sosiaalityö

Kuninkaalliset sosiaalityön asiakkaat

Posted on

 

Lääkärini kysyi minulta: “Miten haluat näitä reseptejä uusittavan? Sinä päätät. Sinä olet tässä se kuningatar.” Lääkärin asenne sai hymyn huulilleni – ja herätti toiveen siitä, että sama asenne olisi juurrutettavissa sosiaalityönkin arkeen aina ja kaikkialla.

 

Tiekartta 2030, aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys, paaluttaa osallistavan ja valtaistavan sosiaalityön yhdeksi neljästä sosiaalityön tulevaisuuden teemaksi. Selvityksen lähtökohtana oli sosiaalityön vision kirkastaminen sekä tiekartan ja toimenpide-ehdotusten valmisteleminen. Selvitystyön aikana sote- ja maakuntauudistukset pysähtyivät.

Katri Ylönen ja Anna Tiili kirjoittivat aiemmin Sosiaalisessa tekijässä otsikolla “Sote-keskus ei ole sote-keskus, jos sieltä puuttuvat sosiaalityön asiantuntijat”. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvityksessä linjattiin, että sosiaalityön saatavuus on jatkossakin turvattava lähipalveluna. Sosiaalityö ei saa karata kauas asiakkaan kotikulmilta hänen tavoittamattomiinsa. Tavoitteena on sosiaalityö, jota tulevaisuudessa tehdään yhä enemmän asiakkaan kanssa, hänen ehdoillaan ja hänen oikeuksiaan puolustaen.

Onko asiakkaiden kokemuksella ja mielipiteillä väliä?

Asiakkaiden kokemuksia ja mielipiteitä on tärkeää kuulla. Asiakkaiden osallistuminen palveluiden suunnitteluun toteutuu kuitenkin varsin vaihtelevasti: joissakin paikoissa asiakkaat eivät lainkaan tai juurikaan osallistu palveluiden suunnitteluun kun taas toisaalla asiakkailla on lukuisia monipuolisia vaikuttamistapoja. Asiakkaat voivat antaa palautetta kasvokkain tai erilaisia palautekanavia hyödyntäen, mutta nykypäivää ovat myös asiakasraadit ja kehittäjäasiakkaat.

Kokemusasiantuntijoilla on kokemusta palvelujärjestelmän toimivuudesta erilaisissa tilanteissa ja itsellään vahva halu toimia vertaistukena sekä olla mukana kehittämässä palveluja. Esimerkiksi ns. fattaluudat ovat vertaispalveluohjaajia, jotka antavat asiointiapua virastoissa muille asiakkaille.   Fattaluutatoiminta on helpottanut monien virastojen työtä, kun henkilökunta voi keskittyä hakemusten tarkistamisen sijasta vaikeisiin ja haastavampiin tapauksiin (Kodin Pellervo 2017). Koulutetut Kokemusasiantuntijat KoKoA ry:n (2019) kautta voi tilata tarpeitaan vastaavia kokemusasiantuntijoita.

Asiakkaat voivat kehittää palveluja myös yhdessä ammattilaisten kanssa, jolloin puhutaan yhteiskehittämisestä tai -tutkimisesta. Keskeistä yhteistutkimisessa ovat yhteinen suunnittelu ja vaikuttamismotiivi siihen, miten tuotettua tietoa viedään eteenpäin. Toiminnan tulisi läpäistä palvelut siten, että asiakkaiden kokemuksia myös hyödynnetään toiminnan seurannassa ja arvioinnissa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019).

Yhteistutkijuuden hyötynä pidetään sitä, että ongelmien sijaan keskiössä on voimavarojen löytäminen. Ideana on, että palvelujen asiakkaat eivät toimi pelkkinä tiedon tuottajina, vaan myös itse hyötyvät, mistä syntyy eettisesti kestävää vuorovaikutusta. (Palsanen 2013, 8–16.)

Esimerkki yhteistutkijuudesta on Espoossa keväällä 2017 toteutettu maahanmuuttajanaisille suunnattu sosiaalinen sirkus. Tarkoituksena oli rakentaa kokemusasiantuntijan identiteettiä sekä luottamusta viranomaisiin ja palvelujärjestelmään. Ryhmässä tehtiin sirkusharjoituksia ja keskusteltiin eri teemoista kuten kotoutumisesta, kulttuurista, etuuksista ja palveluista. Sirkuksen avulla tavoiteltiin nopeaa ryhmäytymistä ja rentoutunutta, hyväksyvää ilmapiiriä keskusteluja pohjustamaan. Myös Kelassa asioinnin epäkohtia käsiteltiin Kela-raadissa. (Ks. Socca 2019.)

