Asiakkuus ja kokemukset

”Wau, mä oonkin tärkeä!”

Posted on Updated on

”Mustaa jäätä ja vähän liikaa vauhtia. Aivovamma. Pyörätuolissa. Jalat ei toimi. Paitsi se yksi ;).”  Näin minulle kertoi eräs alle parikymppisenä pyörätuoliin joutunut mies aloittaessaan tarinansa elämästään asumisyksikössä ja siellä työskentelevien hoitajien käytöksestä. Kutsun häntä tässä ”Petriksi”. Hän on antanut luvan tämän blogitekstin julkaisemiseen.

 

Petri käyttää virtsaa keräävää urinaalikondomia, jonka vaihdossa sattuu Petrin mukaan noloja tilanteita hänen ollessaan kiihottunut ”vaikka ajattelen raastinrautaa – en voi sille mitään.”  Petri murehtii kokemattomien ja arkojen kesätyöntekijöiden puolesta, jotka ovat epävarmoja ja toisinaan myös nolostuvat. Joskus letkun irrottua sänky tai vaatteet ovat virtsassa. Itse hän ei saa laitettua letkua paikoilleen.

Arkea sävyttävät sauna kerran viikossa ja suihku kahdesti viikossa, mutta suihkuttaminen vie aikaa suihkutuoliin nostamisineen. Varsinkin kesällä pyörätuolissa istuminen on hikoiluttavaa ja genitaalialueiden ihoakin ärsyttävää, joten suihkukertoja kaipaisi enemmän, mutta niihin ei ole resursseja. Peseytymiskerrat tarjoavat kuitenkin periaatteessa mahdollisuuden erotiikkahetkille, jotka muuten olisivat olemattomia. Netin seksisivut eivät saa olla hoitajien läsnä ollessa auki, sillä sitä pidetään seksuaalisena häirintänä.

Petri ei kuitenkaan ole harrastanut seksiä vuosikausiin onnettomuutensa jälkeen. Ostamistaan kondomeista häneltä kysyttiin ”tarviitko näitä”? Sen jälkeen naureskelua. Petri kertoi vain halunneensa koettaa, miltä kondomit tuntuvat. Hän kertoo harkinneensa jonkin seksivälineen ostamista. ”Mutta kuka auttaisi mua sen käytössä? Mitenköhän uskallan ottaa puheeksi? Olisi upeaa uskaltaa vapautua, mutta en tiedä loukkaanko silloin jotain…”

”Elämäni paras päivä kymmeneen vuoteen!”

Tartuin Petrin sanoihin ja rohkaisin häntä. Seuraavan kerran keskustellessamme hän kertoi etsineensä netistä erotiikkaliikkeitä ja ja tehneensä seksivälineiden hintavertailuja. ”Kiva että oot kiinnostunut minunkin asioista, yleensä kukaan ei ole…oikeasti kiinnostunut”, totesi hän minulle. Hän kertoi painineensa asian puheeksi ottamisen kanssa, mitä oli vaikeuttanut se, ettei hän ollut kehdannut puhua asiasta asumisyksikön omahoitajalle tai fysioterapeutille. Hänellä oli vain yksi luotettava henkilö, jolle uskalsi uskoutua, mutta se riitti. Petriä oli jännittänyt, sillä tämä henkilö oli nainen, samoin kuin oli ollut erotiikkaliikkeen myyjä. Olin onnellinen hänen rohkeudestaan ottaa asia puheeksi.

”Uskomatonta! Olit oikeassa…miksi en aiemmin ollut edes kysynyt…?? Menen sinne liikkeeseen uudestaan! Oli hurja tunne tietää, mitä muovikassissa oli. Tiedätkö kun jo jännittää heti aamusta, kun tietää, että tänään mulla on ehkä eroottinen hetki.” Onni kuitenkin sekoittui edelleen häpeään, sillä naispuolinen luottohenkilö oli tullut välinettä käytettäessä ovelle kyselemään, joko on valmista, jolloin Petrille oli tullut ”vähän yllätetty olo”.

