Asiakastyö ja sosiaalityön tekeminen

Sosiaalityö hiljaisuuden kulttuuria murtamassa podcast-sarjalla

Posted on Updated on

“Me ollaan sosiaalityön maisterityön opiskelijoita Kokkolan yliopistokeskus, Chydeniuksesta. Meidän tarkoitus on herättää keskustelua taloussosiaalityöstä”. Näillä alkusanoilla sukelsimme taloussosiaalityötä koskeviin teemoihin podcast-sarjassamme.

Suoritimme sosiaalityön maisteriopintojen Käytännöt III-opintojaksoa Jyväskylän yliopistossa Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa keväällä 2021. Aiheena oli meille melko tuntematon taloussosiaalityö. Tarkoituksenamme oli syventyä taloussosiaalityön sekä tiede- ja digitaalisen viestinnän tarjoamiin mahdollisuuksiin sosiaalityössä.

Myönnettäköön, että taloussosiaalityö ei ihan alkuun herättänyt meissä kummassakaan ihastuksen tunteita. Olimme kuitenkin havainneet, kuinka tärkeää taloussosiaalityön osaaminen sosiaalityöntekijälle on, ja kuinka laajasta ja monitasoisesta ilmiöstä tai perspektiivistä taloussosiaalityössä on tosiasiallisesti kyse. Olemme nyt molemmat innostuneet aiheesta ja haluamme jakaa oppimaamme ja ymmärrystämme myös muille!

Opintojakson aikana teimme yhdessä ja erikseenkin taloussosiaalityöstä erilaisia tiede- ja digiviestintään liittyviä työtehtäviä. Antoisin ja hauskin, mutta samalla meille haastavin tehtävä oli podcast-sarjan tuottaminen ja toimittaminen.

Emme olleet koskaan aiemmin tehneet mitään tällaista, joten emme voineet nojata aiempaan kokemukseen. Yllätykseksemme tämä oli myös Kokkolan yliopistokeskukselle uusi toimintamuoto. Aloitimme siis jotakin uutta ja ainutlaatuista.

Erilaiset suoratoistopalvelut sisältävät runsaasti podcasteja mitä kummallisimmista aiheista. Miksi siis sosiaalityössä ei hyödynnettäisi tällaista mahdollisuutta? Tartuimme ideaan innokkaina, koska se tuntui raikkaalta tavalta tuoda sosiaalialan näkökulmaa esiin.

Halusimme herättää luovalla ja hauskalla tavalla sosiaalityön asiantuntijoiden keskuuteen mielenkiintoa taloussosiaalityön tieteellistä suuntausta kohtaan. Emme toki ole ainoita tai ensimmäisiä podcast-jaksojen tekijöitä sosiaalialalla, ja pääsimmekin harjoittelumme aikana tutustumaan olemassa oleviin ja todella asiantunteviin sosiaalityön ja yhteiskunnallisia ilmiöitä käsitteleviin podcasteihin.

Ilmiönä taloussosiaalityö on monitasoinen. Siihen sisältyy yksilöiden talouteen ja asumiseen liittyviä kysymyksiä, yhteiskunnan rakenteet, poliittiset kysymykset sekä tietenkin sosiaalityön mahdollisuudet vaikuttaa ja parantaa ihmisten taloudellisia toimintamahdollisuuksia.

Havaittuamme siihen, kuinka laajasta ilmiöstä tai orientaatiosta taloussosiaalityössä on kyse. Ymmärsimme myös, että emme voi käsitellä aihetta vain yhden jakson verran, vaan tarvitaan kokonainen podcast-sarja!

Perehtyessämme taloussosiaalityötä koskeviin tutkimuksiin ja menetelmiin, saimme valtavasti ideoita ja teemoja jaksoihin. Päädyimme tuottamaan ja toimittamaan neljä jaksoa, jossa toimme esiin erilaisia näkökulmia taloussosiaalityöstä.

Etukäteen jännitimme jaksojen nauhoitusta, mutta se oli teknisesti yllättävän helppoa. Tosin meillä ei ollut sen kummoisempia välineitä kuin omat läppärimme.

Korona-pandemian vuoksi jaksot nauhoitettiin täysin etänä. Toisin sanoen emme edes tavanneet toisiamme tai haastateltaviamme kertaakaan, mutta siitä huolimatta työskentelymme oli sujuvaa ja luontevaa.

Haluammekin rohkaista kokeilemaan uusia vaikuttamisen ja viestinnän muotoja, vaikka tekniikka ei olisi vahvinta osaamista! Emme mekään osanneet (tai niin luulimme), mutta hyvin selvisimme, ja meillä oli hauskaa. Aikataulujen yhteensovittaminen oli ajoittain haastavaa, mutta hyvin jaksojen nauhoitus onnistui niin saunassa kuin varastossakin.

Olimme onnekkaita ja kiitollisia mahtavista vieraistamme, joita saimme haastatella podcast-jaksoissamme. Samalla saimme itse ainutlaatuisen mahdollisuuden syventää ymmärrystämme taloussosiaalityöstä.

Kirsi Niukon haastattelu taloussosiaalityön psykososiaalisesta orientaatiosta osoitti, kuinka laadukasta ja asiantuntevaa tietoa ja taitoa gradu voi parhaimmillaan sosiaalityölle ja -työntekijälle tuottaa. Suomen Pankin neuvonantajan Anu Raijaksen kanssa saimme mahdollisuuden antoisaan ja asiantuntevaan keskusteluun talousosaamisen tulevaisuudesta ja merkityksestä taloussosiaalityössä.

