Lapset ja nuoret

Joulukuvaelma

Posted on Updated on

Katsoin ikkunasta kun äiti käveli kotia kohti tosi reippaan näköisenä.
Hänellä oli pulleat muovipussit käsissä ja hymy kasvoilla.
Äiti käveli suoraan jääkaapin eteen ja laski kassit lattialle.
Niistä kuului kilinää.
Äiti oli tosi reipas koko päivän mutta väsähti nopeasti.joulukuvaelma  Iiro Väisälä

Myöhemmin isä ja äiti riitelivät. Sosiaalityöntekijä ja poliisi menivät kotikäynnille.
Poliisi kolkutteli talon ovea.
Sisältä kuului pienten lasten kirkkaita ääniä ja riemunkiljahduksia.
”Joulupukki tulee!”

Blogin ylläpitäjät toivottavat hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle!

Sarjakuva: Iiro Väisälä

Välittämistä rankaisemisen sijaan

Posted on Updated on

Suomen eduskunta on pian säätämässä lakia koulujen kovempien kurinpitokäytäntöjen mahdollistamiseksi. Taustalla olevasta ajattelusta on vaikea päästä kiinni. Onko pyrkimys helpottaa opettajien työtä ja turvallisuutta lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien kustannuksella?

Olemme Helsingissä paneutuneet lastensuojelupalveluiden kehittämiseen lastensuojelunuorten ja ammattilaisten yhteistyönä. Monessa kohdin olemme tulleet siihen tulokseen, että vaikeissa elämäntilanteissa nuoret toivoisivat saavansa apua koulusta ja muista peruspalveluista matalalla kynnyksellä, ilman leimaavuutta. Nuoret toivovat, että opettajat olisivat kiinnostuneempia heidän hyvinvoinnistaan ja avun hakeminen tai saaminen koulussa esimerkiksi kuraattorilta ei olisi leimaavaa ja syrjivää. Mielestämme näiden asioiden kehittämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota sen sijaan, että lähdettäisiin ratkaisemaan asiaa pahoinvoivien lasten rangaistusten vahvistamisella. Tässä muutama kysymys esimerkiksi nuorten näkökulmasta: Miksi korjaisimme vain seurauksen, jos voisimme korjata myös syyn? Miksi halutaan lisätä pelkoa, kun voisimme lisätä kannustusta? Miksi teoillaan apua huutava lapsi halutaan eristää ja sulkea pois hänelle tärkeästä kouluyhteisöstä?

Olemme samaa mieltä opetushenkilökunnan ja alan järjestöjen kanssa siitä, että koulurauhaan tulee löytää uusia keinoja, mutta ratkaisuista olemme erimieltä. Olemme myös samaa mieltä että koulujen ja vanhempien välistä yhteistyötä tulisi lisätä, jotta lasten ja nuorten oireilu ei heijastuisi kouluissa huonona käytöksenä. Lisäksi yhteistyöhön tulisi saada vahvemmin mukaan muita auttavia tahoja tilanteesta ja tarpeesta riippuen, kuten lastensuojelu tai perheneuvola siten, että lasta tai nuorta ei siirretä minnekään. Nykyisellään palvelut toimivat omilla tonteillaan, eikä todellinen yhteistyö lapsen ja perheen tukemiseksi ole useinkaan mahdollista tiukkojen  sektorirajojen vuoksi. Jotta tähän yhteistyöhön voitaisiin päästä, tarvitaan isoa asennemuutosta ja riittävää resurssointia niin kouluissa kuin lasten, nuorten ja perheiden palveluissakin. Jotta yhteistyö esimerkiksi perheen, koulun ja lastensuojelun yhteistyönä olisi mahdollista, eilastensuojeluilmoituksen tekemistä saa käyttää ”rangaistuskeinona” kouluissa, eikä pelkkä ilmoituksen tekeminen ole vielä yhdessä perheen auttamista.

Surullista koko keskustelussa on ajatus siitä, että lasten ja nuorten tiukemmalla hallinnalla pyritään vastaamaan esimerkiksi suurien luokkakokojen, oppilashuoltohenkilöstön riittämättömyyden ja hyvinvointipalvelujen joustamattomuuden aiheuttamiin ongelmiin. Koulujen suorituskeskeisyys siirtää katseen lasten ja nuorten henkisestä hyvinvoinnista usein liian kauas, mikä näkyy siinä, että apua ei osata hakea riittävän ajoissa. Uskallamme väittää, että todellisuudessa kysymys ei ole siitä, että nykyisin lapset olisivat aiempaa häiriintyneempiä tai vanhemmat välinpitämättömämpiä. Vaan siitä, että asenteet ovat tiukentuneet ja perheiden saama tuki on liian vähäistä ja vaikeasti saatavilla.

