Toiveita tinakauhan haltijalle

Posted on Updated on

Sosiaalinen tekijä ei tehnyt suuria lupauksia Uudelle Vuodelle 2014, vaan sulatti kauhassa tinakengät ja nakkasi ne vesisankoon kera – ei vain yhden, vaan kymmenen pienen ja vähän isomman toiveen. Toivotamme kaikille lukijoillemme näiden toiveiden myötä hyvää alkanutta vuotta! Lopussa voi antaa äänet parhaille toiveille.

Toive 1 Anna aikaa ja rauhaa tehdä työtä. Eniten toivomme, että sosiaalialan ammattilaisilla olisi aikaa tehdä työtään. Kiireessä ja kellon kanssa kilpaillessa ei vain onnistu, että asiakas tulee kohdatuksi, kuulluksi ja hän pääsee osalliseksi omassa asiassaan. Toivomme työntekijöille työrauhaa tehdä eettisesti kestävää työtään sillä asiantuntemuksella ja osaamisella, joka heillä on. Tätä samaa työrauhaa haluaisimme kaikille, jotta kiire ja talouskurin kiristävä ote ei vie meistä viimeisiäkin voimia.

Toive 2 Luota työntekijään. Tänäkin vuonna perustetaan toimikuntia, jotka uudistavat sosiaalialan palveluita. Ruohonjuuritason työntekijöitä ei näissä ryhmissä juuri näy. Toivomme, että kentän asiantuntemus tunnustetaan.  Tai jospa luotettaisiin työntekijöiden asiantuntemukseen ja kykyyn järjestää työtään ilman turhia ylätason ohjeistuksia. Ja kun niitä tarpeellisia ohjeita laaditaan, tulisi niiden perustua vahvaan ymmärryksen ja kokemukseen arjen työstä.

Toive 3

Rakenna parempaa yhteistyötä. Toivomme eri viranomaisten ja toimijoiden välille aitoa yhteistyötä ja yhteisvastuuta, jotta asiakkaita ei pompoteta luukulta toiselle, eikä kukaan ei tipu turvaverkon läpi.

Toive 4Säästä asiakkaat huonoilta verkostopalavereilta. Toivomme ryhtiliikettä palavereiden järjestelyyn, kulkuun ja lopputulemiin niin, ettei asiakkaita rasiteta huonosti suunnitelluillla verkostopalavereilla, vaan he tietävät mikä on palaverin aihe ja sen myötä voivat osallistua omista asioistaan sopimiseen.

Toive 5Pidä peruspalvelut kunnossa. Tämä ei ole uusi toive, mutta toivomme sitä silti. Toivomme, että yhteiskunnan peruspalvelut pysyisivät kunnossa ja apua tarjottaisiin ihmisten arkeen ja kotiin. Että kouluihin, neuvoloihin, päivähoitoon ja  kotipalveluun laitettaisiin veroeuroja. Että aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluihin satsattaisiin, väkivallasta kärsivät saisivat apua ja että koti sekä toimeentulo olisivat kaikilla.

Toive 6

Laita organisaatiomuutokset tauolle. Toivomme, että organisaatiomuutosten puuhaihmiset pitäisivät välivuoden, sillä vaikka viimeiset vuosikymmenet on organisaation laatikot laitettu kerta toisensa jälkeen uuteen järjestykseen, ei lopullista toimivaa mallia ole vain löytynyt.

Toive 7Säästä meidät median ylilyönneiltä. Toivotamme medialle vuonna 2014 monipuolista ja vaihtelevaa uutisvuotta sosiaalialan asioiden parissa. Toivotamme medialle lähdekriittisyyttä, jotta  “pieleen mennyt makaronilaatikko huostaanoton syynä” -juttuvinkit eivät päädy otsikoihin tai ainakin selvitetään kolikon toinen puoli. Toivomme sosiaalialan ammattilaisille uskallusta tulla julkisuuteen, ja työntekijöiden pomoille ymmärrystä, että sananvapaus kuuluu työntekijöillekin.

