Aikuissosiaalityö

Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyöllä järjestelmä vieläkin paremmaksi

Posted on

Erityissosiaalityöntekijä Mia Niemi, gerontologinen sosiaalityö

Suomalaisen terveydenhuollon taso on jo pitkään tiedetty korkeaksi. Terveydenhuoltojärjestelmämme kipukohta on kuitenkin ennaltaehkäisy.

HUS uutisoi kesälomien kynnyksellä (27.6.) suomalaisen terveydenhuollon laadun ja tulosten olevan maailman paras. Kustannuksetkin ovat kansainvälisissä vertailuissa osoittautuneet vertailumaita pienimmäksi. HUSin toimitusjohtaja Aki Lindén toteaa, että Suomen terveydenhuollolla on parhaat näytöt niin laadun, saatavuuden kuin kuolleisuustilastojenkin perusteella ja sitä on mittareidemme perusteella kehitetty viime vuosina tehokkaimmin.

Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, koska suomalainen terveydenhuollon taso on jo pitkään tiedetty korkeaksi. Sen sijaan kiinnostavaa on tutkimuksissa esille noussut terveydenhuoltojärjestelmämme kipukohta, ennaltaehkäisy.

– Tärkeimmät Suomen terveydenhuollossa kehitettävät asiat liittyvät tutkijaverkoston mukaan sairauksien ennaltaehkäisyyn: Suomessa on aivo- ja sydänverisuonisairauksia sekä alkoholi- ja mielenterveyssairauksia edelleen muita länsimaita enemmän, kertoo HUSin Neurokeskuksen toimialajohtaja Atte Meretoja.

Huomio nostaa esille kysymyksen siitä, mitä olisivat toimivat työkalut etenkin päihde- ja mielenterveyssairauksien osalta ja miten ne on ajateltu huomioitavaksi sote-uudistuksessa?

Palveluiden toimittava saumattomasti yhteen

Päihde- ja mielenterveysasioissa sosiaali- ja terveyspalvelujen on toimittava rinnakkain saumattomassa yhteistyössä. Sosiaalityöllä on tärkeä merkitys päihde- ja mielenterveysasiakkaiden auttamisessa sekä erityisesti palveluiden yhteensovittamisessa. Mielenterveys- ja päihdehäiriöitä sairastavat henkilöt ovat tutkimusten ja tilastojen valossa usein niitä henkilöitä, joilla on suurentunut riski jäädä työttömäksi ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Suuri huoli sosiaalityössä on myös nuorten ja nuorten aikuisten päihde- ja mielenterveyshäiriöiden lisääntymisestä ja sitä myöten syrjäytymisessä.

Hoidollisten toimenpiteiden lisäksi palvelukokonaisuuteen on saatava varhaisessa vaiheessa sosiaalityön asiantuntijuutta ja osaamista asiakkaiden sosiaalisten ongelmien arvioimiseksi, sosiaalisen kuntoutuksen edistämiseksi sekä sosiaaliturvaan liittyvien kysymysten selvittämiseksi.

Uusiutuva lainsäädäntö ja palvelurakenne voivat parhaimmillaan luoda nykyistä parempia edellytyksiä varhaiseen puuttumiseen ja moniammatilliseen työhön. Tämä onnistuu kuitenkin vain, mikäli asiakasta autetaan moniammatillisesti ja kokonaisvaltaisesti jo palvelupolun alkupäässä. Mikäli palvelut pirstaloidaan eri organisaatioihin, varhainen tuki ei välttämättä toteudu. Sosiaalityön merkitys ja vaikuttavuus eivät näy ainoastaan yksilötasolla asiakkaalle, vaan sitä voidaan pitää myös sijoituksena ja merkittävänä säästönä koko yhteiskunnalle.

Integraatio voi vahvistaa ehkäisevää työtä

Palvelujärjestelmän kehittäminen yhdessä sekä sosiaali- että terveydenhuollon kanssa auttaa tunnistamaan paljon palveluita käyttävät asiakkaat, mutta myös he, jotka alikäyttävät palveluita. Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat eivät ylipäätään pääse helposti palveluiden piiriin moninaisten päällekkäisten ongelmien vuoksi. Pallottelu sen kanssa, onko hoidettava ensin päihde- vai mielenterveysongelma, on ikuinen ja usein käykin niin, että kumpikin jää hoitamatta.