Katse horisonttiin – miten tästä eteenpäin?

Ovatko nämä tavat kuulla sosiaalityön asiakkaita sitten riittäviä ja toimivia? Ovat ja eivät. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys paljasti, että vaikka asiakasraateja on, ne eivät työskentele riittävän pitkäkestoisesti ja säännöllisesti. Asiakasraatilaiset kaipaavat myös lisää keskinäistä yhteistyötä muiden asiakasraatien kanssa. Asiakasraatien tekemien ehdotusten käsittelylle ja seurannalle tarvitaan parempia rakenteita: tietoa siitä, keihin olla ehdotusten kanssa yhteydessä, miten ehdotukset etenevät, missä niitä käsitellään ja perusteluja sille, miksi jotkut ehdotukset eivät ole organisaatiossa edenneet.

Sosiaalihuolto tarvitsee lisää tietoa myös kokemusasiantuntijatoiminnasta. Tällä hetkellä kokemusasiantuntijakoulutus on niukkaa ja koulutusta pitäisi systematisoida. Epäkohtia ovat myös kokemusasiantuntijatoiminnan vaihtelevat toimintatavat, epäselvät tehtävät ja työnohjauksen puuttuminen.

Merkittävimpänä ongelmana voidaan kuitenkin pitää sitä, että kun asiakkaiden tekemä kehittämistoiminta alkaa muistuttaa työtä, olisi siitä kohtuullista maksaa kunnollinen korvaus. Moni kokemusasiantuntija saa kuitenkin entuudestaan jotain tukea kuten kuntoutustukea tai toimeentulotukea, jolloin erilaiset palkkiokäytännöt voivat sekoittaa tulotilannetta, millä on vaikutusta etuuksien määräytymisperusteisiin. Kokemusasiantuntijatoiminnankin kehittämiseksi tarvitaan toimivat yhteistyörakenteet muihin kokemusasiantuntijoihin.

Tulevaisuuden sosiaalityössä asiakkaiden asiantuntemuksen hyödyntämistä on lisättävä palvelujen suunnittelussa. Kehittämistyöhön osallistuvilla asiakkailla tulee olla mahdollisuus asianmukaiseen työnohjaukseen ja heille on luotava sanktioton palkkiojärjelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että palkkiot eivät saa vaikuttaa heikentävästi asiakkaiden tilanteisiin eikä palkkiojärjestelmä saa rangaista asiakasta hänen osallistumisestaan palvelujen kehittämistyöhön.

Asiakkaiden tekemän työn tukeminen antaa asiakkaille tärkeää signaalia siitä, että heidän tekemää työtään arvostetaan. Tavoiteltaessa asiakkaiden vaikuttamismahdollisuuksien lisäämistä, tulee erilaisista asiakkaiden mielipiteitä huomioivista rakenteista muodostaa alueellinen tai valtakunnallinen verkosto, joka mahdollistaa asiakkaiden asiantuntemuksen entistä laajemman hyödyntämisen. Sosiaalityön asiakkaat itse ovat asiantuntijoita – kuninkaita ja kuningattaria omissa elämissään.

 

Minna Strömberg-Jakka
VTM, sosiaalityöntekijä, Sosiaalityön tulevaisuus-selvityshenkilöryhmän jäsen
Sosiaalityön ma. yliopistonopettaja, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto
Sosiaalityön tohtorikoulutettava, Turun yliopisto

 

Lähteet:

Kodin Pellervo (2017) Fattaluuta tulee apuun. 15.3.2017. https://kodinpellervo.fi/kodin-pellervossa/2017/03/15/fattaluuta-tulee-apuun/?fbclid=IwAR2bJKfoTGHwF1PHHnsdyrf43mQuqV2UrozF4scPVc_f32q-0xXBe537zFo Luettu 25.11.2018.

Koulutetut Kokemusasiantuntijat KoKoA ry (2019) http://www.kokemusasiantuntijat.fi/ Luettu 18.2.2019.