Toive 8Säilytä kelpoisuudet ja anna ammatinharjoittamislaki. Toivomme myös, että tänä vuonna sosiaalialan ammattilaiset säästyisivät siltä väännöltä, että alan kelpoisuuslaki halutaan romuttaa ja että alalle tarvittava korkeakoulutus kyseenalaistetaan. Toivomme myös, että maan hallitus pitää kiinni lupauksestaan, ja hallitusohjelman kirjaus ammatinharjoittamislaista nytkähtää eteenpäin.

Toive 9Torju kovat asenteet. Jokainen meistä tarvitsee joskus auttavaa kainalokeppiä. Emme selviä, jos asenteet tästä vielä kovenevat apua tarvitsevia ihmisiä kohtaan. Toivomme, että yhteiskunnassamme lopetetaan syyllistäminen ja avataan silmät pahoinvoinnille. Tunnustetaan, että ihmiset ovat erilaisia ja erilaiset sattumukset sekä tilanteet vaikuttavat elämänkulkuun.

Toive 10Anna ymmärrystä, että tulevaisuutta ei voi sittenkään ennustaa. Kenelläkään ei ole kristallipalloa tai sellaista uuden vuoden tinaa, josta voisi ennustaa tulevaa. Turvaverkko voi pettää. Kamalia ja ikäviä asioita voi tapahtua, vaikka asiakkaan tai asiakasperheen elämässä olisi useita auttajia mukana.

Mainokset

Villin suomalaisen riittimenot

Posted on Updated on

Alkukantainen suomalainen on homo sapiens sukuun kuuluva eläinlaji. Uros voi kasvaa alle kaksimetriseksi, naaraan jäädessä pienemmäksi. Muina tunnusmerkkeinä ovat vaaleahko karvapeite ja siniset silmät. Laji on sopeutunut täydellisesti elämään karuissa ja kylmissä olosuhteissa. Tyypillisesti suomalaista voi luonnehtia rauhaa rakastavaksi, ahkeraksi ja tunnolliseksi. Villit suomalaisheimon jäsenet elävät  yhdyskunnissa ja erakoituneina. Elämismuotoon vaikuttaa pariutumisen onnistuminen.

Ravinto

Suomalainen metsästää ruuakseen pääasiassa lihaa. Metsästys tapahtuu kollektiivisesti, joka voi johtaa kahinointiin muiden metsästäjien kanssa. Ruuan lisäksi suomalainen saalistaa säännöllisesti juomaa. Juoman saalistus tapahtuu haju- ja näköaistin perusteella. Tutkijat ovat ymmällään siitä, miksi juoman päiväaikainen saalistus poikkeaa yöaikaisesta saalistuksesta.  Lajin edustajat hankkivat juomaa myös tekemällä pikaisia, mutta hyvin suunniteltuja ryöstöretkiä naapurimaihin. Suomalaisten makutottumukset ovat kehittyneet poikkeaviksi, sillä juoman laatua ei määritellä maun, vaan väkevyyden perusteella.

Alkuasukkaat hamstraavat juomia ja piilottelevat niitä pesäkolon lähistölle. Naaraat ovat kehittyneet taitaviksi havaitsemaan uroksen kätköt. Naaraiden käytös on viime aikoina muuttunut, sillä juomisesta on yhä useammin tullut myös naaraan elämää hallitseva tekijä.

Juomalla vaikuttaisi olevan nesteyttämistä laajempi merkitys suomalaisten elämässä. Juomayksiköillä, eli pulloilla on toteemisia merkityksiä. Fanaattisimmat juomapalvojat keräilevät pulloja täysinä ja tyhjinä koristellen niillä pesäkoloaan. Elämää rytmittävät erilaiset juomariitit, joihin liittyy symbolista käyttäytymistä [1]. Juomariittien avulla alkuheimoon kuuluvat uudistavat käsitystä itsestään tai vahvistavat yhteenkuuluvuutta muihin heimon jäseniin.  Riittien tarkoituksena voi myös olla täydellinen ruumiista irtaantuminen ja tavallisuuden yläpuolelle pyrkiminen.

