Sosiaalityöntekijä tekee aina väärin

Posted on Updated on

Sosiaalialan ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti mätiä ja kieroja: haluavat mokomat tehdä bisnestä toisten hädällä ja tuentarpeella. Alan opiskelijatkin lojuvat yhteiskunnan kustannuksella yliopiston juhlasaleissa ja lueskelevat jonninjoutavia jorinoita tyhjänpäiväisistä asioista. Sitten kuvittelevat tietävänsä, mitä oikean ihmisen elämä on.

Ja mitä ne työelämään siirryttyään oikein tekevät? Repostelevat keskenään toisten ihmisten asioita. Jos ei sossun jonossa porukkaa riitä, niin kylvävät eripuraa perheenjäsenten välille ja sabotoivat kansalaisten läheisverkostoja, etteivät ihmiset vain alkaisi pitää huolta toisistaan. Yrittävät saada kansalaiset sossun luukulle, vaikka pitäisi toipuneelle alkoholistille salaa kossua kolan sekaan lorauttaa: väkivaltaa, terveysongelmia ja turvakodit täyteen!

Jos meinaa sossuilta ongelmat loppua, niin tutkijat keksivät niitä lisää. Ihan käsittämätöntä, että ne moisesta kiusanteosta ja hölynpölystä vielä palkkaakin nostavat. Kaiken huippu on se, että nämä sossut ja niiden tutkijat kuvittelevat olevansa jonkinlaisia asiantuntijoita ja muuttelevat lakeja tuosta noin vaan miten lystäävät.

Onpa yksi sossu nähty tupakalla ja toinen Alkon jonossa. Niitten kakarat nakkelivat kiviä kerrostalon pihalla. Sellaiset kukkahattutädit voivat kyllä ihan pitää suunsa kiinni kaikissa päihde- ja lastenkasvatusasioissa. Sen näköisiä vanhojapiikoja ovat, että tokkopa ovat edes seksiä eläissänsä saaneet.

Sossut riistävät lapsia täydellisistä perheistä ja jakavat rahaa sosiaalipummeille viinan ostoon. Oikeasti pulassa olevat ihmiset jätetään heitteille!

”Lapsia ryöstelevät kalkkarokäärmeen äpärät”

Sosiaalityöntekijälle edellä kuvatut syytökset ja stereotypiat ovat arkipäivää. Koko järjestelmän epäonnistuminen saatetaan laittaa sosiaalityöntekijän harteille. Raskaiden ja vaikeiden ratkaisujen tekeminen kuten perheiden autonomiaan puututtaessa tai etuuksien myöntäminen ja niiden kieltäminen perustuvat lainsäädäntöön.

Suurin osa sosiaalityön yliopistokoulutuksen aloittavista opiskelijoista kertovat motiivikseen alalle hakeutumiselle halun auttaa. Akateeminen opiskelu kestää lähtökohtaisesti viisi vuotta, jonka aikana suoritetaan yhteiskunta- tai valtiotieteiden maisterin tutkinto ja saadaan sosiaalityöntekijän pätevyys. Tutkinto sisältää teoria-, tutkimusmenetelmä-, käytäntö- ja lakiopintoja sekä laajan sosiaalityötä koskevan tutkielman laatimisen.

Laajasta koulutuksesta ja auttamisen halusta huolimatta olemme tavallisia ihmisiä, joita nimittely ja syyttely loukkaavat. Vaikeaan elämäntilanteeseensa väsyneen asiakkaan suusta tullut nimittely on ymmärrettävää. Sen sijaan stereotyyppinen leimaaminen ja mitätöinti poliitikkojen sekä yhteiskunnallisesti hyväosaisten taholta tuntuu käsittämättömältä.   

”Kalkkarokäärmeen äpärä” – on lainaus erään sosiaalityöntekijän osakseen saamasta nimittelystä. Haluaisitko sinä saada tekemästäsi työstä ja itsestäsi ihmisenä tämänkaltaisen arvion?

