Raha ja toimeentulo

Kohtuuton tilanteeni köyhyysrajalla

Posted on

Kansanedustajat laidasta laitaan lupaavat että: ”pidetään huolta, etteivät ihmiset tipu köyhyysrajan alapuolelle”. Yksikään 2015-2016 edustajista ei ole vastannut minulle, miten se toteutetaan.

Pitkäaikaissairaana olen pudonnut työmarkkinatuelle, jota saan 522 euroa kuukaudessa, ja huh vuodesta 2015 alkaen vuodeksi kerrallaan vammaistukea 93 euroa kuukaudessa, koska lääkekatto tuli täyteen syyskuussa 2015.
Lain mukaan avopuolisot eivät ole toistensa elatusvelvollisia. 1 000 euroa kuukaudessa osa-aikatyöstä tienaava avopuolisoni ei ole, enkä minäkään, koskaan osallistunut sairauskuluihini.
 
Kun 2015 pyysin asuinkuntani sosiaalitoimistossa laskemaan toimeentuloturvan tarpeen, jätettiin molempien sairaskulut kokonaan ottamatta huomioon. Alustava laskelma näytti 132 euroa plussaa. Valitin asiasta, ja vein lopulta valitukseni hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan alustavan laskelman saa tehdä ilman sairaskuluja. Vasta sitten, jos alustava laskelma näyttää miinusta, otetaan laskelma uudestaan käsittelyyn.
 Cloud 2
Poltin päätöksen ja muutin tilapäisesti erilleen avopuolisostani, toiseen kuntaan.
Miksikö? Siksi, että muuta mahdollisuutta kipu- ja muiden lääkkeiden saamiseen ei ollut.
Hain uuden asuinkuntani sosiaalitoimistosta tukea vain reseptilääkkeisiin, sairaskuluihin ja ”punkka” maksuun. Puolivuotta sain hankittua kaikki lääkkeeni, tosin takaisinmaksuperinnällä: ”avopuolisoni kanssa puoliksi omistettu, velkainen vanhuudenturvamme, pieni lapsuudenkotini tuli myydä puolen vuoden sisällä”.
Siihen päättyivät lääkkeiden ostot: ”hakija saa riittävän toimeentulonsa realisoidusta omaisuudesta”. Pysyvän kodin myynnistä!
Ilman lääkkeitäni en tule koskaan kuntoutumaan edes työkokeilukuntoon. Haen tänä vuonna kolmannen kerran kuntoutustukea. Kelan kuntoutuskurssilla jouduin jättämään osan suunnitelluista aktivoinneista pois. Jalkeilla oloaikani on kerrallaan 3-4 tuntia, sitten olen vuoteessa. Olen pirstaloidun sairaanhoitomme vuoksi edelleen ilman diagnoosia.
Viisi vuotta olen ollut sairaana jokaisena päivänä. Sitä ennen olin vakituisessa työssä ja lisäksi toimin osuuskuntayrittäjänä, keikkatyöntekijänä. Tulevaisuutta ei enää ole.
Tarvitsemme uuden Ilkka Taipaleen, jotta työkyvyttömät ihmiset päästetään sairaseläkkeelle. Olen menettänyt sairauden vuoksi myös ns. tulevan ajan eläkkeeni, koska olen ollut yli viisi vuotta poissa työmarkkinoilta. Ennemmin kuolen sairauteeni kuin myyn kotini, se on enää ainoa kiintopiste Suomessa, joka joskus oli hyvinvointivaltio.
 
 
Nimimerkki Suruvaippa
 
 
Lue myös:

Kun ulosotto hallitsee elämää

Posted on Updated on

Kela on tehnyt uudet ohjeet siitä, miten opiskelijoiden ja muiden pienituloisten tulee maksaa Kela-velkojaan takaisin.  Asia nostettiin esille Ylen Kioski-ohjelmassa. Aikaisemmin takaisinperittävät tuet sai maksaa Kelalle pienissä kuukausierissä. Uuden ohjeen mukaan ne tulee maksaa joko kerralla tai muuten saatavat menevät ulosottoon. Kelan mukaan muutoksilla pyritään takaamaan asiakkaiden oikeusturva, jotta he eivät enää velkaannu lisää.  Kysyimme sosiaalialan ammattilaisilta, millaisiin tilanteisiin ulosotto on heidän asiakkaillaan johtanut.

