sote

Sote-keskus ei ole sote-keskus, jos sieltä puuttuvat sosiaalityön asiantuntijat

Posted on Updated on

Sote-uudistuksen yksi konkreettisimpia tavoitteita on hoitaa ja palvella ihmistä ennaltaehkäisevästi, kokonaisuutena ja yhden luukun periaatteella. Tämä tarkoittaisi sekä sosiaali- että terveydenhuollon moniammatillista asiakkaan kohtaamista jo peruspalveluiden tasolla. Mutta näin ei ole käymässä.

 

Ylen uutisissa 9.1.2019 erikoistoimittaja Tiina Merikanto kirjoitti sote-uudistuksesta, joka uhkaa jäädä pelkäksi terveydenhuollon uudistukseksi. Merikannon mukaan kärsijöinä sote-uudistuksessa ovat heikoimmassa asemassa olevat. Sote-keskuksissa kansalainen saa perustason lääkäripalvelut, joitakin erikoislääkäripalveluja sekä sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa. Maakunnan tehtäväksi jää erikoissairaanhoito ja käytännössä kaikki sosiaalipalvelut. Pahimmillaan ihmisen palveluja tulee useasta eri paikasta eri ammattilaisten tekemänä, jatkaa Merikanto.

Olemme samaa mieltä Merikannon kanssa. Vallalla näyttää olevan ajatus, ettei sosiaalityön asiantuntijuuden merkitystä tunnisteta sote-keskuksissa. Hyvinvointia ei voida saavuttaa pelkästään terveyttä hoitamalla. Hyvinvointi ei koostu ainoastaan terveydestä vaan myös sosiaalisesta hyvinvoinnista. Asiakkaan tilannetta kartoitettaessa on tehtävä sekä terveyden, että sosiaalisen hyvinvoinnin kartoitus. Esimerkiksi yksinäisyys, työttömyys, päihde- ja mielenterveysongelmat vaikuttavat ihmiseen kokonaisuutena ja ihminen tulee siten myös hoitaa kokonaisuutena.

Tulevissa sote-keskuksissa kohdataan sosiaalihuoltolain 3 §:n määrittelemiä erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, joilla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja ja heidän kohdallaan palvelutarpeen arvioinnista vastaavan on oltava lain mukaan sosiaalityöntekijä. Eteenpäin ohjaus sote-keskuksista maakunnan liikelaitoksiin sosiaalityön erityispalveluiden piiriin ei ole asiakkaan edun mukaista eikä liioin kustannustehokasta. Näin toimiessa palvelut pirstaloituvat ja pahimmillaan palvelupolut katkeavat. Tämä taas kohdistuu erityisesti heikommassa asemassa oleviin, kuten iäkkäisiin, vammaisiin sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviin.

Sosiaalityöntekijöiden seuran nimissä näemme ensiarvoisen tärkeänä, että sote-keskuksissa turvataan sosiaalityön osaaminen ja asiantuntijuus.

Katri Ylönen
sosiaalityöntekijä, Sosiaalityöntekijöiden seura ry:n jäsen, Jyväskylä

Anna Tiili
sosiaalityöntekijä, Sosiaalityöntekijöiden seura ry:n puheenjohtaja, Helsinki

 

 

 

 

Älkää unohtako sote-uudistuksessa sosiaalityötä!

Posted on

Tulevien sote-keskusten sosiaalihuollon palveluiksi on suunniteltu sosiaalipalveluiden osalta ainoastaan neuvonta ja ohjaus. Miltä kuulostaa, jos terveydenhuolto hoidettaisiin samalla tavalla? Sote-keskukset rajattaisiin siis vain ohjausta ja neuvontaa antaviksi yksiköiksi, joista ohjattaisiin asiakas eteenpäin. Sote-keskuksista ei siis saisi sen paremmin lääkäripalveluita kuin sosiaalityöntekijän palveluitakaan. Mikä on sosiaalityön rooli uusissa sote-keskuksissa?