Nuoret kehittäjät –ryhmä
Helsinki

Helsingin kaupungin ja Soccan Heikki Waris –instituutin lastensuojelua kehittävä kokemusasiantuntijaryhmä, jossa on mukana lastensuojelunuoria ja lastensuojelun ammattilaisia

latousvassa
Kuva: Pekka Ojaniemi

Lapsen oikeudeksi kaventui puuro ja pesu

Posted on Updated on

Lapsen kasvattaminen on kuin marsun hoitoa; annetaan ruokaa ja pestään tarvittaessa.

Lapsen oikeuksien päivän aattona Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti esitti Helsingin Sanomien uutisessa[1] julkisen talouden säästökeinoiksi seuraavaa:

 ”Nykyjärjestelmässä on esimerkiksi hyvin koulutetut erityissosiaalityöntekijät ja lastenpsykiatrit. Mutta syrjäytyneessä perheessä päästäisiin pitkälle, jos joku kävisi riittävän aikaisessa vaiheessa tarkistamassa, että kaikki ovat saaneet puuroa ja käyneet pesulla.”

Kuinka emme ole aikaisemmin keksineet, kuinka helppoa “syrjäytyneiden” lapsiperheiden ongelmien ehkäiseminen on? Puurolla ja pesullako ratkaistaan lasten pahoinvointi perheissä, joissa kärsitään päihde-, mielenterveys tai vuorovaikutusongelmista, köyhyydestä, väkivallasta ja rikollisuudesta?

Valtakunnassa kaikki hyvin? Tänään vietetään YK:n Lapsen oikeuksien päivää. Kansainvälisesti katsottuna lapset voivat Suomessa hyvin: on maailman toiseksi pienin lapsiköyhyys, lasten kurittaminen, kuritusväkivalta[2], kiellettiin ensimmäisten maiden joukossa ja koulujärjestelmämme on maailman huippua.

Mutta sitten on lapsia, joilla menee huonommin. Toisinaan vanhemmat eivät jaksa tai pysty olemaan vanhempia. Kokosimme sosiaalialan näkökulmasta tärkeiksi kokemiamme asioita lasten oikeuksista.

Jokaisella lapsella tulee olla oikeus olla lapsi.
Tämä tarkoittaa oikeutta leikkiin[3] ja hoivaan. Oikeutta elää ja kasvaa omaan tahtiin.

Lapsella on oikeus suojeluun.
Lasta suojelevat hänen kasvattajansa ja muut läheiset aikuiset. Viimesijaisesta lasten suojelusta vastaa yhteiskunta. Lasten oikeudelta suojeluun ei saa vetää mattoa alta kiristämällä lastensuojelun resursseja.

Lapsen ei tarvitse pärjätä yksin.
Suomessa on vallalla yksinpärjäämisen kulttuuri. Vanhemmat ylpeilevät alakouluikäisten selviämisellä ilman aikuisen tukea: lapset käyvät kaupassa, tekevät itselleen ruoan ja pärjäävät kotona yksin pitkälle iltaan. Lapsella tulisi kuitenkin oikeus sellaiseen huolenpitoon, jossa vanhemmat aidosti vastaavat lapsen arjesta.

Lapsella oikeus rajoihin.
Lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset kohtaavat perheitä, joissa vanhempien on vaikea asettaa lapsille rajoja. Perheissä toimitaan lasten ehdoilla, neuvotellaan loputtomasti, ja lapsi määrää perheen arkea. Rajattomuus kostautuu viimeistään murrosiän kuohunnassa. Miten hakea rajoja ja turvallisuutta, kun niitä rajoja ei ehkä koskaan ole ollutkaan? Rajojen asettaminen on merkki aikuisen kiinnostuksesta ja rakkaudesta[4]. Samalla lapsi oppii kohtaamaan pettymyksiä turvallisessa ympäristössä. Yhtä tärkeää lapsen kehityksen kannalta ovat aikuisen läsnäolo ja lapsen helliminen[5].

Lapsen oikeus on hyvät aikuisten palvelut.
Lasten hyvinvointiin vaikutetaan myös tukemalla vanhempien kuntoutumista tai perheen toimeentuloa. Näiden karsimisesta kärsivät lapsetkin.

Lapsella on oikeus hyviin palveluihin.
Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet tasaista tahtia viimeisten vuosien ajan[6]. Kuormitus on kasvanut, sillä ehkäisevä työ on ollut puutteellista ja esimerkiksi terveydenhuollon palveluista on säästetty. Lasten suojelua voidaan kehittää vain, mikäli terveyskeskukset, neuvolat, päivähoito ja koulu toimivat hyvin, ja ehkäisevä työ organisoidaan kunnolla. Peruspalveluiden karsiminen näkyy korjaavissa palveluissa, kuten lastensuojelussa, asiakasmäärien nousuna ja pahoinvoinnin lisääntymisenä.

