päihteet

Villin suomalaisen riittimenot

Posted on Updated on

Alkukantainen suomalainen on homo sapiens sukuun kuuluva eläinlaji. Uros voi kasvaa alle kaksimetriseksi, naaraan jäädessä pienemmäksi. Muina tunnusmerkkeinä ovat vaaleahko karvapeite ja siniset silmät. Laji on sopeutunut täydellisesti elämään karuissa ja kylmissä olosuhteissa. Tyypillisesti suomalaista voi luonnehtia rauhaa rakastavaksi, ahkeraksi ja tunnolliseksi. Villit suomalaisheimon jäsenet elävät  yhdyskunnissa ja erakoituneina. Elämismuotoon vaikuttaa pariutumisen onnistuminen.

Ravinto

Suomalainen metsästää ruuakseen pääasiassa lihaa. Metsästys tapahtuu kollektiivisesti, joka voi johtaa kahinointiin muiden metsästäjien kanssa. Ruuan lisäksi suomalainen saalistaa säännöllisesti juomaa. Juoman saalistus tapahtuu haju- ja näköaistin perusteella. Tutkijat ovat ymmällään siitä, miksi juoman päiväaikainen saalistus poikkeaa yöaikaisesta saalistuksesta.  Lajin edustajat hankkivat juomaa myös tekemällä pikaisia, mutta hyvin suunniteltuja ryöstöretkiä naapurimaihin. Suomalaisten makutottumukset ovat kehittyneet poikkeaviksi, sillä juoman laatua ei määritellä maun, vaan väkevyyden perusteella.

Alkuasukkaat hamstraavat juomia ja piilottelevat niitä pesäkolon lähistölle. Naaraat ovat kehittyneet taitaviksi havaitsemaan uroksen kätköt. Naaraiden käytös on viime aikoina muuttunut, sillä juomisesta on yhä useammin tullut myös naaraan elämää hallitseva tekijä.

Juomalla vaikuttaisi olevan nesteyttämistä laajempi merkitys suomalaisten elämässä. Juomayksiköillä, eli pulloilla on toteemisia merkityksiä. Fanaattisimmat juomapalvojat keräilevät pulloja täysinä ja tyhjinä koristellen niillä pesäkoloaan. Elämää rytmittävät erilaiset juomariitit, joihin liittyy symbolista käyttäytymistä [1]. Juomariittien avulla alkuheimoon kuuluvat uudistavat käsitystä itsestään tai vahvistavat yhteenkuuluvuutta muihin heimon jäseniin.  Riittien tarkoituksena voi myös olla täydellinen ruumiista irtaantuminen ja tavallisuuden yläpuolelle pyrkiminen.

Suomalaiset riitit voi jakaa neljään ryhmään.

Kalenteririitit: Suomalaiset jakavat elämänsä kalenterimuotoon, jota juomariitit rytmittävät. Kalenterimuotoisia juomariittejä ovat keskiviikko, perjantai, lauantai, vappu, juhannus, uusivuosi, pikkujoulut, tapaninpäivä ja kiirastorstai. Uusimpana riittiajankohtana näyttäytyy jouluaatto, jolloin lajikumppaneita lepytellään nestemäisillä lahjuksilla. Kalenteririitteihin valmistaudutaan hamstraamalla riittävät määrät juomaa, peseytymällä ja vaihtamalla elimistöä suojaavat alimman kerroksen asusteet. Juomisriittien välinen aika käytetään seuraavan riitin suunnitteluun lajitoverien kanssa.

Pariutumis- ja siirtymäriitit: Juomisella on merkittävä rooli pariutumisriiteissä, jolloin uros ja naaras juovat. Naaras vääntelehtii kehoaan äänten tahdittamina, uroksen katsellessa ja huudellessa naaraalle houkutusviestejä. Naaras kokee juomisen vahvistamat piirteet, kuten hoipertavan askeltamisen ja sammaltavan äänen, erityisen puoleensavetävinä. Siirtymäriittejä ovat muun muassa varpajaiset, syntymäpäivät, valmistujaiset, päättäjäiset, harjakaiset, tupaantuliaiset, polttarit ja häät. Lajin aikuistumisriittiin kuuluu juomisen harjoittelu, jolla elimistö totutetaan vallitsevaan elämäntapaan ja jatketaan lajin perinteitä.