Kaiken kaikkiaan oppimme valtavasti niin tiede- ja digitaalisesta viestinnästä kuin taloussosiaalityöstä. Olemme tässä harjoittelussamme raapaisseet vain pintaa, mutta esimerkiksi podcastiemme tarkoituksena olikin herättää kuulijoissamme keskustelua ja pohdintaa taloussosiaalityön tarjoamista mahdollisuuksista.

Digitalisaatio tarjoaa sosiaalityölle paljon mahdollisuuksia ja potentiaalia tavoittaa eri asiakasryhmiä sekä asiantuntijoita.

Digitaalinen viestintä ei korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta se voi olla yksi viestintätavoista muiden mukana. Esimerkiksi nuorten maailma on siirtynyt älylaitteisiin ja erilaisille somekanaville, joissa myös meidän sosiaalityön asiantuntijoiden tulisi olla mukana, jos haluamme kohdata nuoria heidän omissa ympäristöissään.

On aika rikkoa sosiaalityön hiljaisuuden kulttuuria ja astua rohkeasti podcastien, blogien ja vlogien maailmaan!

Eeva Zheng ja Katja Mallat

Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto

Tutustu tarkemmin taloussosiaalityöhön;

Lue lisää:

Zechner Minna, Karjalainen, Sirpa ja Viitasalo Katri (toim.) (2019) Avauksia taloussosiaalityöstä. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopisto.

Viitasalo, Katri (2021) Taloudellisen kyvykkyyden vahvistaminen ja mekanismit sosiaalityössä Teoksessa Aila-Leena Matthies, Kati Turtiainen & Anu-Riina Svenlin (toim.) Aikuissosiaalityö. Tieto, käytäntö ja vaikuttavuus. Gaudeamus, 218–230.

Viitasalo Katri (2018) Äitien pyrkimykset ja toimintamahdollisuuksien valikko: käsitteellinen tutkimus äitien taloudellisista toimintamahdollisuuksista. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.

Sherraden, Margaret & Jin Huang (2019) Financial Social Work https://doi.org/10.1093/acrefore/9780199975839.013.923

Raijas, Anu (2020) Kartoitus talousosaamisen edistämistoiminnasta Suomessa vuonna 2020. Suomen Pankin yleistajuiset selvitykset.

Suomen Pankki (2020) Suomen Pankin Ehdotus Suomen talousosaamisen edistämisen kansalliseksi strategiaksi 2020. Suomen Pankin yleistajuiset selvitykset.

Kenen taakkaa kannat?

Posted on Updated on

Perhekonstellaatio antaa mahdollisuuden katsoa ja tutkia oman elämän haasteita sivusta katsoen. Kuvioita ei puhuta auki tai analysoida. Jokainen saa ottaa mukaansa tilanteesta, sen mitä oivaltaa.

Viisitoistavuotias tyttö miettii kokemustaan siitä, ettei isä ole hänestä kiinnostunut. Tuo kokemus tuo hänet konstellaatioon lastensuojelulaitoksessa. Isä on nyt 65-vuotias. Konstellaatiossa tulee näkyviin isän isä, ukki, joka oli isän syntymän aikaan kaukopartiomies sodassa.

Ukki oli lisäksi isän kanssa samanikäinen tullessaan isäksi. Isän kokemus omasta isästään oli se, ettei oma isä ollut kiinnostun hänestä, vaan oli poissaoleva ja kiinni sodassa. Systeemisesti tilanteen voi nähdä toistuvan.

Taakkasiirtymä?

Toisinaan myös asiakkaiden asiat menevät ihon alle ja alkavat liittyä omaan taustaan tai suvun historiaan. Se mitä suvussa ja perheessä on tapahtunut, siirtyy nykytutkimuksen mukaan solutasolle ja muuttaa tapaamme elää, siirtyen myös sukupolvelta toiselle. Mielikuvat on ikään kuin siirretty tiedostamatta lapsen mieleen.

Kyse voi olla myös samaistumisesta vanhempaan. Ihminen sulautuu toiseen ja kokee samanlaisia tunteita. Kyse voi olla liian keskeneräisestä jäänteestä, oman kehitysvaiheen kanssa sekoittuneesta asiasta. Vanhemman voi olla vaikea erottaa omaa ja lapsen todellisuutta. Usein vanhemmat pelaavat samaa peliä omista syistään kätkien molemmat omat traumansa. Trauma asiasta tulee, kun systeemi on ylikuormittunut, eikä se kykene enää palaamaan alkuperäiseen voimaansa.

Liian ahdistavat tunteet ja kokemukset voivat tulla säilötyiksi ja tukahdetetuiksi, ilmeten sairautena. Usein lasten häiriöiden taustalla on tiedostamattomia ylisukupolvisia siirtymiä, jopa kymmenen sukupolven takaa. Usein vasta kolmannessa tai neljännessä sukupolvessa on mahdollista käsitellä asioita.

Oleellista etenemistä on se, mikä edistää omaa itseymmärrystä ja eheytymistä. Taakka on viesti kasvun mahdollisuudesta. On osattava luopua, saadakseen uuden mahdollisuuden. Asian hävittämiseen riittää se, että asiasta puhutaan vaikenemisen sijaan.

Konstellaatio on mahdollisuus hankalien, keskeneräisten, vaikeasti tunnistettavien haasteiden käsittelyyn. Matti Siiralan sanoin: ”Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi – taakkasiirtymäksi”.

Ole hetken minä

Perhekonstellaatio on Bert Hellingerin kehittämä terapeuttinen ryhmämetodi. Hän oli saksalainen pappi, psyko- ja perheterapeutti.

Menetelmä perustuu intuition käyttöön, systeemisyyteen ja fenomenologiaan, jossa kokemus korostuu. Jokainen meistä on osa suurempaa kokonaisuutta, osa perhesysteemiään. Siinä meillä kaikilla on luovuttamaton paikka, vaikka ei olisikaan perheen kanssa tekemisissä tai vaikka joku olisi kuollut.

Hellinger työskenteli kuusitoista vuotta Afrikassa. Menetelmässä on vaikutteita zulujen yhteisöllisyydestä ja aiempien sukupolvien arvostamisesta. Vähimmilläänkin ihminen on saanut elämän, sen suurimman lahjan, mitä saada voi.

Hellinger on todennut, että valtaosa ongelmistamme johtuu systeemisistä syistä, eivätkä ne siis ole vain yksilön ongelmia. Päihde- ja mielenterveysongelmat eivät siis useimmiten synny siinä sukupolvessa, jossa ne ilmenevät.

Konstellaatio tehdään useimmiten ryhmässä

Työskentely alkaa asiakkaan kysymyksestä. Hyvä kysymys on polttava, tärkeä, ikään kuin elämän ja kuoleman kysymys.

Konstellaatiossa katsotaan vain perheen ja suvun todellisia asioita. Sen selkeyttämiseksi voi ohjaaja kysyä tunteita. Ohjaaja pyytää asiakasta valitsemaan ryhmästä edustajia kysymyksen kannalta tarvittavia elämän asioita, perheen jäseniään ja itseään. Usein asiakas asettaa edustajat paikoilleen. Hetken edustajat kuuntelevat tuntemuksiaan ja alkavat reagoida.

Kyse ei siis ole näyttelemisestä, vaan intuition käyttämisestä. Tavoitteena on katsoa ja kokea, ei ratkoa. Työskentely näyttää usein löytävän ylisukupolvisen kokemuksen ja yhteyden.

Kyse on intuition käytöstä. Ihmisen mieli rakentaa olennaiset havainnot ja ratkaisut tilanteessa, jossa ihmisen mieli on liian hidas työkalu. Täysin ei osata selittää, miten on mahdollista, että edustajat konstellaatiossa alkavat tuntea edustamiensa henkilöiden tunteita tai käyttäytyä samoin.

Usein ymmärrys tulee konstellaatiossa mukana olosta. Sanat eivät riitä kertomaan kaikkea. Tarkoituksena on löytää uudelleen menetettyjä yhteyksiä. Lopulta tämä kaikki tuo usein rauhaa ja rakkautta. Asiakas ottaa konstellaatiosta, sen mihin on valmis. Myöhemmin voin huomata jonkin muuttuneen elämässään. Oivallus voi olla suuri varsinkin, jos on kantanut omien vanhempien tai isovanhempien taakkaa.

Rakkauden lait

Konstellaatio perustuu rakkauden lakeihin: Kuuluminen, järjestys, tasapaino ja hyväksyntä. Meillä on jokaisella oikeus kuulua perheeseen. Meillä on oma korvaamaton paikka perheessä, niin että se, joka tuli ensin on ensin. Usein siitä tulee ylimääräistä hankaluutta, jos ei ole paikallaan.

Antamisen ja saamisen tasapaino on meihin syvälle sisäänrakennettu. Usein on helppo hahmottaa, kun saa on tarve antaa takaisin. Mitä enemmän antaa ja ottaa vastaan, sitä lujempi sidos. Rakkaudella ja kiitollisuudella rakennetaan tasapainoa.

Neljäntenä rakkauden lain periaatteena on todellisuuden kunnioittaminen: hyväksyntä eli se mikä on, on. Toisen kanssa asioiden jakaminen on askel kohti purkua ja eheytymistä. Konstellaation teko nopeuttaa prosessia. Hyvä askel tiedostamiseen on myös sukupuun tekeminen.

Tietoisena siitä, ettei tätä kaikkea ole helppo ymmärtää ilman kokemusta, olen halunnut yrittää avata konstellaatiota. Ajattelen, että tässä tavassa katsoa on jotain, minkä soisi olevan jokaisen taakkoja kantavan tai niissä mukana kulkevan ulottuvilla.

Uuden ymmärryksen kautta voimme suhtautua toisiimme aidommin ja arvostavammin. Kaiken pohjalla on ymmärryksen lisääntyminen meihin vaikuttavista asioista systeemissä, jossa elämme, josta tulemme.

Sosiaalialalla työtä tekevän sanoin: ”Konstellaatio tuo ymmärrystä, myötätuntoa katsoa, miten kaikella on syynsä. Se on tuonut ymmärrystä, miten kuulun sukuun Se auttaa näkemään ylisukupolvisia ketjuja. Konstellaatio on tiivistänyt kaiken: mitä tapahtuu, miten tavoitetaan tarina ja ylisukupolvisuus. Se on tuonut työkaluja. ”

Satu Vilkki

Artikkeli perustuu Satu Vilkin Diakiin tehtyyn lopputyöhön.

Lähteet ja lisälukemista:

Canault, N. (2007) Vaietut virheet jälkipolvien taakkana. Ylisukupolvinen tiedostamaton. Eveil -kustannus. Tampere.

Cohen, D. (2006) Family Constellations: An Innovative Systemic Phenomenological Group Process From Germany https://www.researchgate.net/publication/247763470_Family_Constellations_An_Innovative_Systemic_Phenomenological_Group_Process_From_Germany Saatavilla 21.11.20

Gladwell, M. (2005) Välähdys. Alitajuisen ajattelun voima. Wsoy. Helsinki.

Hellinger, B. (2007) No Waves Without the Ocean. Experiences and Thoughts. Carl-Auer. Oslo.

Hellinger, B. (2009) Pysyvä onni. Sari Hanhikoski omakustanne. Helsinki.

Hellinger www.hellinger.com Saatavilla 21.11.2020

Hoffman, L., Kyyrönen, K. (1985) Perheterapia. Systeeminen näkemys. Weilin Göös. Espoo.

Hyyppä, H., Karjalainen, K., Keski-Luopa, L. (2010) Ihminen ja energeettisyys. Metanoia Instituutti. Vihanti.

Juopperi, I. (2019) Perhekonstellaatio lastensuojelun viitekekhyksessä. Perhekonstallaatio koulutuksen lopputyö

Juopperi, I. (2021) Henkilökohtainen tiedonanto 26.2.2021.

Karjalainen, K., Totro, T. (2008) Näkyvään kätkeytynyt. Metanoia Instituutti. Oulu.

Keski-Luopa, L. (2001) Työnohjaus vai superviisaus. Työnohjausprosessin filosofisten ja kehityspsykologisten perusteiden tarkastelua. Metanoia Instituutti. Oulu.

Kosonen, T. (2021) Perhekonstellaatio luento 7.2.2021 Saatavilla 8.2.2021 https://www.youtube.com/watch?v=OCdgjV_6d24&fbclid=IwAR1nQDPxYAwIzNRJSz08IPn4pKxzsl_Pg3ws7_C_LjRGRak9j8rW6g_vnm8

Kosonen, T. (2021) b Henkilökohtainen tiedonanto 23.2.2021

https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tieteenfilosofiset-suuntaukset/fenomenologia Saatavilla 10.1.2021

Rantola, R. (2019) Sielujen liike. Perhekonstallaatio koulutuksen lopputyö.

Rantola, R. (2021) Henkilökontainen tiedonanto 22.2.2021

Roman, J. (2016) a Systeeminen konstellaatio Ihmisyhteisöjen näkymättömät voimat. Book on Demand. Helsinki.

Roman, J. (2016) b Ikkuna näkymättömään. Systeeminen konstellaatio ja systeeminen ymmärrys. Book on Demand. Helsinki

Roman, J. (2012) Sysyteeminen kostellaatio muuttaa syvällä tasolla. Saatavilla 24.1.2019: https://www.suomentyonohjaajat.fi/sites/default/files/kotisivut/osviitta/artikkelit/pages_from_osviitta_2_12.pdf

Saari, J., Eskelinen, N., Björklund, L. (2020) Raskas perintö. Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Gaudeamus. Talinna.

Salakari, H. (2021) Radio Yle 1 dokumentti. Väkivallan perintö. https://areena.yle.fi/audio/1-2931290#autoplay=true Saatavilla 25.2.2021

Schneider, J., (2007) Family Constellations. Basic Principles and Procedures. Carl-Auer. Heidelberg.

Siltala, P. (2016) Taakkasiirtymä. Trauman siirto yli sukupolvien. Therapeia-säätiö. Helsinki.

https://sosped.fi/toiminta/toimintakyky/#:~:text=Mit%C3%A4%20on%20sosiaalinen%20toimintakyky?%20Sosiaalinen%20toimintakyky%20tarkoittaa%20ihmisen,k%C3%A4site%20ei%20ole%20yksil%C3%B6%C3%B6n%20sidottu%20ominaisuus,%20vaan%20suhdek%C3%A4site. Saatavilla 24.3.21

https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrjaytyminen/huono-osaisuuden-ylisukupolvisuus Saatavilla 16.3.2021

Tuhkasaari, P. (2013) Ylisukupolvisuus – Integraatioprosessi psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Therapeia -säätiö.

https://www.tuimakka.fi/fantomi Saatavilla 28.9.20

Tuominen, S. (2017- 2019) Perhekonstallaatio koulutuksen monisteita.

Tuominen, S. (2021) Henkilökohtainen tiedonanto 8.3.2021

Van der Kolk, B. (2019) Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Viisas Elämä Oy. Helsinki.

Volkan, V. (2013) Natsismin perintö. Tallentaminen, ylisukupolvisuus, dissosiaatio ja toiminnan kautta muistaminen. Therapeia-säätiö. Tampere.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/12/ylisukupolvinen-trauma-voi-yltaa-neljanteen-polveen-asti?fbclid=IwAR1CsZ1i_pd0s-zFuari7GdFDJKk_BBUMBKQTS_Vya6wcWOvXl0EWT0IZ2I Saatavilla 12.2.2021

Nuorten sosiaalityöntekijöiden sitouttaminen lastensuojelutyöhön vaatii asiakasmäärien rajaamista

Posted on Updated on

 

Helsingin yliopiston sosiaalityön opiskelijat ovat keskimäärin kolmen vuoden yliopisto-opintojen ja kahdensadan työtunnin harjoittelun jälkeen päteviä toimimaan sosiaalityöntekijän sijaisen tehtävissä. Koko opintojen ajan on saanut kuulla ja lukea siitä, kuinka haastava työtilanne erityisesti lastensuojelun kentällä on ja kuinka isoa vastuuta lastensuojelun työntekijät kantavat.

 

Sosiaalityön opiskelijoille tarjottavat työharjoittelupaikat ja sähköpostilistalle ilmestyvät työpaikkailmoitukset sijaitsevat suurelta osin kunnallisessa lastensuojelussa. Tavallaan tilanne on otollinen nuorille sosiaalityöntekijöille, koska työntekijöille on tarvetta. Toisaalta työskentely lastensuojelussa pelottaa: kuinka voin vähäisen työkokemuksen perusteella työskennellä näin vastuullisessa työssä, jos kenelläkään ei ole oman työnsä ohella aikaa auttaa minua? Miksi edes haluaisin työskennellä kuormittavissa työolosuhteissa, jos voisin myös valita toisin?

Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityön opiskelijoiden muodostamassa Sosiaalityön uraverkosto -nimisessä Facebook-ryhmässä nousi esiin syksyllä 2017 huoli lastensuojelun toimintaedellytyksistä. Lastensuojelutyön kiire ja kuormittavuus sekä krooninen aliresursointi olivat johtaneet siihen, että voitiin jo kyseenalaistaa, toteutuuko Suomessa lasten oikeus suojeluun. Uraverkostossa haluttiin vaikuttaa tilanteeseen, ja näin syntyi lasten oikeuksien päivänä julkaistu adressi lastensuojelun toimintaedellytysten puolesta.

Adressin allekirjoitti ryhmässä yli 1000 sosiaalityöntekijää ja sosiaalityön opiskelijaa. Kannanotossa tuotiin selkeästi ilmi, että yksi suurimmista muutosta vaativista asioista on lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärien rajaaminen, jotta lastensuojelun työolosuhteet muuttuisivat inhimillisemmiksi ja tarjoaisivat työntekijälle aikaa perehtyä asiakkaiden tilanteisiin, jotta he kykenevät tarvittaessa tekemään eettisesti kestäviä ratkaisuja myös kiireellisissä tilanteissa.

Adressissa mainittiin myös työntekijöiden suuren vaihtuvuuden ja kiireen vaikutus siihen, että monet työntekijät kokevat jäävänsä yksin työn vaativuuden ja vastuun kanssa. Sosiaalityöntekijöillä oli myös pelko siitä, että lastensuojelun vaativa ja vastuullinen työ ei enää tunnu opiskelijoiden mielestä houkuttavalta vaihtoehdolta.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 1000 nimeä adressin ja siitä syntyneen julkisen keskustelun pohjalta sekä osana lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa joulukuussa 2017 ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojalle tehtäväksi selvittää, millaisia ratkaisuja lastensuojelutyön kuormittavuuteen voitaisiin löytää.

Selvitysraportin väliarvioinnissa 28.2.2018 Kananojan tuli arvioida lastensuojelun henkilöstön riittävyyttä ja ehdottaa nopeasti vaikuttavia ratkaisuja työn kuormittavuudesta ja työntekijöiden vaihtuvuudesta johtuviin ongelmiin laadukkaan lastensuojelutyön turvaamiseksi. Selvitysraportin väliarvioinnin perusteella välittöminä ratkaisuehdotuksina lastensuojelutyön kuormittavuuteen ehdotetaan täsmätukea kuormitukseen sekä kunta- että työntekijätasolla, sijaispoolin luomista, tiimipohjaisen työskentelyn vahvistamista, perhetyön lisäämistä sekä näiden ratkaisuehdotusten maakuntatasoisten toimeenpanosuunnitelmien laatimista.

Selvitystyön perusteella Kananoja ei näe lastensuojelun asiakasmäärien lakisääteistä mitoittamista tarkoituksenmukaisena nykyisessä muutostilanteessa. Hänen mielestään kuormitusta tulisi vähentää ensisijaisesti raportissa sekä lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa esitetyin muin keinoin.

Sekä selvitystyön taustaryhmän piirissä että sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentiassa on asiakasmäärien lakisääteisestä mitoittamisesta eriävä näkemys. Talentian näkemyksen (7.3.2018) mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän lakisääteinen asiakasmitoitus on ainoa keino, jolla voidaan välittömästi ja konkreettisesti puuttua sosiaalityöntekijöiden kuormitukseen.

Useammat Kananojan ratkaisuehdotukset lastensuojelun kuormituksen vähentäjinä eivät myöskään meidän mielestämme vastaa väliarvioinnille asetettuja tavoitteita: ratkaisuehdotukset eivät ole laadultaan nopeasti vaikuttavia, eikä niiden vaikutuksia itse ongelmiin lastensuojelutyön kuormittavuuden ja työntekijöiden vaihtuvuuden suhteen pystytä suoraan välittömästi osoittamaan. Yhtä mieltä Kananojan ratkaisuehdotuksista olemme työntekijätasoisen täsmätuen, eli mentoroinnin, osalta. Työn kuormittavuutta sekä työntekijöiden vaihtuvuutta voitaisiin välittömästi hillitä, jos uusien ja kokemattomien työntekijöiden mentorointiin luotaisiin rakenteet ja järjestettäisiin aikaa.

Mentorin kautta toteutuisi kokemattomien työntekijöiden tarve sekä laadukkaaseen perehdytykseen että työparityöskentelyyn.
Sijaispoolin luominen ei myöskään ratkaise lastensuojelun kuormituksen tai vaihtuvuuden ongelmaa välittömästi, vaikka kuormituksen taustalla yhtenä syynä onkin työntekijävaje. Kuka kuitenkaan haluaa sijaistaa alalla, jonka on tunnettu kuormittavuudestaan ja vaihtuvuudestaan? Virkojen täyttäminen sijaisilla pitää itsessäänkin jo yllä vaihtuvuuden kulttuuria. Lastensuojelutyö vaatii myös perheisiin tutustumista sekä alueen palveluverkoston tuntemista, joten sijaiset eivät välttämättä kykenisi toimimaan täysin samoissa työtehtävissä kuin vakituiset lastensuojelun sosiaalityöntekijät.

Ongelman ydin sijaitsee rekrytointivaikeuksien taustalla olevissa syissä, eli työn tekemisen reunaehdoissa ja resursseissa, jotka eivät houkuttele alalle. Lastensuojelun työolojen parantaminen palkkaukseen, resursointiin ja asiakasmääriin vaikuttamalla parantaisi lastensuojelun imagoa. Myös sosiaalityöntekijät itse levittäisivät lastensuojelusta positiivisempaa kuvaa, jos he kokisivat voivansa tehdä työnsä hyvin ja saavansa siitä yliopistollista koulutusta vastaavan palkkion.

Lastensuojelun haastavan tilanteen pitkäkestoisina ratkaisuehdotuksina näemme perhetyön ja työpari- ja tiimityöskentelyn lisäämisen, mentoroinnin sekä lastensuojelutyön houkuttelevuuden ja imagon parantamisen erinäisin ratkaisuin.
Koemme myös muut Kananojan selvityksessä sekä lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa nimetyt lastensuojelun kuormittavuuden vähentämisen keinot, kuten peruspalveluiden vahvistamisen ja perheiden varhaisen tukemisen perustason terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden keinoin hyvinä ja tarvittavina muutoksina. Mitkään näistä ratkaisuehdotuksista eivät kuitenkaan ole nopeasti vaikuttavia, sillä ne vaativat toimeenpanoaikataulujen suunnittelemista ja myös rakenteellisia muutoksia.

Välittömänä ratkaisuna lastensuojelun kriisin helpottamiseksi näemme asiakasmäärien lakisääteisen rajaamisen, sillä se mahdollistaisi myös edellä esitetyn nuorten työntekijöiden mentoroinnin ja lastensuojelun sosiaalityön imagon parantumisen vapauttaessaan työntekijöille aikaa ja mahdollisuuksia myös muuhun kuin kiireellisten työtehtävien tekemiseen.

Lastensuojelun asiakaslasten tilanteet ovat usein vakavasti vaarantuneita ja erittäin turvattomia, joten koemme ehdottoman tärkeäksi, että heidän suojelunsa eteen työtä tekeville ammattilaisille tarjottaisiin kohtuulliset työn resurssit ja olosuhteet. Muussa tapauksessa nuoret sosiaalityöntekijät hakeutuvat töihin muualle, eikä lastensuojelun pitkäaikainen kriisi ratkea.
Eettisesti tilanne on kaikista kestämättömin lastensuojelun asiakkaiden, eli erityistä suojelua tarvitsevien lasten kannalta.

Sanni Kupiainen
Henna Leppänen

Kirjoittajina on kaksi hiljattain sijaispätevyyden saanutta helsinkiläistä sosiaalityön opiskelijaa, jotka ovat aloittaneet työn lastensuojelun avohuollossa.

Lähteet
Kananoja, Aulikki (2018) Selvityshenkilön arvio lastensuojelun henkilöstön riittävyydestä ja ratkaisuehdotukset kuormituksen vähentämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö. (luettu: 20.3.2018)

Lasten oikeus suojeluun! Poliittisten tahojen on otettava vastuu lastensuojelun toimintaedellytyksistä. Adressi 20.11.2018. (luettu: 20.3.2018)

Talentia (2018) Kohtuullinen asiakasmäärä välitön ratkaisu lastensuojelun kriisiin. (luettu: 20.3.2018)

Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyöllä järjestelmä vieläkin paremmaksi

Posted on

Erityissosiaalityöntekijä Mia Niemi, gerontologinen sosiaalityö

Suomalaisen terveydenhuollon taso on jo pitkään tiedetty korkeaksi. Terveydenhuoltojärjestelmämme kipukohta on kuitenkin ennaltaehkäisy.

HUS uutisoi kesälomien kynnyksellä (27.6.) suomalaisen terveydenhuollon laadun ja tulosten olevan maailman paras. Kustannuksetkin ovat kansainvälisissä vertailuissa osoittautuneet vertailumaita pienimmäksi. HUSin toimitusjohtaja Aki Lindén toteaa, että Suomen terveydenhuollolla on parhaat näytöt niin laadun, saatavuuden kuin kuolleisuustilastojenkin perusteella ja sitä on mittareidemme perusteella kehitetty viime vuosina tehokkaimmin.

Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, koska suomalainen terveydenhuollon taso on jo pitkään tiedetty korkeaksi. Sen sijaan kiinnostavaa on tutkimuksissa esille noussut terveydenhuoltojärjestelmämme kipukohta, ennaltaehkäisy.

– Tärkeimmät Suomen terveydenhuollossa kehitettävät asiat liittyvät tutkijaverkoston mukaan sairauksien ennaltaehkäisyyn: Suomessa on aivo- ja sydänverisuonisairauksia sekä alkoholi- ja mielenterveyssairauksia edelleen muita länsimaita enemmän, kertoo HUSin Neurokeskuksen toimialajohtaja Atte Meretoja.

Huomio nostaa esille kysymyksen siitä, mitä olisivat toimivat työkalut etenkin päihde- ja mielenterveyssairauksien osalta ja miten ne on ajateltu huomioitavaksi sote-uudistuksessa?

Palveluiden toimittava saumattomasti yhteen

Päihde- ja mielenterveysasioissa sosiaali- ja terveyspalvelujen on toimittava rinnakkain saumattomassa yhteistyössä. Sosiaalityöllä on tärkeä merkitys päihde- ja mielenterveysasiakkaiden auttamisessa sekä erityisesti palveluiden yhteensovittamisessa. Mielenterveys- ja päihdehäiriöitä sairastavat henkilöt ovat tutkimusten ja tilastojen valossa usein niitä henkilöitä, joilla on suurentunut riski jäädä työttömäksi ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Suuri huoli sosiaalityössä on myös nuorten ja nuorten aikuisten päihde- ja mielenterveyshäiriöiden lisääntymisestä ja sitä myöten syrjäytymisessä.

Hoidollisten toimenpiteiden lisäksi palvelukokonaisuuteen on saatava varhaisessa vaiheessa sosiaalityön asiantuntijuutta ja osaamista asiakkaiden sosiaalisten ongelmien arvioimiseksi, sosiaalisen kuntoutuksen edistämiseksi sekä sosiaaliturvaan liittyvien kysymysten selvittämiseksi.

Uusiutuva lainsäädäntö ja palvelurakenne voivat parhaimmillaan luoda nykyistä parempia edellytyksiä varhaiseen puuttumiseen ja moniammatilliseen työhön. Tämä onnistuu kuitenkin vain, mikäli asiakasta autetaan moniammatillisesti ja kokonaisvaltaisesti jo palvelupolun alkupäässä. Mikäli palvelut pirstaloidaan eri organisaatioihin, varhainen tuki ei välttämättä toteudu. Sosiaalityön merkitys ja vaikuttavuus eivät näy ainoastaan yksilötasolla asiakkaalle, vaan sitä voidaan pitää myös sijoituksena ja merkittävänä säästönä koko yhteiskunnalle.

Integraatio voi vahvistaa ehkäisevää työtä

Palvelujärjestelmän kehittäminen yhdessä sekä sosiaali- että terveydenhuollon kanssa auttaa tunnistamaan paljon palveluita käyttävät asiakkaat, mutta myös he, jotka alikäyttävät palveluita. Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat eivät ylipäätään pääse helposti palveluiden piiriin moninaisten päällekkäisten ongelmien vuoksi. Pallottelu sen kanssa, onko hoidettava ensin päihde- vai mielenterveysongelma, on ikuinen ja usein käykin niin, että kumpikin jää hoitamatta.

Sosiaalityön tehtävänä tulisi olla vahvempi rooli asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen elämäntilanteen mukaiseksi kokonaisuudeksi sosiaalihuoltolain mahdollistamalla tavalla. Mikäli asiakkaan palvelujen yhteensovittamista ei tehdä, voi tilanne johtaa ongelmien ja palvelurakenteiden kasautumiseen ja vaikeutumiseen. Asioiden pitkittyessä ne myös monimutkaistuvat ja silloin hoito ja palvelu siirtyvät usein kalliiseen erikoissairaanhoitoon.

Meillä on nyt tuhannen taalan paikka vahvistaa sote-integraatiolla ehkäisevää työtä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation vahvistaminen maakuntauudistuksen avulla on mahdollista, mutta se edellyttää näille kahdelle perinteiselle alalle uuden yhteisen eetoksen löytymistä, jossa molemmat toimijat tavoittelevat yhteistä asiakkaan elämäntilanteen mukaisesti määräytyvää päämäärää.

Sotessa piilee mahdollisuus

Sote-tuumaus jatkuu kesän yli. Eduskunnan käsiteltävänä olevat lakiesitykset ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet hyvinvointierojen kaventamisesta ja palvelujen integraatiosta ovat hautautuneet maakuntia ja  valinnanvapautta koskevien pyrkimysten alle.

Vaikka lukuisten eri hallitusten yli 10 vuoden ajan valmistelema sote-hanke kaatuisikin kesälomien jälkeen perustuslakivaliokunnan lausuntoon tai eduskunnan täysistunnossa, piilee siinä kuitenkin uusi mahdollisuus. Vaalien ja uuden hallituksen käynnistämän valmistelun tuloksena saattaisi syntyä aito SOTE, jossa sosiaalihuolto ja terveydenhuolto voisivat toimia aidosti rinnakkain yhteistyössä.

 

Sanna Lähteinen, YTM, laillistettu sosiaalityöntekijä, suunnittelija, Lapin yliopisto, Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto

Antti Mäkelä, YTL, laillistettu sosiaalityöntekijä, Johtava sosiaalityöntekijä/ Kehittämispäällikkö ESSOTE, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä

Katri Ylönen, YTL, laillistettu sosiaalityöntekijä, kehittäjä, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojärjestelmä -projekti

 

Sosiaalityöntekijyys, valta ja vastuu

Posted on

”On paratiisi meillä täällä näin, vaan ei aina kaikki koe sitä näin” (Chisu, 2009).

 

Elämme yhteiskunnassa joka on toisille paratiisi, toisille jotain ihan muuta. Luokkaerot kasvavat ja asuinalueet polarisoituvat, samaan aikaan palveluiden yksityistäminen leviää ja työttömyyden ja syrjäytymisen kasvua on vaikea hillitä.

Sosiaalityö toimii tässä yhteiskunnassa, ja sen tehtävä on nostaa esiin ne yksinäisten keijujen äänet, joille maa ei ole paratiisi, jotka suru on saanut kiinni ja elämä runnonut. Mutta mitä sosiaalityö on ja mikä on sen paikka?

Olen aina pitänyt sanasta “huolenkantajat” (Satka ym. 2007); sitä sosiaalityö mielestäni isossa kuvassa on. Sosiaalityössä otetaan vastaan ja kannetaan eteenpäin yhteiskunnan ja siinä elävien huolia. Toisaalta huolenkantajat kuvaa myös sosiaalityöntekijöiden osaa kuulla ja pärjätä ihmisten ongelmien, ilojen ja surujen, traumojen ja kohtaloiden kanssa. Sosiaalityötä tehdään niin lähiöissä kuin kalleimmillakin asuinalueilla ja sosiaalityö ulottuu kaikkiin yhteiskuntaluokkiin.

Sosiaalityössä kohdataan kurjuuden ja pahan olon koko kirjo ilman mahdollisuutta delegoida asiaa eteenpäin. Kerätään ainestoja ja arvioidaan, tuetaan ja kuunnellaan. Puututaan käyttäen viranomaisvaltaa ja astutaan ihmisten kaikkein yksityisimmälle alueelle ottaen puheeksi kaikki. Ja puheeksioton jälkeen jatketaan työskentelyä näiden ihmisten ja heidän asioidensa kanssa, ohjaten, tukien ja kannatellen. Sosiaalityössä, erityisesti lastensuojelussa ei ole useinkaan mahdollisuutta jättää kysymättä tai odottaa, että asiakas itse kertoo.