Suomalaiset riitit voi jakaa neljään ryhmään.

Kalenteririitit: Suomalaiset jakavat elämänsä kalenterimuotoon, jota juomariitit rytmittävät. Kalenterimuotoisia juomariittejä ovat keskiviikko, perjantai, lauantai, vappu, juhannus, uusivuosi, pikkujoulut, tapaninpäivä ja kiirastorstai. Uusimpana riittiajankohtana näyttäytyy jouluaatto, jolloin lajikumppaneita lepytellään nestemäisillä lahjuksilla. Kalenteririitteihin valmistaudutaan hamstraamalla riittävät määrät juomaa, peseytymällä ja vaihtamalla elimistöä suojaavat alimman kerroksen asusteet. Juomisriittien välinen aika käytetään seuraavan riitin suunnitteluun lajitoverien kanssa.

Pariutumis- ja siirtymäriitit: Juomisella on merkittävä rooli pariutumisriiteissä, jolloin uros ja naaras juovat. Naaras vääntelehtii kehoaan äänten tahdittamina, uroksen katsellessa ja huudellessa naaraalle houkutusviestejä. Naaras kokee juomisen vahvistamat piirteet, kuten hoipertavan askeltamisen ja sammaltavan äänen, erityisen puoleensavetävinä. Siirtymäriittejä ovat muun muassa varpajaiset, syntymäpäivät, valmistujaiset, päättäjäiset, harjakaiset, tupaantuliaiset, polttarit ja häät. Lajin aikuistumisriittiin kuuluu juomisen harjoittelu, jolla elimistö totutetaan vallitsevaan elämäntapaan ja jatketaan lajin perinteitä.

Kriisiriitit: Poikkeus- ja pettymystilanteissa suomalaisheimolaiset saalistavat juomaa. Pettymystilanteesta tavallisin on pariutumisen epäonnistuminen. Kriisitilanteista vakavin on juoman yllättävä loppuminen. Erityisesti urokset voivat käyttäytyä aggressiivisesti toisten heimojen edustajia kohtaan. Ennen hyökkäystä uros nauttii juomaa vahvistaakseen taisteluviettiään. Suomalainen paheksuu juomiseen liittyvää poikkeavaa käytöstä. Kun lajiseurue suorittaa juomariittejään, ei seurueessa sallita juomattomuutta. Juomattomuus voi jopa johtaa yksilön syrjimiseen. Suomalaiset uskovat juomisen yliluonnollisiin voimiin, jonka vuoksi sairastuneiden yksilöiden kehoitellaan juomaan viinaa.

Saunomisriitit: Suomalaisille on eristyneisyytensä vuoksi kehittynyt poikkeava riitti, joka yhdistyy merkittävästi muihin riitteihin. Saunomisriiteissä suomalaiset riisuvat kehoaan suojaavat varusteet ja pakkautuvat lämmittelemään kuumennettuihin pesäkoloihin. Kuumissa olosuhteissa suomalainen estää elimiston kuivumisen nauttimalla juomaa runsaammin. Kuumuuden haihtumista elimistöstä edistetään hakkaamalla ihon pintaa puunoksilla, joita suomalaisheimolaiset keräävät ja varastoivat talven varalle.

Lajin elämää luonnehtiva juoman kulutus on merkittävässä roolissa kuolemaan saakka. Lisääntymisikäiset urokset menehtyvät useimmiten juomiseen [2]. Naarailla juominen on toisena kuolemaan johtaneista syistä [3]. Tutkijat näkevät suomalaisheimolaisten tulevaisuuden olevan perinteisiä juomariittejä kyseenalaistavien nuorten yksilöiden varassa.