Ulosoton aiheuttama luottotietojen menetys ei ole pikkujuttu.  Monet ulosoton aiheuttamista ongelmista liittyvät ihmisen perustarpeisiin, kuten asumiseen.

 

“Kotivakuutus on pakollinen monessa vuokra-asunnossa, mutta sitä ei yleensä saa jos luottotiedot eivät ole kunnossa.”

“Et saa vakuutuksia, jotka turvaavat jos asunnossa tai liikenteessä käy vahinko. Vahingon sitten sattuessa talous viimeistään romahtaa lopullisesti.”

“Maksuhäiriö vaikeuttaa asunnon saantia ja ara-asuntojen vuokrat ovat karanneet käsistä. Usein ne ovat kuitenkin ainoita, jotka vuokraavat luottohäiriöiselle. Näin ollen voi joutua ylikalliiseen asuntoon, mikäli ylipäätään onnistuu asunnon saamaan. Asumiskulujen ollessa liian korkeat, vaikeutuu muu taloudellinen selviäminen entisestään.“

“On työlästä hoitaa viranomaisasiointia kun on vaikeaa saada puhelinliittymä ja verkkopankkitunnukset. Ja viranomaisten kasvokkaista kohtaamista on yhä vähemmän.”

“Vähävaraisille esimerkiksi pesu- tai tietokoneen ostaminen ovat suuria hankintoja, vaikkakin nykyisin lähes välttämättömiä. Ulosotto estää suurempien hankintojen ostamisen osamaksulla, vaikka juuri vähävaraisilla olisi siihen tarve.”

Ulosotto voi ahdistaa, tukea on vaikea saada ja ongelmien kasvuvauhti kiihtyy. Maksuhäiriöisten määrä on nopeassa kasvussa ja se on lähes yhtä suuri kuin 1990-luvun laman aikoihin.

 

 “Sen lisäksi, että käytännön asioiden hoitaminen hankaloituu, hyvin monella velkaantuneella tietoisuus veloista ahdistaa ja masentaa, mikä toisaalta vie voimavaroja eteenpäin menemiseltä. – – – Maksuhäiriöisten määrä yhteiskunnassa on kasvussa, eikä velkaneuvonnan resurssit kykene kunnolla vastaamaan nykyiseenkään tarpeeseen.”

“Erityisen surullista on, että nuorilla aikuisilla omiin opintoihin ja kouluttautumiseen otettu opintolaina menee ulosottoon, kun töitä ei valmistumisen jälkeen löydy eikä apua elämänhallinnan ongelmiin.”

“Luottohäiriömerkinnän takia ei yleensä saa opintolainaa. Eräissä kunnissa, mikäli et saa opintolainaa, niin toimeentulotuen perusosaa alennetaan -20 prosenttia tämän takia (se onko tuo laillista, on toinen asia). Näin Kela laittaa myös opiskelijat vaikeaan asemaan, ja tosiasiallisesti tulot voivat luottohäiriömerkinnän takia tippua melkein 100 euroa kuussa.”

Uudistus ei välttämättä ole huono asia kaikille. Osa sosiaalialan ammattilaisista näkee uudistuksessa hyviäkin puolia.

 

“Sellaiselle henkilölle, jonka luottotiedot jo ovat menneet, tämä uudistus on oikein hyvä. Tällä hetkellä Kelan perintäosasto voi vastoin asiakkaan tahtoa periä saataviaan jopa lapsilisistä (max 1/3) ja samassa kuussa toisestakin etuudesta, kuten opintorahasta. Näin siis tehdään vaikka henkilö olisi niin huonossa tilanteessa, ettei saa luottotiedottomuuden takia lainaakaan. Muutoksen myötä perintä loppuu ja velka siirtyy ulosottoon odottamaan parempia aikoja. Kelan perinnästä ei voi edes valittaa siinä vaiheessa kun se pannaan täytäntöön.”