Päänvaivaa aiheutti myös se, että seksivälinettä oli käytettävä asumisyksikössä salaa henkilökunnalta eikä sitä voinut jättää esimerkiksi julkiselle paikalle pesun jälkeen kuivumaan. ”En tiedä miten jatkossa sitä käytän, pitäisi aina pyytää joku kuitenkin ottamaan urinaalikondomi siksi aikaa pois ja laittamaan takaisin. Muuten ehkä pärjäisin sen kanssa. Tietty pitäisi sitten ehkä auttaa siivoamisessa tai housujen vaihdossa. No ei mua ole kukaan auttanut, kun en ole edes pyytänyt. Enkä kai kehtaa. Mulla oli juuri hoitokokous, mutta en halua, että siellä tuosta puhutaan. Hoitohenkilökunnan mielestä seksivälineen käyttö voisi olla outoa, ja he voisivat käsittää väärin.”

Keitä muita heitä on?

Petri pohti paljon myös seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan sanomalla, että ”eihän se niin voi olla…että muut päättävät, avustavat orgasmissa, mutta miten se sit hoidettaisiin…”.  Hän mietiskeli hämmentyneenä tilannettaan, jossa seksuaalisista tarpeista ei saisi edes puhua, tai vaikka nautintoa saisi ottaa vastaan, se voi jonkun mielestä olla moraalisesti väärin. Minua hän kiitti seuraavin sanoin: ”Kiitos kun rohkaisit minua hankkimaan sen seksivälineen. Mun elämäni on muuttunut rohkeammaksi ja onnellisemmaksi. Kiitos että olet olemassa. Kiitos kun osaat suhtautua potilaan, hoitajan ja omaisen asemaan, upeata. Kiitos kun puolustat heikompia, olet kultaa!”

Näiden kiitosten äärellä tunsin itse kiitollisuutta sosiaalityöntekijän ammatistani ja siitä, että olin kyennyt voimaannuttamaan Petriä ja vaikuttamaan hänen elämäänsä positiivisella tavalla. Ryhdyin miettimään, kuinka monia hänen kaltaisiaan asuu erilaisissa laitoksissa, joissa potilaiden ja asukkaiden seksuaalisuuteen suhtautuminen ei ole luontevaa.

Listasta tuli pitkä. Syntyi ajatus kerätä  kirjoittajia erilaisten seksuaalisten tabujen ympärille ja tehdä kirja. Lopputulos, Unipressin kustantama Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä, julkaistiin kesäkuussa.  Kirjan teksteistä kertova esittelyvideo löytyy täältä.

Petri on ollut tietoinen kirjahankkeesta ja seurannut sen etenemistä. Nyt, kun kirja on valmis, hän totesi: ”Wau, mä oonkin tärkeä! Ja joku muukin voi saada apua. :-). ”

 

Minna Strömberg-Jakka
VTM, sosiaalityöntekijä, sosiaalityön opettaja
sosiaalityön tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

Marginalisoiko digitalisaatio näkövammaisia entisestään?

Posted on

Sähköisten palveluiden tarjoaminen ja käyttäminen ovat arkipäivää ja parhaimmillaan palvelut ovat saatavilla esteettömästi mahdollistaen yksilön kannalta mielekkään toiminnan. Kiihtyvän digitalisoitumisen maailmassa haluamme kuitenkin kysyä, ovatko sähköiset palvelut saatavilla tasavertaisesti eri väestöryhmien keskuudessa? Pohdimme sähköisten palveluiden esteettömyyttä tarkemmin palveluiden käytettävyyden näkökulmasta näkövammaisilla.

Esteetön ympäristö huomioi laaja-alaisesti ihmisten monenlaisuuden eikä se erottele ihmisiä toimintakyvyn perusteella [1]. Esteettömyys pohjaa yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen, jotka ovat keskeisiä Suomen perustuslaissa [11], Yhdenvertaisuuslaissa [12] ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa [13]. Erityisesti sähköisten palveluiden esteettömyyteen viitataan Euroopan parlamentin hyväksymässä direktiivissä, jossa todetaan, että julkisen hallinnon, sairaaloiden ja julkisen sektorin toimijoiden Internet-sivujen ja applikaatioiden tulee olla esteettömiä [2].

Näkövammaisten tiedonsaanti

Esteettömyydellä on merkitystä yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutumisessa, mutta myös näkövammaisen toimijuuden ja osallistumisen mahdollistamisessa. Näkövammaisuus kuuluu kommunikaatiovammaisuuteen, joka vaikeuttaa tai saattaa estää kokonaan kommunikaation ja tiedonsaannin. [7.] Näkövammaisten liitto (ry) toteaakin, että näkövammaisilla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa nyt ja tulevaisuudessa [9].