Palsanen, Kati (2013) Yhteistutkiminen versio 2.0. Opas sosiaalityöhön. Soccan työpapereita 2013:3. Helsinki: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca. http://www.socca.fi/files/2335/Yhteistutkiminen-opas_sosiaalityohon_2.0_Kati_Palsanen.pdf Luettu 14.2.2019.

Socca (2019) Yhteistutkimista ja sosiaalista sirkusta maahanmuuttajanaisten ryhmässä. http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=2ahUKEwiNi-Ke38XgAhVO1qYKHUilAkMQFjAAegQIAxAC&url=http%3A%2F%2Fwww.socca.fi%2Ffiles%2F7485%2FRaportti_maahanmuuttajanaisten_yhteistutkijuussirkuksesta_Paakaupunkiseudun_PRO_SOS_-hanke.pdf&usg=AOvVaw30M3aeOksVvEvXhE6SSjpv Luettu 18.2.2019.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2019) SOTE-uudistus. Asiakasosallisuus palvelujärjestelmässä. https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/palvelujen-tuottaminen/asiakkaat-ja-osallisuus/asiakasosallisuus-palvelujarjestelmassa Luettu 18.2.2019.

 

Mainokset

Sote-keskus ei ole sote-keskus, jos sieltä puuttuvat sosiaalityön asiantuntijat

Posted on Updated on

Sote-uudistuksen yksi konkreettisimpia tavoitteita on hoitaa ja palvella ihmistä ennaltaehkäisevästi, kokonaisuutena ja yhden luukun periaatteella. Tämä tarkoittaisi sekä sosiaali- että terveydenhuollon moniammatillista asiakkaan kohtaamista jo peruspalveluiden tasolla. Mutta näin ei ole käymässä.

 

Ylen uutisissa 9.1.2019 erikoistoimittaja Tiina Merikanto kirjoitti sote-uudistuksesta, joka uhkaa jäädä pelkäksi terveydenhuollon uudistukseksi. Merikannon mukaan kärsijöinä sote-uudistuksessa ovat heikoimmassa asemassa olevat. Sote-keskuksissa kansalainen saa perustason lääkäripalvelut, joitakin erikoislääkäripalveluja sekä sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa. Maakunnan tehtäväksi jää erikoissairaanhoito ja käytännössä kaikki sosiaalipalvelut. Pahimmillaan ihmisen palveluja tulee useasta eri paikasta eri ammattilaisten tekemänä, jatkaa Merikanto.

Olemme samaa mieltä Merikannon kanssa. Vallalla näyttää olevan ajatus, ettei sosiaalityön asiantuntijuuden merkitystä tunnisteta sote-keskuksissa. Hyvinvointia ei voida saavuttaa pelkästään terveyttä hoitamalla. Hyvinvointi ei koostu ainoastaan terveydestä vaan myös sosiaalisesta hyvinvoinnista. Asiakkaan tilannetta kartoitettaessa on tehtävä sekä terveyden, että sosiaalisen hyvinvoinnin kartoitus. Esimerkiksi yksinäisyys, työttömyys, päihde- ja mielenterveysongelmat vaikuttavat ihmiseen kokonaisuutena ja ihminen tulee siten myös hoitaa kokonaisuutena.

Tulevissa sote-keskuksissa kohdataan sosiaalihuoltolain 3 §:n määrittelemiä erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, joilla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja ja heidän kohdallaan palvelutarpeen arvioinnista vastaavan on oltava lain mukaan sosiaalityöntekijä. Eteenpäin ohjaus sote-keskuksista maakunnan liikelaitoksiin sosiaalityön erityispalveluiden piiriin ei ole asiakkaan edun mukaista eikä liioin kustannustehokasta. Näin toimiessa palvelut pirstaloituvat ja pahimmillaan palvelupolut katkeavat. Tämä taas kohdistuu erityisesti heikommassa asemassa oleviin, kuten iäkkäisiin, vammaisiin sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviin.

Sosiaalityöntekijöiden seuran nimissä näemme ensiarvoisen tärkeänä, että sote-keskuksissa turvataan sosiaalityön osaaminen ja asiantuntijuus.

