Asiakastyö ja sosiaalityön tekeminen

Silmät auki syrjinnälle

Posted on

Viime vuosina Suomen maahanmuuttoluvut ovat kasvaneet ja Suomeen on virrannut uusia asukkaita eri puolilta maailmaa. Maahanmuuttajat ovat luoneet Suomesta vähitellen monikulttuurista yhteiskuntaa,  jossa on erilaisia etnisiä vähemmistöjä ja vähemmistöjen edustajat ovat yhä yleisempi näky suomalaisessa yhteiskunnassa.

 

Sopeutuminen monikulttuuristuvaan Suomeen ei ole tapahtunut kuitenkaan mutkitta, vaan ennakkoluuloja ja syrjintää vähemmistöjen edustajia kohtaan on olemassa. Sosiaalityöllä on tärkeä rooli syrjinnän ja ennakkoluulojen diskurssien murtajana kohdatessaan paljon vähemmistöjen edustajia päivittäisessä työssään. Professori Deena Mandellin pitämän luennon myötä paneudun tekstissäni etnisten vähemmistöjen syrjintään Suomessa. Käytän vertailukohteena Kanadassa tapahtuvaa vähemmistöjen syrjintää.

Kanadalla on pitkä ja synkkä historia vähemmistöjen syrjinnässä. Syrjintää on saanut osakseen etenkin maan alkuperäisasukkaat. Alkuasukkaiden sorto alkoi 1500-luvulla, jolloin eurooppalaiset löysivät Kanadan. Suomessa samassa asemassa kuin Kanadan alkuperäiskansat ovat olleet Suomen saamelaiset, jotka ovat vuosisatojen aikana joutuneet mukauttamaan elämänsä uudisasukkaiden tahdon mukaiseksi. Oli kyse Kanadasta tai Suomesta, alkuperäisasukkaita on syrjitty lähes koko yhteisen historian ajan ja se jatkuu edelleen. Nykypäivänä syrjintä ei ole enää ehkä niin raakaa ja suoraa kuin ennen, mutta se ei poista syrjinnän olemassa oloa. Syrjintä on ennemminkin huono-osaisuuden kasautumista erilaisten yhteiskunnallisten tukien puutteiden seurauksena.

Kanadassa on vaikea määritellä, kuka on ”oikea” kanadalainen, koska maa on niin monikulttuurinen. Maa on suuri, ja se koostuu hyvin erilaisista maantieteellisistä alueista ja ihmisryhmistä erilaisine alkuperine ja historioineen. Siksi yhtenäistä kanadalaista kulttuuria ei voi määrittää kovinkaan selkeästi. Suomessa taas etniset vähemmistöt kuten saamelaiset, romanit ja suomenruotsalaiset ovat helposti erotettavissa Suomen ”pääväestöstä”. Meillä vähemmistöiltä odotetaan, että he mukautuvat pitkälti elämään valtaväestön tahdon ja normien mukaan, ”maassa maan tavalla” -tyylillä. Kanadassa jaottelu ei ole yhtä selvää, mutta molempia maita, Suomea ja Kanadaa yhdistää ajatus siitä, että maidensa edustajat ovat rodultansa länsimaalaisia, vaaleaihoisia ihmisiä.

Syrjintä tapahtuu pääasiassa ulkonäöllisin perustein. Esimerkiksi Kanadassa noin 19 prosenttia väestöstä on niin sanottuja näkyviin vähemmistöihin kuuluvia. Vaikka he ovat eläneet koko elämänsä Kanadassa ja ovat kanadalaisia, he ovat tunnistettavasti jostain muualta rotunsa perusteella. Esimerkiksi tummaihoiset luokitellaan näihin näkyviksi vähemmistöihin kuuluviksi. Heiltä saatetaan kysyä, mistä he ovat alun perin kotoisin, vaikka he olisivat asuneet koko ikänsä Kanadassa. Heitä ei siis pidetä alkuperäisinä kanadalaisina, vaan maahanmuuttajina.  Suomessa näkyviksi vähemmistöiksi luokitellaan muun muassa romanit, jotka pukeutuvat ja ovat etniseltä taustaltaan erilaisia valtaväestöön verrattuna. Syrjintä ja ennakkoluulot ovat yleisempiä niille, jotka näyttävät poikkeavalta valtaväestöön verrattuna.