Olemme sosiaalialalla jo vuosia anelleet lisäresursseja ehkäisevään työhön! Ensin on mitoitettava ehkäisevän työn tekijöitä tarpeeksi ja sen jälkeen voidaan katsoa onko ”liian kalliita korkeakoulutettuja” karsittavaksi saakka.

Blogin ylläpitäjät

IMG_0833

Valikoiva lapsiystävällisyys

Posted on Updated on

Uutisvälineet ovat pitkin vuotta tiedottaneet kuntien heikoista taloustilanteista ja massiivisista säästötarpeista. Sosiaalisektori ei ole saanut säästötalkoissa erityisasemaa. Eletään vuosittaisen budjetin julkistamisen hetkiä, jota sosiaalityöntekijät ovat oppineet odottamaan kauhulla.

Helsingin budjetin osalta uutisointi näytti ensilukemalta positiiviselta. Helsingin Uutisissa ja Helsingin sanomissa kehuskeltiin, että budjettia rukattiin lapsiystävälliseksi. Lasten kerrottiin hyötyvän eniten muutoksista, koska rahaa lisättiin niin varhaiskasvatusvirastolle, lastensuojelulle kuin neuvolatoiminnallekin. Myös opetustoimi ja nuorten harrastustoiminta jäivät plussan puolelle, eikä alle 3-vuotiaiden Helsinki-lisää poistettu. Helsinkiläisten lasten kannalta tilanne näytti aurinkoiselta ja poliitikot olivat yli puoluerajojen tyytyväisiä siihen, ettei lapsilta tällä kertaa säästetty laisinkaan.

Samaan aikaan kaupunki päätti säästää 10 miljoonaa toimeentulotuesta. Vuonna 2012 toimeentulotukea saaneista lapsiperheitä oli 12 %. Vaikka lapsiperheiden osuus vaikuttaa pieneltä, toimeentulotukea saavissa perheissä oli yhteensä yli 14 000 lasta [1]. Toimeentulotukeen turvautuminen tarkoittaa lapsiperheelle jatkuvaa pennin venyttämistä ja toivetta siitä, ettei mitään yllättäviä menoja tule. Sellainen voi olla lapsen koulukuvat, jalkapalloturnausmaksu tai talvikengät.

Lapsiperheiden pienituloisuus ja köyhyys on tutkimuksissa todettu perustavanlaatuiseksi ongelmaksi, joka eriarvoistaa ja vähentää toimintamahdollisuuksia. Tutkimusten mukaan köyhyydessä ei ole kyse vain taloudellisista asioista, vaan se vaikuttaa myös lapsen kasvuun ja kehitykseen [2]. Huoli perheen toimeentulosta ei kuormita vain vanhempia, vaan sitä kantavat myös lapset. Perheille tarjotut ohjaus- ja terapiapalvelut eivät toimi, ellei samaan aikaan kiinnitetä huomiota perheen taloudelliseen tilanteen paranemiseen.

Helsingin ”lapsiystävällistä” budjettia kasvatettiin pääasiassa niiden toimialojen kohdalla, jotka palvelevat kaikkia perheitä tulotasosta riippumatta. Miten huomioitiin se, ettei köyhien lapsiperheiden tilanne huononisi entisestään? Kuinka varmistettiin, että näiden perheiden lapset pääsevät hyötymään opetustoimen tai harrastustoimen budjettien lisärahasta?

Taisi käydä niin, että toimeentulotuen leikkausten myötä köyhille lapsiperheille ainoa hyöty on lastensuojelun budjetin lisääminen. Rahaa lastensuojelu kyllä tarvitseekin, sillä lapsiperheiden toimeentulotuesta säästäminen johtaa taatusti lastensuojelun tarpeen kasvuun.

Nimimerkki: Yours truly

Kuvaaja: Pekka Ojaniemi
Kuva: Pekka Ojaniemi

[1] Ahlgren-Leinvuo, H. (2013) Kuuden suurimman kaupungin toimeentulotukivuonna 2012. http://www.kuusikkokunnat.fi/SIRA_Files/downloads/Toimeentulotuki_18092013.pdf

[2] Franzén, E. & Vinnerljung, B. & Hjern, A. (2008) The Epidemiology of Out-of-Home Care for Children and Youth: A National Cohort Study. British Journal of Social Work, 7, 1043 – 1059
myös Kestilä, L. & Paananen, R. & Väisänen, A. & Muuri, A. & Merikukka, M. & Heino, T. & Gissler, M. (2012) Kodin ulkopuolelle sijoittamisen riskitekijät. Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä. Yhteiskuntapolitiikka, 77, 34 – 52.