Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaiden äänellä

Posted on Updated on

 

Olin käymässä pienten lasteni kanssa isäni luona kylässä, kun hän sai yhtäkkiä sairauskohtauksen ja menehtyi. Traumaattisen kokemuksen vuoksi sain neuvolan ennaltaehkäisevän perhetyön kautta perhetyöntekijän, joka kävi viikoittain usean kuukauden ajan. Sain omaa aikaa itselleni, sain tehdä jotain mielekästä ja ajatuksia pois ahdistavasta tilanteesta. Hänen ansiostaan ymmärsin käydä purkamassa kokemusta kriisikeskuksessa. Perhetyöntekijä auttoi minua pääsemään yli pahimman vaiheen, sain tukea ja keskusteluapua. Olen siitä kiitollinen.

 

Kun lapseni oli 9-vuotiaana sairaalassa tutkimus- ja hoitojaksolla masennuksen ja itsetuhoisuuden takia, minut ohjattiin sosiaalityöntekijän juttusille, koska olin ihan hukassa kelan etuuspapereiden ja muiden käytännön asioiden kanssa. Sosiaalityöntekijän kanssa kävimme paperit kohta kohdalta läpi ja hän selitti mitä milläkin kysymyksellä tarkoitetaan. Hän oli apuna ja tukena, kun olin ihan uuden asian edessä. Myöhemmin hän vielä nappasi käytävällä hihasta kiinni ja kyseli kuulumisia. Ilman sosiaalityöntekijää, olisin jäänyt yksin minulle vieraan asian edessä.

 

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.

Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaiden äänellä

Posted on Updated on

 

Huhtikuussa 2012 otin itse yhteyttä sosiaalitoimeen kartoittaakseni mahdollisuutta päästä velkaneuvontaan. Olin työtön ja opintolainaa olisi pitänyt alkaa lyhentää. Olin järjestellytkin lainan maksua, mutta tilanne tuntui kuitenkin riistäytyvän käsistä. Olin saanut perintätoimistoilta maksumuistutuksia laskuista ja tv-lupamaksujen takia olin ulosottotilanteessa. Pääsin velkaneuvontaan helposti. Siellä oltiin ymmärtäväisiä, ja minun huolini otettiin tosissaan. Velkaneuvojan kanssa listattiin tiedot veloista ja hän otti yhteyttä velkojiin. Tuossa vaiheessa apu, jota sain, tuntui ratkaisevalta ja olin tosi huojentunut.

 

Sosiaalityöllä on myös globaaleja ulottuvuuksia. Reilu kauppa voi mahdollistaa syrjäytymisvaarassa olevan käsityöläisen pääsyn työelämään, eläketurvan ja sosiaaliturvan piiriin. Ompelija Jone Pryadarshini työskentelee miellyttävässä ympäristössä Bethany Colonyn leprayhteisön verannalla. Hänen ompelemiaan kasseja myydään reilun kaupan erikoismyymälöissä eri puolilla maailmaa.

 

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.

Kuka on viimesijaisen sosiaaliturvan pitkäaikaisasiakas?

Posted on

Viime vuosina on käyty julkisuudesta keskustelua oleskeluyhteiskunnasta ja sosiaalipummeista – sosiaaliturvajärjestelmää hyväksikäyttävistä kansalaisista, jotka joidenkin mielestä elävät yhteiskunnan siivellä. Mikä on totuus näiden puheiden ja mielikuvien takana?