Sosiaalityöntekijät ovat Suomen tärkeimpiä syrjimättömyyden toteuttajia viranomaisina ja ruohonjuuritason työssä, sillä he kohtaavat ja ovat tekemisissä vähemmistöjen edustajia kanssa päivittäin. Valtion politiikan ja diskurssien on kuitenkin oltava suotuisia, jotta sosiaalityöntekijä voi toteuttaa syrjimättömyysperiaatettaan. Suomessa syrjintä alkuperän mukaan ei juuri ole virallisella tasolla yleistä, mutta kansalaisten toisen tiedon mukaan sitä on muun muassa arkisissa asioissa: työmarkkinoilla, asunnon hankinnassa ja päivittäisissä ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa. Ihmisten sisäisiin diskursseihin on vaikeaa tehdä muutosta, mutta yleisesti hyväksyttyihin arvoihin voidaan vaikuttaa ajan myötä näyttämällä mallia.

Viranomais- ja valtiotasolla on edelleen myös haasteita taata kaikille Suomen kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet laadultaan hyvään elämään ja muun muassa taata kaikille yhtäläiset palvelut laadultaan ja kattavuudeltaan kaikkialla Suomessa, kuten esimerkiksi Lapin saamelaisille. Alueellinen syrjintä ei suoranaisesti kohdistu etniseen vähemmistöön, mutta vaikutuksenalaisena ovat kuitenkin pääasiassa Lapin saamelaisväestö.

Käytännön sosiaalityössä vähemmistöjen syrjimättömyys ilmenee ennakkoluulottomana, asiakaslähtöisenä kohtaamisena ja auttamisena sosiaalityöntekijöiden päivittäisessä työssä. Sosiaalityöntekijän tulisi pyrkiä välttämään yleistyksiä ja kohdata asiakas yksilönä omine ongelmineen ja asenteineen ihmisryhmästä riippumatta. Toki eri ihmisryhmille tietyt ajatukset ja ongelmat ovat samankaltaisia ja yleisiä ja ne tulee ottaa huomioon, mutta sen ei tulisi olla lähtökohta sosiaalityöntekijän työlle ja vähemmistön edustajan avunsaannille.

Sosiaalityöntekijän tulisi pystyä tarjoamaan kaikille asiakkailleen yhtäläistä, laadultaan samanlaista palvelua ihmisen taustasta riippumatta. Kaikki ihmiset ovat ihmisoikeuksiin perustuen samanarvoisia ja näin ollen yhtä oikeutettuja saamaan sosiaalitukea. Onkin tärkeää, että sosiaalityöntekijä arvioi jatkuvasti omaa ajatteluaan ja kyseenalaistaa omaa toimintaansa välttääkseen ennakkoluuloista ja syrjivää työntekoa.

Tiia-Riina Sipilä
sosiaalityön opiskelija
Lapin yliopisto

 

 

 

 

Mainokset

Huhuu, missä sosiaaliala?

Posted on

Opetus- ja kulttuuriministeriö tiedotti sote-alan koulutusten uudistamisen käynnistymisestä. Uutinen oli tervetullut, sillä koulutuksen järjestäminen ei ole ollut sote-uudistuksessa juurikaan esillä. Tekeillä oleva uudistus tulee edellyttämään keskeisesti niin tulevien ammattilaisten kuin jo alalle valmistuneiden osaamisen uudistamista.

Ministeriön tiedotteen perusteella koulutuksen uudistamista vaivaa sama tauti kuin ylipäänsä koko sote-uudistusta: terveydenhuolto edellä mennään ja sosiaalihuolto on unohdettu lähes kokonaan. Tiedotteessa todetaan “Tulevien maakuntien ja sote-toimijoiden johdossa ja keskijohdossa taas tarvitaan terveystaloudellista osaamista.” Onko kyse siitä, että sosiaalinen ja terveys niputetaan terveyden alle vai siitä, että terveystaloudellinen tietämys on se talousosaamisen ylätaso, jota johtoportaassa on tarpeen olla?