 

Kuva: Iiro Väisälä
Kuva: Iiro Väisälä

Kirjoituksessa ilmenevät stereotypiat perustuvat pienimuotoiseen kyselyyn, joka toteutettiin sosiaalialan työntekijöiden Facebook-ryhmässä.

Elina Virokannas, dosentti, yliopiston lehtori, Jyväskylän yliopisto
Laura Tiitinen, YTM, tutkija, Lapin yliopisto

Mainokset

Uhri – parisuhdeväkivallan syyllinen?

Posted on Updated on

Vakava naisiin kohdistuva fyysinen parisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä [i]. Naisia kuolee vuosittain useita kymmeniä parisuhteissa tapahtuvan väkivallan seurauksena. Miehiä puolestaan kuolee samasta syystä vuosittain yhdestä neljään.

 Sukupuolten välistä väkivaltaa kuitenkin selitetään usein siten, että naisten nähdään olevan yhtä väkivaltaisia kuin miesten. Myös ammattilaiset voivat ohittaa sukupuolistuneen väkivallan käytännöissään ja toiminnassaan. Väkivalta tulkitaan sektoreittain esimerkiksi mielenterveysongelmaksi, parisuhdeongelmaksi tai lastensuojeluongelmaksi. Parisuhdeväkivallan vakavuuden, toistuvuuden ja seurausten tarkastelu kuitenkin osoittaa, että fyysinen väkivalta tapahtuu pääsääntöisesti miehen tekemänä ja kohdistuu naiseen.

Mitä merkityksiä ihmiset liittävät miesten naisiin kohdistamaan fyysiseen väkivaltaan? Se, mitä merkityksiä ilmiöön liitetään vaikuttaa yksilöllisten kokemusten muotoutumiseen sekä siihen, kuinka auttamisammattilaiset kohtaavat väkivallan uhrin. Miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa ei kulttuurisessa merkityksenannossa useinkaan mielletä ongelmaksi. Uhria vastuutetaan ja syyllistetään kokemuksistaan, samalla kun tekijän ei nähdä olevan vastuussa teoistaan.[ii]

Ilmiötä selitetään naisen sukupuoliseen olemukseen liitetyillä ominaisuuksilla. Väkivallan kohteena olevaan naiseen liitetään negatiivisesti määrittyneitä ominaisuuksia, kuten ahneus ja epärationaalisuus. Väkivallan kohteena olemista selitetään myös ristiriitaisesti naisiin liitetyillä positiivisilla ominaisuuksilla. Näitä ovat hoiva, kiintymys ja huolenpito, joita naisilta usein edellytetään. Miehiä kuvataan keskusteluissa väkivallan tekijöinä väkivallan naiskohteisiin nähden vastakkaisilla tavoilla. Väkivalta saatetaan sanoittaa suojeluksi ja etsiä tekijästä positiivisia ominaisuuksia. Väkivallan kohteelta edellytetään vahvaa toimintaa. Kohteena olemisen ei nähdä vähentävän uhrin toiminnan mahdollisuuksia. Väkivalta hahmottuu ongelmana, jolta pitäisi pystyä suojautumaan. Nämä ovat esimerkkejä keinoista, joilla väkivaltaa voidaan arkisissa keskusteluissa oikeuttaa.

Väkivalta tulkitaan arkisissa keskusteluissa myös vastavuoroiseksi ja luonnolliseksi ilmiöksi. Sen sanoitetaan kertovan eri sukupuolten, väkivallan tekijöiden ja väkivallan kohteiden ”tasa-arvosta” ja molemminpuolisesta toiminnasta suhteessa väkivaltaan. Miesten naisiin kohdistaman väkivallan ymmärretään johtuvan biologiasta ja historiasta. Näin se hahmotetaan asiaksi, jolle ei voi eikä tarvitse tehdä mitään.