Sosiaalityön tehtävänä tulisi olla vahvempi rooli asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen elämäntilanteen mukaiseksi kokonaisuudeksi sosiaalihuoltolain mahdollistamalla tavalla. Mikäli asiakkaan palvelujen yhteensovittamista ei tehdä, voi tilanne johtaa ongelmien ja palvelurakenteiden kasautumiseen ja vaikeutumiseen. Asioiden pitkittyessä ne myös monimutkaistuvat ja silloin hoito ja palvelu siirtyvät usein kalliiseen erikoissairaanhoitoon.

Meillä on nyt tuhannen taalan paikka vahvistaa sote-integraatiolla ehkäisevää työtä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation vahvistaminen maakuntauudistuksen avulla on mahdollista, mutta se edellyttää näille kahdelle perinteiselle alalle uuden yhteisen eetoksen löytymistä, jossa molemmat toimijat tavoittelevat yhteistä asiakkaan elämäntilanteen mukaisesti määräytyvää päämäärää.

Sotessa piilee mahdollisuus

Sote-tuumaus jatkuu kesän yli. Eduskunnan käsiteltävänä olevat lakiesitykset ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet hyvinvointierojen kaventamisesta ja palvelujen integraatiosta ovat hautautuneet maakuntia ja  valinnanvapautta koskevien pyrkimysten alle.

Vaikka lukuisten eri hallitusten yli 10 vuoden ajan valmistelema sote-hanke kaatuisikin kesälomien jälkeen perustuslakivaliokunnan lausuntoon tai eduskunnan täysistunnossa, piilee siinä kuitenkin uusi mahdollisuus. Vaalien ja uuden hallituksen käynnistämän valmistelun tuloksena saattaisi syntyä aito SOTE, jossa sosiaalihuolto ja terveydenhuolto voisivat toimia aidosti rinnakkain yhteistyössä.

 

Sanna Lähteinen, YTM, laillistettu sosiaalityöntekijä, suunnittelija, Lapin yliopisto, Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto

Antti Mäkelä, YTL, laillistettu sosiaalityöntekijä, Johtava sosiaalityöntekijä/ Kehittämispäällikkö ESSOTE, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä

Katri Ylönen, YTL, laillistettu sosiaalityöntekijä, kehittäjä, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmä -projekti

 

Mainokset

Kuka vastaa päihdepalveluista?

Posted on

Aikuissosiaalityössä kohdataan usein päihderiippuvaisia asiakkaita. Siitä huolimatta sosiaalityön paikka päihdehuollon kentässä ei ole yksiselitteinen. Nykytilanne kunnissa on kirjava, eikä kaikkialla myönnetä päihdepalveluja lainkaan sosiaalihuoltona. 

 

Päihdeongelmat ovat laaja-alaisia ongelmakokonaisuuksia, joihin kiinnittyvät mielenterveysongelmat, erilaiset hoidon tarpeet ja syvä syrjäytymiskehitys. Ne koskettavat ihmisen fyysistä, psyykkistä, henkistä ja sosiaalista ulottuvuutta. Syrjäytyminen ja taloudellinen ja sosiaalinen huono-osaisuus ovat osana vaikeuttamaan päihdeongelmista kärsivien ihmisten elämää.1 Päihdeasiakkaat tarvitsevat tukea runsaasti ja pitkäkestoisesti. Haasteelliseksi asiakasryhmän auttamisen tekevät palvelujärjestelmän puutteet ja asiakkaiden riippuvuuskäyttäytymiseen tyypillinen kyvyttömyys suunnitelmalliseen työskentelyyn.2

Sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfossa 10/18 todetaan, että ”STM:n suositus on, että päihdehuollon palveluja järjestetään joko terveydenhuollon tai sosiaalihuollon palveluna, ei päihdehuoltolain nojalla. Palvelu tulee antaa asiakkaalle terveydenhuollon palveluna, mikäli asiakkaalla on lääketieteellisiä perusteita hoidon saamiseen. Muusta kuin lääketieteellisestä perusteesta annettava palvelu on sosiaalihuollon palvelua ja tällöin palvelusta pitää tehdä hallintopäätös.” Nykytilanne kunnissa on kirjava, eikä kaikkialla myönnetä päihdepalveluja lainkaan sosiaalihuoltona. Sosiaalisin perustein saatu päihdepalvelu on kuitenkin asiakkaan oikeus ja samalla se tarjoaa sosiaalipalveluille mahdollisuuden laajentaa palveluja vastaamaan päihdeasiakkaiden tarpeisiin.

Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeenarviointi on laissa määritelty sosiaalityöntekijän tehtäväksi. Terveydenhuoltolaki edellyttää terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tekevän yhteistyötä sellaisten asiakkaiden kohdalla, joiden asianmukainen hoito sitä vaatii. Käypä hoitosuosituksen mukaan psykososiaalista kuntoutusta tulisi tarjota kaikille huumeriippuvuudesta kärsiville. Siihen kuuluu asumisen, toimeentulon, työn ja vapaa-ajan tukeminen yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Tällöin sosiaalityöntekijällä on merkittävä rooli päihdeasiakkaan palveluntarpeen selvittäjänä ja yhteistyökumppanina palvelutarpeeseen vastattaessa.

Päihdetyön kentällä sosiaali- ja terveyspalvelujen on toimittava rinnakkain. Kumpikaan ei voi onnistua ilman toista, eikä asiakkaan ongelmien lokerointi auta asiakasta saamaan kokonaisvaltaista muutosta tilanteeseensa. Sosiaalityöllä on erityinen paikka olla järjestämässä turvaa asiakkailleen. Sillä on lain määrittämä asema ja ammattieettinen velvollisuus tukea ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Sosiaalityön asemaa päihdeasiakkaiden kanssa työskenneltäessä tulisi vahvistaa ja sosiaalityöllä on myös lainsäädännön suomat mahdollisuudet siihen. Kysymys on enää siitä, lunastaako sosiaalityö eettisen ja juridisen velvollisuutensa toimia huono-osaisten kansalaisten elämäntilanteen parantamiseksi.

Satu Marja Tanttu, YTL

1 Vuori-Kemilä, A. 2007. Mielenterveys- ja päihdetyön näkökulmat. Teoksessa: Vuori-Kemilä, A., Stengård, E., Saarelainen, R. & Annala, T. (toim.) Mielenterveys- ja päihdetyö.

2 Tanttu, S M. 2016. Auttamisen rajat ja mahdollisuudet kunnallisessa aikuissosiaalityössä sosiaalityöntekijöiden määrittelemänä.

Osallistumistulo ei saa syrjäyttää ammattitaitoista ohjausta

Posted on

Kevään mittaan on puhuttanut professori Heikki Hiilamon työryhmän esitys osallistumistulosta. Ehdotetussa mallissa työttömyysturva muuttuisi vastikkeelliseksi: se velvoittaisi pitkäaikaistyöttömän osallistumaan erikseen sovittaviin toimiin, kuten järjestötyöhön tai opiskeluun kansalaisopistossa.

 

Heikki Hiilamon ja kumppaneiden mallissa aktivoinnista kieltäytyminen johtaisi työttömyysturvan leikkautumiseen toimeentulotuen tasolle. Osallistumistulo myös korvaisi kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen. Niiden sijaan asiakkaalle tarjottaisiin enemmän tekemisen vaihtoehtoja ja vapaus valita oma tapansa osallistua. Ajatuksena on, että toiminta olisi itsessään kuntouttavaa ja syrjäytymistä ehkäisevää.

Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu pitkään työttömänä olleille työnhakijoille elämänhallinnan ja työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi. Kuntouttava työtoiminta kohdistuu lähinnä 1 000 päivää työttömänä olleisiin, koska paikat täyttyvät nopeasti, eivätkä kuntien resurssit riitä varhaisempaan reagointiin.

Työryhmä perustelee osallistumistulomallia muun muassa sillä, että se olisi vähemmän leimaavaa kuin kuntouttava työtoiminta tai sosiaalinen kuntoutus. Iiris Sandelinin (2014) THL:lle tekemä laaja katsaus kuitenkin kertoo, että asiakkaat ovat keskimäärin tyytyväisiä kuntouttavaan työtoimintaan: elämänrytmi paranee, löytyy sosiaalinen ympäristö, saadaan mielekästä työtä ja tekemistä. Osa kokee taloudellisen tilanteensa parantuneen toimintarahan ansiosta. Heidän itsetuntonsa paranee, he aktivoituvat, ja lisäksi työ- ja toimintakyky kasvaa.

Ammattilaisilta ohjausta ja tukea elämään

Kysyimme erään pohjoispohjanmaalaisen kunnan työllistämispalveluiden asiakkailta ajatuksia kuntouttavasta työtoiminnasta ja osallistumistulosta.