Alan koulutusten kehittämisen painopisteiksi ministeri Sanni Grahn-Laasonen nostaa ohjauksen, neuvonnan ja kustannustietoisuuden. Ohjaus ja neuvonta ovat olennaisen tärkeitä varmistamaan asiakkaiden ohjautuminen mahdollisimman varhaisessa tarvettaan vastaavien palveluiden piiriin ja palvelujen integraation.

Kaikkeen ei kuitenkaan ohjaus ja neuvonta riitä, eikä sosiaalihuollon työ voi kutistua vain ohjaukseksi ja neuvonnaksi. Asiantunteva ja laadukas palvelutarpeen arviointi on sote-alan työn kulmakivi, joka vaatii huippuun hiottua osaamista. Palvelutarpeen arviointi on tärkeää sen varmistamisessa, että asiakas ohjautuu oikeanlaisen ja tarvitsemansa tuen ja palveluiden äärelle. Palvelutarpeen arvioinnissa ei huomioida vain ihmisen yksittäistä elämän osa-aluetta, vaan siinä pyritään kokonaisvaltaisuuteen ja huomioidaan asiakkaan omat näkemykset elämästään ja tarpeistaan. Sote-uudistuksessa näyttää olevan epäselvää se, mitä sosiaalialan ammattilaiset ylipäänsä tekevät tai mikä heidän osuutensa asiakkaan hyvinvoinnin lisäämisessä oikeastaan onkaan. Kuitenkin tutkimuksissa todetaan sosiaalisten tekijöiden vaikuttavan niin yksilön hyvinvointiin kuin terveyteenkin. Esimerkiksi elämänhallintaan liittyvät tekijät tai yksinäisyys vaikuttavat terveyteen ja niiden vaikutukset näkyvät terveydenhuollon tilastoissa.

Sote-palveluiden vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden vaade on ollut pinnalla jo hyvän aikaa. Silti ministeriön uudistushankkeessa puhutaan lähinnä terveystalouteen liittyvästä osaamisesta, vaikka sosiaalihuollon kustannukset vievät tällä hetkellä huomattavan osan kunnan budjetista. Sosiaalitalouden ja siihen liittyvän osaamisen kehittämiselle olisi selkeä tilaus. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus, köyhyys ja syrjäytyminen tuottavat vuositasolla mittavia kansantaloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia. Niiden syntymekanismien tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen on välttämätöntä. Tämä edellyttäisi tuekseen lisää tutkimustietoa sekä resursseja niin tutkimukseen kuin käytännön kehittämiseenkin.

Ministeriön tiedotteesta ei käy selville, miten sote-alan koulutuksia aiotaan uudistaa. Mikäli tavoitteena on integroitujen palvelujen tuottaminen, on välttämätöntä järjestää jo peruskoulutuksen vaiheessa sote-alan opiskelijoille yhteistä koulutusta. Esimerkiksi tulevat sosiaalityöntekijät, lääkärit, sosionomit ja terveydenhoitajat olisi hyvä saada samoille opintojaksoille jo varhaisessa vaiheessa opintojaan.

Peruskoulutuksessa tehtävän yhteistyön ohella tarvitaan myös peruskoulutuksen jälkeisen lisä-, täydennys- ja erikoistumiskoulutuksen vahvistamista, jonka osalta sosiaaliala laahaa auttamattomasti terveysalan perässä. Sote-uudistusta on sanottu Suomen itsenäisyyden ajan suurimmaksi reformiksi, joten alan koulutusten kehittäminen vaatiikin resursseiltaan vähintään vastaavanlaista kehittämisohjelmaa kuin opettajankoulutuksen on saatu uuden peruskoulun myötä.

Sosiaalialan ammattilaiset ovat jo pitkään ihmetelleet, miksi sote-uudistusta viedään eteenpäin niin yksipuolisesti terveydenhuolto edellä. Mikäli sote-uudistuksella pyritään todelliseen järjestelmän muutokseen, palvelujen parempaan yhteensovittamiseen ja laajaan hyvinvoinnin lisäämiseen, ei muutosta voida tehdä sosiaalista ja sosiaalihuoltoa unohtamalla. Sote-uudistuksen onnistuminen ja aiottujen kustannussäästöjen aikaansaaminen tulee edellyttämään, että sosiaalihuollon ammattilaisten osaaminen integroidaan vahvasti perustason palveluihin terveydenhuollon ammattilaisten rinnalle.