Haasteet auttamisjärjestelmälle

Auttamisjärjestelmän näkökulmasta on haasteellista, että ilmiötä sanoitetaan keskusteluissa uhria syyllistäen ja vastuuttaen. Väkivaltaa kokevan todellisten elämän ehtojen tunnistaminen on tällaisten merkitysten värittämässä yhteiskunnassa vaikeaa. Parisuhdeväkivaltaan liitetyt merkitykset vaikuttavat ja näkyvät väistämättä myös ammattilaisten tavoissa ymmärtää ilmiötä ja väkivaltaa kohtaavia ihmisiä.

Auttamisjärjestelmän edustajien tulisi kuitenkin kyetä näkemään arkisissa keskusteluissa heijastuvien yhteiskunnallisten rakenteiden taakse, jotta erilaisia sorron muotoja kokevat ihmiset tulisivat tilanteissaan kokonaisvaltaisesti nähdyiksi ja ymmärretyiksi.  Auttaminen ja tukeminen edellyttävät sukupuolten välisen eriarvoisuuden tunnistamista ja täten myös selkeää asettumista väkivallan uhrina olevan naisen puolelle. Tämä voi vaatia ammatillisuudelle tärkeäksi koetusta neutraaliudesta luopumista.

YTM Susanna Takala


[i] Husso, Marita 2003: Parisuhdeväkivalta. Lyötyjen aika ja tila. Vastapaino. Tampere; Niemi-Kiesiläinen, Johanna 2004: Rikosprosessi ja parisuhdeväkivalta. WSOY. Helsinki; Ronkainen, Suvi 2008: Kenen ongelma väkivalta on? Suomalainen hyvinvointivaltio ja väkivallan toimijuus. Julkaisussa: Yhteiskuntapolitiikka 73 (4) 388–401.; Piispa, Minna 2012: Parisuhdeväkivallan todellisuus. Teoksessa Hannus, Riitta & Natunen, Luru & Ojuri, Auli (toim.): Veitsen terällä. Ensi- ja turvakotien liiton raportti 13. Ensi- ja turvakotien liitto. Helsinki, 15–36.

[ii] Tulokset ovat pro gradu –tutkielmastani (Lapin yliopisto): Olemuksellista pahuutta vai suunnatonta epäoikeudenmukaisuutta? Sukupuolistunutta väkivaltaa koskevat merkitykset internetkeskusteluissa . Sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin internetkeskustelujen pohjalta miesten naisiin kohdistamaan fyysiseen väkivaltaan liitettäviä merkityksiä. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin toimijuuden, identiteetin ja sukupuolen käsitteistöä. Analyysimenetelmänä käytettiin kriittistä diskurssianalyysiä ja retoriikan analyysiä.

vaeisaelae

Kuva: Iiro Väisälä

Toiveita tinakauhan haltijalle

Posted on Updated on

Sosiaalinen tekijä ei tehnyt suuria lupauksia Uudelle Vuodelle 2014, vaan sulatti kauhassa tinakengät ja nakkasi ne vesisankoon kera – ei vain yhden, vaan kymmenen pienen ja vähän isomman toiveen. Toivotamme kaikille lukijoillemme näiden toiveiden myötä hyvää alkanutta vuotta! Lopussa voi antaa äänet parhaille toiveille.

Toive 1 Anna aikaa ja rauhaa tehdä työtä. Eniten toivomme, että sosiaalialan ammattilaisilla olisi aikaa tehdä työtään. Kiireessä ja kellon kanssa kilpaillessa ei vain onnistu, että asiakas tulee kohdatuksi, kuulluksi ja hän pääsee osalliseksi omassa asiassaan. Toivomme työntekijöille työrauhaa tehdä eettisesti kestävää työtään sillä asiantuntemuksella ja osaamisella, joka heillä on. Tätä samaa työrauhaa haluaisimme kaikille, jotta kiire ja talouskurin kiristävä ote ei vie meistä viimeisiäkin voimia.