Kriisiriitit: Poikkeus- ja pettymystilanteissa suomalaisheimolaiset saalistavat juomaa. Pettymystilanteesta tavallisin on pariutumisen epäonnistuminen. Kriisitilanteista vakavin on juoman yllättävä loppuminen. Erityisesti urokset voivat käyttäytyä aggressiivisesti toisten heimojen edustajia kohtaan. Ennen hyökkäystä uros nauttii juomaa vahvistaakseen taisteluviettiään. Suomalainen paheksuu juomiseen liittyvää poikkeavaa käytöstä. Kun lajiseurue suorittaa juomariittejään, ei seurueessa sallita juomattomuutta. Juomattomuus voi jopa johtaa yksilön syrjimiseen. Suomalaiset uskovat juomisen yliluonnollisiin voimiin, jonka vuoksi sairastuneiden yksilöiden kehoitellaan juomaan viinaa.

Saunomisriitit: Suomalaisille on eristyneisyytensä vuoksi kehittynyt poikkeava riitti, joka yhdistyy merkittävästi muihin riitteihin. Saunomisriiteissä suomalaiset riisuvat kehoaan suojaavat varusteet ja pakkautuvat lämmittelemään kuumennettuihin pesäkoloihin. Kuumissa olosuhteissa suomalainen estää elimiston kuivumisen nauttimalla juomaa runsaammin. Kuumuuden haihtumista elimistöstä edistetään hakkaamalla ihon pintaa puunoksilla, joita suomalaisheimolaiset keräävät ja varastoivat talven varalle.

Lajin elämää luonnehtiva juoman kulutus on merkittävässä roolissa kuolemaan saakka. Lisääntymisikäiset urokset menehtyvät useimmiten juomiseen [2]. Naarailla juominen on toisena kuolemaan johtaneista syistä [3]. Tutkijat näkevät suomalaisheimolaisten tulevaisuuden olevan perinteisiä juomariittejä kyseenalaistavien nuorten yksilöiden varassa.

 Laura Tiitinen
YTM, Sosiaalityö
Rovaniemi

Lisäys 30.12: Villisuomalaiset voitonjuhlariitit meinasivat unohtua. Tyypillisimmillään suomalaisheimolaisten yltyvät voitonjuhlintaan jääkiekkokilpailujen yhteydessä. Mikäli heimolaisten kotijoukkue voittaa, suomalaiset juovat ja huutavat. Mikäli kotijoukkue häviää, suomalaiset huutavat ja juovat. Vain huutamisen äänensävy vaihtuu. Juoman määrä on vakio.

Kuva: Pekka Ojaniemi
Kuva: Pekka Ojaniemi

Lähteet

 [1] (Durkheim, Emil) http://fi.wikipedia.org/wiki/Riitti

 [2] http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00590

 [3] http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/tk.koti?p_artikkeli=ldk00591

Rangaistus riippuvuudesta

Posted on Updated on

”Katson vastapäätä istuvaa nuorta miestä. Hän on alipainoinen, likainen, kasvoissa on arpia ja epätoivo huokuu hänestä. Hän on loppu niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Hän sanoo, ettei elä enää kauaa. Pelkään samaa. Jos hänestä ei muutamaan päivään kuulu mitään, alan jo miettiä, keneen otan yhteyttä, mistä alan kysellä. Hän itkee. Epätoivo on todellista, eikä hän sillä hetkellä näe muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa päihteiden käyttöä. Siihen saakka, kunnes hän kuolee.

Nuori mies soittaa katkaisuhoitoasemalta. Hänet on pahoinpidelty muutamaa päivää ennen, hän olisi halukas lähtemään päihdekuntoutukseen. Hänellä on taustalla lukuisia keskeytyneitä hoito- ja kuntoutusjaksoa. Päihteiden käyttö on alkanut jo lapsena ja jatkunut yhä rajumpana huostaanoton päätyttyä. Hän kantaa itsessään jälkiä lapsuudestaan, vanhempien alkoholismista, väkivallasta, turvattomuudesta, hylkäämisistä, kuolemista.