”Olen kokenut tärkeänä, kun olen saanut ammattilaisilta ohjausta ja tukea elämään. Minulla on ollut tukihenkilö, jonka apu on ollut tärkein ja ratkaisevin siinä, että olen päässyt eteenpäin. Olen aloittanut kuntouttavan työtoiminnan matalankynnyksen ryhmätoiminnasta. Olen saanut ryhmässä paljon tukea. Ryhmän kautta lähdin myös kentälle kuntouttavaan työtoimintaan.” (Nainen, 9 v työttömänä työnhakijana)

Kuten haastattelemamme työnhakija kertoi, osallisuuden kokemuksessa tiedolla ja ohjauksella on suuri merkitys. Kuntouttavassa työtoiminnassa asiakkaalle laaditaan aktivointisuunnitelma tai monialainen työllistymissuunnitelma, jossa määritellään tavoitteet ja toimenpiteet asiakkaan, TE-toimiston ja kunnan yhteistyönä. Moniammatillisessa aktivointimallissa asiakkaan työllistymisen esteitä sekä palvelujen ja tuen tarvetta selvitetään hyvinkin laaja-alaisesti. Tieto omista oikeuksista – esimerkiksi mahdollisuuksista kuntoutustoimenpiteisiin ja eläkeselvittelyihin – voi motivoida sanktioita paremmin.

Mitä osallistumistulon myötä tapahtuisi kuntoutumista ja aktivoitumista tukevalle ohjaukselle, jota ei tarvittaisi vähemmän, vaan enemmän?

Ammattitaitoinen ohjaus työllistämisen kentällä vaatii vahvoja verkostoja sekä monialaista osaamista liittyen muun muassa työ- ja toimintakyvyn arviointiin sekä päihde- ja mielenterveyskysymyksiin.

Lähiohjaajalla onkin suuri vaikutus sille, jatkaako asiakas kuntouttavassa työtoiminnassa, vai ei. Ohjaajalta asiakas saa myös jotain meille kaikille ihmisille osallisuuden näkökulmasta olennaista, nimittäin palautetta omasta toiminnastaan. Palautteen saaminen on tärkeää asiakkaan motivaation kannalta, mikä taas tukee nimenomaan aktivoitumista.

Ei pelkkää toimintaa, vaan jatkumoa

Olen kokenut kuntouttavan työtoiminnan omalla kohdallani toimivaksi. Saan tukea ja ohjausta ja tietoa siitä, kuinka oma työllistämispolkuni voisi edetä. Saan koko ajan selvyyttä jatkoni kannalta ja pääsen askeleittain lähemmäs työelämää. Olen tällä hetkellä kuntouttavan työtoiminnan ryhmässä, ja seuraava tavoitteeni on mennä kuntouttavaan työtoimintaan kentälle työpaikkaan, ja sitä kautta palkkatukitöihin.” (Mies, työttömänä työnhakijana 1,5 v.)

Osallistumistulossa ei ole nähtävissä sellaista tavoitteellisuutta, josta tässä kuntouttavan työtoiminnan asiakas kertoo ja pääsee osalliseksi. Työryhmä lukee osallistumistulon eduksi sen jatkuvuuden, koska sen asettamat velvoitteet ovat pysyviä työttömyyden kestettyä määrätyn ajan.

On totta, että kuntouttavalle työtoiminnalle kaivattaisiin jatkumoa: sitä tulisi kehittää tukemaan siirtymiä esimerkiksi palkkatuki- ja matalapalkkatöihin, unohtamatta matalan kynnyksen työpaikkoja esimerkiksi työpajaympäristössä. Näissä asiakkaiden tuentarpeiden on mahdollisuus tulla näkyviksi ja ihmisten tulla kohdatuiksi. Myös osallistumistulon tulisi toteutuessaan tarjota polkuja pois työttömyystilastoista niille, joiden ei ole järkevää tähdätä avoimille työmarkkinoille.

Reilu mahdollisuus aktivointiin?

Osallistumistulo merkitsisi sosiaalityön automaattista mukaantuloa, kun työttömyys on kestänyt määrätyn ajan. Ennaltaehkäisevästä työstä ei kuitenkaan voida puhua, koska osallistumistulokin reagoi pitkään työttämänä olleisiin.