 Laura Tiitinen
YTM, Sosiaalityö
Rovaniemi

Lisäys 30.12: Villisuomalaiset voitonjuhlariitit meinasivat unohtua. Tyypillisimmillään suomalaisheimolaisten yltyvät voitonjuhlintaan jääkiekkokilpailujen yhteydessä. Mikäli heimolaisten kotijoukkue voittaa, suomalaiset juovat ja huutavat. Mikäli kotijoukkue häviää, suomalaiset huutavat ja juovat. Vain huutamisen äänensävy vaihtuu. Juoman määrä on vakio.

Kuva: Pekka Ojaniemi
Kuva: Pekka Ojaniemi

Lähteet

 [1] (Durkheim, Emil) http://fi.wikipedia.org/wiki/Riitti

 [2] http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00590

 [3] http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/tk.koti?p_artikkeli=ldk00591

Joulukuvaelma

Posted on Updated on

Katsoin ikkunasta kun äiti käveli kotia kohti tosi reippaan näköisenä.
Hänellä oli pulleat muovipussit käsissä ja hymy kasvoilla.
Äiti käveli suoraan jääkaapin eteen ja laski kassit lattialle.
Niistä kuului kilinää.
Äiti oli tosi reipas koko päivän mutta väsähti nopeasti.joulukuvaelma  Iiro Väisälä

Myöhemmin isä ja äiti riitelivät. Sosiaalityöntekijä ja poliisi menivät kotikäynnille.
Poliisi kolkutteli talon ovea.
Sisältä kuului pienten lasten kirkkaita ääniä ja riemunkiljahduksia.
”Joulupukki tulee!”

Blogin ylläpitäjät toivottavat hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle!

Sarjakuva: Iiro Väisälä

Katastrofien uhrien auttaminen on sosiaalityötä

Posted on Updated on

Mikä on sosiaalityön rooli katastrofitilanteissa? Kysymys tuntuu ehkä oudolta suhteessa suomalaiseen sosiaalityöhön. Kansainvälisessä keskustelussa sosiaalityöllä nähdään kuitenkin olevan olennainen yhteys katastrofiapuun.

Sosiaalityön professori Lena Dominelli on todennut, että sosiaalityöllä on tärkeä rooli katastrofiin vastaamisen toisessa vaiheessa: Pelastustyöntekijöiden tehtävä on pelastaa ihmiset hengenvaarasta, mutta hädänalaisista ihmisistä huolehtiminen ja mahdollisimman inhimillisten olosuhteiden turvaaminen kuuluvat sosiaalityön erityisosaamiseen. Sosiaalityö ei kuitenkaan vielä ole näkyvä toimija humanitaarisissa kriiseissä eikä tuo tarpeeksi esiin omaa näkökulmaansa. Dominellin mukaan sosiaalityöllä voisi olla nykyistä enemmän annettavaa katastrofialueilla tehtävän työn suunnittelulle ja tässä voitaisiin ottaa aktiivisempi rooli sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Sosiaalityö on jo nyt merkittävä toimija, muttei niin näkyvä kuin se voisi olla.

Erilaiset luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit eivät ole vieraita suomalaiselle yhteiskunnallekaan ja ne tulevat kaikella todennäköisyydellä lisääntymään tulevaisuudessa. Suomalaisenkin sosiaalityön tulisi pohtia nykyistä enemmän globaaleja sosiaalityön haasteita ja suhdettaan katastrofityöhön.

Hayan-taifuunin jälkeen Filippiineillä on viisi miljoonaa lasta avun tarpeessa. Unicefin mukaan kaikkein tärkeintä tilanteessa ovat puhdas vesi ja lastensuojelu. Monet lapset ovat menettäneet kotinsa ja joutuneet eroon perheistään. Sosiaalialan ammattilaisilla on paljon annettavaa haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja aikuisten auttamiseen.

Sosiaalisen tekijän keräyslipas on auki: saa lahjoittaa. 

Lähde: Dominelli, Lena (2012) Puheenvuoro työpajassa Disaster Management and Family. Kansainvälinen sosiaalityön ja sosiaalisen kehityksen maailmankonferenssi Joint World Conference on Social Work and Social Development: Action and Impact Tukholmassa 9.7.2012.