Mikäli sosiaalialan unohtamisessa on kyse siitä, että alan osaaminen tai hyöty asiakkaalle on epäselvää, on siihen syytä perehtyä uudistuksen tässä vaiheessa vielä paremmin. Olisiko syytä vaikka pyytää sosiaalialan ammattilaisia kertomaan millaista työtä he tekevät, miksi työtä tehdään ja millaisia vaikutuksia työllä on asiakkaalle ja myös yhteiskunnalle laajemmin. Halukkaita kertojia ja työn kuvaajia kyllä löytyy, myös alan korkeakouluista!

YTM Sanna Lähteinen & YTM Niina Pietilä

Lähteet:

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 6.4.2017. Sote-koulutuksen uudistaminen käynnistyy.

http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sote-koulutuksen-uudistaminen-kaynnistyy

Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaiden äänellä

Posted on Updated on

 

Vasemmassa silmässäni on kahden erikoislääkärin lausuntojen mukaan näkökykyä jäljellä 3/1000. Silmä vaurioitui lapsuudessani kranaatin sirpaleesta. Kun talvisota päättyi, olin 8-vuotias ja lähdimme evakkomatkalle. Äiti pyysi minua huolehtimaan pienemmistä veljistäni, koska hänellä oli kantamuksia ja vauva toisessa käsipuolessaan. Pyrkimys olla vastuullinen on kuvannut minua hyvin pienestä pitäen. Eräänä päivänä tammikuussa 2000 luin vielä illalla kirjaa ja aamulla en enää nähnyt mitään oikeallakaan silmälläni. Sosiaalityön kanssa en ole ollut tekemisissä ennen kuin minulle tehtiin vammaispalvelun palvelusuunnitelma muutama vuosi sitten. Koska otin apua vastaan, olen koittanut sitten itsekin olla avuksi omalta osaltani. Olen auttanut monia ihmisiä saamaan heille kuuluvia palveluja. Naapuriani autoin saamaan kaiteen portaisiin, minkä ansiosta hän pääsi ulkoilemaan elämänsä viimeisen puolen vuoden aikana.

Kymmenen vuotta sitten olin työtön kahden alle 5-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja. Arki oli raskasta ja tilanteeni tuntui toivottomalta, pakotin itseni huolehtimaan lasten perustarpeista. Yritin pärjätä yksin, mutta olin yhä uupuneempi ja masentuneempi. Toisella lapsella alkoi kuntoutussuunnitelman teko ja tukijakso liikuntavammaisten koululla. Tukijaksoon kuului sosiaalityöntekijän tapaaminen. Sosiaalityöntekijä huolestui voinnistani ja otti asiakseen auttaa meidän perhettä. Hänen avullaan minulle saatiin järjestettyä aluksi kiireistä keskusteluapua, sitten rahoitus pitkäkestoiseen terapiaan. Auttamalla minua apua sai koko perhe. Oikean hoidon avulla kuntouduin pikkuhiljaa, pystyin jälleen olemaan hyvä äiti, sekä suunnittelemaan omaa tulevaisuuttani. Tänä päivänä olen töissä, lapset ovat teini-ikäisiä ja elämä rullaa mukavasti – kiitos sosiaalityöntekijän, joka pysähtyi kuuntelemaan ja halusi auttaa.

 

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.

Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaiden äänellä

Posted on Updated on

 

Olin käymässä pienten lasteni kanssa isäni luona kylässä, kun hän sai yhtäkkiä sairauskohtauksen ja menehtyi. Traumaattisen kokemuksen vuoksi sain neuvolan ennaltaehkäisevän perhetyön kautta perhetyöntekijän, joka kävi viikoittain usean kuukauden ajan. Sain omaa aikaa itselleni, sain tehdä jotain mielekästä ja ajatuksia pois ahdistavasta tilanteesta. Hänen ansiostaan ymmärsin käydä purkamassa kokemusta kriisikeskuksessa. Perhetyöntekijä auttoi minua pääsemään yli pahimman vaiheen, sain tukea ja keskusteluapua. Olen siitä kiitollinen.