“Jotkut asiakkaat, joilla on mennyt luottotiedot, ovat olleet tyytyväisiä. Tämä silloin, kun kokevat etteivät kykene hillitsemään lisävelan ottamista.”

Kyselyssämme useampi keskustelija veikkaili Kelan ohjemuutoksen liittyvän toimeentulotuen siirtämiseen kunnilta Kelan hoidettavaksi vuonna 2017.

 

“Taustalla on se, että Kela on nyt tajunnut, mitä toimeentulotuessa tapahtuu. Tähän asti on ollut niin, että toimeentulotuen asiakas, joka on joskus saanut vahingossa liikaa, esimerkiksi   1 000 euroa asumistukea, on voinut ”lyhentää” asumistuen liikamaksua lapsilisästä. Käytännössä Kela on suoraan itse leikannut lapsilisää esimerkiksi 50 euroa kuukaudessa. Kun tämä henkilö on sitten ollut samaan aikaan toimeentulotuen asiakkuudessa, tuo leikkaus ei ole vähentänyt hänen tukiaan, koska toimeentulotuessa otetaan tulona huomioon vain tosiasiassa tilille tulevat summat. Eli lapsilisän osalta vain se leikattu summa. Silloin käytännössä henkilö on saanut toimeentulotukea korvaamaan Kelan tuen takaisinmaksua.”

“Onpas mielenkiintoista seurata näitä perustoimeentulotuki Kelaan -siirron ensiaskeleita! Nykyisellään tuo takaisinperintä on siirtynyt mutkan kautta kunnan ja valtion maksettavaksi (50/50 suhteessa). Nyt ovat Kelassa hoksanneet, että jos he takaisinperivät toiseen taskuun esimerkiksi asumistuesta liikaa maksettua osaa, niin he joutuisivat maksamaan täsmälleen saman verran enemmän toimeentulotukea toisesta taskusta.”

“Pahin skenaario on, että Kela maksaa säännöllisesti toimeentulotukea saavalle asiakkaalle liikaa etuutta esimerkiksi pitkän käsittelyajan tai muutoksen takia ja sitten päättää periä sen takaisin. Liikaa maksettu etuus on leikannut asiakkaan perustoimeentulotukea, mutta koska takaisinperintä siirtyy ulosmittaukseen odottamaan palkkatuloja, niin se peritään kuitenkin täysimääräisenä. Nykyisellään etuuksien huomioiminen nettomääräisinä takaisinperinnästä huolimatta oikaisee tämän. Ennen oli ohjeena, että ”jos huomioitu laskelmassa tulona, niin huomioidaan perittäessä laskelmassa menona”, mikä on minusta ainakin tuntunut oikeudenmukaiselta ohjeelta.”

Takaisinperintä koskettaa suurta ihmismäärää, sillä Kela perii vuosittain takaisin esimerkiksi opintotukea noin 30 000 henkilöltä. Opintotuen saajat ovat usein nuoria pätkätyöläisiä ja pienituloisia.

 

Liikamaksut juontunevat ohjeiden vaikeaselkoisuudesta, Kelan toimintojen kankeudesta ja ihmisten nopeasti muuttuvista elämäntilanteista. Ihmiset harvoin purnaavat siksi, että liikaa maksettuja tukia on maksettava takaisin. Ydinkysymys on se, kuinka kaikkein pienituloisimpia kohdellaan takaisinmaksuprosessissa.

”Ei ole järkeä ajaa ihmisiä vasten tahtoaan ulosottoon ja luottotiedottomuuteen, jos vaihtoehtoja on olemassa.”

“Vahingossa liikaa saatu tuen siirtäminen ulosottoon on vastenmielistä, epäinhimillistä ja törkeää.”

“Kyllä ulosotto aiheuttaa monia käytännön vaikeuksia arkeen, mutta pahinta tässä on asenne köyhää ihmistä kohtaan.”


Sosiaalinen tekijä-blogin ylläpitäjät

 

 

 

Kuka rakastaisi vankia?

