Asiakastyö ja sosiaalityön tekeminen

Huhuu, missä sosiaaliala?

Posted on

Opetus- ja kulttuuriministeriö tiedotti sote-alan koulutusten uudistamisen käynnistymisestä. Uutinen oli tervetullut, sillä koulutuksen järjestäminen ei ole ollut sote-uudistuksessa juurikaan esillä. Tekeillä oleva uudistus tulee edellyttämään keskeisesti niin tulevien ammattilaisten kuin jo alalle valmistuneiden osaamisen uudistamista.

Ministeriön tiedotteen perusteella koulutuksen uudistamista vaivaa sama tauti kuin ylipäänsä koko sote-uudistusta: terveydenhuolto edellä mennään ja sosiaalihuolto on unohdettu lähes kokonaan. Tiedotteessa todetaan “Tulevien maakuntien ja sote-toimijoiden johdossa ja keskijohdossa taas tarvitaan terveystaloudellista osaamista.” Onko kyse siitä, että sosiaalinen ja terveys niputetaan terveyden alle vai siitä, että terveystaloudellinen tietämys on se talousosaamisen ylätaso, jota johtoportaassa on tarpeen olla?

Alan koulutusten kehittämisen painopisteiksi ministeri Sanni Grahn-Laasonen nostaa ohjauksen, neuvonnan ja kustannustietoisuuden. Ohjaus ja neuvonta ovat olennaisen tärkeitä varmistamaan asiakkaiden ohjautuminen mahdollisimman varhaisessa tarvettaan vastaavien palveluiden piiriin ja palvelujen integraation.

Kaikkeen ei kuitenkaan ohjaus ja neuvonta riitä, eikä sosiaalihuollon työ voi kutistua vain ohjaukseksi ja neuvonnaksi. Asiantunteva ja laadukas palvelutarpeen arviointi on sote-alan työn kulmakivi, joka vaatii huippuun hiottua osaamista. Palvelutarpeen arviointi on tärkeää sen varmistamisessa, että asiakas ohjautuu oikeanlaisen ja tarvitsemansa tuen ja palveluiden äärelle. Palvelutarpeen arvioinnissa ei huomioida vain ihmisen yksittäistä elämän osa-aluetta, vaan siinä pyritään kokonaisvaltaisuuteen ja huomioidaan asiakkaan omat näkemykset elämästään ja tarpeistaan. Sote-uudistuksessa näyttää olevan epäselvää se, mitä sosiaalialan ammattilaiset ylipäänsä tekevät tai mikä heidän osuutensa asiakkaan hyvinvoinnin lisäämisessä oikeastaan onkaan. Kuitenkin tutkimuksissa todetaan sosiaalisten tekijöiden vaikuttavan niin yksilön hyvinvointiin kuin terveyteenkin. Esimerkiksi elämänhallintaan liittyvät tekijät tai yksinäisyys vaikuttavat terveyteen ja niiden vaikutukset näkyvät terveydenhuollon tilastoissa.

Sote-palveluiden vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden vaade on ollut pinnalla jo hyvän aikaa. Silti ministeriön uudistushankkeessa puhutaan lähinnä terveystalouteen liittyvästä osaamisesta, vaikka sosiaalihuollon kustannukset vievät tällä hetkellä huomattavan osan kunnan budjetista. Sosiaalitalouden ja siihen liittyvän osaamisen kehittämiselle olisi selkeä tilaus. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus, köyhyys ja syrjäytyminen tuottavat vuositasolla mittavia kansantaloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia. Niiden syntymekanismien tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen on välttämätöntä. Tämä edellyttäisi tuekseen lisää tutkimustietoa sekä resursseja niin tutkimukseen kuin käytännön kehittämiseenkin.

Ministeriön tiedotteesta ei käy selville, miten sote-alan koulutuksia aiotaan uudistaa. Mikäli tavoitteena on integroitujen palvelujen tuottaminen, on välttämätöntä järjestää jo peruskoulutuksen vaiheessa sote-alan opiskelijoille yhteistä koulutusta. Esimerkiksi tulevat sosiaalityöntekijät, lääkärit, sosionomit ja terveydenhoitajat olisi hyvä saada samoille opintojaksoille jo varhaisessa vaiheessa opintojaan.