Katri Ylönen
sosiaalityöntekijä, Sosiaalityöntekijöiden seura ry:n jäsen, Jyväskylä

Anna Tiili
sosiaalityöntekijä, Sosiaalityöntekijöiden seura ry:n puheenjohtaja, Helsinki

 

 

 

 

Moraalinen tuohtumus ei lisää hyvyyttä

Posted on Updated on

Vääryyttä vastaan tulee taistella kunkin omalla tontillaan ja tehtävässään, vanhemmat lastensa kanssa ja omien reaktioidensa kanssa kasvattajana, työntekijät omassa työssään. Maailmassa on paljon pahuutta ja paljon myös sellaista pahuutta, joka ei varsinaisesti näytä johtuvan mistään. Ei kenenkään tietoisesta toiminnasta tai pahuudesta. Tapahtuu vain ikäviä.

 

Moraalista tuohtumusta on herättänyt lähiaikoina turvapaikanhakijoiden palauttaminen, Timo Soinin aborttikommentointi ja lastensuojelussa tapahtuneet vääryydet. Itse tuohduin moraalisesti viimeksi lukiessani Hesaria. Tuohduin alkoholistilääkärin kertomuksesta siinä kohtaa, kun alkoholistilääkäri kertoi alkoholistiäitinsä tehneen itsemurhan kolme viikkoa ennen alkoholistilääkärin häitä. Myös äiti oli lääkäri. En tuohtunut siitä, että lääkäri sairasti alkoholismia. Tuohduin moraalisesti siitä, että kuinka paska täytyy äidin olla, että menee ja tappaa itsensä juuri ennen tyttärensä häitä.

Omassa työssäni lastensuojelussa voisin tuohtua moraalisesti joka päivä. En vain pidä moraalista tuohtumista kovinkaan ammatillisena enkä ylipäätään rakentavana suhtautumisena kenenkään elämään edes siviilissä. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on tuohtunut nyt useamman kerran moraalisesti lastensuojelun alennustilasta, viimeksi laitoksissa (monikossa). Sen voi nähdä johtuvan hänen työstään lapsiasiavaltuutettuna, vaikuttajana – mutta mihin sillä vaikutetaan?

Hyvin usein kun lastensuojelussa tulee ilmi jotain ikävää, on se aina tapahtunut monikossa tai ylipäätään lastensuojelussa. Kun taasen lääketieteilijä pelastaa esimerkiksi ”munchausen -äidin” uhrin, ei lastensuojelu ole tehnyt mitään. Lastensuojelua ei mainita, vaikka lastensuojelu on ollut paikalla. Ilman lastensuojelun seurantaa ja kokoaava tiedonkeruuta aika monen kodin lapsi jäisi oman onnensa nojaan silloinkin kuin lasta kohdeltaisi samoin kun nyt on kuvattu, että laitoksissa on kohdeltu.

Moraalinen tuohtumus on tunteisiin vetoamista. Asiallinen työ, jossa käytetään paljon valtaa, niin kuin poliisin, lääkärin tai lastensuojelun sosiaalityöntekijän työssä, siinä ei ole moraalisesti oikein tuohtua mistään tai vedota vetoamalla kenenkään tunteisiin. Siinä tulee tutkia asiat ja tilanteet ilman kenenkään moraalista tuohtumusta tai tunteisiin vetoamista. Jos näin tapahtuu, mennään metsään ja lujaa. Työmaalla moraalinen tuohtuminen voi tapahtua kahvitauolla tai kollegiaalisesti työnohjauksessa suljettujen ovien takana – sitä kutsutaan höyryjen ulospäästämiseksi. Raskas työ vaatii välillä huokaisemista. Työläiselläkin on tunteet ja työläinen tuohtuu moraalisesti. Ero on siinä, että ammattilainen työssään ei moralisoi yhtään ketään. Toki, olisihan se kiva saada joukkovoimat joskus liikkeelle kuin nappia painamalla. Sillä sitä se on, tunteisiin vetoaminen ja moraalinen tuohtuminen.