Kirjallisuutta: Dominelli, Lena (2012) Green Social Work: From Environmental Crises to Environmental Justice. Cambridge: Polity Press

Petra Malin

Blogin ylläpitäjät

Sosiaalipalvelutehtävien koulutuspoliittinen sekametelisoppa

Posted on Updated on

Suomalaisessa järjestelmässä viimesijaisia sosiaalipalveluita toteuttavat kunnissa pääasiassa sosiaalityöntekijät (yhteiskunta- tai valtiotieteen maisteri) ja sosionomit (AMK). Nämä kaksi sosiaalialan ammattikuntaa ovat yhdessä toimiessaan tehokas kaksikko.

Hallitus linjasi rakennepoliittisessa ohjelmassaan muutoksia sosiaalipalvelutehtävissä toimivien koulutuspätevyysvaatimuksiin. Linjaus tehtiin niin epäselvästi, ettei kukaan tiedä, ollaanko nyt alentamassa sosiaalityöntekijöiden tai sosionomien (AMK) pätevyysvaatimuksia, ja uhkaako hallitus purkaa tämän kaksikon hyvän yhteistyön?

Rakennepoliittisessa ohjelmassa[i] osana alempien korkeakoulututkintojen työmarkkinakelpoisuuden vahvistamista esitetään ammattikorkeakoulututkinnon kelpoisuuden laajentamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallitukselle valmistelemassa tekstissä mainitaan “kelpoisuus sosiaalityöntekijän tehtäviin”. Kuitenkin tekstissä, jolla sosiaalityön tehtäviin viitataan, kuvataan “sosiaalialan kelpoisuusvaatimuksista annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös sosionomi (AMK)-tutkinto tuottaa kelpoisuuden sosiaalipalvelutehtäviin. Vaativiin sosiaalipalvelutehtäviin edellytetään jatkossakin ylempi korkeakoulututkinto.”[ii]

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Ensinnäkin, sosiaalipalvelutehtävät on määrittelemätön ja epämääräinen käsite, jollaista ei sosiaalialan kentällä tai koulutuksissa tunnisteta. Se ei tarkoita samaa kuin sosiaalityöntekijän tehtävät. Toisekseen “vaativat sosiaalipalvelutehtävät” viittaavat tässä ilmeisesti sosiaalityöntekijän pätevyyteen ja tehtävänkuvaan. Kolmanneksi, “jatkossakin” näyttäisi viittaavan siihen, että sosiaalityöntekijän kelpoisuuksiin ja pätevyyteen ei kajota – tai näin kohdan voi myös tulkita. Tarkoitus on ilmeisesti ensisijaisesti määritellä “sosiaalipalvelutehtävät” eli käytännössä sosionomin (AMK) ja sosionomin (ylempi AMK) sekä sosiaalialan perustutkinnon (lähihoitaja) tehtäviä. Kyseessä lienee siis tehtävärakenteen uudelleenmääritys kuntasektorilla.

Tarkoituksena tahallinen harhautus?
Muutossuunnitelmien sekavuus saa väkisinkin pohtimaan, miksi asiat esitetään näin vaikeaselkoisesti. Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa; joko päättävät tahot eivät itsekään tiedä mitä ovat tekemässä tai päätöksenteon sekavuudella aiotaan harhauttaa sosiaalialan työntekijät siten, etteivät he voi vaikuttaa päätökseen ennen kuin on liian myöhäistä. Molemmat ovat mahdollisia.

Kansainvälisesti verrattuna sosiaalialan koulutus on Suomessa korkeatasoista, ja Suomi on yksi sosiaalityön koulutuksen mallimaista.[iii] Mikäli sosiaalipalveluiden pätevyysvaatimuksia ja koulutusta lähdetään uudistamaan, kysymme ketkä osallistuvat tämän uudistuksen suunnitteluun. Onko päättäjillä tarpeeksi ymmärrystä päätösten vaikutuksista? Otetaanko tässä tilanteessa huomioon esimerkiksi sosiaalityön koulutuksen kansainvälinen trendi ja suomalaisen sosiaalityön koulutuksen ja tutkimuksen tunnustettu hyvä taso?

