JUMALISTE, SANOVAT SOSIAALITYÖNTEKIJÄT

Posted on Updated on

Julkisuudessa on viime aikoina esitetty puheenvuoroja, jotka syyllistävät yhteiskuntamme huono-osaisia ja vajaakuntoisia. On vaadittu sosiaaliturvan vastikkeellistamista tai jopa sen kokonaan lakkauttamista.

Puheenvuoroissa huono työ- ja toimintakyky on omaa heikkoutta, laiskuutta ja työllistyminen on kiinni omista ponnisteluista. Köyhyys on omien valintojen tulos, jos oikeaa köyhyyttä Suomessa edes onkaan. Köyhät ovat vain tyhjän valittajia ja itse uhriutuvia. Vertaukseksi on esitetty sodanjälkeinen pula- ja uudelleenrakennusaika: töitä tehtiin mukisematta ja toimeentulo hankittiin työllä sieltä mistä saatiin. Yhteiskuntamme on muuttunut sodanjälkeisistä ajoista valtavasti, sitä yhteiskuntaa ei enää ole.

Meillä sosiaalityöntekijöillä on nyt sanottavaa ja nojaudumme siinä käytännön kokemuksiimme.

On tietämätöntä, naiiviakin, kuvitella, että meillä kaikilla olisi samat lähtökohdat elämässä pärjäämiseen ja menestymiseen. Synnymme ja kasvamme erilaisissa olosuhteissa, kannamme yksilöllistä geeniperimäämme, omaamme erilaisia ominaisuuksiamme niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Nämä kaikki yhdistettynä elämänkokemuksiimme vaikuttavat siihen, millaisia meistä tulee, millainen kantokyky kullakin elämässä on. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä vallalla olevat käsitykset hyvästä ja vastuullisesta elämästä, alati vaihtuvat taloussuhdanteet ja epävarmat työmarkkinat, voi olla varma, ettei kenenkään polku ole samanlainen. Vaikka tasa-arvo ja suvaitsevaisuus ovat lisääntyneet, esimerkiksi sukupuoli, ikä ja etninen tausta vaikuttavat yhä työelämässä etenemiseen – myönnettiin sitä ääneen tai ei.

Me sosiaalityöntekijät näemme työssämme ihmisiä, jotka ovat sairastuneet yrittäessään ponnistella lunastaakseen yhteiskunnan luomat vaatimukset hyvästä elämästä. Näemme ihmisiä, jotka potevat syyllisyyttä siitä, etteivät pärjää omillaan, eivätkä kestä arjen kuluttavuutta yhtä hyvin kuin toiset. Näemme ihmisiä, joilla itsellä tai perheenjäsenillä on sairaus tai vamma, joka vaikuttaa koko perheen elämään ja toimeentuloon. Näemme ihmisiä, jotka ovat uudelleenrakentamissukupolven jälkeläisiä ja kantavat traumoja vanhempiensa mielenterveys- ja päihdeongelmista. Näemme ihmisiä, jotka pyrkiessään elämässään eteenpäin, törmäävät syrjiviin asenteisiin ja ympäristön rakenteellisiin ja sosiaalisiin esteisiin. Näemme ihmisiä, jotka asioiden kriisiytyessä menettävät otteen elämästä ja joutuvat turvautumaan yhteiskuntamme tukeen.

KYLLÄ, joukkoon mahtuu myös niitä, joilla ei ole kiinnostusta yrittää, vapaamatkustajia löytyy aina. Emme kuitenkaan voi kaataa koko järjestelmää vapaamatkustajien takia!

Hyvinvointiyhteiskunnassamme liian moni voi pahoin. Kansalaisistamme moneen 90-luvun lama jätti jälkensä. Moni menetti työpaikkansa, yrityksiä meni konkurssiin. Syytämmekö heitä siitä, että he ovat yrittäneet ponnistella parhaansa mukaan? Meillä kenelläkään ei ole siihen oikeutta. Emme ole yhtään sen parempia kuin tämän päivän vähäosaiset, jotka ovat kantaneet yhteiskunnan laman seurauksia harteillaan jo vuosia. Vähäosaisuus on siirtynyt sukupolvelta toiselle vain sen vuoksi, että yhteiskunnan turvaverkko on ollut liian isosilmäinen, ja sen reunat ovat pettäneet.