Juho Saaren toimittama teos ”SOSIAALITURVARIIPPUVUUS – sosiaalipummit oleskeluyhteiskunnassa?”[i] avaa moninäkökulmaisesti viimesijaisella sosiaaliturvalla elävien ihmisten tilannetta. Teoksessa luodaan katsetta sosiaaliturvariippuvuuteen yhdistäen tarkastelu viimesijaiseen sosiaaliturvaan esimerkiksi toimeentulotuen kautta.

soturi_kansi_blogiin

Vuonna 2015 pyysimme tässä blogissa sosiaalialan työntekijöitä kertomaan kokemuksiaan viimesijaisella sosiaaliturvalla elävien asiakkaiden tilanteesta[ii]. Kysely oli osa ”Suomalaisten selviytyminen” –hanketta. Seuraavassa kuvaan erityisesti kyselyyn liittyviä tuloksia, joita esitellään tarkemmin edellä mainitun teoksen luvussa 10 ”Kun vaikeudet kasautuvat – pitkäaikaisasiakkuudet sosiaalialan aikuissosiaalityössä”. Kirjan luvun kirjoittajina olivat Mari Suonio, Sakari Kainulainen, Titi Gävert, Raija Väisänen ja Juho Saari.

Kyselyssä pyydettiin sosiaalialan työntekijöiden näkemyksiä viimesijaisen sosiaaliturvan asiakkuuksien pitkittymisestä ja niitä selittävistä tekijöistä. Siinä pyydettiin tapauskuvauksia tyypillisistä asiakkaista työntekijöiden arvioimana. Kyselyyn vastasi 146 sosiaalialan aikuistyössä työskentelevää – diakoniatyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia ja muita sosiaalialan työtä tekeviä.

Viimesijaiseen sosiaaliturvaan tarttumisen yleisimmät syyt olivat köyhyys sekä päihteiden käyttö ja erilaiset terveydelliset tai toimintakykyyn liittyvät ongelmat. Pääasiallisia asiakkuustyyppejä luonnehtivat toiminta-ja työkyvyttömyys, vaikeassa elämäntilanteessa sinnittely ja tietyllä tavalla elämäntilanteeseen tyytyminen. Tukitoimista erityisesti psykososiaalinen työ, riittävä ajan antaminen ja keskusteluapu näyttivät nousevan keskeisiksi. Vastaajat korostivat varhaista tukea sekä sitä, kuinka keskeistä tukitoimien onnistumisessa ovat oikea-aikaisuus, kuunteleminen ja ajan antaminen asiakkaalle. Merkillepantavaa on, että vain joka kymmenes vastaajista piti tukitoimia riittävinä ja toimivina noin viidennes vastaajista.

Silloin kun vastaajat arvioivat asiakkaiden tilannetta vuoden päästä, yli puolet vastaajista katsoivat tilanteen ja tuen tarpeen pysyvän ennallaan. Noin viidennes vastaajista arvioi asiakkaan tilanteen heikentyvän. Oman asiakasryhmän työllistymiseen uskoi vain muutama vastaaja, vaikka aktivointipolitiikan myötä työikäisen väestön kanssa työskentelyssä työllistymisen toive on yksi keskeinen päämäärä.

Yleisesti ottaen näyte antoi kuvaa siitä, kuinka sosiaalialan aikuistyön asiakkaan elävät usean elämänhallintaa monitahoisesti vaikeuttavan tekijän yhteen nivoutumassa. Pitkäaikaisasiakkuuden vaikutusten arvioinneissa tulivat esiin jännitteet rakenteellisten ja yksilöllisten tekijöiden välillä. Työntekijät ilmaisivat yhteiskuntakritiikkiä ja palveluiden toimimattomuutta sekä huolta asiakaskunnasta. Toisaalta tukitoimia on paljon, mutta ne eivät joko kohdennu oikein tai ole oikea-aikaisia esimerkiksi suhteessa asiakkaan motivaatioon tai voimavaroihin.

Näyte antaa viitteitä siitä, että yhteen kietoutuneiden ongelmien kanssa painivat pitkäaikaisasiakkaat istuvat huonosti yleisiin normeihin. Tästä syystä palvelurakenteiden tulisi olla riittävän joustavia ja ketteriä, jotta järjestelmä ennättäisi reagoida oikea-aikaisesti asiakkaiden tarpeisiin. Näin estettäisi esimerkiksi psyykkisen ja sosiaalisen tuen puutteista johtuvia asiakkuuksien pitkittymisiä.