Lisääntyvät sähköisen asioinnin palvelukanavat mahdollistavat parhaimmillaan näkövammaisten itsenäisen toimimisen ja osallisuuden tunteen. Virastoissa asioinnin tai paperilomakkeiden täyttämisen sijaan voi asioida rauhassa omalta kotitietokoneelta käsin ja omien tarpeellisten apuvälineohjelmien tukemana. Tätä blogitekstiä varten otimme yhteyttä muutamaan näköongelmaiseen ihmiseen ja pyysimme heiltä käyttäjäkokemuksia sähköisistä palveluista.

“Jos sähköiset palvelut ovat aidosti käytettäviä, ei tarvitse käyttää rajattuja avustajan tunteja virastoissa asioimiseen – sähköinen palvelu oikeasti lisää asioinnin helppoutta.”

Näkövammaisuudessa on erilaisia pohjadiagnooseista seuraavia muotoja, jotka aiheuttavat sähköiseen asiointiin erilaisia haasteita. Täysin sokeat toimivat esimerkiksi puhesyntetisaattori-ohjelmien varassa. Näköongelmaisista osa näkee silmän keskiosalla sumeasti, mutta heillä voi olla näkökentän laidoilla tarkempaa näkökykyä. Toiset näkevät silmän keskiosalla tarkasti rajatun määrän kerrallaan, joskus vain suikaleen keskeltä näyttöä. Molemmissa tapauksissa pään kääntely tai apuvälineet ovat tietokoneen käytössä tarpeellisia, mutta näköön perustuvan käytettävyyden kannalta näyttöobjektien sijoittelu on olennaisessa roolissa.

“Hankalimpia ovat sivustot, joilla on liikkuvaa kuvaa ja asiat ripoteltu sinne tänne ilman selkeää hakemistopalkkia ja teksteissä huono kontrasti. Lomakkeissa täytettävien kenttien sijaintia voi olla vaikea hahmottaa, koska reunat eivät erotu. Sitä sitten vaan sohii hiirellä ja yrittää osua oikeaan kohtaan.“

Näkövamma voi vaikeuttaa tiedonsaantia, jolloin avainasemassa on nähtävän aineiston koko ja kontrasti [6]. Ongelmana tietokoneella työskentelyssä voi olla tiedon kirjaaminen ja hakeminen. Erilaiset apuvälineet helpottavat usein tietokoneella työskentelyä [9; 8.] Näkövammaisen kannalta ongelmia voivat tuottaa esimerkiksi sivut, joilla on liikkuvaa kuvaa ja selkeää hakemistopalkkia ei ole löydettävissä tai värien keskinäistä kontrastia ei ole ajateltu (esim. valkoinen teksti vaaleankeltaisella pohjalla). Monet näkövammaiset käyttävät apunaan ruudunlukijoita, jotka eivät tunnista sellaista tekstiä, joka on toteutettu kuvina.

“Internet-sivut, joissa tieto on tekstinä, ei linkkien takana, ovat melko haasteellisia. Näillä sivuilla en kykene puheohjelman avulla ”silmäilemään” tekstiä, vaan minun on käytävä koko teksti läpi, löytääkseni sieltä tiedon, jota tarvitsen.”

Hyviäkin kokemuksia viiteryhmämme edustajilta kuitenkin löytyy, esimerkiksi verottajan sähköiset lomakkeet ovat näkövammaisen kannalta helppokäyttöisiä. Samoin Kelan sivuista on laajasta tietomäärästä huolimatta onnistuttu rakentamaan näkövammaisen kannalta selkeät ja suhteellisen esteettömät. Tähän vaikuttaa se, että eri elämäntilanteita koskevat tiedot on jaoteltu sivuille omien linkkien taakse. Esteettömyys sähköisissä palveluissa mahdollistuu, kun tietoa on sivustoilla vähän ja se on mahdollisimman selkeästi esillä. Tiedonsaanti tällaisilta sivuilta on helppoa näkövammaisten apuvälineillä. 

Tarkoituksenamme oli tuoda esille näkövammaisten näkökulmaa sähköiseen asiointiin voimakkaasti digitalisoituvassa julkisten palvelujen palvelukanavaviidakossa. Haarni [3] korostaa, että teknologian ja palveluiden saavutettavuus ja käytettävyys on hyvin moniulotteinen ja vivahteikas kysymys. Vaikka näkövammaisten osuus väestöstä on marginaalinen, ei kyse ole pienestä käyttäjäryhmästä. Tarve autonomiseen asiointiin on itsestäänselvyys ja palautuu viime kädessä kansalaisten väliseen yhdenvertaisuuteen.

Asiakkaan osallisuus ja itsemääräämisoikeus 

Käynnissä olevan Sote-uudistuksen tavoitteena on toiminnan muutos, jonka avulla parannetaan palvelujen saatavuutta ja yhdenvertaisuutta. Muutoksen tärkeä väline on digitalisaatio [10]. Sote- ja maakuntauudistus tulee muuttamaan voimakkaasti myös saatavilla olevien sähköisten palveluiden kenttää. Jatkossa maakunta on yksi julkisen hallinnon tärkeimmistä digitaalisten palvelujen tarjoajista [4]. Hallituksen strategiaistunto 12.9.2016 on asettanut perustavaa laatua olevaksi lähtökohdaksi Sote-uudistuksen yhteydessä uusittaville digitalisaatioratkaisuille, että niillä tuetaan asiakkaan osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta [5].

Nähtäväksi jää miten näissä yhdenvertaisuutta korostavissa tavoitetiloissa tullaan konkreettisten palvelujen tasolla onnistumaan ja mitä vaikutuksia Sote-uudistus tulee näkövammaisten asiointikokemuksille aiheuttamaan. Toivottavaa olisikin, että jokin taho ottaisi asiakseen toteuttaa tutkimuksen aiheesta siinä vaiheessa kun Sote-uudistuksen tuottamat tuoreet palvelut on avattu kansalaisten käyttöön.

Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelijat: Grönqvist Jenni, Honkela Tuovi ja Pajula Annika

 

Lähteet:

[1] Esteettömyys.  http://www.esteeton.fi/portal/fi/esteettomyys/ Viitattu 15.2.2017.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102. Annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32016L2102&from=EN Viitattu 21.2.2017

[3] Haarni, Ilka. 2006. Keskeneräistä yhdenvertaisuutta. Vammaisten henkilöiden hyvinvointi ja elinolot Suomessa tutkimustiedon valossa. Stakesin raportteja 6/2006. Helsinki: Valopaino Oy. http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R6-2006-VERKKO.pdf. Viitattu 16.2.2016.

[4] Hallituksen linjaus Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla.

http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-linjasi-sote-ja-maakuntauudistuksen-digitalisaatiota

Viitattu 15.2.2017.

[5] Hallituksen strategiaistunto 12.09.2016.

http://stm.fi/documents/1271139/1979378/Digitalisoinnin+ja+ICT-toiminnan+linjaukset+maakunta-+ja+sote-uudistuksissa+12.9.2016.pdf/b3ca2aa3-4d7e-48ae-a1bd-27ccbb1e1b46

Viitattu 15.2.2017.

[6] Kemppainen, Erkki. 2008. Kohti esteetöntä yhteiskuntaa. Yhteiskuntapolitiikan normatiiviset keinot esteettömyyden edistämisessä. Stakesin raportteja 33/2008. Helsinki: Valopaino Oy. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/74978/R33-2008-VERKKO.pdf?sequence=1. Viitattu

[7] Konttinen, Juha-Pekka; Korpi, Jari; Könkkölä, Kalle & Saraste, Heini. 16.2.2007. Suo, kuokka ja Jari: Vammaisten oikeuksia raivaamassa. Helsinki: Vammaisten Ihmisoikeuskeskus.

[8] Malm, Marita. 2012. Näkövammaisuus. Teoksessa: Malm, Marita; Matero, Marja; Repo, Marjo & Talvela, Eeva-Liisa. (toim.). Esteistä mahdollisuuksiin: Vammaistyön perusteet. Helsinki: SanomaPro.

[9] Näkövammaisten liitto ry: Palvelut näkövammaisille, tietotekniikka.  http://www.nkl.fi/fi/etusivu/palvelut_nakovammaisille/tietotekniikka/apuvalineet-ja-ohjelmat.   Viitattu 10.2.17.

[10] Sote-uudistus ja digitalisaatio. http://alueuudistus.fi/soteuudistus/digitalisaatio Viitattu 15.2.2017.

[11] Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 Viitattu 15.2.2017.

[12] Yhdenvertaisuuslaki 30.12.2014/1325. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325 Viitattu 15.2.2017.

[13] YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sopimuksen valinnainen pöytäkirja. http://www.ykliitto.fi/sites/ykliitto.fi/files/vammaisten_oikeudet_2016_net.pdf Viitattu 15.2.2017

 

 

Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaan äänellä

Posted on Updated on

 

 

Olin silloin 14…En olis menny sinne (kouluun) ollenkaan, jos ’Pekka’ (perhetyöntekijä) ei olis käyny herättään ja patistanu…Nyt mä meen sinne ihan itte ja menee ihan jees.

 

Hakeuduin Työvoiman palvelukeskuksen asiakkaaksi syksyllä 2014 uraohjausjakson jälkimainingeissa. Minut haastateltiin ja minulle ehdotettiin kuntouttavaa työtoimintaa. Minua kohdeltiin ymmärtäväisesti ja toimeen ryhdyttiin mielestäni vähän liiankin rivakasti. Kuntouttavan työtoiminnan lisäksi minulle suositeltiin kahdeksan viikon maksullista työkyvynarviontijaksoa. Kun sanoin, ettei minulla ole varaa maksaa laskua jaksosta, TYP:in sosiaalityönetkijä lupasi, että sosiaalitoimi voi maksaa laskun, kunhan menen työkyvynarvioon. Vaikka luottamukseni tähän lupaukseen aina välillä horjuikin, lupaus kuitenkin piti ja sosiaalitoimi lopulta maksoi laskun melkein kokonaan. Minä sain sairaslomaa ja pääsin pitkäjännitteisen hoidon piiriin.

 

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.

Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaiden äänellä

Posted on Updated on

 

Huhtikuussa 2012 otin itse yhteyttä sosiaalitoimeen kartoittaakseni mahdollisuutta päästä velkaneuvontaan. Olin työtön ja opintolainaa olisi pitänyt alkaa lyhentää. Olin järjestellytkin lainan maksua, mutta tilanne tuntui kuitenkin riistäytyvän käsistä. Olin saanut perintätoimistoilta maksumuistutuksia laskuista ja tv-lupamaksujen takia olin ulosottotilanteessa. Pääsin velkaneuvontaan helposti. Siellä oltiin ymmärtäväisiä, ja minun huolini otettiin tosissaan. Velkaneuvojan kanssa listattiin tiedot veloista ja hän otti yhteyttä velkojiin. Tuossa vaiheessa apu, jota sain, tuntui ratkaisevalta ja olin tosi huojentunut.

 

Sosiaalityöllä on myös globaaleja ulottuvuuksia. Reilu kauppa voi mahdollistaa syrjäytymisvaarassa olevan käsityöläisen pääsyn työelämään, eläketurvan ja sosiaaliturvan piiriin. Ompelija Jone Pryadarshini työskentelee miellyttävässä ympäristössä Bethany Colonyn leprayhteisön verannalla. Hänen ompelemiaan kasseja myydään reilun kaupan erikoismyymälöissä eri puolilla maailmaa.

 

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.

Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaiden äänellä

Posted on Updated on

 

Menimme yhteispäivystykseen 16-vuotiaan tyttäreni kanssa, koska hän oli viillellyt itseään ranteisiin ja nilkkoihin. Sairaalassa meitä oli vastaanottamassa sairaanhoitaja ja sairaalan sosiaalityöntekijä. Hän ohjasi meidät rauhallisesti huoneeseensa ja kertasimme tapahtumat miksi olimme tulleet. Hän rauhoitteli meitä, kertoi, että oli hyvä, että olimme tulleet ja että asiat kyllä järjestyisivät. Vasta tilanteen rauhoituttua, menimme odottamaan lääkärille pääsyä. Vastaanotto oli etenkin lapsen kannalta erittäin hyvä.

 

Huostaanotto oli hyvä juttu. 14-vuotias poikani ajautui väärille raiteille, lastensuojeluilmoituksia tuli virtana joka puolelta. Vaikeinta oli isänä itse pyytää huostaanottoa. Viekö ne lapsen kokonaan? Ei, ei ne ryöstä lapsia. Ne auttavat, kun itsellä loppuvat keinot. Päästä huoletta irti, saat sen kyllä takaisin.

 

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.