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko toki muistuttaa 6.2.2018 julkaistussa tiedotteessa sosiaalihuollon tärkeydestä, mutta lähinnä ohjaamisen, neuvonnan ja tiedottamisen roolissa. Ihmisten tilanteiden monimuotoisuus vaatii myös jatkossa kattavaa ja laadukasta, asiakkaan kanssa yhteistyössä tehtävää palvelutarpeen arviota. Sosiaalityö ei kuitenkaan pääty palvelutarpeen arviointiin, vaan jatkuu asiakkaan tilanteen mukaan tarvittaessa tiiviinä yhteistyönä asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kesken.

Apua voidaan tarvita hyvinkin arkisiin asioihin, vaikkapa autokolarissa vammautuneen ihmisen arjessa selviytymisen

Infografiikka: Iiro Väisälä. Teksti perustuu Sitran malliin.

kartoittamiseen ja tarvittavien palveluiden järjestämiseen. Minkä tahansa lapsiperheen toinen vanhempi voi saada yllättäen sairaskohtauksen ja joutua sairaalaan. Lapsista ja perheen arjen pyörittämisestä vastuuseen jäänyt vanhempi hakee apua sote-keskuksesta. Perhe tarvitsee pikaisesti konkreettista apua, joten päätös palvelusta tulee tehdä välittömästi. Toisen perheen vanhemmat valittavat uupumusta ja hakevat tukiperhettä lapsille sote-keskuksesta. Vanhempia neuvotaan ja heidän lapsilleen järjestetään tukiperhe.

Tässä tapauksessa uupumuksen taustalla ollut syy − kuten päihdeongelma − jää selvittämättä ja perhe jatkaa elämäänsä, silloin tällöin apua hakien. Näkeekö kukaan enää perheen kokonaisuutta tai tekeekö arviota palvelutarpeesta? Vaarana on, että sosiaalityö kutistuu pelkäksi ohjaukseksi ja neuvonnaksi sekä byrokraattiseksi päätöksenteoksi. Sosiaalityötekijät eivät enää ole lähellä ihmisiä ja heidän elinympäristöään. Sosiaalisten ongelmien yhteiskunnalliset syyt jäävät näkymättömiin, kun tietoa niistä ei enää välity päätöksentekijöille.

Sosiaalityöntekijöiden tulee olla lähellä olevissa sote-keskuksissa, jotta he voivat toteuttaa sosiaalihuoltolain edellyttämää velvoitetta rakenteellisesta sosiaalityöstä. Tämä tehdään keräämällä ja välittämällä sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevaa tietoa kunnan päättäjille asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tulevia sote-keskuksia suunniteltaessa voitaisiin hyödyntää SITRA:n tekemää palvelu-pakettimallia.

Valtioneuvosto on julkaissut vuonna 2018 selvityksen Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut, jossa kansalaiset ja asiantuntijat toivat esiin sosiaalityön osaamisen tärkeyden asiakkaiden palveluiden koordinoimisessa. Sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annetaan tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Näin pyritään tukemaan ihmisten täysivaltaista yhteiskunnan jäsenyyttä.

Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannuksista vuonna 2016 sosiaalitoimen osuus oli Kuntaliiton mukaan 44 prosenttia. Tähän sisältyvät sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen lisäksi ikääntyneiden hoito, vammaisten palvelut, lapsiperheiden palvelut, lastensuojelu, päihdepalvelut, työllistämistä tukevat palvelut sekä muut sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut. Sote-uudistuksessa on panostettava yhtä lailla sosiaalitoimeen kuin terveystoimeenkin.

Sosiaalityön uhkakuvana on työn pirstaloituminen, jonka seurauksena yhteiskunnallisten ilmiöiden sosiaalinen näkökulma jää syrjään. Tämä heikentää väestön hyvinvointia ja lisää pidemmällä aikavälillä myös kustannuksia, koska asioiden hoitaminen viivästyy ja ongelmat monimutkaistuvat. Älkäämme jättäkö sosiaalityön ammattilaisten osuutta huomioimatta uudistuksessa! Yhteiskunta tarvitsee edelleen sosiaalityötä.

