa työtoiminnassa, vai ei. Ohjaajalta asiakas saa myös jotain meille kaikille ihmisille osallisuuden näkökulmasta olennaista, nimittäin palautetta omasta toiminnastaan. Palautteen saaminen on tärkeää asiakkaan motivaation kannalta, mikä taas tukee nimenomaan aktivoitumista.

Ei pelkkää toimintaa, vaan jatkumoa

Olen kokenut kuntouttavan työtoiminnan omalla kohdallani toimivaksi. Saan tukea ja ohjausta ja tietoa siitä, kuinka oma työllistämispolkuni voisi edetä. Saan koko ajan selvyyttä jatkoni kannalta ja pääsen askeleittain lähemmäs työelämää. Olen tällä hetkellä kuntouttavan työtoiminnan ryhmässä, ja seuraava tavoitteeni on mennä kuntouttavaan työtoimintaan kentälle työpaikkaan, ja sitä kautta palkkatukitöihin.” (Mies, työttömänä työnhakijana 1,5 v.)

Osallistumistulossa ei ole nähtävissä sellaista tavoitteellisuutta, josta tässä kuntouttavan työtoiminnan asiakas kertoo ja pääsee osalliseksi. Työryhmä lukee osallistumistulon eduksi sen jatkuvuuden, koska sen asettamat velvoitteet ovat pysyviä työttömyyden kestettyä määrätyn ajan.

On totta, että kuntouttavalle työtoiminnalle kaivattaisiin jatkumoa: sitä tulisi kehittää tukemaan siirtymiä esimerkiksi palkkatuki- ja matalapalkkatöihin, unohtamatta matalan kynnyksen työpaikkoja esimerkiksi työpajaympäristössä. Näissä asiakkaiden tuentarpeiden on mahdollisuus tulla näkyviksi ja ihmisten tulla kohdatuiksi. Myös osallistumistulon tulisi toteutuessaan tarjota polkuja pois työttömyystilastoista niille, joiden ei ole järkevää tähdätä avoimille työmarkkinoille.

Reilu mahdollisuus aktivointiin?

Osallistumistulo merkitsisi sosiaalityön automaattista mukaantuloa, kun työttömyys on kestänyt määrätyn ajan. Ennaltaehkäisevästä työstä ei kuitenkaan voida puhua, koska osallistumistulokin reagoi pitkään työttämänä olleisiin.

Sosiaalityön kautta on mahdollista monipuolisesti kartoittaa asiakkaan tuen tarpeita ja tarvittaessa ohjata palvelujen piiriin. Uhkakuvaksi muodostuu se, millä tavalla osallistumistulomallissa kohdataan toimintakyvyn ja elämänhallinnan puutteet, sekä miten asiakkaalle voidaan tarjota tavoitteellinen reitti kohti omia päämääriä ja osallisuutta. Hiilamon työryhmä kaavailee osallistumistulosta uutta aktivoinnin instrumenttia sosiaalityölle, mutta käytännössä leikkaa vaikeasti työllistyviltä kuntouttavan työtoiminnan reitin, ja samalla keskeisen työkalun syrjäytymistä ehkäisevästä sosiaalipalveluvalikoimasta.

Osallitumistulon suurimmat puutteet liittyvätkin ohjaukseen. Sosiaalityöntekijän työkaluiksi muodostuvat siten alkukeskustelu, jonka tarkoituksena on motivoida ja voimaannuttaa asiakasta löytämään itselleen mielekästä tekemistä – ja osallistumisen seuranta, sekä sanktiointi.

Osallistumistulo on hyvä keskustelunavaus osallisuuteen nykytilanteessa, jossa kaikkien hyvinvointia ei ole mahdollista turvata työn kautta. Vastikkeellisuuden tulisi tarkoittaa ennenkaikkea asiakkaan mukaanottamista aktiivisena kansalaisena pohtimaan tilannettaan. Myös sosiaalityölle tulee tällöin tarjota reilu mahdollisuus yksilölliseen ohjaukseen. Aktivoinnissa tarvitaan sekä tukea että vaatimuksia, mutta ne tulisi suunnitella ja päättää yhteisellä sopimuksella työllistämispalveluiden ja sosiaalityön kesken – asiakkaan ääni, voimavarat ja tarpeet huomioiden.

Vastikkeellisuutta kaivataan myös yhteiskunnalta. Vaikeasti työllistyville tulee tarjota aitoja tilaisuuksia oman tulevaisuutensa suunnitteluun, ja väyliä edetä tavoitteitaan kohti.

Anna Aho, Niina Moilanen, Pirjo Parkkila-Puranen ja Sari Ranua

Kirjoittajat opiskelevat sosiaalityötä Lapin avoimessa yliopistossa

 

Lähteet

Hiilamo, Heikki; Komp, Kathrin; Moisio, Pasi; Sama, Thomas Babila; Lauronen, Juha-Pekka; Karimo, Aasa; Mäntyneva, Päivi; Parpo, Antti; Aaltonen, Henri (2017): Neljä osallistavan sosiaaliturvan mallia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 18/2017.  http://www.julkari.fi/handle/10024/131903

Sandelin, Iris (2014): Kuntouttava työtoiminta asiakkaiden kokemana. Kirjallisuuskatsaus asiakkaiden toiminnalle antamista merkityksistä. THL:n työpaperi 8/2014.  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114912/URN_ISBN_978-952-302-154-9.pdf?sequence=1