Posted on

Suomen vankiloissa oli vuonna 2014 keskimäärin hiukan yli 3 000 vankia. Suurin osa suorittaa rangaistustaan suljetussa vankilassa. Toisin kuin yleensä luullaan, lyhytaikaisia, alle 6 kuukauden tuomiolla olevia on paljon. Vankilasta vapautui vuoden aikana arviolta yli 6 000 vankia.

Tällä hetkellä avoseuraamuksissa eli yhdyskuntapalvelussa ja valvontarangaistuksessa olevien määrä lisääntyy. Melko suuri osa pitkäaikaisvangeista suorittaa rangaistuksen loppuosan valvotussa koevapaudessa. Nämä vankilan ulkopuolella suoritettavat rangaistukset sisältävät aina jonkin toiminta- tai osallistavan suunnitelman, ja niitä suoritetaan usein järjestöjen tai kuntien toimipaikoissa.

Vankilapäivän hinta on keskimäärin yli 200 euroa, ja laitoksen ulkopuolella suoritettu rangaistuspäivä on yleensä hinnaltaan huokeampi, jopa alle 60 euroa/päivä. Avoseuraamuksia määrättäessä henkilön kelpoisuus suorittaa rangaistus ”siviilissä” tutkitaan tarkasti. Siihen vaikuttavat erityisesti päihdeongelman syvyys ja turvallisuusnäkökohdat. Ennakkoon tehdyn suunnittelun vuoksi avoseuraamukset ovat yleensä onnistuneita ja tuovat myös merkittäviä säästöjä rikosseuraamuslaitokselle.

Vapautuessaan suuri osa vangeista on  työttöminä, usein vahvasti karenssitaustaisia ja silloin melkein poikkeuksetta myös toimeentulotuen saajia. Vapautuessaan vanki siirtyykin taloudellisesti pääosin kotikuntansa vastuulle. Kotikaupungissani Kuopiossa vapautuvia vankeja on vuosittain noin 100, ja heistä 30-40 prosenttia vapautuu asunnottomana. Kunta on velvollinen järjestämään asumisen, normin mukaisen toimeentulon ja useimmiten myös päihdehoidon. Lähes 90 prosenttia vangeista on päihdeongelmaisia.

Moninkertalaisten vankien riski palata vankilaan on melko suuri, arviolta esimerkiksi yli 6 tuomiota istunut henkilö palaa vankilaan yli 70 prosentin todennäköisyydellä. Tuomiot ovat usein melko lyhyitä, mutta kuitenkin niin pitkiä, ettei kunnalla ole velvollisuutta varmistaa henkilön asumista rangaistuksen aikana. Tästä seuraa tilanne, että asunnottomana vapautuvien määrä pysyy melko suurena. Vastuussa olevalle kunnalle tämä kierre on siis ikävästi katkeamaton ja kallis. Asunnon löytäminen ”normaalin” asumisen piiristä melko vaikeaa ja tästä syystä vapautuvia sijoitetaan usein asumispalveluyksiköihin, joissa hinta nousee jopa yli 2 000 euroon kuukaudessa.

Kun raha vähenee, syntyy kierre

Valtiontalouden säästöt ovat nyt puraisemassa merkittävästi rangaistusaikana tapahtuvaan kuntoutukseen. Rahan vähetessä RISE ja laitokset keskittyvät laitosten ylläpidon ja riittävän vankilaturvallisuuden varmistamiseen. Tiukoissa säästötarpeissa siis henkilökunta ja riittävät turvallisuusresurssit varmistetaan ja kaikesta muusta karsitaan. Tämä johtaa siihen, että vankilassa aloitetut kuntoutustoimet vähenevät ja samalla ulkopuolelta ostetut kuntoutusjatkumot siviilin puolella vaarantuvat.
”Laitoskierteessä olevat vangit ovat Suomen köyhin, sairain ja syrjäytynein kansanosa” (Kimmo Hypen 2004)