Peruskoulutuksessa tehtävän yhteistyön ohella tarvitaan myös peruskoulutuksen jälkeisen lisä-, täydennys- ja erikoistumiskoulutuksen vahvistamista, jonka osalta sosiaaliala laahaa auttamattomasti terveysalan perässä. Sote-uudistusta on sanottu Suomen itsenäisyyden ajan suurimmaksi reformiksi, joten alan koulutusten kehittäminen vaatiikin resursseiltaan vähintään vastaavanlaista kehittämisohjelmaa kuin opettajankoulutuksen on saatu uuden peruskoulun myötä.

Sosiaalialan ammattilaiset ovat jo pitkään ihmetelleet, miksi sote-uudistusta viedään eteenpäin niin yksipuolisesti terveydenhuolto edellä. Mikäli sote-uudistuksella pyritään todelliseen järjestelmän muutokseen, palvelujen parempaan yhteensovittamiseen ja laajaan hyvinvoinnin lisäämiseen, ei muutosta voida tehdä sosiaalista ja sosiaalihuoltoa unohtamalla. Sote-uudistuksen onnistuminen ja aiottujen kustannussäästöjen aikaansaaminen tulee edellyttämään, että sosiaalihuollon ammattilaisten osaaminen integroidaan vahvasti perustason palveluihin terveydenhuollon ammattilaisten rinnalle.

Mikäli sosiaalialan unohtamisessa on kyse siitä, että alan osaaminen tai hyöty asiakkaalle on epäselvää, on siihen syytä perehtyä uudistuksen tässä vaiheessa vielä paremmin. Olisiko syytä vaikka pyytää sosiaalialan ammattilaisia kertomaan millaista työtä he tekevät, miksi työtä tehdään ja millaisia vaikutuksia työllä on asiakkaalle ja myös yhteiskunnalle laajemmin. Halukkaita kertojia ja työn kuvaajia kyllä löytyy, myös alan korkeakouluista!

YTM Sanna Lähteinen & YTM Niina Pietilä

Lähteet:

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 6.4.2017. Sote-koulutuksen uudistaminen käynnistyy.

http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sote-koulutuksen-uudistaminen-kaynnistyy

Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaiden äänellä

Posted on Updated on

 

Vasemmassa silmässäni on kahden erikoislääkärin lausuntojen mukaan näkökykyä jäljellä 3/1000. Silmä vaurioitui lapsuudessani kranaatin sirpaleesta. Kun talvisota päättyi, olin 8-vuotias ja lähdimme evakkomatkalle. Äiti pyysi minua huolehtimaan pienemmistä veljistäni, koska hänellä oli kantamuksia ja vauva toisessa käsipuolessaan. Pyrkimys olla vastuullinen on kuvannut minua hyvin pienestä pitäen. Eräänä päivänä tammikuussa 2000 luin vielä illalla kirjaa ja aamulla en enää nähnyt mitään oikeallakaan silmälläni. Sosiaalityön kanssa en ole ollut tekemisissä ennen kuin minulle tehtiin vammaispalvelun palvelusuunnitelma muutama vuosi sitten. Koska otin apua vastaan, olen koittanut sitten itsekin olla avuksi omalta osaltani. Olen auttanut monia ihmisiä saamaan heille kuuluvia palveluja. Naapuriani autoin saamaan kaiteen portaisiin, minkä ansiosta hän pääsi ulkoilemaan elämänsä viimeisen puolen vuoden aikana.

Kymmenen vuotta sitten olin työtön kahden alle 5-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja. Arki oli raskasta ja tilanteeni tuntui toivottomalta, pakotin itseni huolehtimaan lasten perustarpeista. Yritin pärjätä yksin, mutta olin yhä uupuneempi ja masentuneempi. Toisella lapsella alkoi kuntoutussuunnitelman teko ja tukijakso liikuntavammaisten koululla. Tukijaksoon kuului sosiaalityöntekijän tapaaminen. Sosiaalityöntekijä huolestui voinnistani ja otti asiakseen auttaa meidän perhettä. Hänen avullaan minulle saatiin järjestettyä aluksi kiireistä keskusteluapua, sitten rahoitus pitkäkestoiseen terapiaan. Auttamalla minua apua sai koko perhe. Oikean hoidon avulla kuntouduin pikkuhiljaa, pystyin jälleen olemaan hyvä äiti, sekä suunnittelemaan omaa tulevaisuuttani. Tänä päivänä olen töissä, lapset ovat teini-ikäisiä ja elämä rullaa mukavasti – kiitos sosiaalityöntekijän, joka pysähtyi kuuntelemaan ja halusi auttaa.

