Raha ja toimeentulo

Ei vain rahanjakamista

Posted on Updated on

Taloudellisissa vaikeuksissa olevien ihmisten viimesijainen turva, toimeentulotuki on noussut puheenaiheeksi. Mitä toimeentulotuelle pitäisi tulevaisuudessa tehdä? Pitääkö se siirtää Kelan hoidettavaksi? Ja pitääkö asiakkaan tehdä jotain vastavuoroisesti sen myöntämisen eteen?

Sosiaalityöntekijöidenkin keskuudessa toimeentulotukityö jakaa mielipiteitä. Onko toimeentulotuki sosiaalityötä vai vain puhdasta matematiikkaa? Monessa kunnassa toimeentulotuki on jo jätetty etuuskäsittelijöille. Asiakkaita ei tavata eikä heidän asialleen omistaudu kukaan pidemmäksi aikaa. Äärimalleissa asiakkaat eivät edes voi tavoittaa sitä työntekijää, joka teki päätöksen, ja lisäksi käsittelijä vaihtuu kuukausittain.

Nykymallin pohjalta toimeentulotuen Kelaan siirto onkin vain pieni askel kohti lopullista kasvotonta palveluautomaattia.

Toimeentulotukiasiakkaiden keskuudessa kuitenkin tarvitaan kipeästi sosiaalityötä. Sosiaalityöntekijää ei tarvita niinkään manuaaliseen toimeentulotukilaskelman näpyttelyyn, vaan asiakkaan kokonaistilanteen kartoittamiseen ja hahmottamiseen sekä harkinnan käyttöön.

On ensinnäkin osattava arvioida, millaiset edellytykset viimesijaista tukea hakevalla asiakkaalla ylipäätään on asioida järjestelmissä ja esimerkiksi toimittaa hakemukseensa erilaisia liitteitä. On ymmärrettävä sellaisia elämän ilmiöitä, jotka estävät ihmistä toimimasta normaalisti ja turvattava vähimmäisturva niille, joiden toimintakyky on alentunut.

Lisäksi on huomattava erilaiset asioinnin esteet ja käytettävä harkintaa sekä osattava soveltaa toimeentulotukilakia kunkin asiakkaan tilanteeseen erikseen. On myös nähtävä syy ja seuraus ja keinot vaikuttaa näihin. Tätä ei valitettavasti tapahdu ilman sosiaalityöntekijää.

Kirjalliseen etuuskäsittelyyn siirtyneet kunnat säästänevät vähäosaisten kustannuksella, kun toimeentulotuen saaminen jää asiakkaan oman kirjallisen todistelu- ja perustelukyvyn varaan. Erittäin huolestuttava kehityssuunta on se, että viimesijaisen etuuden hakeminen on monessa kunnassa vaikeampaa kuin minkään muun yhteiskunnan etuuden hakeminen.

Tämä on ristiriitaista, sillä toimeentulotuki on tarkoitettu juuri niille, jotka usein tippuvat kaikkien muiden turvaverkkojen, myös Kelan, läpi. Millaisia ihmiskohtaloita puutteellisten selvitysten vuoksi hylättyjen hakemusten taustalta löytyy? Montako häätöä, kriisiytyvää lapsiperhettä? Ja toisaalta montako menetettyä nuorta nostaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen tukea kenenkään perehtymättä varsinaiseen elämäntilanteeseen? Kaikki nuoret eivät saa aikuisen tukea kotoaan, liian moni nuori on tietämätön, eksyksissä ja yksin.

Kela-keskusteluissa tulisikin muistaa sosiaalityön merkitys toimeentulotukityössä ja pohtia meneekö viimeinenkin yhteys sosiaalityön ja toimeentulotuen väliltä poikki mahdollisen siirtymän jälkeen.

Osassa Suomen kuntia on toimiva työnjako sosiaalityön ja etuuskäsittelyn välillä. Näitä hyviä kokemuksia olisi syytä levittää kunnasta toiseen. Toimeentulotukityössä molempia tarvitaan, oikein mitoitetulla työnjaolla. Vain siten viimesijainen etuus saadaan kohdennettua sitä tarvitseville ja vain siten ihmisiä saadaan takaisin yhteiskuntaan, työelämään, opiskelemaan tai takaisin ensisijaisten etuuksien piiriin. Jos sosiaalityö eriytetään toimeentulotuesta täysin, toimeentulotukiasiakkuus pitkittyy.

Nimimerkki: Sosiaalityöntekijä
Kirjoittaja on työskennellyt vuosia sosiaalityön ja toimeentulotuen parissa.

toimeentulotuki vari hr

Kuva: Iiro Väisälä