Nuori mies sanoo, että hänellä on kaksi vaihtoehtoa: kuntoutua tai kuolla. Hän alkaa saada otetta elämästään. Hän hoitaa keskenjääneitä asioita, etsii asunnon, käy käräjillä ja on yhteydessä velkojiin. Tuhkimotarinasta ei voi puhua, eikä ruusuilla tanssita, siihen tämä nuori mies on liian kovia kokenut ja liian rikki. Mutta hän yrittää ja toivoo. Ja onnistuu. Ensimmäistä kertaa eläessään hän on kuntoutusjakson suunnitelmallisesti loppuun asti.

Muutos ei tapahdu hetkessä ja sen täytyy tapahtua hänen tavallaan, hänen lähtökohdistaan. Omaa paikkaa on vaikea löytää, eikä yhteiskunta toivota avoimesti tervetulleeksi. Taustalla kummittelee myös tuleva vankeustuomio. Asiat ovat kaikesta huolimatta paremmin. Hänellä on koti, tavaroita, jotka hän on itse ostanut ja ystäviä. Väkivalta ja rikokset eivät kuulu tähän elämään. Hän ei puhu enää kuolemasta, hän näkee tulevaisuuden.

Mutta menneisyys on kohdattava ja vankeusrangaistuksen suorittamisen aika lähenee. Hän pelkää vankilaan menoa, huumevelkojensa vuoksi kiristetyksi tulemista, väkivaltaa, nykyisen elämän menettämistä ja hylätyksi tulemista. Hän pelkää, ettei hänen päänsä kestä. Pelkoaan hän torjuu päihteillä. Hän puhuu taas kuolemasta, vaihtoehtona vankilaan menemiselle. Tulevaisuutta ei enää ole, on vain vankila.”

Pitkään päihteitä käyttänyt henkilö joutuu todennäköisesti tekemään rikoksia pystyäkseen hankkimaan päihteitä, joita hän riippuvuutensa vuoksi tarvitsee. Päihdemaailma on väkivaltainen ja jo laittoman päihteen käyttäminen on rikos. Noin 90 prosentilla vangeista on päihderiippuvuus ja lähes joka toisella vangilla todetaan päihderiippuvuuden lisäksi persoonallisuushäiriö, ahdistuneisuutta, masennusta tai muu psyykkinen ongelma [1].

Nykyinen järjestelmä tuottaa itselleen enemmän asiakkaita kuin niitä, jotka pääsevät järjestelmästä pois. Vangeista 2/3 on rikoksenuusijoita [2].  Noin 40 prosenttia suljetussa vankilassa olevista ihmisistä on niin kutsuttuja toimintaan sijoittumattomia [2]. He siis vain ovat, selleihin lukittuina. Tätä lukua perustellaan mm. henkilöstöresurssin riittämättömyydellä, laitosturvallisuudella ja vankien moniongelmaisuudella. Liian moni vaikeasti päihderiippuvainen vanki jää kuntouttavien toimien ulkopuolelle.

Koska oikeusprosessit ovat pitkiä, ihmisen tilanne voi rikoksentekohetkestä olla muuttunut merkittävästi ennen kuin tuomio pannaan täytäntöön. Mikäli kuntoutumisessa hyvän alun saanut ihminen jää vankilassa ilman tukea ja kuntoutusta, romuttaa vankeusrangaistus jo saavutetun muutoksen.

Suljetussa vankilassa vuorokausi maksaa noin 205 euroa [3]. Päihdelaitoskuntoutuksen vuorokausihinta on noin 170–200 euroa. Merkittävin ero on siinä, että kuntoutuslaitoksissa henkilöstö on pääosin hoitohenkilöstöä ja vankiloissa valvontahenkilöstöstä [4]. Vankiloissa päihderiippuvaisia ihmisiä pidetään selleihin lukittuina, heitä ympäröivät vartijat, muurit ja kalterit. Vaikka päihteiden käyttö voidaan pysäyttää pakolla, se ei tarkoita, että ihminen olisi kuntoutunut riippuvuudestaan. Tuomion jälkeen riippuvuuskierre rikoksineen jatkuu.