Sosiaalityön kautta on mahdollista monipuolisesti kartoittaa asiakkaan tuen tarpeita ja tarvittaessa ohjata palvelujen piiriin. Uhkakuvaksi muodostuu se, millä tavalla osallistumistulomallissa kohdataan toimintakyvyn ja elämänhallinnan puutteet, sekä miten asiakkaalle voidaan tarjota tavoitteellinen reitti kohti omia päämääriä ja osallisuutta. Hiilamon työryhmä kaavailee osallistumistulosta uutta aktivoinnin instrumenttia sosiaalityölle, mutta käytännössä leikkaa vaikeasti työllistyviltä kuntouttavan työtoiminnan reitin, ja samalla keskeisen työkalun syrjäytymistä ehkäisevästä sosiaalipalveluvalikoimasta.

Osallitumistulon suurimmat puutteet liittyvätkin ohjaukseen. Sosiaalityöntekijän työkaluiksi muodostuvat siten alkukeskustelu, jonka tarkoituksena on motivoida ja voimaannuttaa asiakasta löytämään itselleen mielekästä tekemistä – ja osallistumisen seuranta, sekä sanktiointi.

Osallistumistulo on hyvä keskustelunavaus osallisuuteen nykytilanteessa, jossa kaikkien hyvinvointia ei ole mahdollista turvata työn kautta. Vastikkeellisuuden tulisi tarkoittaa ennenkaikkea asiakkaan mukaanottamista aktiivisena kansalaisena pohtimaan tilannettaan. Myös sosiaalityölle tulee tällöin tarjota reilu mahdollisuus yksilölliseen ohjaukseen. Aktivoinnissa tarvitaan sekä tukea että vaatimuksia, mutta ne tulisi suunnitella ja päättää yhteisellä sopimuksella työllistämispalveluiden ja sosiaalityön kesken – asiakkaan ääni, voimavarat ja tarpeet huomioiden.

Vastikkeellisuutta kaivataan myös yhteiskunnalta. Vaikeasti työllistyville tulee tarjota aitoja tilaisuuksia oman tulevaisuutensa suunnitteluun, ja väyliä edetä tavoitteitaan kohti.

Anna Aho, Niina Moilanen, Pirjo Parkkila-Puranen ja Sari Ranua

Kirjoittajat opiskelevat sosiaalityötä Lapin avoimessa yliopistossa

 

Lähteet

Hiilamo, Heikki; Komp, Kathrin; Moisio, Pasi; Sama, Thomas Babila; Lauronen, Juha-Pekka; Karimo, Aasa; Mäntyneva, Päivi; Parpo, Antti; Aaltonen, Henri (2017): Neljä osallistavan sosiaaliturvan mallia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 18/2017.  http://www.julkari.fi/handle/10024/131903

Sandelin, Iris (2014): Kuntouttava työtoiminta asiakkaiden kokemana. Kirjallisuuskatsaus asiakkaiden toiminnalle antamista merkityksistä. THL:n työpaperi 8/2014.  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114912/URN_ISBN_978-952-302-154-9.pdf?sequence=1

 

 

 

Kelan perustoimeentulotuen normipäätös tuottaa väliinputoajia

Posted on

 

“Kelassa asiointi onnistuu silloin, kun asiakkaan toimeentulotukiasia menee oppikirjan mukaan. Toimeentulotukityötä tehneet sosiaalialan ammattilaiset tietävät, ettei asia aina ole näin. Jo etuuden hakeminen voi olla asiakkaalle hankalaa, ja oikeiden liitteiden saaminen kokoon tuottaa vaikeuksia.”

Perustoimeentulotukea on voinut hakea Kelasta 12.12.2016 lähtien,  ja ensimmäiset päätökset ovat tulleet.  Olemme huolestuneita siitä, kuinka jäykäksi järjestelmä on luotu.  Vaikka etuuden myöntämisperusteet ovat samat, kunnallisena työnä perustoimeentulotuen myöntäminen on ollut yksilötyötä, jossa harkinta ja ajatus kohtuudesta on ollut vahvasti läsnä, Kelalla taas perustoimeentulotuki on massoja liikuttelevaa tulonsiirtoa.

Kela itse tiedottaa selvinneensä alku-urakasta kunnialla. Päätökset tehdään lain mukaan ja seitsemän päivän määräajassa. Myös monet asiakkaat ovat kokeneet hakuprosessin vaivattomana.  Hyvä niin.