Moraalinen tuohtuminen saattaa olla joskus hyvin moraalitonta, äärimmäisen subjektiivista, helppoheikkistä, suosion ja vallan kalastelua. Moraalisen tuohtumuksen voimaa on käytetty hirmutekoihin, sen voimalla on pystytetty hirmuhallintoja ja tuhottu ns. hyvin ”pahoja vihollisia”. Moraalisen tuohtumuksen tilalle toivoisin asiantuntevaa perehtyneisyyttä. En huutelua mediassa, tunteisiin vetoamista asioista, joiden perusteita huutelija tai performoija ei tunne. Vastakkain ei ole virkamiesihminen ja kansalainen, tai systeemin nappula ja ihminen, vaan ihminen ja ihminen – joskus paha, toisinaan hyvä. On tämä niin helvetin vaikea maailma, että parhaansa yrittäminen ei tässä maailmassa aina riitä. Koitetaan kestää se.

Vääryyttä on aina tapahtunut ja meidän tehtävämme on taistella ja tehdä kaikkemme vääryyden torjumiseksi, mutta torjumista ei edistä bensan heittely liekkeihin. Tässä maailmassa tehdään muutosta yhdessä ja se muutos tehdään järjestelmässä ja järjestelmää pitää korjata, osaamista pitää lisätä johtamiseen ja työskentelytaitoihin. Tähän järjestelmään kuuluu pitkä koulutuspolku heille, jotka haluavat ammattiin, jossa käytetään valtaa yksilöön. Suurin osa toimii niin kuin kuuluu. Väärinkäytökset ovat valitettavia, virheet kamalia. Mutta se ei ole yhtä kuin kaikki laitokset ja kaikki työntekijät, jokainen poliisi, lääkäri, hoitaja tai sossu. Luottamus ja arvostus poikii luottamusta ja arvostusta, valvontaa tarvitaan ja sen kanssa pitää olla todella tarkka. Varsinaista substanssiosaamista valvonnalla ei lisätä.

Maailmanparannus, se on erittäin pitkäjänteistä ja vaivalloista työtä, ja erittäin harvoin siitä seuraa mitään näyttävyyttä tai performanssiksi kelpaavaa.

Susanna Airola
VTM, TM

 

 

 

 

 

Koulusosiaalityö – arvokkaita kohtaamisia vai ylikuormittuneita työpäiviä?

Posted on Updated on

 

Vaade tehokkuudesta on noussut hallitsevaksi toimintaa ohjaavaksi tekijäksi yhteiskunnassamme. Työnteon taloudellinen optimointi on noussut niin suureen arvoon, että se on aistittavissa elämän eri osa-alueilla heijastuen päätöksenteosta aina osaksi jokaisen arkipäivää.

 

Kasvavat vaateet maksimoidusta tuloksellisuudesta näkyvät myös osana koulumaailmaa. Terveen kouluyhteisön synnyttävät hyvinvoivat oppilaat ja koulun toimihenkilöt, joka muodostuakseen vaatii kunkin osallisen asemasta huolehtimista.

Teimme muutamien kuntien koulukuraattoreille kyselyn, ja vastausten perusteella halusimme syventyä heidän kokemuksiinsa kuraattorityön vaikuttavuudesta ja rajoitteista. Porautuminen kuraattorien toiminnan todellisuuden ytimeen vahvisti käsityksiämme koulumaailmaan istutetuista tehokkuuden odotuksista, jotka näyttäytyvät avunantajan ja -saajan erilaisissa kohtaamistilanteissa.

Koulukuraattori – sosiaalisen hyvinvoinnin edistäjä, näkymätön ihmeidentekijä 

Koulukuraattorin toimenkuvaan kuuluu oppilaiden ja kouluyhteisön hyvinvoinnin rakennustyö. Käytännössä kuraattorin toiminnan tulisi olla ennaltaehkäisevä ja matalankynnyksen palvelu, joka huolehtii sosiaalisesta hyvinvoinnista.

Koulussa työskentelee kuraattorin lisäksi myös muita oppilashuollon toimihenkilöitä. Kysely-aineistoistamme kävi ilmi, että epäselvyys eri toimijoiden kesken voi sotkea kuraattorin toiminnan perimmäistä tarkoitusta. Riskinä on ajautua tilanteeseen, jossa koulukuraattoria pidetään viimesijaisena turvaverkkona, kun muut tukitoimet eivät suoraan vastaa avuntarpeeseen.

Kun näin tapahtuu, kuraattorista muodostuu herkästi vain epämääräinen, jopa näkymätön toimija, jolta kuitenkin odotetaan viimekätistä asioihin puuttumista. Mikäli kuraattorin aikaa syövät esimerkiksi psykiatrista hoitoa vaativat oppilaat, kuinka aika voi riittää toiminnan keskeisimpään tarkoitukseen, ehkäisevään, matalankynnyksen tukityöhön?

Matalankynnyksen kukkahattutäti 

Kouluympäristössä tapahtuvan auttamisen tulisi olla helposti lähestyttävää, sillä keskeisenä kasvun ja kehittymisen foorumina koulun hyvinvoinnin lisäämisen pitäisi olla tavoitettavissa (Wallin, Aila 2011). Sosiaalialan ammattilaisille on yhteiskunnassa viimekätisen puuttumisen myötä syntynyt leima kukkahattutätiydestä.

Koulukuraattorin työtoimenkuvan ei tulisi täyttyä äärimmäisimpiin tilanteisiin ajautuneista tapauksista, jotka vaativat moniammatillisia tukitoimia – kuten psykiatrista hoitoa vaativaa ammattitaitoa. Juuri tällaisten ääritapausten hoitaminen voi herättää perinteisen kukkahattutädin leiman eloon kouluyhteisössä, jolloin äärimmillään kuilu kuraattorin sekä oppilaiden ja koulun muun henkilökunnan välillä syvenee.

Kyselymme mukaan koulukuraattorit kokivat työnsä vaikuttavimmiksi hetkiksi erilaiset kohtaamistilanteet, joissa luottamus syntyy. Nuorten hyvinvoinnin rakennustyössä sosiaalinen pääoma eli luottamuksen rakentaminen on ratkaisevassa asemassa (Korkiamäki, Riikka 2013).

Vastausten pohjalta nousi esiin vahvasti nuorten henkilökohtaisen kohtaamisen merkittävyys. Koulukuraattorin toimiessa ryhmän hyvinvoinnin edistämiseksi, tai oppilaan yksilöllisen tilanteen ja tarpeiden tukemiseksi, työ näyttää kantavan eniten hedelmää. Kuinka voidaan madaltaa kynnystä, jotta työn hedelmällisin tarkoitus, luottamuksellisten suhteiden luominen mahdollistuu?

Ikuinen ajanpuute rassaa 

Koulukuraattorilla on yleensä useita kouluja vastattavanaan. Esimerkiksi kyselyymme vastanneilla kuraattoreilla kouluja oli seitsemästä yhteentoista, aina esikoulusta toiselle asteelle asti.

Tämä tuottaa ison haasteen kuraattorin työlle. Välimatkat toimipisteiden välillä, odotukset erilaisiin rooleihin ja osaamisalueisiin venymisestä sekä hallitsematon työmäärä herättävät kysymyksen, miten aika riittää kaikkeen.

Saamiemme vastausten perusteella suurimmaksi haasteeksi nousi selkeästi ajan puute suhteessa laadukkaaseen ja odotuksia vastaavaan työhön. Ajalla vaalittu, kohtaamisissa syntyvä luottamus antaa kuitenkin avaimia sellaisen hyvinvoinnin edistämiseen, joka on lopulta koko yhteiskunnan etu.

Jonna Lohi
Jasmia Siilin
Kirjoittajat ovat sosiaalityön opiskelijoita Lapin Yliopistosta.

Lähteet
Korkiamäki, Riikka. 2013: Kaveria ei jätetä!. Sosiaalinen pääoma nuorten vertaissuhteissa. Tampere.
Suomen yliopistopaino Oy – Juvenes Print.
Wallin, Aila. 2011: Sosiaalityö koulussa; Avaimia hyvinvointiin. Helsinki: Tietosanoma.

Älkää unohtako sote-uudistuksessa sosiaalityötä!

Posted on

Tulevien sote-keskusten sosiaalihuollon palveluiksi on suunniteltu sosiaalipalveluiden osalta ainoastaan neuvonta ja ohjaus. Miltä kuulostaa, jos terveydenhuolto hoidettaisiin samalla tavalla? Sote-keskukset rajattaisiin siis vain ohjausta ja neuvontaa antaviksi yksiköiksi, joista ohjattaisiin asiakas eteenpäin. Sote-keskuksista ei siis saisi sen paremmin lääkäripalveluita kuin sosiaalityöntekijän palveluitakaan. Mikä on sosiaalityön rooli uusissa sote-keskuksissa?