Rikosseuraamuslaitos, paikalliset vankilat ja vankien kotikunnat yrittävät rakentaa tähän ongelmaan vastauksia, mutta kaikkien osapuolien kiristyvä taloustilanne on aiheuttanut tilanteen, jossa kukaan oikein pysty ottamaan vastuuta kokonaisuudesta, joka hyödyttäisi yhteiskuntaa ja erityisesti niitä henkilöitä, jotka suorittavat rangaistusta. Rikosseuraamuslaitos vastaa vangista rangaistuksen aikana ja kunta sen jälkeen. Yhteisen mallin kokeilut ovat jääneet lyhytaikaisiksi ja toisaalta ”asiakkaat” eivät ole kovinkaan kiinnostuneita viranomaisen tarjoamista toimintamalleista. Vahva, kulttuurista ja aiemmista pettymyksistä kumpuava viranomaisvastaisuus pitää siitä huolen.

kuva: ViaDia Pohjois-savo ry
kuva: ViaDia Pohjois-Savo ry

Tilanteen korjaamiseksi avainasemassa ovat järjestöt

Vankeinhoitolain muuttuessa vuosituhannen alussa kriminaalihuollolla oli asuntoloita ja työpajoja. Monet muuten asunnottomaksi vapautuvat saivat noista paikoista kodin ja työterapiapaikan. Tämä piti heidät kunnossa, päihteettä ja jotkut saivat sitä kautta opiskelu- tai työpaikan.

Meni vuosia, että tässä toiminnassa oli melkoinen tyhjiö. Vähitellen useat järjestöt ovat kehittäneet korvaavaa toimintaa tähän tarpeeseen. Samalla uudet hankerahoitusmallit ovat antaneet tilaisuuden työn kehittämisen. Kunnat ovat kilpailuttaneet asumispalvelunsa ja kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen. Osa  on pystynyt lähtemään mukaan tähän kilpailutusrumbaan, mutta valitettavasti monet hyvät ja tuloksekkaat toimijat ovat pudonneet pois.

Johdan itse järjestöä, joka järjestää rangaistusta suorittaville, vapautuville ja rikostaustan vuoksi vaikeassa tilanteessa oleville tuettua asumista, työtoimintaa, vertaistukea ja ruoka-apua. Erilaisten hankkeiden kautta olemme kehittäneet toimintaa, jota nyt tuotetaan sosiaalipalveluna kunnille ja vankiloille. Asutamme pääosin Kuopioon asunnottomana vapautuvat vangit. Meillä oli vuonna 2014 kuntouttavassa- ja työtoiminnoissa 159 henkilöä, joista rikostaustaisia Kuopiossa 66 prosenttia. Olen itse, samoin kuin osa ohjaajistamme kokemusasiantuntijoita. Lisäksi meillä on muun muassa sosiaalityöntekijä , sairaanhoitaja ja paljon muuta ammatillisesti pätevää henkilökuntaa. Useat kokemusasiantuntijat ovat kouluttautuneet sosiaali- ja terveysalan ammattiin ja ovat nyt ohjaajina.

Mitä vanki kaipaa?

Lähes poikkeuksetta vapautuva vanki kaipaa tavallista arkea, työtä, perhettä ja normaaleja ihmissuhteita. Halua ja voimavarojakin alussa tuntuu riittävän.

Motivaatio tehdä elämänmuutos kariutuu useimmiten pirstaleiseen palvelujärjestelmään, viranomaisten kyynisyyteen ja omaan saamattomuuteen. Vanki kaipaa myös sitä, että joku taho auttaa hänet alkuun silloin kun motivaatio irrottautua rikos- ja päihdekulttuurista on hyvä. Parasta olisi, että sillä joka auttaa, olisi mahdollisuus auttaa ns. yhden luukun periaatteella. Vanki kaipaa tulla kuulluksi ja samalla tukea, joka antaa realistisen kuvan elämästä niin, että pettymykset jäisivät vähäisiksi.

Näiden elementtien ansiosta onnistumisprosentti moninkertalaisten kohdalla on hyvä: enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia.

Hyväksyminen

Rikollinen elämäntapa ja samanhenkiseen porukkaan kuuluminen ovat vieneet monta ihmistä vankilakierteeseen. Sen jälkeen samaistuminen ja omakuvan vääristyminen ovat pitäneet hänet mukana eikä valoa ole juurikaan tunnelin päässä näkynyt.