On aika pyrkiä kaikkien yhteiskuntamme jäsenten hyväksymiseen ja luopua syyllistämisestä, joka vain syventää pahoinvoinnin kierrettä. Syyllistämisen sijaan tulisi toimenpiteitä kohdistaa vähäosaisten tilanteen parantamiseen ja inhimillisen elämän turvaamiseen kaikille.

Leena Korhonen, YTM, sosiaalityöntekijä
Ylva Krokfors, VTL, sosiaalityön tutkija
Taija Laakso, YTK, sosiaalityön opiskelija
Armi Lehto, YTK, sosiaalityön opiskelija
Petra Malin, VTK, sosionomi (AMK)
Lea Sippola, YTM, sosiaalityöntekijä
Satu Söderholm,VTM, sosiaalityöntekijä
Satu Marja Tanttu, YTM, sosiaalityöntekijä

nyrkki

Kirjoituksesta on julkaistu lyhennetty versio 12.11.2013 Lapin Kansa, Pohjalainen ja Pohjolan Sanomat lehdissä.

Mainokset

Valikoiva lapsiystävällisyys

Posted on Updated on

Uutisvälineet ovat pitkin vuotta tiedottaneet kuntien heikoista taloustilanteista ja massiivisista säästötarpeista. Sosiaalisektori ei ole saanut säästötalkoissa erityisasemaa. Eletään vuosittaisen budjetin julkistamisen hetkiä, jota sosiaalityöntekijät ovat oppineet odottamaan kauhulla.

Helsingin budjetin osalta uutisointi näytti ensilukemalta positiiviselta. Helsingin Uutisissa ja Helsingin sanomissa kehuskeltiin, että budjettia rukattiin lapsiystävälliseksi. Lasten kerrottiin hyötyvän eniten muutoksista, koska rahaa lisättiin niin varhaiskasvatusvirastolle, lastensuojelulle kuin neuvolatoiminnallekin. Myös opetustoimi ja nuorten harrastustoiminta jäivät plussan puolelle, eikä alle 3-vuotiaiden Helsinki-lisää poistettu. Helsinkiläisten lasten kannalta tilanne näytti aurinkoiselta ja poliitikot olivat yli puoluerajojen tyytyväisiä siihen, ettei lapsilta tällä kertaa säästetty laisinkaan.

Samaan aikaan kaupunki päätti säästää 10 miljoonaa toimeentulotuesta. Vuonna 2012 toimeentulotukea saaneista lapsiperheitä oli 12 %. Vaikka lapsiperheiden osuus vaikuttaa pieneltä, toimeentulotukea saavissa perheissä oli yhteensä yli 14 000 lasta [1]. Toimeentulotukeen turvautuminen tarkoittaa lapsiperheelle jatkuvaa pennin venyttämistä ja toivetta siitä, ettei mitään yllättäviä menoja tule. Sellainen voi olla lapsen koulukuvat, jalkapalloturnausmaksu tai talvikengät.

Lapsiperheiden pienituloisuus ja köyhyys on tutkimuksissa todettu perustavanlaatuiseksi ongelmaksi, joka eriarvoistaa ja vähentää toimintamahdollisuuksia. Tutkimusten mukaan köyhyydessä ei ole kyse vain taloudellisista asioista, vaan se vaikuttaa myös lapsen kasvuun ja kehitykseen [2]. Huoli perheen toimeentulosta ei kuormita vain vanhempia, vaan sitä kantavat myös lapset. Perheille tarjotut ohjaus- ja terapiapalvelut eivät toimi, ellei samaan aikaan kiinnitetä huomiota perheen taloudelliseen tilanteen paranemiseen.

Helsingin ”lapsiystävällistä” budjettia kasvatettiin pääasiassa niiden toimialojen kohdalla, jotka palvelevat kaikkia perheitä tulotasosta riippumatta. Miten huomioitiin se, ettei köyhien lapsiperheiden tilanne huononisi entisestään? Kuinka varmistettiin, että näiden perheiden lapset pääsevät hyötymään opetustoimen tai harrastustoimen budjettien lisärahasta?