Haluamme kuitenkin kertoa tilanteista, joissa kaavamainen etuuden myöntäminen on tuottanut kohtuuttomia vaikeuksia ihmisille ja siksi Kelan toimeentulotukijärjestelmä vaatisi  mielestämme nopeaa viilausta. Toimeentulotuen perusosa ei  ole pelkästään tulonsiirto, ja toimeentulotuen erityinen luonne järjestelmän viilauksessa tulee ottaa huomioon.

Kysyimme sosiaalisessa mediassa ensikokemuksia asioinnista, ja tällaisia esimerkkitapauksia ja viestejä saimme sekä asiakkailta että kuntien sosiaalialan työntekijöiltä.

Lääkkeet ja maksusitoumusrumba

Työntekijöiden tapauksissa on tuotu esiin hankaluudet saada maksusitoumus lääkkeisiin. Esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivä asiakas ei ole saanut Kelasta maksusitoumusta lääkkeisiin, koska ei ole pystynyt tulostamaan tiliotteita. Tämän asiakkaan tilanteessa sosiaalityöntekijä lähti asiakkaan kanssa pankkiin hakemaan tiliotetta ja tämän jälkeen he menivät yhdessä Kelaan selvittämään asiakkaan asioita! Kuinka selviävät esimerkiksi vaikeasti masentuneet, joiden asioiden hoito äärimmäisen suorituksen takana. Kuinka selviävät ne, jotka eivät saa sosiaalitoimesta työntekijän tukea toimeentulotuen hakemiseen, kysyy esimerkin kertoja.

”Monelle sairaalle on tärkeää, etteivät lääkkeet jää ottamatta. Hyvä lääkehoito lisää myös yhteiskunnan turvallisuutta.”   

Lääkkeiden maksusitoumuksissa on tullut esiin myös ikäviä yllätyksiä, joissa aiempien kuukausien tuloylijäämän siirrot ovat vaikuttaneet siihen, että rahoitus lääkkeisiin on jäänyt saamatta.

Lääkkeiden ottamatta jättäminen aiheuttaa myös kalliimpia erikoissairaanhoidon kustannuksia, kun sairaudet pääsevät pahenemaan. Aihe nostettiin esille myös Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.

Liian kallis koti

Asuntomarkkinoiden vääristyminen ja asumisen hinnan kohtuuttomuus näkyy toimeentulotukea haettaessa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla edullisia vuokra-asuntoja ei ole saatavilla, ja moni toimeentulotuenhakija elää tahtomattaan liian kalliissa asunnossa.

Kun toimeentulotukea on myönnetty kunnista käsin, on kohtuuvuokria kalliimpia vuokria hyväksytty toimeentulotuessa työntekijän harkinnan perusteella. Harkintaa on käytetty tilanteissa, joissa on todettu, ettei asiakkaalla ole mahdollisuuksia saada kohtuuvuokran haarukkaan sopivaa asuntoa. Kyse on voinut olla asiakkaan heikentyneestä kyvystä hoitaa uuden asunnon etsimistä tai yksinkertaisesti siitä syystä, ettei edullisia vuokra-asuntoja ole tarjolla. Asiakkaat ovat saaneet Kelasta kehotuksen muuttaa halvempaan asuntoon, kun nykyinen asunto on ollut muutaman euron Kelan standardivuokria kalliimpi.

Kela ei ole huomionut pian syntyvän vauvan osaa kohtuuvuokrasssa, ja kehottanut viimeisillään raskaana olevaa hankkimaan halvemman asunnon.

Edellisen kuukauden ylijäämän siirrot

Ylijäämän siirtäminen seuraavalle kuulle pakottaa pienituloisen asiakkaan laskemaan tarkasti, onko hän oikeutettu toimeentulotukeen vai jääkö laskelma ylijäämäiseksi. Ylijäämäsumma otetaan huomioon tulona seuraavan kuukauden laskelmassa.

”Mitä jos seuraavalla kuulla tuleekin sairastuminen tai suuri sähkölasku kovien pakkasten vuoksi. Edellisen kuukauden ylijäämä tulee tuloksi, jolloin tukea ei myönnetä ehkä lainkaan.”

Ymmärrämme sen, että jokaisen tulisi pyrkiä varautumaan tulevaan, mutta on kohtuutonta olettaa että rahaa jää säästöön ensi kuuta varten, jos sitä saa kuukaudessa 50 euroa yli perustoimeentulotuen määrän.