 

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.

Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaiden äänellä

Posted on Updated on

 

Olin käymässä pienten lasteni kanssa isäni luona kylässä, kun hän sai yhtäkkiä sairauskohtauksen ja menehtyi. Traumaattisen kokemuksen vuoksi sain neuvolan ennaltaehkäisevän perhetyön kautta perhetyöntekijän, joka kävi viikoittain usean kuukauden ajan. Sain omaa aikaa itselleni, sain tehdä jotain mielekästä ja ajatuksia pois ahdistavasta tilanteesta. Hänen ansiostaan ymmärsin käydä purkamassa kokemusta kriisikeskuksessa. Perhetyöntekijä auttoi minua pääsemään yli pahimman vaiheen, sain tukea ja keskusteluapua. Olen siitä kiitollinen.

 

Kun lapseni oli 9-vuotiaana sairaalassa tutkimus- ja hoitojaksolla masennuksen ja itsetuhoisuuden takia, minut ohjattiin sosiaalityöntekijän juttusille, koska olin ihan hukassa kelan etuuspapereiden ja muiden käytännön asioiden kanssa. Sosiaalityöntekijän kanssa kävimme paperit kohta kohdalta läpi ja hän selitti mitä milläkin kysymyksellä tarkoitetaan. Hän oli apuna ja tukena, kun olin ihan uuden asian edessä. Myöhemmin hän vielä nappasi käytävällä hihasta kiinni ja kyseli kuulumisia. Ilman sosiaalityöntekijää, olisin jäänyt yksin minulle vieraan asian edessä.

 

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.

Sosiaalityöntekijät eivät voivottele, vaan auttavat konkreettisesti

Posted on

Mika Niikko kirjoittaa mielipidepalstalla (HS 19.10.) pitävänsä ruoka-avun suoraa tukemista käytännönläheisempänä avustuksena kuin sosiaalityöntekijöiden palkkaaminen, koska ”puhe ei lievitä nälkää”.  Aiemmassa kirjoituksessaan hän kuvasi sosiaalityöntekijöiden ”voivottelevan tyhjää jääkaappia.

Sosiaalinen tekijä sosiaalityö

Todellisuudessa sosiaalityöntekijöiden tehtävä on tukea yhteiskunnan vähäosaisia monin eri tavoin. Lastensuojelun sosiaalityössä yksi suurimmista haasteista on nimenomaan lapsiperheiden köyhyys. Vähävaraisia perheitä auttaakseen sosiaalityöntekijä tukee tarvittaessa taloudellisesti, ohjaa vanhempia velkaneuvontaan ja turvaa perheen asumisen, jos muiden tukien maksu on jostain syystä viivästynyt tai rahat ovat kertakaikkisesti loppu.

Sosiaalityöntekijät tulevat paikalle hädän ollessa suuri, vievät turvakotiin, jos kotona on vaarallista olla. Hankkivat paikat ensikodista tai päihdehuollosta, taluttavat katkolle tai vaativat palveluita, kun asiakkailla itsellään eivät voimat siihen enää riitä.

Sosiaalityöntekijät kuuntelevat ihmisten hätää, kulkevat rinnalla, tarjoavat apua. Sosiaalityöntekijät pyrkivät kaikissa toimissaan siihen, että jatkossa avuntarve olisi yksilöllä tai perheellä pienempi ja nämä pärjäisivät omillaan. Apu on äärimmäisen konkreettista ja kohdistuu nimenomaan arjen helpottamiseen.