Lisää tuloksia kyselystä voit lukea juuri julkaistusta teoksesta osoitteessa http://tampub.uta.fi/handle/10024/100775

Tampereen yliopiston tiedote (23.3.2017) teoksesta http://www.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/onko-suomessa-sosiaaliturvariippuvuutta-ja-sosiaalipummeja

Mari Suonio, YTM, yliopisto-opettaja, Itä-Suomen yliopisto

 

[i] Juho Saari (toim.) 2017  Sosiaaliturvariippuvuus – sosiaalipummit oleskeluyhteiskunnassa. Tampere: Tampere University Press. Painetty kirja tilattavissa osoitteesta https://verkkokauppa.juvenes.fi/tuote/24260/sosiaaliturvariippuvuus-sosiaalipummit-oleskeluyhteiskunnassa  ja verkkoversio saatavilla osoitteessa http://tampub.uta.fi/handle/10024/100775

[ii] https://sosiaalinentekija.wordpress.com/2015/03/05/onko-oleskeluyhteiskuntaa-olemassa-sosiaalialan-tyontekija-kerro-kokemuksesi/

Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaiden äänellä

Posted on Updated on

 

Menimme yhteispäivystykseen 16-vuotiaan tyttäreni kanssa, koska hän oli viillellyt itseään ranteisiin ja nilkkoihin. Sairaalassa meitä oli vastaanottamassa sairaanhoitaja ja sairaalan sosiaalityöntekijä. Hän ohjasi meidät rauhallisesti huoneeseensa ja kertasimme tapahtumat miksi olimme tulleet. Hän rauhoitteli meitä, kertoi, että oli hyvä, että olimme tulleet ja että asiat kyllä järjestyisivät. Vasta tilanteen rauhoituttua, menimme odottamaan lääkärille pääsyä. Vastaanotto oli etenkin lapsen kannalta erittäin hyvä.

 

Huostaanotto oli hyvä juttu. 14-vuotias poikani ajautui väärille raiteille, lastensuojeluilmoituksia tuli virtana joka puolelta. Vaikeinta oli isänä itse pyytää huostaanottoa. Viekö ne lapsen kokonaan? Ei, ei ne ryöstä lapsia. Ne auttavat, kun itsellä loppuvat keinot. Päästä huoletta irti, saat sen kyllä takaisin.

 

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.

Tarinoita sosiaalityöstä – asiakkaiden äänellä

Posted on

 

”Olen hakenut apua itselleni ja lapsilleni, koska viime vuosi on ollut monella tavalla raskas. Vuosi sitten erosin lasteni isästä, joka sairastaa alkoholismia. Muutimme lasten kanssa lähes tyhjään asuntoon, ja sain sosiaalitoimistosta rahallista apua. Veljeni itsemurha, kaksi kuukautta muuttomme jälkeen, järkytti taas perhettämme. Sosiaalityöntekijä näki tilanteeni, olen saanut keskusteluapua ja tietoa erilaisista tukimuodoista. Olemme asioineet perheneuvonnassa ja kuulleet mieskaveritoiminnasta sekä tukiperheistä. Minua auttavat jaksamaan vertaistukiryhmät ja keskustelut psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.”

”Liikuntavammani vuoksi taksipalvelujen käyttö on arkielämäni sujumisen kannalta tärkeää. Työskentelen kirjastonhoitajana ja kuljen työmatkat kesäisin pyörällä. Liukkailla talvikeleillä en voi pyöräillä, joten käytän taksia. Minulle tehtiin ensimmäinen vammaispalvelun palvelusuunnitelma vuonna 2007. Koska työhöni liittyy kulkemista kirjaston toimipisteiden välillä, tuli palvelun muuttamiselle tarvetta. Se onnistui helposti sähköisen asioinnin kautta.”

Tarinat toimittivat sosiaalityön opiskelijat,
Milla Kärkkäinen, Kati Hjerp ja Riikka Lähdesmäki
Lapin yliopisto

Kansainvälisen sosiaalityön päivän kunniaksi Sosiaalinen tekijä -blogi julkaisee asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöstä viikon aikana.