Sosiaalityö on haasteellista ja vaativaa työtä, mutta aliarvostettua. Jo nyt kuntasektorin huonon palkkauksen, raskaan työn, ison vastuun ja arvostuksen puutteen vuoksi pätevät sosiaalityöntekijät hakeutuvat muihin tehtäviin. Osin arvostuksen puutteesta kertoo myös tämä rakenneuudistus. Siitä huolimatta, että sosiaalityön yliopistollinen koulutus tunnistetaan ja sitä on vahvistettu entisestään lisärahoituksella, hallitus antaa ristiriitaisia viestejä siitä, että samaa vaativaa työtä pystyisi tekemään hyvin erilaisen koulutuksen saanut henkilö.

“Säästöillä” voidaan aiheuttaa lisäkuluja
Rakenteiden ongelmiin ei voi vastata lyhytnäköisellä lähinnä kuntasektorin säästöihin pyrkivällä pätevyyskikkailulla. Sosiaalityön pätevyyksien alentamisella olisi pitkäaikaisia ja kunnallista sosiaalihuoltoa laajemmalle ulottuvia seurauksia, koska sosiaalityöntekijöitä työskentelee kuntasektorin ohella myös esimerkiksi sairaaloissa ja järjestöissä.

On tärkeää varmistaa, että sosiaalihuollossakin työntekijät voivat tehdä työtä ja tehtäviä, joihin heillä on riittävä koulutus ja osaaminen. Keinotekoinen pätevyyksillä kikkailu ei tuo siihen ratkaisua, vaan voi päinvastoin aikaansaada nopeasti isot kustannukset, kun työntekijän tosiasiallinen osaaminen ei olekaan tehtävien tasolla. Sosiaalihuolto on merkittävä osa kuntien budjettia. Vaikka sosiaalihuollon työntekijöiden palkat ovat pieniä, he tekevät merkittäviä päätöksiä, joilla on parhaimmillaan tai pahimmillaan pitkäaikaisia vaikutuksia kunnan budjettiin – puhumattakaan niiden aiheuttamista inhimillisistä seuraamuksista.

Sosiaalialan ammattilaiset ja kouluttajat odottavat hallituksen rakennepakettia täsmentäviä tietoja hämmentyneinä ja peloissaan toivoen, että myös he asianosaisina pääsevät neuvottelupöytiin. Työskentelyssä tulee määritellä käytännön ja tutkimuksen kautta hallituksen rakennepaketissa ehdotettujen  “sosiaalipalvelutehtävien” suhde sosiaalityöhön, jonka tehtävä osana sosiaalihuoltoa on selkeä ja vakiintunut. Tärkeä on siis miettiä, mitä tämä sosiaalialan yhteisten töiden uusi yleisnimitys pitää sisällään ja minkälaista osaamista kuntasektorin eri tehtävissä tarvitaan. Eikä tämä mielestämme ole sama asia kuin kelpoisuusvaatimusten muuttaminen sosiaalityön osalta.

Sosiaalityön yliopisto-opettaja, YTM Mari Suonio, Itä-Suomen yliopisto
Sosiaalityön tutkija, YTM Laura Tiitinen, Lapin yliopisto
Sosiaalityöntekijä, sosionomi (AMK), YTM Satu Marja Tanttu
Suunnittelija, YTM Sanna Lähteinen, Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet, Lapin yliopisto

Tekstin pohjana on käytetty Savon Sanomissa 6.2.2013 julkaistua mielipidekirjoitusta (kirjoittajat: Mari Suonio, Laura Tiitinen, Merja Laitinen, Satu Marja Tanttu) http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/sosiaalityossa-tehokaksikko/1727383

Aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus on julkaistu myös Keskisuomalainen-lehdessä 9.12.2013.