Kunnissa ongelmana ovat puutteelliset palvelut ja riittämättömät resurssit. Palveluihin hakeutuminen on omaehtoista ja palvelun saaminen edellyttää toimintakykyä, jota vaikeasti päihderiippuvaisella ihmisellä ei ole. Päihderiippuvaisia ihmisiä syyllistetään usein motivaation puutteesta ja siitä, etteivät he sitoudu palveluihin. Pitkään päihdemaailmassa elänyt ihminen on irrallaan yhteiskunnasta, eikä välttämättä enää edes itse tiedä, millaista se elämä on, johon hänen pitäisi kuntoutua.

Rikosseuraamuslaitoksen asiakkuutta ei voi valita. Vankeus pysäyttää. Mutta vankeus voisi tarjota myös mahdollisuuden motivaation heräämiseen ja uuden elämänpolun löytämiseen. Motivaatio ei ole pysyvä tila ja siihen voi vaikuttaa tarjoamalla vaihtoehtoja. Päihdekuntoutus rangaistuksen suorittamisen muotona tulisi olla mahdollinen.

Kuntasektori ja rikosseuraamuslaitos toimivat rinnakkain, toisista irrallaan, hoitaen kumpikin omaa tehtäväänsä. Ihmiset kulkevat järjestelmästä toiseen. Tavoite lienee molemmilla sama, mutta keinot sen todeksi tekemiseen eivät nivoudu yhteen. Yhteistyötä tulisi tiivistää ja palvelut tulisi resursoida olemassa olevan tarpeen mukaisesti. Tämä edellyttää avoimuutta, ongelmakohtien tunnistamista, toisten työn tuntemusta ja uudenlaisen toimintakulttuurin omaksumista. Katsetta tulisi yhä enemmän siirtää muurien sisäpuolelta yhteiskuntaan, jossa ihmisten elämä tosiasiassa on ja pyrkiä luomaan yksilöllisiä kuntoutuspolkuja, jotta ihminen pääsisi päihde- ja rikoskierteestä irti.

Onko yhteiskunnalla varaa ylläpitää järjestelmää, joka säilöö vaikeasti päihderiippuvaiset psyykkisistä ongelmista kärsivät ihmiset eristykseen, ilman tosiasiallisia mahdollisuuksia saada riittävää kuntoutusta ja tukea muutokseen? Rangaistuksena vankeus on vapauden menettämistä, ei perusoikeuksien, joihin oikeus hoitoon ja huolenpitoon kiistatta kuuluvat. Rikoksista rangaistaan vangitsemalla, rangaistaanko riippuvuudesta epäämällä mahdollisuus kuntoutukseen?

Nimimerkki: Pala siitä
Kirjoittaja tekee päihdepalveluissa sosiaalityötä

Rangaistus riippuvuudesta

1 Kärkkäinen Jukka, 2011. Vankien terveystilanne. Saatavilla www-muodossa: http://www.porttivapauteen.fi/tietoa/tietopankki/2467/vankien_terveystilanne (Luettu 26.10.2013).

2 Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja, 2012. Saatavilla www-muodossa: http://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-tilastollinenvuosikirja/6ICcdsBTr/Rikosseuraamuslaitoksen_tilastollinen_vuosikirja_2012.pdf. (Luettu 19.10.2013).

3 Vankilapäivä maksaa 205 euroa, yhdyskuntapalvelu huomattavasti halvempaa. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194728945348/artikkeli/vankilapaiva+maksaa+205+euroa+yhdyskuntapalvelu+huomattavasti+halvempaa.html  (Luettu 19.10.2013).

4 Rikosseuraamuslaitoksen tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2012 http://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-monisteetjaraportit/6FcvDvctb/1_2013_TP_ja_toimintakertomus_2012_korj220313VALMIS.pdf (Luettu 19.10.2013).