Kela on on myös huomioinut loppukuulla tulevat tulot kyseisen kuukauden tuloiksi, vaikka todellisuudessa raha on käytettävissä vasta seuraavalle kuukautena. Asiakas saa kuntoutusrahaa 28. tammikuuta 600 euroa, ja se huomioidaan tammikuulle tuloksi. Asiakas elää siis jotenkin etukäteen tuolla loppukuusta tulevalla rahalla, kertoo työntekijä asiakkaansa tilanteesta.

Vankien toimeentulo

Vankien tilanne kertoo konkreettisesti siitä, että Kelan työntekijä joutuu käyttämään harkintaa asioissa, joissa tarvittaisiin sosiaalialan harkintaa. Vangit ovat saaneet kielteisiä toimeentulotukipäätöksiä käytännössä tulottomassa tilanteessaan, koska heillä ei ole esittää tositteita.

”Vankien osalta Kelan käsittelyohje on hyvin ympäripyöreä. Vangit lienee myös ainoa ryhmä, jotka joutuu perustelemaan ja erottelemaan, mihin rahaa aikovat käyttää. Käsittelijä arvioi, tarvitseeko vanki 100 euroa tupakkaan kuukaudessa vai ei.”

Pallottelu luukulta toiselle ja epätietoisuutta tulevasta

Toimeentulotuen siirtoa Kelaan on markkinoitu sillä ajatuksella, että se vähentää asiakkaan luukulta toiselle pallottelua. Meihin yhteyttä ottaneissa oli paljon kuvauksia siitä, että asiakkaiden ohjauksen tarve on lisääntynyt. Asiakkaat palaavat saamiensa päätösten kanssa takaisin sosiaalitoimistoon selvittämään sitä, miksi etuutta ei ole saatu, vaikka oikeus toimeentulotukeen on olemassa.  Kela ja sosiaalitoimen tulkinnat toimeentulotuesta ovat myös olleet paikoitellen erilaisia. Työntekijät ovat lisäksi huolissaan siitä, kuka Kelasta ohjaa asiakkaat sosiaalitoimeen. Osa asiakkaista kun ei ikinä etene sosiaalitoimeen saakka, vaikka olisi hätätilanne.

”Kelassa oli huomioitu toimeentulotukihakemukseen asiakkaan menot kulujen aiheutumispäivän mukaan, eikä laskun eräpäivän mukaan. Esimerkiksi joulukuussa aiheutuneisiin, tammikuussa erääntyneisiin laskuihin ohjattiin hakemaan tukea kunnasta. Kunnan ohjeistuksen mukaan laskut huomioidaan eräpäivän mukaisesti ja asiakas lähetettiin takaisin Kelaan.”

Työntekijät kertovat, että asiakkaat kokevat turvattomuutta ja epätietoisuutta siitä, miten heidän taloudellinen tukensa järjestyy, koska toimeentulotukea myönnetään nyt eri tavalla kuin aikaisemmin, eikä pelin henki ole kaikille selvillä.  

Vaikka toimeentulotuki on viimesijainen ja väliaikainen tuki, kunnissa tehtiin pitkiä toimeentulotukipäätöksiä niille asiakkaille, joiden taloudelliseen tilanteeseen ei ollut näköpiirissä mitään parantumista.  Nyt Kelassa pitkäaikaisasiakkaille tehdään päätöksiä lyhyille jaksoille, ja tämä lisää asiakkaiden juoksuttamista ja lisäät tarpeetonta työtä.

”Tiedonvaihto Kelan ja sosiaalitoimen välillä takkuaa. Kun Kelasta tuli asiakkaan pyynnöstä täydentävän/ehkäisevän toimeentulotuen hakemus sosiaalitoimeen, ei siinä ollut tarvittavia tietoja, kuten laskuja tai summia tai kuka hakemuksen on lähettänyt. Sosiaalitoimikaan ei  saa yhteyttä Kelaan, jotta voisi pyytää tarvittavia lisätietoja hakemukseen. Asiakas joutuu toimittamaan kaikki toimeentulotukihakemuksen ja liitteet kahteen eri paikkaan.”

Mitä kuuluu sosiaalityölle nyt?

Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien viesti on, että heillä menee työaikaa aikaisempaa enemmän toimeentulotukityöhön. Kunnat ovat vähentäneet tai irtisanoneet kaikki toimeentulotuen etuuskäsittelijät. Nyt täydentävän ja ehkäisevän hakemukset tulevat sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden käsiteltäväksi. Lisäksi toimeentulotuen neuvontatyö on lisääntynyt.