Toive 2 Luota työntekijään. Tänäkin vuonna perustetaan toimikuntia, jotka uudistavat sosiaalialan palveluita. Ruohonjuuritason työntekijöitä ei näissä ryhmissä juuri näy. Toivomme, että kentän asiantuntemus tunnustetaan.  Tai jospa luotettaisiin työntekijöiden asiantuntemukseen ja kykyyn järjestää työtään ilman turhia ylätason ohjeistuksia. Ja kun niitä tarpeellisia ohjeita laaditaan, tulisi niiden perustua vahvaan ymmärryksen ja kokemukseen arjen työstä.

Toive 3

Rakenna parempaa yhteistyötä. Toivomme eri viranomaisten ja toimijoiden välille aitoa yhteistyötä ja yhteisvastuuta, jotta asiakkaita ei pompoteta luukulta toiselle, eikä kukaan ei tipu turvaverkon läpi.

Toive 4Säästä asiakkaat huonoilta verkostopalavereilta. Toivomme ryhtiliikettä palavereiden järjestelyyn, kulkuun ja lopputulemiin niin, ettei asiakkaita rasiteta huonosti suunnitelluillla verkostopalavereilla, vaan he tietävät mikä on palaverin aihe ja sen myötä voivat osallistua omista asioistaan sopimiseen.

Toive 5Pidä peruspalvelut kunnossa. Tämä ei ole uusi toive, mutta toivomme sitä silti. Toivomme, että yhteiskunnan peruspalvelut pysyisivät kunnossa ja apua tarjottaisiin ihmisten arkeen ja kotiin. Että kouluihin, neuvoloihin, päivähoitoon ja  kotipalveluun laitettaisiin veroeuroja. Että aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluihin satsattaisiin, väkivallasta kärsivät saisivat apua ja että koti sekä toimeentulo olisivat kaikilla.

Toive 6

Laita organisaatiomuutokset tauolle. Toivomme, että organisaatiomuutosten puuhaihmiset pitäisivät välivuoden, sillä vaikka viimeiset vuosikymmenet on organisaation laatikot laitettu kerta toisensa jälkeen uuteen järjestykseen, ei lopullista toimivaa mallia ole vain löytynyt.

Toive 7Säästä meidät median ylilyönneiltä. Toivotamme medialle vuonna 2014 monipuolista ja vaihtelevaa uutisvuotta sosiaalialan asioiden parissa. Toivotamme medialle lähdekriittisyyttä, jotta  “pieleen mennyt makaronilaatikko huostaanoton syynä” -juttuvinkit eivät päädy otsikoihin tai ainakin selvitetään kolikon toinen puoli. Toivomme sosiaalialan ammattilaisille uskallusta tulla julkisuuteen, ja työntekijöiden pomoille ymmärrystä, että sananvapaus kuuluu työntekijöillekin.

Toive 8Säilytä kelpoisuudet ja anna ammatinharjoittamislaki. Toivomme myös, että tänä vuonna sosiaalialan ammattilaiset säästyisivät siltä väännöltä, että alan kelpoisuuslaki halutaan romuttaa ja että alalle tarvittava korkeakoulutus kyseenalaistetaan. Toivomme myös, että maan hallitus pitää kiinni lupauksestaan, ja hallitusohjelman kirjaus ammatinharjoittamislaista nytkähtää eteenpäin.

Toive 9Torju kovat asenteet. Jokainen meistä tarvitsee joskus auttavaa kainalokeppiä. Emme selviä, jos asenteet tästä vielä kovenevat apua tarvitsevia ihmisiä kohtaan. Toivomme, että yhteiskunnassamme lopetetaan syyllistäminen ja avataan silmät pahoinvoinnille. Tunnustetaan, että ihmiset ovat erilaisia ja erilaiset sattumukset sekä tilanteet vaikuttavat elämänkulkuun.

Toive 10Anna ymmärrystä, että tulevaisuutta ei voi sittenkään ennustaa. Kenelläkään ei ole kristallipalloa tai sellaista uuden vuoden tinaa, josta voisi ennustaa tulevaa. Turvaverkko voi pettää. Kamalia ja ikäviä asioita voi tapahtua, vaikka asiakkaan tai asiakasperheen elämässä olisi useita auttajia mukana.

Villin suomalaisen riittimenot

Posted on Updated on

Alkukantainen suomalainen on homo sapiens sukuun kuuluva eläinlaji. Uros voi kasvaa alle kaksimetriseksi, naaraan jäädessä pienemmäksi. Muina tunnusmerkkeinä ovat vaaleahko karvapeite ja siniset silmät. Laji on sopeutunut täydellisesti elämään karuissa ja kylmissä olosuhteissa. Tyypillisesti suomalaista voi luonnehtia rauhaa rakastavaksi, ahkeraksi ja tunnolliseksi. Villit suomalaisheimon jäsenet elävät  yhdyskunnissa ja erakoituneina. Elämismuotoon vaikuttaa pariutumisen onnistuminen.

Ravinto

Suomalainen metsästää ruuakseen pääasiassa lihaa. Metsästys tapahtuu kollektiivisesti, joka voi johtaa kahinointiin muiden metsästäjien kanssa. Ruuan lisäksi suomalainen saalistaa säännöllisesti juomaa. Juoman saalistus tapahtuu haju- ja näköaistin perusteella. Tutkijat ovat ymmällään siitä, miksi juoman päiväaikainen saalistus poikkeaa yöaikaisesta saalistuksesta.  Lajin edustajat hankkivat juomaa myös tekemällä pikaisia, mutta hyvin suunniteltuja ryöstöretkiä naapurimaihin. Suomalaisten makutottumukset ovat kehittyneet poikkeaviksi, sillä juoman laatua ei määritellä maun, vaan väkevyyden perusteella.

Alkuasukkaat hamstraavat juomia ja piilottelevat niitä pesäkolon lähistölle. Naaraat ovat kehittyneet taitaviksi havaitsemaan uroksen kätköt. Naaraiden käytös on viime aikoina muuttunut, sillä juomisesta on yhä useammin tullut myös naaraan elämää hallitseva tekijä.

Juomalla vaikuttaisi olevan nesteyttämistä laajempi merkitys suomalaisten elämässä. Juomayksiköillä, eli pulloilla on toteemisia merkityksiä. Fanaattisimmat juomapalvojat keräilevät pulloja täysinä ja tyhjinä koristellen niillä pesäkoloaan. Elämää rytmittävät erilaiset juomariitit, joihin liittyy symbolista käyttäytymistä [1]. Juomariittien avulla alkuheimoon kuuluvat uudistavat käsitystä itsestään tai vahvistavat yhteenkuuluvuutta muihin heimon jäseniin.  Riittien tarkoituksena voi myös olla täydellinen ruumiista irtaantuminen ja tavallisuuden yläpuolelle pyrkiminen.

Suomalaiset riitit voi jakaa neljään ryhmään.

Kalenteririitit: Suomalaiset jakavat elämänsä kalenterimuotoon, jota juomariitit rytmittävät. Kalenterimuotoisia juomariittejä ovat keskiviikko, perjantai, lauantai, vappu, juhannus, uusivuosi, pikkujoulut, tapaninpäivä ja kiirastorstai. Uusimpana riittiajankohtana näyttäytyy jouluaatto, jolloin lajikumppaneita lepytellään nestemäisillä lahjuksilla. Kalenteririitteihin valmistaudutaan hamstraamalla riittävät määrät juomaa, peseytymällä ja vaihtamalla elimistöä suojaavat alimman kerroksen asusteet. Juomisriittien välinen aika käytetään seuraavan riitin suunnitteluun lajitoverien kanssa.

Pariutumis- ja siirtymäriitit: Juomisella on merkittävä rooli pariutumisriiteissä, jolloin uros ja naaras juovat. Naaras vääntelehtii kehoaan äänten tahdittamina, uroksen katsellessa ja huudellessa naaraalle houkutusviestejä. Naaras kokee juomisen vahvistamat piirteet, kuten hoipertavan askeltamisen ja sammaltavan äänen, erityisen puoleensavetävinä. Siirtymäriittejä ovat muun muassa varpajaiset, syntymäpäivät, valmistujaiset, päättäjäiset, harjakaiset, tupaantuliaiset, polttarit ja häät. Lajin aikuistumisriittiin kuuluu juomisen harjoittelu, jolla elimistö totutetaan vallitsevaan elämäntapaan ja jatketaan lajin perinteitä.

Kriisiriitit: Poikkeus- ja pettymystilanteissa suomalaisheimolaiset saalistavat juomaa. Pettymystilanteesta tavallisin on pariutumisen epäonnistuminen. Kriisitilanteista vakavin on juoman yllättävä loppuminen. Erityisesti urokset voivat käyttäytyä aggressiivisesti toisten heimojen edustajia kohtaan. Ennen hyökkäystä uros nauttii juomaa vahvistaakseen taisteluviettiään. Suomalainen paheksuu juomiseen liittyvää poikkeavaa käytöstä. Kun lajiseurue suorittaa juomariittejään, ei seurueessa sallita juomattomuutta. Juomattomuus voi jopa johtaa yksilön syrjimiseen. Suomalaiset uskovat juomisen yliluonnollisiin voimiin, jonka vuoksi sairastuneiden yksilöiden kehoitellaan juomaan viinaa.

Saunomisriitit: Suomalaisille on eristyneisyytensä vuoksi kehittynyt poikkeava riitti, joka yhdistyy merkittävästi muihin riitteihin. Saunomisriiteissä suomalaiset riisuvat kehoaan suojaavat varusteet ja pakkautuvat lämmittelemään kuumennettuihin pesäkoloihin. Kuumissa olosuhteissa suomalainen estää elimiston kuivumisen nauttimalla juomaa runsaammin. Kuumuuden haihtumista elimistöstä edistetään hakkaamalla ihon pintaa puunoksilla, joita suomalaisheimolaiset keräävät ja varastoivat talven varalle.

Lajin elämää luonnehtiva juoman kulutus on merkittävässä roolissa kuolemaan saakka. Lisääntymisikäiset urokset menehtyvät useimmiten juomiseen [2]. Naarailla juominen on toisena kuolemaan johtaneista syistä [3]. Tutkijat näkevät suomalaisheimolaisten tulevaisuuden olevan perinteisiä juomariittejä kyseenalaistavien nuorten yksilöiden varassa.

 Laura Tiitinen
YTM, Sosiaalityö
Rovaniemi

Lisäys 30.12: Villisuomalaiset voitonjuhlariitit meinasivat unohtua. Tyypillisimmillään suomalaisheimolaisten yltyvät voitonjuhlintaan jääkiekkokilpailujen yhteydessä. Mikäli heimolaisten kotijoukkue voittaa, suomalaiset juovat ja huutavat. Mikäli kotijoukkue häviää, suomalaiset huutavat ja juovat. Vain huutamisen äänensävy vaihtuu. Juoman määrä on vakio.

Kuva: Pekka Ojaniemi
Kuva: Pekka Ojaniemi

Lähteet

 [1] (Durkheim, Emil) http://fi.wikipedia.org/wiki/Riitti

 [2] http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00590

 [3] http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/tk.koti?p_artikkeli=ldk00591

Joulukuvaelma

Posted on Updated on

Katsoin ikkunasta kun äiti käveli kotia kohti tosi reippaan näköisenä.
Hänellä oli pulleat muovipussit käsissä ja hymy kasvoilla.
Äiti käveli suoraan jääkaapin eteen ja laski kassit lattialle.
Niistä kuului kilinää.
Äiti oli tosi reipas koko päivän mutta väsähti nopeasti.joulukuvaelma  Iiro Väisälä

Myöhemmin isä ja äiti riitelivät. Sosiaalityöntekijä ja poliisi menivät kotikäynnille.
Poliisi kolkutteli talon ovea.
Sisältä kuului pienten lasten kirkkaita ääniä ja riemunkiljahduksia.
”Joulupukki tulee!”

Blogin ylläpitäjät toivottavat hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle!

Sarjakuva: Iiro Väisälä