Taisi käydä niin, että toimeentulotuen leikkausten myötä köyhille lapsiperheille ainoa hyöty on lastensuojelun budjetin lisääminen. Rahaa lastensuojelu kyllä tarvitseekin, sillä lapsiperheiden toimeentulotuesta säästäminen johtaa taatusti lastensuojelun tarpeen kasvuun.

Nimimerkki: Yours truly

Kuvaaja: Pekka Ojaniemi
Kuva: Pekka Ojaniemi

[1] Ahlgren-Leinvuo, H. (2013) Kuuden suurimman kaupungin toimeentulotukivuonna 2012. http://www.kuusikkokunnat.fi/SIRA_Files/downloads/Toimeentulotuki_18092013.pdf

[2] Franzén, E. & Vinnerljung, B. & Hjern, A. (2008) The Epidemiology of Out-of-Home Care for Children and Youth: A National Cohort Study. British Journal of Social Work, 7, 1043 – 1059
myös Kestilä, L. & Paananen, R. & Väisänen, A. & Muuri, A. & Merikukka, M. & Heino, T. & Gissler, M. (2012) Kodin ulkopuolelle sijoittamisen riskitekijät. Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä. Yhteiskuntapolitiikka, 77, 34 – 52.

The Voice of Social

Posted on Updated on

Perustimme tämän blogin matalan kynnyksen tiedon välittämisen tilaksi, jossa alan ammattilaiset ja asiakkaat voivat välittää tietoa alan ulkopuolisille. Tämä on sinun tilasi sosiaalialan työntekijä. Toivomme teidän täyttävän sen niillä kommenteilla, ajatuksilla ja näkökulmilla, joista olette tähän mennessä ajatelleet, että ”tuostakin pitäisi kirjoittaa johonkin”.

Sosiaalialan työ nähdään usein työntekijän ja asiakkaan välisenä kahdenkeskisenä työnä, eikä alalla ole perinteitä tuoda julki työssä kertyvää tietoa tai pyrkiä vaikuttamaan. Tiedontuotanto ja -hallinta kuuluvat alan arkipäiväisiin toimiin, mutta tietoa tuotetaan lähinnä asiakasasiakirjoihin, lausuntoihin ja raportteihin.

Tiedon tuottaminen asiakastyöstä ja sosiaalisista ilmiöistä on tärkeää, sillä julkisen keskustelun avulla voimme lisätä ymmärrystä niitä kohtaan. Asiat kehittyvät parhaiten sosiaalisesti. Ymmärryksen lisääminen on olennaista, sillä asiakkuuteen liittyy usein häpeää, joka johtuu ilmiöihin ja palveluihin liittyvistä uskomuksista ja ennakkoluuloista. Stigma ja tiedon puute ovat on merkittävimpiä syitä palveluiden alikäyttöön.

Media tuottaa usein mustavalkoisen ja kärjistetyn kuvan sosiaalialasta sekä sen asiakkaista, jolloin meidän alan ammattilaisten tehtäväksi jää virheellisten tulkintojen oikominen. Kieltäydymme liian usein kommentoimasta asioita, nojaten vaitiolovelvollisuuteen. On kuitenkin monia tilanteita, jolloin asioita voi ja pitää kommentoida yleisellä tasolla. Julkisuutta saa käyttää toimintalogiikan selittämiseen sekä asiakkaiden oikeuksien puolustamiseen ja sosiaaliturvajärjestelmän epäkohtien muutospyrkimyksiin.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu siten, että kunnissa työskentelevät sosiaalialan työntekijät toteuttavat työssään yhteiskuntapolitiikkaa. Politiikkaa taas säätelevät niihin tehtäviin äänestetyt ja valitut henkilöt. Mikäli päättävillä tahoilla ei ole riittävää ymmärrystä sosiaalialan toimintaperiaatteista, sosiaalisista ilmiöistä tai niiden ehkäisyn ja ratkaisun keinoista, on tilanne samankaltainen kuin he hyllyttäisivät säkki päässä posliinia lasikaupassa. Vahinkoja sattuu varmasti.

Kannustamme teitä spontaaniin kirjoittamiseen ja kommentointiin. Molempia voitte tehdä nimimerkillä tai omalla nimelläsi. Tuokaa ne kehittävät työpaikan kahvipöytäkeskustelut tänne josta ne näkyvät ja kuuluvat muuallekin.

Terveisin,
Blogin ylläpitäjät