Kuuluminen johonkin on ihmisen perustarve. Hyväksytyksi tuleminen ja itsensä tarpeelliseksi kokeminen kohottavat itsetuntoa, muiden vertaisten selviytymistarinat antavat uskoa tulevaisuuteen. Meillä tämä yhteisöllisyys tapahtuu ilman päihteitä ja rikoksia. Kristillinen lähimmäisenrakkaus on ihmeellinen juttu. Paras tulos saavutetaan, jos auttaja toteaa rakastavansa autettavaa lähimmäistä ja toisaalta rikoskulttuurissa elänyt ihminen vaistoaa sekä aistii onko auttamisen halu aitoa.

Pekka Matilainen
toiminnanjohtaja
ViaDia Pohjois-Savo ry

 

Onko oleskeluyhteiskuntaa olemassa? Sosiaalialan työntekijä – kerro kokemuksesi

Posted on Updated on

Tutkimushanke pitkäaikaisesti viimesijaisen sosiaaliturvan varassa elävien elämäntilanteesta

Sosiaalialalla työskentelevä, voit vaikuttaa vastaamalla kyselyyn!

Yhteiskunnallisessa keskustelussa syyllistetään viimesijaisella sosiaaliturvalla eläviä laiskuudesta. Puhutaan oleskeluyhteiskunnasta. Syytökset kuitenkin perustuvat olettamukseen, sillä tutkimustietoa aiheesta ei juuri ole. Oleskeluyhteiskunnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa työikäinen ihminen ei syystä tai toisesta pysty elättämään itseään omalla työllään, vaan elää viimesijaisen sosiaaliturvan avulla. Hanke yrittää selvittää, kuinka ihmiset selviytyvät tässä tilanteessa: mitkä tekijät auttavat heitä koulutukseen, kuntoutukseen ja työelämään, mitkä tekijät pidentävät asiakkuuden kestoa.

Sosiaalinen tekijä on mukana hankkeessa, jossa tutkitaan pitkäaikaisen sosiaaliturvan varassa elävien selviytymistä otsikolla Suomalaisten selviytyminen. Hanketta on suunniteltu isolla joukolla ja kyselylomaketta työstetty osin joukkoistamalla. Näin sosiaalialalla työskentelevät ovat päässeet vaikuttamaan siihen, millä tavalla tutkijat kysyvät arjessa kohdattavia asioita.

Sosiaalinen tekijä –blogi haluaa edistää tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelua. Koimme, että meillä on käytäntöä ja tutkimusta yhdistävänä yhteisönä osaamista olla mukana suunnittelemassa tutkimushanketta, työstää kyselylomakkeita ja olla edesauttamassa sosiaalialalla tehtävää tutkimusta.

Toivomme, että Sinä sosiaalialalla työskentelevä käytät hetken aikaa, tutustut tutkimushankkeen kuvaukseen ja vastaat kyselyyn. Vastauksesi on todella tärkeä selvitettäessä eri aineistojen kautta, mistä kaikesta onkaan kyse asiakasryhmällä, joka elää pitkäaikaisesti viimesijaisen sosiaaliturvan varassa. Myöhemmin aineistoa kerätään myös sosiaaliturvan asiakkailta itseltään.

Allaolevasta linkistä pääset vastaamaan kyselyyn 10.4.2015 mennessä. Kyselyn etusivulla kuvataan tarkemmin kyselyn sisältöä ja tarkoitusta:

Työntekijöille tarkoitettu SUSE-kysely

Kuva: Iiro Väisälä
Kuva: Iiro Väisälä

Tutkimushankkeen kuvaus

Dosentti Sakari Kainulaisen (DIAK) ja professori Juho Saaren (Itä-Suomen yliopisto) johtama tutkimusryhmä tutkii pitkäaikaisesti sosiaaliturvan varassa elävien elämäntilannetta otsikolla Suomalaisten selviytyminen. Hanketta on ollut valmistelemassa tutkijoita ja käytännön työntekijöitä Itä-Suomen ja Lapin yliopistoista, Diakonia-ammattikorkeakoulusta, Sosiaalinen Tekijä-blogisivustosta, kirkkohallituksesta sekä sosiaalialan eri sektoreilta. Tutkimushankkeen yhtenä aineistona kerätään kyselytutkimus diakoniatyöntekijöiltä, sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaaliohjaajilta.