Aika, jonka piti vapautua muuhun asiakkaiden parissa tehtävään työhön, menee jatkossa täydentävien päätösten tekemiseen – etenkin jos Kela toistaa samoja virheitä tai käyttää kovin tiukkaa tulkintaa, joka ei vastaa asiakkaiden elämäntilanteita.

Perustoimeentulotuen haku Kelasta on varmasti toimiva ratkaisu niille, joilla on kykyä hoitaa asioitaan, pystyy kokoamaan ja toimittamaan liitteet, luku- ja kirjoitustaitoa sekä kielitaitoa joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Sosiaalinen tekijä -blogin ylläpitäjät

no-1513027_1280

Kohtuuton tilanteeni köyhyysrajalla

Posted on

Kansanedustajat laidasta laitaan lupaavat että: ”pidetään huolta, etteivät ihmiset tipu köyhyysrajan alapuolelle”. Yksikään 2015-2016 edustajista ei ole vastannut minulle, miten se toteutetaan.

Pitkäaikaissairaana olen pudonnut työmarkkinatuelle, jota saan 522 euroa kuukaudessa, ja huh vuodesta 2015 alkaen vuodeksi kerrallaan vammaistukea 93 euroa kuukaudessa, koska lääkekatto tuli täyteen syyskuussa 2015.
Lain mukaan avopuolisot eivät ole toistensa elatusvelvollisia. 1 000 euroa kuukaudessa osa-aikatyöstä tienaava avopuolisoni ei ole, enkä minäkään, koskaan osallistunut sairauskuluihini.
 
Kun 2015 pyysin asuinkuntani sosiaalitoimistossa laskemaan toimeentuloturvan tarpeen, jätettiin molempien sairaskulut kokonaan ottamatta huomioon. Alustava laskelma näytti 132 euroa plussaa. Valitin asiasta, ja vein lopulta valitukseni hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan alustavan laskelman saa tehdä ilman sairaskuluja. Vasta sitten, jos alustava laskelma näyttää miinusta, otetaan laskelma uudestaan käsittelyyn.
 Cloud 2
Poltin päätöksen ja muutin tilapäisesti erilleen avopuolisostani, toiseen kuntaan.
Miksikö? Siksi, että muuta mahdollisuutta kipu- ja muiden lääkkeiden saamiseen ei ollut.
Hain uuden asuinkuntani sosiaalitoimistosta tukea vain reseptilääkkeisiin, sairaskuluihin ja ”punkka” maksuun. Puolivuotta sain hankittua kaikki lääkkeeni, tosin takaisinmaksuperinnällä: ”avopuolisoni kanssa puoliksi omistettu, velkainen vanhuudenturvamme, pieni lapsuudenkotini tuli myydä puolen vuoden sisällä”.
Siihen päättyivät lääkkeiden ostot: ”hakija saa riittävän toimeentulonsa realisoidusta omaisuudesta”. Pysyvän kodin myynnistä!
Ilman lääkkeitäni en tule koskaan kuntoutumaan edes työkokeilukuntoon. Haen tänä vuonna kolmannen kerran kuntoutustukea. Kelan kuntoutuskurssilla jouduin jättämään osan suunnitelluista aktivoinneista pois. Jalkeilla oloaikani on kerrallaan 3-4 tuntia, sitten olen vuoteessa. Olen pirstaloidun sairaanhoitomme vuoksi edelleen ilman diagnoosia.
Viisi vuotta olen ollut sairaana jokaisena päivänä. Sitä ennen olin vakituisessa työssä ja lisäksi toimin osuuskuntayrittäjänä, keikkatyöntekijänä. Tulevaisuutta ei enää ole.
Tarvitsemme uuden Ilkka Taipaleen, jotta työkyvyttömät ihmiset päästetään sairaseläkkeelle. Olen menettänyt sairauden vuoksi myös ns. tulevan ajan eläkkeeni, koska olen ollut yli viisi vuotta poissa työmarkkinoilta. Ennemmin kuolen sairauteeni kuin myyn kotini, se on enää ainoa kiintopiste Suomessa, joka joskus oli hyvinvointivaltio.
 
 
Nimimerkki Suruvaippa
 
 
Lue myös: