Sosiaalialan viestintä

Miksi lastensuojelusta on vaikea keskustella?

Posted on Updated on

Viime torstaina (23.11.2017) A-studio: Talk -ohjelmaa Lapsi vainoajan varjossa seuratessamme huomasimme yhden perustavaa laatuaan olevan syyn, miksi keskustelu lastensuojelusta on niin hankalaa.

 

Lastensuojeluun liittyvien käsitteiden sekamelska ja siitä seuraava epämääräisyys lastensuojelusta puhuttaessa ei ole lapsi- ja perhepalveluissa työskenteleville mitenkään uusi. Julkisessa keskustelussa lasten suojelu (mm. erilaiset vanhemmuuden tuen muodot) ja lastensuojelu (lapsen edun turvaaminen ja korjaavat toimet) sekoitetaan usein toisiinsa. Tästä seuraa, että dialogia ei synny ja keskustellaan ohi. Pieni ero kirjoittaessa, mutta kun siirrytään elävään elämään kyse onkin laajoista, monien eri lakien perusteella tarjotuista palveluista, joiden väliltä löytyy toki yhteys.

Mitä tarkoitetaan lastensuojelulla ja mistä on kyse lasten suojelussa?

Vuonna 2016 lastensuojelun asiakkaina oli noin 17 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta ja avohuollon asiakkaina noin 58 000 lasta (Lastensuojelu 2016).

Lastensuojelu on lastensuojelulain (417/2007) mukaista työtä, jossa keskiössä on lapsen etu ja lapsiasiakas. Lain mukaan lastensuojelussa tulee arvioida, tehdä asiakassuunnitelma sekä järjestää esimerkiksi avohuollon tukitoimia tai sijaishuoltoa. Lastensuojelulain mukaan jokaisella asiakaslapsella on oltava hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijä koordinoi asiakasprosessia ja hän valmistelee ja tekee viranhaltijapäätöksiä. Tämä on yksiselitteistä ja sosiaalityöntekijän lakisääteinen tehtävä. Lisäksi lapsen kanssa työskentelee muita sosiaalialan ammattilaisia sekä mahdollisesti muita ammattiryhmiä lapsen ja perheen tilanteen ja tarpeen mukaan.

Lasten ja perheiden muut palvelut, joko ehkäisevinä tai varhaisina palveluina aina neuvolasta alkaen, ovat osa monialaista kenttää. Ehkäiseviin palveluihin ja varhaiseen tukeen liittyy olennaisesti tavoite siitä, että lasta ja perhettä saadaan tuettua ja autettua niin, ettei lastensuojelun asiakkuus tule ajankohtaiseksi.

Lastensuojelun asiakasmääriin vaikuttaa se, jos peruspalvelut ontuvat. Siksi tarvitaan laadukasta varhaiskasvatusta, koululaitosta ja terveydenhuoltoa − ja lasten suojelun sekä perhetyön osaamista sisälle näihin palveluihin. Yhteiskunnalliset päätökset, kuten se miten lapsiköyhyyteen puututaan tai miten lapsiystävällinen työelämä on, vaikuttavat joko myönteisesti tai kielteisesti siihen, miten turvallista lasten on kasvaa omien vanhempiensa kanssa ja mitkä ovat viimesijaisen lastensuojelun asiakasmäärät.

Olisiko lastensuojelu voinut estää Porvoon lapsisurman?

Lähisuhdeväkivaltaan ja entisen puolison harjoittamaan vainoamiseen liittyy monia raskaita ja surullisia tarinoita. Jälkikäteen kysymme, kuka palvelujärjestelmässä olisi voinut auttaa? Kenelle vastuu puuttumisesta asiassa kuuluu − poliisille, oikeusistuimelle, terveydenhuollolle, lastensuojelulle?

A-studio: Talkin Lapsi vainoajan varjossa -ohjelmassa oli ongelmallista, että katsojalle saattoi syntyä käsitys, että lastensuojeluviranomaiset olisivat toimivaltaisia lapsen huoltoa- ja tapaamista koskevissa kiistoissa tai muutoin kykeneviä, riittävällä resursoinnilla, kaikissa tilanteissa estämään ihmisen julmat ja pahat teot.

Ma. hovioikeudenneuvos ja käräjätuomari Petra Spring totesi Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan (17.11.2017), että jälkikäteen ajateltuna ympärivuorokautinen vartiointi ja lapsen piilottaminen isältään olisivat voineet olla riittäviä keinoja estää surmatyö. Oikeuslaitoksella ei kuitenkaan ole käytössään sellaisia keinoja. Sellaisia keinoja ei liioin ole lastensuojelulla.

Perheet tarvitsevat monenlaisia palveluita: ajoissa auttamista sekä turvaavaa ja korjaavaa lastensuojelua.  On hyvä, että matalan kynnyksen ja ehkäisevän työn palveluita kehitetään perheille helpoiksi käyttää, mutta ei ole realistista ajatella, etteikö myös lastensuojelulain mukaista turvaamista tarvitse kehittää − lastensuojelua tullaan tarvitsemaan jatkossakin.

Keskustelua lasten ja perheiden hyvinvoinnista on hyvä jatkaa edelleen,  koska laajasti ottaen lapsi- ja perhepalvelut vaativat perkaamista. Meillä on palveluissa myös kuntakohtaisia eroja, eivätkä lapset ja perheet ole tasa-arvoisessa asemassa. Tähän osaltaan vastaa Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (Lape).

 

Niina Pietilä, Suvi Korhonen, Mari Suonio, Helena Jaakkola
Sosiaalinen tekijä -blogi

Kirjoitus perustuu pohdintoihin ohjelmasta Yle TV1  A-studio: Talk  Lapsi vainoajan varjossa. Vieraina keskustelussa olivat sisäministeri Paula Risikko, sosiaalityöntekijä Piia Vaara, lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ja Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski. Juontajana Jan Andersson.

 

 

 

Kuuluuko sananvapaus vain toimittajille?

Posted on Updated on

Jos vertaan julkishallinnon työntekijöiden sananvapaustilannetta jokamiehen oikeuteen, on siinä tilanne jossa mustikkaan saavat mennä vain ne, jotka poimivat mukisematta myös pilalla olevat mustikat ja kehuvat niitä vielä poimiessaan.

Lauantaina 3.5 vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää.

Suomi on useita kertoja valittu yhdeksi maailman lehdistönvapauden mallimaaksi. Ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola kirjoittaa kolumnissaan  ”Sananvapaus on meillä kuin jokamiehen oikeus, kuin itsestään selvyys. Sellaisia asioita osataan arvostaa vasta sitten, jos niitä ei enää olisi.”

Sanan- ja mielipiteenvapaus kuitenkin näyttäytyy erilaiselta, riippuen siitä oletko toimittaja vai et.

Silloin meillä tuli tiedote kaikille sähköpostiin, että kukaan ei puhu yhtään mitään. Johto tiedottaa.
– – – johto sanoi, että kaikki asiat on kunnossa, että meidän resurssiasiat on kunnossa.
Että mitä helvettiä?! Kaikki tietää ettei ne oo.

Yllä oleva sitaatti on sosiaalityöntekijän kuvaus tapahtumista, kun toimittaja lähetti työyhteisöön pyynnön tulla television ajankohtaisohjelmaan kertomaan sosiaalityön käytännöistä, sen toimintaperiaatteista ja resursseista. Toimittaja esitti pyynnön aikana, jolloin ala oli paljon esillä mediassa, julkisuudessa käsitellyn asiakastapauksen vuoksi.

Sosiaalityöntekijän kertomus ei ole harvinainen yksittäistapaus. Vaientaminen on julkishallinnon organisaatioissa laajalti tunnettu ilmiö, jota on toistaiseksi tutkittu Suomessa vain vähän.

Esimiehet kieltävät alaisilta oikeuden mielipiteiden ilmaisuun työhön liittyvistä asioista. Mielipiteiden ilmaiseminen on johtajalähtöistä ja he tuovat asioista esille vain tietyt näkökulmat. Vaientaminen perustellaan esimerkiksi määrittelemällä kansalaisten oikeusturvaan ja palveluiden laatuun liittyvät keskustelut organisaatioiden sisäisiksi keskusteluiksi. Työyhteisön ”likapyykkiä” kun ei ole tapana pestä työyhteisön ulkopuolella. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatusalan ammattilaisilla olisi paljon sanottavaa alaansa liittyvistä ajankohtaisista asioista, mutta heihin kohdistetaan vaientamista ja jopa sananvapausrikkomuksia. Vaientaminen tapahtuu pelottelemalla, uhkailemalla viestinnän seurauksista ja kostamalla viestinnän jälkeen. Kaikki tämä tehdään epävirallisesti ja suusanallisesti, jottei rikkomuksen kohteelle jää juuri mahdollisuuksia vaatia itselleen oikeutta.

Työntekijöiltä vaaditaan sitoutunutta lojaalisuutta organisaatiota kohtaan, joka väärinymmärretään  samanmielisyydeksi. Näin heiltä evätään oikeus osallistua julkiseen keskusteluun aiheista, joilla olisi suurtakin julkista intressiä. On selvää, että työntekijöiden sananvapaus vaihtelee työympäristöittäin, eikä vaientaminen kosketa kaikkia. Se koskettaa kuitenkin juuri niitä, jotka haluaisivat keskustella julkisesti palveluista, niiden kehittämisestä, organisoinnista ja laadusta, sekä kansalaisten oikeusturvasta. Sananvapaus on myös suomalainen ihmisoikeuskysymys.

 Laura Tiitinen, tutkija, Lapin yliopisto
Verkko kuva 2


Kannanotto pohjautuu tutkimukseen, joka julkaistaan tulevassa Oikeus-lehdessä:

Tiitinen Laura & Kauppi Arto
Viisi vaientamisen tapaa – Sosiaalialan työntekijöiden julkiseen viestintään kohdistuvat sananvapauden rajoittamisen ja vaientamisen käytännöt 


Muita aiheeseen liittyviä kannanottoja:

Julkisen sanan neuvoston kannanotto sananvapauden rajoittamisesta

Opetusalan ammattijärjestön selvitys opettajien vaientamisesta

Radio-ohjelma vaientamisesta: Eve Mantun kuriton kokous

Kalevan toimittajan kolumni: Kunnissa vallitsee vaikenemisen kulttuuri

Valtuutettu Veronika Honkasalon näkökulma vaientamiseen: Miksi työntekijöiden sananvapautta kavennetaan Helsingissä?

 

 

 

 

 

 

Vaikeaselkoisuus on taitolaji

Posted on Updated on

Sosiaalipalvelut ovat kuntien tuottamia julkisia palveluita, joista tulee lain¹ mukaan tiedottaa ymmärrettävästi ja selkeästi. Poimin kuntien nettisivuilta esimerkkipaloja siitä, kuinka kansalaiset saadaan välttämään palveluita ja tuntemaan itsensä typeriksi, koska eivät ymmärrä lukemaansa palvelukuvausta.

Copy-paste lakitekstit
Sosiaalipalveluviestinnän perinteisiin kuuluu viestintävelvollisuuden kuittaaminen liittämällä kunnan nettisivulle palanen kaunista lakitekstiä.

Sosiaalityöllä tarkoitetaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön suorittamaa ohjausta, neuvontaa ja sosiaalisten ongelmien selvittämistä sekä muita tukitoimia, jotka ylläpitävät ja edistävät yksilöiden ja perheen turvallisuutta ja suoriutumista sekä yhteisöjen toimivuutta.

Muuta selvennystä kunnan sosiaalityön kuvaus tuskin tarvitseekaan. Eikä kukaan ymmärtänyt, mitä sosiaalityöntekijä käytännössä tekee. 

Epäolennaisuuksiin keskittyminen
Seuraavassa esimerkissä lastensuojelun kuvauksen alku ei lisää ymmärrystä, vaan hämmennystä.

Lastensuojelu
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät toimivat työpareina kolmella alueella, läntisellä, itäisellä ja keskustassa.
Alueiden rajana on Kyrönsalmen silta.

Palveluviestintä keskittyy epäolennaisuuksiin ja liian usein jätetään kertomatta juuri ne asiat, jotka palveluiden käyttäjien olisi tarpeen tietää, kuten kenelle se on tarkoitettu ja mitä palvelussa tehdään. Toinen suosittu keino väistellä viestintävastuuta on palveluiden luetteloiminen, jolloin palveluiden sisältö jätetään täysin kuvailematta.

Vaikeaselkoiset sanat
Seuraavassa esimerkissä kansalaisia ilmeisesti kannustetaan hakemaan apua perheen vaikeisiin ongelmiin.

Lastensuojelu
Lastensuojelua on lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu sekä ehkäisevä lastensuojelu. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto.

Hakisitko itse palvelua, jonka kuvauksesta ymmärrät vain sen huostaanoton? Ei ole ihme että ihmiset kuvittelevat lastensuojelun tarkoittavan pelkkiä huostaanottoja.

Huonolla viestinnällä rajoitetaan asiakasmääriä
Viestintä on yksi merkittävimmistä sosiaalipalveluiden käyttämisen kynnyksistä ja sen taso vaihtelee kunnittain. Tutkimukseni² mukaan vaikeasti ymmärrettävää ja olematonta palveluviestintää käytetään asiakasmäärien rajoittamisen ja asiakaspriorisoinnin välineenä. Huonon viestinnän ansiosta mahdollisimman harva palveluihin oikeutettu hakeutuu niiden piiriin, vaikka tarvettakin olisi. Virheelliset kuvitelmat ja ennakkoluulot pitkittävät avun hakemista, vaikka avun tarve ja hätä olisi kova.

Onneksi kansalaiset ovat sinnikkäitä tiedon etsijöitä, joten he löytävät netistä myös ymmärrettäviä ja kansan kielellä kirjoitettuja sosiaalipalveluiden kuvauksia. Niitä ovat netin keskustelupalstat pullollaan. Näillä palstoilla haukutaan jokainen neuvon kysyjä sosiaalipummiksi ja käsketään olemaan hakematta apua sosiaalitoimistosta, sillä siellä sinulta ryöstetään lapset.

Sosiaalipalveluihin saakka omaehtoisesti pääsevät asiakkaat ovat aika päteviä löytäessään oikeaan paikkaan, sillä työntekijätkään eivät jatkuvien organisaatiomuutosten vuoksi aina tiedä minkä nimisessä organisaatiossa ovat töissä. 

Laura Tiitinen
YTM, Sosiaalialan julkisen viestinnän tutkija
Lapin yliopisto

IMG_0771

1. Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta, 20 §; Hallintolaki, 9 §.

2. Tutkimustulokset ovat väitöskirjatutkimuksestani, jonka ensimmäiset tieteelliset artikkelit raportoidaan keväällä 2014

The Voice of Social

Posted on Updated on

Perustimme tämän blogin matalan kynnyksen tiedon välittämisen tilaksi, jossa alan ammattilaiset ja asiakkaat voivat välittää tietoa alan ulkopuolisille. Tämä on sinun tilasi sosiaalialan työntekijä. Toivomme teidän täyttävän sen niillä kommenteilla, ajatuksilla ja näkökulmilla, joista olette tähän mennessä ajatelleet, että ”tuostakin pitäisi kirjoittaa johonkin”.

Sosiaalialan työ nähdään usein työntekijän ja asiakkaan välisenä kahdenkeskisenä työnä, eikä alalla ole perinteitä tuoda julki työssä kertyvää tietoa tai pyrkiä vaikuttamaan. Tiedontuotanto ja -hallinta kuuluvat alan arkipäiväisiin toimiin, mutta tietoa tuotetaan lähinnä asiakasasiakirjoihin, lausuntoihin ja raportteihin.

Tiedon tuottaminen asiakastyöstä ja sosiaalisista ilmiöistä on tärkeää, sillä julkisen keskustelun avulla voimme lisätä ymmärrystä niitä kohtaan. Asiat kehittyvät parhaiten sosiaalisesti. Ymmärryksen lisääminen on olennaista, sillä asiakkuuteen liittyy usein häpeää, joka johtuu ilmiöihin ja palveluihin liittyvistä uskomuksista ja ennakkoluuloista. Stigma ja tiedon puute ovat on merkittävimpiä syitä palveluiden alikäyttöön.

Media tuottaa usein mustavalkoisen ja kärjistetyn kuvan sosiaalialasta sekä sen asiakkaista, jolloin meidän alan ammattilaisten tehtäväksi jää virheellisten tulkintojen oikominen. Kieltäydymme liian usein kommentoimasta asioita, nojaten vaitiolovelvollisuuteen. On kuitenkin monia tilanteita, jolloin asioita voi ja pitää kommentoida yleisellä tasolla. Julkisuutta saa käyttää toimintalogiikan selittämiseen sekä asiakkaiden oikeuksien puolustamiseen ja sosiaaliturvajärjestelmän epäkohtien muutospyrkimyksiin.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu siten, että kunnissa työskentelevät sosiaalialan työntekijät toteuttavat työssään yhteiskuntapolitiikkaa. Politiikkaa taas säätelevät niihin tehtäviin äänestetyt ja valitut henkilöt. Mikäli päättävillä tahoilla ei ole riittävää ymmärrystä sosiaalialan toimintaperiaatteista, sosiaalisista ilmiöistä tai niiden ehkäisyn ja ratkaisun keinoista, on tilanne samankaltainen kuin he hyllyttäisivät säkki päässä posliinia lasikaupassa. Vahinkoja sattuu varmasti.

Kannustamme teitä spontaaniin kirjoittamiseen ja kommentointiin. Molempia voitte tehdä nimimerkillä tai omalla nimelläsi. Tuokaa ne kehittävät työpaikan kahvipöytäkeskustelut tänne josta ne näkyvät ja kuuluvat muuallekin.

Terveisin,
Blogin ylläpitäjät