Tutkimushanke pyrkii saamaan otetta oleskeluyhteiskuntailmiöön. Oleskeluyhteiskunnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa työikäinen ihminen ei syystä tai toisesta pysty elättämään itseään omalla työllään, vaan elää viimesijaisen sosiaaliturvan avulla. Hanke yrittää selvittää, kuinka ihmiset selviytyvät tässä tilanteessa: mitkä tekijät auttavat heitä koulutukseen, kuntoutukseen ja työelämään, mitkä tekijät pidentävät asiakkuuden kestoa. Tutkimustietoa tästä ilmiöstä ei juurikaan ole.

Ensimmäinen aineistonkeruu (kysely) on suunnattu työntekijöille, jotka kohtaavat kohderyhmään kuuluvia henkilöitä. Diakoniatyöntekijöiltä, sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaaliohjaajilta (tai muilla ammattinimikkeillä sosiaalialan töitä tekeviltä) pyydetään anonyymeja tapauskuvauksia, joilla hahmotetaan ilmiötä työntekijän näkökulmasta. Toisena tutkimusaineistona on kohderyhmään kuuluvien henkilöiden haastattelut. Edellä mainittuja aineistoja täydennetään vielä suomalaisten työhalukkuutta koskevien nettikeskusteluiden ja blogikirjoitusten analysoinnilla.

Lisätietoja hankkeesta: juho.saari(a)uef.fi, Itä-Suomen yliopisto; mari.suonio(a)uef.fi ja laura.tiitinen(a)ulapland.fi, Sosiaalinen tekijä –blogisivusto.

Blogin ylläpitäjät

Työttömälle tarjotaan uutta raippaa

Posted on Updated on

(Päivitys postaukseen 24.10.2014, klo 14.15: Työ-ja tasa-arvovaliokunta on tänään linjannut, ettei ehdotettua (HE 162/2014) puhelinkarenssia hyväksytä.)

Poliittisissa korupuheissa luvataan vähentää köyhyyttä, syrjäytymistä ja eriarvoisuutta. Samaan aikaan puuhaillaan hiljaisuudessa lakimuutosta, joka uhkaa työttömän hyvinvointia.

Eduskunnassa valmistellaan työttömyysturvalain muutosta, joka olisi tulossa voimaan ensi vuoden alussa. Lakiin suunnitellaan uutta karenssia, joka on toteutuessaan erittäin ankara ja aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita työttömän arkeen ja toimeentuloon.

Työttömyysturvalakiin (2a luku  9§) ehdotetaan lisäystä siten, että työtön työnhakija voi menettää oikeutensa työttömyysturvaan 15 vuorokauden ajalta, jos häntä ei tavoiteta puhelimitse työllistymissuunnitelman laatimista tai tarkistamista varten. Puhelinaika ilmoitetaan vähintään päivää ennen työttömälle. Muutosta perustellaan sillä, että käytännössä suunnitelman laatiminen ja tarkastaminen voidaan hoitaa niin tapaamisella kuin puhelimessa. Soittoon vastaamatta jättäminen rinnastetaan siihen, että työnhakija jättää saapumatta tapaamiseen.

Ymmärrämme tarpeen tehostaa ja joustavoittaa työllistymissuunnitelman tarkistamista, mutta puhelimeen vastaamattomuudesta koituvat seuraukset ovat kohtuuttomia. Onko oikeudenmukaista vaatia yhdeltä ryhmältä lakiteitse puhelinpäivystystä, jotta heidän toimeentulonsa olisi turvattu? Päivän varoitusaika on myös liian lyhyt.

