Mitätöinti

Sosiaalityöntekijä tekee aina väärin

Posted on Updated on

Sosiaalialan ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti mätiä ja kieroja: haluavat mokomat tehdä bisnestä toisten hädällä ja tuentarpeella. Alan opiskelijatkin lojuvat yhteiskunnan kustannuksella yliopiston juhlasaleissa ja lueskelevat jonninjoutavia jorinoita tyhjänpäiväisistä asioista. Sitten kuvittelevat tietävänsä, mitä oikean ihmisen elämä on.

Ja mitä ne työelämään siirryttyään oikein tekevät? Repostelevat keskenään toisten ihmisten asioita. Jos ei sossun jonossa porukkaa riitä, niin kylvävät eripuraa perheenjäsenten välille ja sabotoivat kansalaisten läheisverkostoja, etteivät ihmiset vain alkaisi pitää huolta toisistaan. Yrittävät saada kansalaiset sossun luukulle, vaikka pitäisi toipuneelle alkoholistille salaa kossua kolan sekaan lorauttaa: väkivaltaa, terveysongelmia ja turvakodit täyteen!

Jos meinaa sossuilta ongelmat loppua, niin tutkijat keksivät niitä lisää. Ihan käsittämätöntä, että ne moisesta kiusanteosta ja hölynpölystä vielä palkkaakin nostavat. Kaiken huippu on se, että nämä sossut ja niiden tutkijat kuvittelevat olevansa jonkinlaisia asiantuntijoita ja muuttelevat lakeja tuosta noin vaan miten lystäävät.

Onpa yksi sossu nähty tupakalla ja toinen Alkon jonossa. Niitten kakarat nakkelivat kiviä kerrostalon pihalla. Sellaiset kukkahattutädit voivat kyllä ihan pitää suunsa kiinni kaikissa päihde- ja lastenkasvatusasioissa. Sen näköisiä vanhojapiikoja ovat, että tokkopa ovat edes seksiä eläissänsä saaneet.

Sossut riistävät lapsia täydellisistä perheistä ja jakavat rahaa sosiaalipummeille viinan ostoon. Oikeasti pulassa olevat ihmiset jätetään heitteille!

”Lapsia ryöstelevät kalkkarokäärmeen äpärät”

Sosiaalityöntekijälle edellä kuvatut syytökset ja stereotypiat ovat arkipäivää. Koko järjestelmän epäonnistuminen saatetaan laittaa sosiaalityöntekijän harteille. Raskaiden ja vaikeiden ratkaisujen tekeminen kuten perheiden autonomiaan puututtaessa tai etuuksien myöntäminen ja niiden kieltäminen perustuvat lainsäädäntöön.

Suurin osa sosiaalityön yliopistokoulutuksen aloittavista opiskelijoista kertovat motiivikseen alalle hakeutumiselle halun auttaa. Akateeminen opiskelu kestää lähtökohtaisesti viisi vuotta, jonka aikana suoritetaan yhteiskunta- tai valtiotieteiden maisterin tutkinto ja saadaan sosiaalityöntekijän pätevyys. Tutkinto sisältää teoria-, tutkimusmenetelmä-, käytäntö- ja lakiopintoja sekä laajan sosiaalityötä koskevan tutkielman laatimisen.

Laajasta koulutuksesta ja auttamisen halusta huolimatta olemme tavallisia ihmisiä, joita nimittely ja syyttely loukkaavat. Vaikeaan elämäntilanteeseensa väsyneen asiakkaan suusta tullut nimittely on ymmärrettävää. Sen sijaan stereotyyppinen leimaaminen ja mitätöinti poliitikkojen sekä yhteiskunnallisesti hyväosaisten taholta tuntuu käsittämättömältä.   

”Kalkkarokäärmeen äpärä” – on lainaus erään sosiaalityöntekijän osakseen saamasta nimittelystä. Haluaisitko sinä saada tekemästäsi työstä ja itsestäsi ihmisenä tämänkaltaisen arvion?

 

Kuva: Iiro Väisälä
Kuva: Iiro Väisälä

Kirjoituksessa ilmenevät stereotypiat perustuvat pienimuotoiseen kyselyyn, joka toteutettiin sosiaalialan työntekijöiden Facebook-ryhmässä.

Elina Virokannas, dosentti, yliopiston lehtori, Jyväskylän yliopisto
Laura Tiitinen, YTM, tutkija, Lapin yliopisto