Iiro Väisälä, sosiaalityöntekijä YTM
Maija Seppänen, sosiaalityöntekijä YTM
Päivi Hömppi, sosiaalityöntekijä YTM

Hyvät tyypit huonojen ideoiden maassa

Posted on

Viime kuukausina olemme täällä Sosiaalisessa tekijässä keräilleet hyvien tyyppien fiksuja ajatuksia. On ollut pakko. Jos nimittäin varautuisimme tulevaisuuteen vain päivänpoliittisen menon pohjalta, eivät edessä olevat vuodet kummoisilta vaikuta.

Sosiaalinen tekijäLuottamuksemme päättäjien taitoihin on ollut toistuvasti koetuksella. Innostumista ja yrittämistä on jouduttu kaivelemaan kun olemme lukeneet säästölistoja, seuranneet työelämän pelisääntöjä sotkevien pakkolakien etenemistä ja viimeksi poliittista vääntöä sote-uudistuksesta.

Elää kuitenkin pitää. Kasvattaa lapsia, hoitaa vanhuksia, opiskella ja työtä tehdä. Jaksaa luottaa siihen, että tarvittaessa meille jokaiselle löytyy auttavia kainalokeppejä eikä työttömyys, avioero, terveyden pettäminen ole sellainen riski, että näiden kohdalle sattuessa ei enää nousta. Emme itse, eikä ehkä lapsemmekaan.

Huonojen ideoiden maassa yksi huonoimmista on paniikinomainen tarve säästää – ja säästää nimenomaan julkisista palveluista. Julkisella sektorilla toimiville leikkaukset eivät sinällään ole uutta. Aina on säästetty, ja kuunneltu puhetta tehottomuudesta. Aina on pikkuisen syyllistetty. Mutta kun ennen säästettiin juustohöylällä, nyt siivuja aiotaan vedellä leimakirveellä, sinne tänne hutkien.

Tahtovatko kansalaiset säästää julkisista palveluista? Olemme käsityksessä, että suomaiset tykkäävät hyvinvointivaltiostaan ja arvostavat sen tarjoamia palveluja. Meillä on paljon iloisia veronmaksajia, ja moni on valmis maksamaan vähän lisääkin. Haluamme lapsillemme koulutuksen ja ikääntyville vanhemmillemme hoivaa ja huolenpitoa. Nämä palvelut haluamme vielä kaiken lisäksi helposti, ilman jatkuvia muutoksia, vaihtoehtojen puntarointeja ja valintoja.

Fiksuja ajatuksia säästämisen järjettömyydestä on lausunut monikin, yksi heistä on Aalto yliopiston taloustieteen professori Sixten Korkman. Hän kertoi sen, mistä ei ainakaan kannata säästää: varhaislapsuuden perhepalveluista nimittäin. Korkman puolusti varhaiskasvatusta, mutta riittävien perhepalveluiden listalle on helppo lisätä muutakin, kuten hyvät neuvolapalvelut, joissa perheiden tukena ovat terveydenhoitajat ja perhetyöntekijät. Ja lastensuojelu, missä yhä tehdään työtä valtavassa paineessa, vaikka toisin pitäisi olla.

Korkman on myös todennut, että meillä ”sanotaan liikaa”. On liioittelua sanoa, että Suomi on Kreikan tiellä. On liioittelua sanoa, että hyvinvointivaltiota voida enää ylläpitää. Onneksi hän sanoi tämän ääneen ja toivottavasti moni myös kuuli sen ja lopettaa turhan puhumisen. Tietysti voidaan ajatella, että liian sanominen kuuluu poliittiseen retoriikkaan ja politiikantekoon. Näytetään erot puolueiden ideologioissa, sitähän on kaivattu vuosikaudet – ainakin vaalien alla.

Tärkeä kysymys on, mitä hyötyä liioittelusta on? Ollaanko silloin kansan valtaosan, koko isänmaan asialla? Vai murentaako tarkoituksellinen paisuttelu jotain? Luottamusta, tulevaisuuden uskoa, halua yrittää? Väitämme, että kyllä. Nokiakin kaatui luottamuspulaan, kun asiakas ei enää uskonut laitteen toimivuuteen. Ja kaatui se Nokia huonoon johtamiseenkin, joka söi lattiatason puurtajien tahtoa ahertaa yhteisen tavoitteen eteen.

Maassa, jonka vientitavaroiden hyllyistä ei nyt löydy tuotteita joita muissa maissa halutaan ostaa, on todella huono idea rapauttaa koulutusta ja perustutkimusta. Koulutuksen ja tutkimuksen tiellä kulkien matka itse kunkin hyvään elämään ja sivistykseen on hidas eikä kvartaaleissa mitattava. Historiaan kurkkaaminen kuitenkin näyttää helposti, että koulutusrintamalla meillä on onnistuttu.

Koulutuksen ja tutkimuksen riittävä rahoittaminen ja arvostaminen eivät tarkoita vain vientialoja hyödyttävän koulutus-ja tutkimusjärjestelmän tukea. Tarvitaan sosiaalitieteitä, historiatieteitä, kasvatustieteitä. Minkä alan koulutus on turhaa, minkä alan tutkimusta ei enää tarvita Suomessa?

Entäpä sote. Mitä ajattelemme sote-uudistuksesta nyt kun suunnilleen on päästy yksimielisyyteen alueiden lukumäärästä ja ratkaisuun liittyvästä yllättävästä kytkykaupasta – valinnanvapaudesta.Sosiaalinen tekijä

Kuten Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta Twitterissä totesi, valinnanvapaus on hieno asia, mutta ”terveydenhuollossa se voi tulla erittäin kalliiksi” – ja säästää piti! Hintalappua keskeisempi asia on se, mitä sosiaalialan ammattilaiset ovat jo pitkään tuoneet esille ja viimeisimpänä Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Anneli Anttonen: löytääkö ihminen tai omainen läheiselleen palvelut valintojen hyllystä. Anttonen ei siinä onnistunut, kun hänen piti valita hoitopaikka ikääntyvälle omaiselleen 50 mahdollisuuden listalta. Miten siinä onnistuu muistisairas ihminen, jolla ei ole ketään apuna.

Anneli Anttosen puheen syvällisempi fiksuus liittyy hyvinvointivaltion ja julkisten palveluiden perimmäiseen ideaan. Hyvinvointivaltiossa julkisen vallan tehtävä on huolehtia etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevista kansalaisistaan ja tarttua niihin kaikkein hankalimpiin ongelmiin. Tukea, auttaa ja palvella – ja edistää rauhallista ja tasapainoista yhteiskuntaelämää. Meillä tämän periaatteen noudattaminen on ollut tähän asti kohtuullisen menestyksekästä, kuten Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian professori Juho Saari totesi eräässäkin Yle Puheen päivän haastattelussa. Toki tiedämme myös järjestelmämme ongelmat ja kehittämisen paikat.

Tänään vietetään Sosiaalisen tekijän 2-vuotissyntymäpäivää ja mietimme selviytymistä tulevaisuuden säästö-Suomessa, kun poliitikkojen hämmentämä sote-soppakattila kaatuu pitkin valtakuntaa.

Miten tulevasta selvitään? Miten meillä jatketaan työtä sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakkaiden ja potilaiden kanssa? Naiivia puhetta tai ei, meillä on kova luotto sote-kentän hyviin tyyppeihin, jotka tälläkin kertaa – ja jälleen yhden muutosrytinän jälkeen – hoitavat hommat maaliin. Pakkohan se on. Mitä tästä muuten tulisi, elleivät jotkut aina siivoa herrojen sotkuja!