Muutosehdotus on laadittu niin epäselvästi, ettei kukaan ymmärrä, miten soitto käytännössä tapahtuu tai millä perusteilla karenssi lankeaa. Annetaanko työnhakijalle tarkka puhelinaika vai odotetaanko hänen vastaavan puhelimeen, missä tilanteessa tahansa ja tekevän selkoa elämäntilanteestaan julkisilla paikoilla, jolloin yksityisyydensuoja vaarantuu? Entä jos puheaika tai akku on lopussa tai puhelin rikki, eikä työnhakijaan saada yhteyttä: katkaistaanko tuet samana päivänä vai yritetäänkö työnhakijaan saada yhteyttä muita reittejä pitkin? Vaikka työnhakija huomaisikin vastaamattoman puhelun, tietää jokainen virastoissa työskennellyt, ettei työntekijöihin usein saa yhteyttä saman päivän aikana, eikä aina seuraavanakaan. Toteutuessaan tämä kohta vaarantaa työnhakijoiden yhdenvertaisen kohtelun, kun virkailijat eri TE-toimistoissa tulkitsevat huonosti muotoiltua lakia yrittäen samalla purkaa jonoja. 

Tuen katkaiseminen on ankara ja lyhytkatseinen rangaistus vastaamattomasta puhelusta. Työttömälle karenssi merkitsee usein vuokrarästiä, maksamattomia laskuja ja henkilökohtaista pahoinvointia, jotka ovat omiaan aiheuttamaan työkyvyn alenemista. Onko tämä nyt sitä juhlapuheissa mainostettua osallisuuden tukemista ja työkyvyn ylläpitämistä? Jos tästä syntyy uusi syrjäyttävä käytäntö, merkitsee se kasvavia kuluja muualle, nopeimmin toimeentulotukeen.  

Mielenkiintoista on, kuinka työttömien kohdalla normeja kiristetään jatkuvasti, vaikka niitä kaikkialla muualla halutaan purkaa. TE-toimistoissa oli syyskuun lopussa 315 000 työttömäksi työnhakijaksi tilastoitua ihmistä, mikä on 30 000 työtöntä työnhakijaa enemmän kuin edellisen vuoden syyskuussa. Rakenteellisen työttömyyden kasvu aiheuttaa tietysti kasvavia menoja valtiolle. Näin muotoiltuna porsaanreikiä täynnä oleva lakimuutos näyttäytyy lähinnä pyrkimyksenä vartioida valtion kirstua.

Työttömät on helppo leimata syrjäytyneeksi oleskeluyhteiskunnan kasvatiksi, jotka sohvanpohjalta uhkaavat yhteiskuntamoraalia, ja siirtää näin globaalin laman seuraus, työttömyys yksilön syyksi ja kannettavaksi. Kuinka pitkälle voidaan mennä työttömän kontrolloimisessa? Asennammeko seuraavaksi työttömiin GPS-paikantimen? Karenssi napsahtaa, mikäli  työtön liikkuu päiväsaikaan työhakuun liittymättömissä puuhissa tai poistuu työnhakualueelta vaikkapa kairaan puolukan hakumatkalle.

Osana kansallista normipurkutalkoota, hallinnon tehostamisen ja byrokratian keventämisen tavoitteita ehdotammekin  työttömyysturvalain  uudistamista niin, että erilaisista sanktioista ja karensseista luovutaan.  Tutkimukset puoltavat myös saktioiden purkua, sillä karenssit vain syväntävät huono-osaisuutta ja sotivat työllistämis- ja aktivointitoimenpiteiden tavoitetta vastaan: saada ihminen takaisin työmarkkinoille.

Kiitos Kuka kuuntelee köyhää -verkoston keskustelijoille.

Blogin ylläpitäjät / Emilia, Helena, Laura

neppari

Hallitusohjelma http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf-stubb/fi.pdf

Hallituksen esitys lakimuutoksesta http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2014/20140162#idp1810432

Tilastokeskus http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2014//09/tyti_2014_09_2014-10-21_tie_001_fi.html

Airio, Ilpo & Niemelä, Mikko (2013) Työmarkkinatuen saajien koettu terveys ja toimeentulo. Teoksessa: Mikko Niemelä & Juho Saari (toim.) Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa. Helsinki: Kelan tutkimusosasto

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40230/Huono-osaisten_hyvinvointi.pdf?sequence=1