Sosiaalityössä painitaan isojen asiakasmäärien kanssa, yhden työntekijän asiakkaat lasketaan kymmenissä ja byrokratian keskellä asiakkaille jäävä aika on usein vain murto-osa työajasta. Asiakasmäärien merkitys korostuu kun sitä peilataan siihen vastuuseen ja valtaan joka sosiaalityöntekijällä suhteessa asiakkaaseen on, sosiaalityössä kyse ei ole useinkaan asiakkaiden ohjaamisesta vaan asiakkaiden elämään vaikuttavien isojen päätösten tekemisestä joko yhdessä asiakkaan kanssa tai pahimmillaan asiakkaan tahdon vastaisesti. Käsiteltävät asiakirjamäärät ovat usein mittavia ja ratkaisuja tehdään vuosia jatkuneiden prosessien yhtä lailla kuin hetkessä syntyvien kriisitilanteiden parissa.

Jokainen sosiaalityöntekijä hakee asiakkailleen yksilöllisiä, asiakkaiden tilanteet ja tarpeet, toiveet ja ennen kaikkea lasten edun mukaiset palvelut ja tukitoimet. Löydettyään ne sosiaalityöntekijä markkinoi, koordinoi ja kantaa vastuun prosessista – ja samalla valitettavan usein jatkuvasti perustelee olemassaolonsa tarpeellisuutta muille toimijoille ja viranomaisille. Sosiaalityön paikka palvelurakenteessa on usein häilyvä ja sosiaalityöllä on viimesijaisen toimijan rooli joka määrittyy usein lähinnä siitä mitä mikään muu taho ei hoida.

Sosiaalityötä ohjaa suuri joukko lakeja ja asetuksia, eettisiä ohjeita ja organisaatioiden sisäisiä ohjeistuksia. Sosiaalityö ei  ole koskaan täysin irrallaan tekijänsä arvoista ja taustasta eikä sitä voi tehdä laadukkaasti ilman laajempaa ymmärrystä yhteiskunnan rakenteista, yksilön kehityksestä, terveydestä, oikeuksista ja velvollisuuksista, unohtamatta erilaisten etuuksien, viranomaisjärjestelmien, kulttuurien tai yhteisöjen ymmärrystä ja tuntemista tai kohtaamisen taitoa. Paitsi asiakastyötä sosiaalityö on vahvasti myös rakenteellista työtä, sosiaalityön tulisi pyrkiä vaikuttamaan asiakkaiden ja kansalaisten hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen.

­­­Sosiaalityön ammatissa ehkä tärkeintä on osata konsultoida ja kysyä neuvoa, tietää kenen puoleen kääntyä ja tuntea oman ammattitaitonsa rajat. Rajoja joutuu kuitenkin jatkuvasti venyttämään, sosiaalityötä viedään entistä enemmän yhdennettyyn suuntaan ja erikoistuminen sosiaalityössä on yhä pienemmän joukon etuoikeus. Sosiaalityötä tekevät laillistetut, lailla tarkkaan säädellyn koulutuksen omaavat työntekijät. Sosiaalityötä tehdään ylemmän korkeakoulututkinnon turvin ja sosiaalityöntekijät työskentelevät viroissa joissa heitä sitoo virkavastuu.

Sosiaalityön ammatissa on samalla mahdollisuus kohdata ihmiset kaikkein aidoimmillaan, kuunnella ja auttaa. Työssä onnistuminen on aina tekemisissä ihmiselämän ja elämänlaadun kanssa, yksilöiden mahdollisuuksien ja inhimillisen hyvinvoinnin kanssa niin yksilö- kuin rakenteellisellakin tasolla.

Sosiaalityöntekijän keijupölyä ovat ne hymyn hiukkaset ja pienet kiitoksen sanat, toisaalta myös ne hetket, kun onnistuu pääsemään yhteistyöhön tai saamaan kontaktin asiakkaaseen. Ilman ammattitaitoa ei ole liioin onnistumisia, ilman sosiaalityöntekijöiden omaa arvostusta tekemäänsä työtä kohtaan ei ole mahdollisuutta vaatia sitä myöskään muilta.

Saadakseen keijupölyä lentämistä varten sosiaalityöntekijän pitää itse uskoa ja tunnustaa oma osaamisensa ja työn vaativuus ja seisoa selkä suorassa niiden takana. Sosiaalityön on mahdollista löytää paikkansa yhteiskunnassa ja saada asiantuntijuutensa arvoista arvostusta tunnistamalla itse ammattiin liittyvä vastuu ja mahdollisuudet ja toimimalla niiden mukaan. Valitettavan usein sosiaalityön laatu kärsii kiireen ja paineen alla tehdyn työn epäonnistumisista. Koulutus ja osaaminen eivät liioin yksin riitä, jollei sosiaalityöntekijällä ole ymmärrystä työnsä merkityksestä ja roolista yhteiskunnallisessa mittakaavassa.

Sosiaalityö on professio, joka ei ole korvattavissa. Vastuu siitä, miten sosiaalityö nähdään ja sen mahdollisuudet ymmärretään, on meidän sosiaalityöntekijöiden tavassa tehdä työtä ja käyttää niitä mahdollisuuksia vaikuttaa niin yksilö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla, joita ammatti meille antaa.

 

Annastiina Lilja
YTM sosiaalityö, lastensuojelun sosiaalityö
sosionomi (AMK), yrittäjä UOMA sosiaalipalvelut oy

Taustalla:

Yksinäisen keijun tarina. 2009. Chisu (Martina Sundberg).
Satka, Auvinen, Aho & Jaakkola (toim.) 2007. Huolenkantajat. Kokemuksia ja sattumuksia sosiaalialan vuosikymmeniltä. PS- kustannus. Juva.