Sosiaalinen tekijä -blogi, Helena Jaakkola

 

 

 

Tilaus terveydenhoidon ja sosiaalialan tiiviille yhteistyölle

Posted on Updated on

Sosiaali- ja terveydenhuollon jonkinlaista yhdistymistä odotetaan monin paikoin pelonsekaisin tuntein.

Sosiaalialan ammattilaisina näemme muutoksessa mahdollisuuden parempaan, kokonaisvaltaisempaan ihmisten kohtaamiseen, jossa terveydelliset ja sosiaaliset kysymykset voidaan ottaa huomioon ihmiselämän haasteita ratkottaessa.
 
Monien terveysongelmien taustalta löytyy sosiaalisia ongelmia, elämän vaikeuksia, sosiaalisen tuen tai ohjauksen tarvetta. Joskus sosiaalinen elämä, tai ongelmat siinä, aiheuttavat terveydellisiä ongelmia. Mutta asia on myös toisinpäin: terveydelliset ongelmat saattavat aiheuttaa sosiaalisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä ja syrjintää. Tämän vuoksi sote-yhteistyölle on aito tilaus.

Ihminen on kokonaisuus, jossa terveys ja sosiaalisuus limittyvät. Yksinäinen vanhus voi varailla aikoja terveyskeskuksesta, koska elämä on yksinäistä.  Kun perheväkivallan uhri tulee päivystykseen paikattavaksi tai päihdeongelmainen myrkytystilan vuoksi, saako hän apua vamman aiheuttamaan sosiaaliseen ongelmaan? Terveysongelmia toistuvasti aiheuttavien sosiaalisten ongelmien hoitamisen tulee olla yhtä tärkeää kuin fyysisten vammojen hoidon.

Toivottavasti saamme soteuudistuksessa palveluiden käyttäjille yhtenäiset palvelusuunnitelmat, jossa huomioidaan ihmisen sosiaaliset ja terveydelliset tarpeet kokonaisvaltaisesti. Toivomme myös yhtäläisiä oikeuksia sosiaalisten ongelmien päivystyspalveluihin.

Sosiaalityö on paljon muutakin kuin asumisen, lastensuojelun ja toimeentulon asiantuntijatyötä. Kun ihminen sairastuu, hänen elämänsä tulee sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Tarvitaan kuntoutusta, kotiapua ja tukihenkilö joka ohjaa palveluihin ja luotsaa sosiaaliturvaverkostossa. Tarvitaan henkistä tukea ja taloudellista apua. Kaikki ongelmat eivät ole ratkaistavissa lyhyellä tapaamisella toimistossa, vaan edellyttävät yhteistyötä ihmisen lähipiirin kanssa.

Ennen kaikkea soteuudistus on mahdollisuus työn kehittämiselle. Voimme muuttaa käsityksiämme siitä, mitä sosiaalityöntekijä tekee sekä missä ja milloin hän työskentelee. Yhdistyminen terveydenhuollon kanssa edellyttää molemmilta toimialoilta kiinnostusta oppia toisilta ja luoda uusia toimintamalleja.

Mistä sitä tietää, jos sosiaalityöntekijä tulevaisuudessa kirjoittaa lääkärin rinnalla sosiaalisia reseptejä, joka on asiakkaan ja hänen lähipiirinsä kanssa sovittu suunnitelma asiakkaan elämänlaadun ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Ja ehkä joku päivä sosiaalialalla on omat käypä hoito – suositukset, jotka toimivat työvälineenä moniammatillisessa asiakastyössä.

Sosiaalityössä halutaan eroon koppisosiaalityöstä, liiallisesta byrokratiasta ja lokeroiduista palvelumalleista. Haluamme aitoa yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

 
Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ja Lapin yliopiston sosiaalityön oppiaine
Lydia Heikkilä, Tarja Kemppainen, Asta Niskala, Marjo Outila, Anneli Pohjola, Laura Tiitinen

kone