Konkreettisen tuen lisäksi olennainen osa sosiaalityöntekijän työtä on tuoda päättäjille tietoon yhteiskunnan epäoikeudenmukaisia ja eriarvoistavia käytäntöjä, jotta jatkossa eriarvoisuutta  sekä köyhyyttä voitaisiin ehkäistä ja vähentää. Tarpeen tullen sosiaalityö kannattelee, vaikka läpi elämän, kulkee rinnalla ja on tukena, kun muu yhteiskunta kääntää selkänsä. Kaikilla voimat eivät riitä edes leipäjonoon lähtemiseen. Silloin sosiaalityöntekijä voi auttaa. Sosiaalityö on ennen kaikkea käytännönläheistä ja lähellä ihmisten arkea.

Sosiaalinen tekijä -bllogi ja sosiaalityöNiikon näkemykset siitä, että sosiaalityöntekijät voivottelevat työkseen, kertovat ainoastaan miten vähän hän tuntee ja arvostaa konkreettisen auttamistyön arkea. Sosiaalityöntekijän tärkein tehtävä on tehdä ”itsensä tarpeettomaksi”. Siihen ei pelkkä ruoka-apu pysty.

 

Sonja Perttula, sosiaalityöntekijä YTM
Sauli Hyvärinen, sosiaalityöntekijä VTM
Sosiaalityön uraverkosto

Lue myös

JUMALISTE, SANOVAT SOSIAALITYÖNTEKIJÄT

Tarvittaessa suojelemme lastanne

 

 

Segmentoinnin anatomiasta

Posted on

Segmentointi on yksi monista markkinatalouden termeistä, joita käytetään esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan nykysanastossa. Asiakassegmentoinnissa jaetaan asiakkaita eri ryhmiin heidän oletetun palvelutarvetasonsa mukaan.

Tästä esimerkkinä ”paljon tukea tarvitsevat” ja ”satunnaisesti palveluita tarvitsevat” asiakkaat. Segmentoinnin perusajatus asiakkaiden erilaisten palvelutarpeiden tasojen määrittämisestä on toki osaltaan tarpeellinen, mutta samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että segmentointi tarkoittaa myös vahvasti virkamiesvetoista vallankäyttöä.

Asiakassegmentointi ei anna tilaa ihmisten subjektiivisille elämäntilanteille, vaan tarjoaa leiman, jonka olisi tarkoitus määrittää yksittäisten ihmisten palvelupaletteja isompien asiakokonaisuuksien alle. Yhteiskunnan poliittisen ilmaston koko ajan kovetessa segmentointi luo väylän asiakkaiden ”putkittamiseen” räätälöityihin (leikattuihin) palvelukokonaisuuksiin. Väylän, joka asettaa stigman mahdollisesti jo valmiiksi järjestelmässä alas poljettujen ja syrjäytettyjen ihmisten otsaan.

Sosiaalinen tekijä -blogi

Asiakkaiden segmentoinnin sijaan, tai ainakin sen lisäksi, pitäisi segmentoida nykyistä ja lähitulevaisuuden suunniteltua palvelutarjontaa sekä sen rahoitusta, poliittisia päätöksiä ja niistä koituvia vaikutuksia kansalaisten elämään. Näitä tuloksia tulisi sen jälkeen yhdistää tutkimustietoon esimerkiksi sosioekonomisen taustan periytyvyyteen liittyen, ja muihin vaikutuksiin esimerkiksi työllisyys-, varhaiskasvatus- ja vanhuspolitiikan osalta.

Nykyhetken asiakassegmentoinnin diskurssi sysää vastuun ja stigman erilaisista haastavista elämäntilanteista palveluita tarvitsevien niskaan, kun sen tulisi myös tarkastella esimerkiksi sosiaalipoliittisia rakenteita ja kansallis- sekä kuntapoliittisia valintoja palvelurahoituksessa. Päättäjien muistikuvat 1990-luvun laman aikana toteutetuista säästöpäätöksistä ja niiden seuraamuksista ovat näköjään huolestuttavan hataralla pohjalla, josta kovimman hinnan maksavat tämän päivän yhteiskunnan jo syrjäytetyimmässä asemassa olevat.

Touko Niinimäki
Sosionomi (AMK)