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko toki muistuttaa 6.2.2018 julkaistussa tiedotteessa sosiaalihuollon tärkeydestä, mutta lähinnä ohjaamisen, neuvonnan ja tiedottamisen roolissa. Ihmisten tilanteiden monimuotoisuus vaatii myös jatkossa kattavaa ja laadukasta, asiakkaan kanssa yhteistyössä tehtävää palvelutarpeen arviota. Sosiaalityö ei kuitenkaan pääty palvelutarpeen arviointiin, vaan jatkuu asiakkaan tilanteen mukaan tarvittaessa tiiviinä yhteistyönä asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kesken.

Apua voidaan tarvita hyvinkin arkisiin asioihin, vaikkapa autokolarissa vammautuneen ihmisen arjessa selviytymisen

Infografiikka: Iiro Väisälä. Teksti perustuu Sitran malliin.

kartoittamiseen ja tarvittavien palveluiden järjestämiseen. Minkä tahansa lapsiperheen toinen vanhempi voi saada yllättäen sairaskohtauksen ja joutua sairaalaan. Lapsista ja perheen arjen pyörittämisestä vastuuseen jäänyt vanhempi hakee apua sote-keskuksesta. Perhe tarvitsee pikaisesti konkreettista apua, joten päätös palvelusta tulee tehdä välittömästi. Toisen perheen vanhemmat valittavat uupumusta ja hakevat tukiperhettä lapsille sote-keskuksesta. Vanhempia neuvotaan ja heidän lapsilleen järjestetään tukiperhe.

Tässä tapauksessa uupumuksen taustalla ollut syy − kuten päihdeongelma − jää selvittämättä ja perhe jatkaa elämäänsä, silloin tällöin apua hakien. Näkeekö kukaan enää perheen kokonaisuutta tai tekeekö arviota palvelutarpeesta? Vaarana on, että sosiaalityö kutistuu pelkäksi ohjaukseksi ja neuvonnaksi sekä byrokraattiseksi päätöksenteoksi. Sosiaalityötekijät eivät enää ole lähellä ihmisiä ja heidän elinympäristöään. Sosiaalisten ongelmien yhteiskunnalliset syyt jäävät näkymättömiin, kun tietoa niistä ei enää välity päätöksentekijöille.

Sosiaalityöntekijöiden tulee olla lähellä olevissa sote-keskuksissa, jotta he voivat toteuttaa sosiaalihuoltolain edellyttämää velvoitetta rakenteellisesta sosiaalityöstä. Tämä tehdään keräämällä ja välittämällä sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevaa tietoa kunnan päättäjille asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tulevia sote-keskuksia suunniteltaessa voitaisiin hyödyntää SITRA:n tekemää palvelu-pakettimallia.

Valtioneuvosto on julkaissut vuonna 2018 selvityksen Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut, jossa kansalaiset ja asiantuntijat toivat esiin sosiaalityön osaamisen tärkeyden asiakkaiden palveluiden koordinoimisessa. Sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annetaan tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Näin pyritään tukemaan ihmisten täysivaltaista yhteiskunnan jäsenyyttä.

Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannuksista vuonna 2016 sosiaalitoimen osuus oli Kuntaliiton mukaan 44 prosenttia. Tähän sisältyvät sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen lisäksi ikääntyneiden hoito, vammaisten palvelut, lapsiperheiden palvelut, lastensuojelu, päihdepalvelut, työllistämistä tukevat palvelut sekä muut sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut. Sote-uudistuksessa on panostettava yhtä lailla sosiaalitoimeen kuin terveystoimeenkin.

Sosiaalityön uhkakuvana on työn pirstaloituminen, jonka seurauksena yhteiskunnallisten ilmiöiden sosiaalinen näkökulma jää syrjään. Tämä heikentää väestön hyvinvointia ja lisää pidemmällä aikavälillä myös kustannuksia, koska asioiden hoitaminen viivästyy ja ongelmat monimutkaistuvat. Älkäämme jättäkö sosiaalityön ammattilaisten osuutta huomioimatta uudistuksessa! Yhteiskunta tarvitsee edelleen sosiaalityötä.

Iiro Väisälä, sosiaalityöntekijä YTM
Maija Seppänen, sosiaalityöntekijä YTM
Päivi Hömppi, sosiaalityöntekijä YTM