 

Kun lapseni oli 9-vuotiaana sairaalassa tutkimus- ja hoitojaksolla masennuksen ja itsetuhoisuuden takia, minut ohjattiin sosiaalityöntekijän juttusille, koska olin ihan hukassa kelan etuuspapereiden ja muiden käytännön asioiden kanssa. Sosiaalityöntekijän kanssa kävimme paperit kohta kohdalta läpi ja hän selitti mitä milläkin kysymyksellä tarkoitetaan. Hän oli apuna ja tukena, kun olin ihan uuden asian edessä. Myöhemmin hän vielä nappasi käytävällä hihasta kiinni ja kyseli kuulumisia. Ilman sosiaalityöntekijää, olisin jäänyt yksin minulle vieraan asian edessä.

 

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.

Sosiaalityöntekijät eivät voivottele, vaan auttavat konkreettisesti

Posted on

Mika Niikko kirjoittaa mielipidepalstalla (HS 19.10.) pitävänsä ruoka-avun suoraa tukemista käytännönläheisempänä avustuksena kuin sosiaalityöntekijöiden palkkaaminen, koska ”puhe ei lievitä nälkää”.  Aiemmassa kirjoituksessaan hän kuvasi sosiaalityöntekijöiden ”voivottelevan tyhjää jääkaappia.

Sosiaalinen tekijä sosiaalityö

Todellisuudessa sosiaalityöntekijöiden tehtävä on tukea yhteiskunnan vähäosaisia monin eri tavoin. Lastensuojelun sosiaalityössä yksi suurimmista haasteista on nimenomaan lapsiperheiden köyhyys. Vähävaraisia perheitä auttaakseen sosiaalityöntekijä tukee tarvittaessa taloudellisesti, ohjaa vanhempia velkaneuvontaan ja turvaa perheen asumisen, jos muiden tukien maksu on jostain syystä viivästynyt tai rahat ovat kertakaikkisesti loppu.

Sosiaalityöntekijät tulevat paikalle hädän ollessa suuri, vievät turvakotiin, jos kotona on vaarallista olla. Hankkivat paikat ensikodista tai päihdehuollosta, taluttavat katkolle tai vaativat palveluita, kun asiakkailla itsellään eivät voimat siihen enää riitä.

Sosiaalityöntekijät kuuntelevat ihmisten hätää, kulkevat rinnalla, tarjoavat apua. Sosiaalityöntekijät pyrkivät kaikissa toimissaan siihen, että jatkossa avuntarve olisi yksilöllä tai perheellä pienempi ja nämä pärjäisivät omillaan. Apu on äärimmäisen konkreettista ja kohdistuu nimenomaan arjen helpottamiseen.

Konkreettisen tuen lisäksi olennainen osa sosiaalityöntekijän työtä on tuoda päättäjille tietoon yhteiskunnan epäoikeudenmukaisia ja eriarvoistavia käytäntöjä, jotta jatkossa eriarvoisuutta  sekä köyhyyttä voitaisiin ehkäistä ja vähentää. Tarpeen tullen sosiaalityö kannattelee, vaikka läpi elämän, kulkee rinnalla ja on tukena, kun muu yhteiskunta kääntää selkänsä. Kaikilla voimat eivät riitä edes leipäjonoon lähtemiseen. Silloin sosiaalityöntekijä voi auttaa. Sosiaalityö on ennen kaikkea käytännönläheistä ja lähellä ihmisten arkea.

Sosiaalinen tekijä -bllogi ja sosiaalityöNiikon näkemykset siitä, että sosiaalityöntekijät voivottelevat työkseen, kertovat ainoastaan miten vähän hän tuntee ja arvostaa konkreettisen auttamistyön arkea. Sosiaalityöntekijän tärkein tehtävä on tehdä ”itsensä tarpeettomaksi”. Siihen ei pelkkä ruoka-apu pysty.

 

Sonja Perttula, sosiaalityöntekijä YTM
Sauli Hyvärinen, sosiaalityöntekijä VTM
Sosiaalityön uraverkosto

Lue myös

JUMALISTE, SANOVAT SOSIAALITYÖNTEKIJÄT

Tarvittaessa suojelemme lastanne