Syyllistäminen

Voiko seksityö olla vapaaehtoista?

Posted on Updated on

Seksin myyjät kantavat stigmaa kaikkialla maailmassa. Alalle tulon syyt ovat moninaiset ja liittyvät yleisempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, eivät vain työtä tekevien omiin valintoihin.

Seksikaupan yhdessä ääripäässä ovat ihmiskaupan uhrit. Globalisaation kasvu on lisännyt ihmiskauppaa. Seksityöhön pakotettuja ihmiskaupan uhreja oli kansainvälisen työjärjestön ILOn tilastojen mukaan vuonna 2012 koko maailmassa noin 4,5 miljoonaa. Se oli reilu viidesosa kaikista ihmiskaupan uhreista (1). Nepalilainen Ritu Kc kertoo  Nepalista Intiaan siepatuista alaikäisistä tytöistä, jotka loppuun käytettyinä, usein fyysisestikin vammautettuina, palautetaan takaisin kotimaahansa (2). Siellä heitä ei enää hyväksytä takaisin alkuperäiseen yhteisöönsä. Onnekkaimmassa tapauksessa he saavat viettää loppuelämänsä hyväntekeväisyysjärjestön laitoskodissa.

Toisessa ääripäässä, erityisesti Länsi-Euroopassa, alan ammattilaiset ovat perustaneet ammattiyhdistyksiä ja vaativat mielenosoituksin työlleen kunnioitusta ja turvallisia työoloja (1). Heidän äänensä myötä moni on alkanut ajatella seksityötä yksilön vapaana valintana.

Mitä tarkoitetaan ihmisen vapaalla valinnalla? Malmölaisessa tutkimuksessa seksityötä tekevistä ruotsalaisista 60–70 prosentilla oli huumeongelma. Riittävän taloudellisen tuen lisäksi esimerkiksi korvaushoitoon pääseminen voi auttaa ihmisarvoiseen elämään ja todelliseen valinnanvapauteen sen suhteen, haluaako jatkaa seksityöntekijänä vai ei. Korvaushoitoon pääseminen on kuitenkin käyttäjien kokemusten mukaan vaikeaa.

Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen kertoo tapaamistaan suomalaisnuorista, joiden täytyy hankkia rahaa seksityöllä, koska he ovat pudonneet yhteiskunnan tukien piiristä kieltäydyttyään työstä, koulutuksesta tai armeijasta. Prostituutio voi siis olla taloudellinen pakko tai epäonnistuneiden valintojen seuraus.

Tuoreiden kyselytutkimusten mukaan aikuiset saattavat houkutella nuoria alalle tarjoamalla rahaa tai alkoholia seksipalveluja vastaan. Eri kyselyjen mukaan 5–12 prosenttia nuorista on saanut tällaisia seksinostotarjouksia.  Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman Exit nuorille -ohjelman tarkoitus on ennalta ehkäistä nuorten seksityöhön ajautumista ja löytää vaihtoehtoja seksityön jo aloittaneille nuorille. Ohjelman projektipäällikkö Tanja Auvisen mukaan Suomessa elää vahvana myytti siitä, että suurin osa prostituoiduista harjoittaisi seksikauppaa vapaaehtoisesti.

Sisäministeri Päivi Räsänen ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ovat viime vuosina ottaneet uudelleen esiin seksin oston kriminalisoinnin Ruotsin (ja Norjan ja Islannin) mallin mukaan. He uskovat kriminalisoinnista olevan apua taistelussa ihmiskauppaa vastaan.

Tiedot mallin vaikuttavuudesta niin prostituution määrään kuin seksityöläisten asemaan ovat kuitenkin ristiriitaisia. Katuprostituutio on Ruotsissa kyllä vähentynyt, mutta seksin myynnin arvellaan toisaalta vain siirtyneen enemmän piiloon (3). Seksin myyjän asema on saattanut heikentyä oston kriminalisoinnin myötä esimerkiksi siksi, että ostajat haluavat välttää kondomin käyttöä, etteivät jättäisi jälkeensä mahdollista todistusaineistoa. Kriminalisoinnin myötä myös seksin myyjien luottamus poliisin apuun heikkenee. Norjalainen prostituoitujen tukijärjestö toteaa, että oston kriminalisoinnin ja poliisikontrollin myötä prostituutiosta on Norjassa tullut näkymättömämpää ja entistä stigmatisoituneempaa (3).

Päivi Räsänen haluaisi oston kriminalisoinnin lisäksi panostaa etsivään työhön prostituoitujen parissa (4). Etsivää työtä tekeviä exit-ohjelmia on kuitenkin kritisoitu erityisesti siitä, että ne huonontavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien, ilman oleskelulupaa työskentelevien seksin myyjien asemaa. Exit tarkoittaa heille exitiä maasta pois (4), mikä voi tarkoittaa seksityöläiselle yhteisönsä hylkimäksi tulemista.

Seksin myyjiä Suomessa matalalla kynnyksellä auttava Pro-tukipiste korostaa seksityötä tekevien itsemääräämisoikeutta. Kun tukipisteen etsivät työntekijät esimerkiksi jalkautuvat baareihin jakamaan kondomeja ja liukuvoiteita seksityöläisille, he korostavat tekevänsä sen työntekoa häiritsemättä (9). Tukipisteen toiminnanjohtajan Jaana Kauppisen mukaan myös apua työstä irrottautumiseen annetaan, jos seksin myyjä sitä itse pyytää. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse teeskennellä lopettamishalua saadakseen tukipisteen palveluja (10).

Prostituutiota tutkinut kansanedustaja Anna Kontula vertaa seksikaupan laillisuutta abortin laillisuuteen (4). Laillinen abortti ei ole johtanut siihen, että ihmiset olisivat alkaneet pitää raskaudenkeskeytyksiä hienona juttuna. Kuitenkin silloin, kun se sattuu omalle kohdalle, on parempi, että sen voi tehdä laillisesti lääkärillä kuin laittomasti puoskarilla. Sama pätee seksityöntekijöihin: oman turvallisuutensa ja hyvinvointinsa takia heidän on tärkeä olla osallisia yhteiskunnassa ja pystyä luottamaan siihen, että saavat niin poliisin kuin sosiaalityön palveluja rikollisiksi leimautumatta.

Nimimerkki
Tuutikki

SoTe 29.10.14.-1

Lähteitä:
1  Johanna Hefel: Sex, Work, Sex Work. Luento Lapin yliopistossa 20.5.2014.

2  Ritu Kc: esitelmä Lapin yliopistossa 23.5.2014.

3  Prostituutio Pohjoismaissa. Raportti Pohjoismaisen prostituutiotyön verkoston kokouksesta Helsingissä 8.-9.9.2011. http://pro-tukipiste.fi/fileadmin/pro-tukipiste/tiedostot/materiaalipankki/Prostituutio_Pohjoismaissa_Protukipiste2012.pdf

4 Suomenkuvalehti 29.11.2013: Onko prostituutio rikos? Oikeusministeri haluaa lopettaa ilotyttöjen bisnekset. http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/onko-prostituutio-rikos-oikeusministeri-haluaa-lopettaa-ilotyttojen-bisnekset/

5 Exit-hankkeen tiedote 29.2.2012, http://www.exithanke.fi/2012/02/tiedote290212/

6 http://www.exithanke.fi/organisaatio/

7 Uusisuomi 6.9.2013: Outo myytti suomalaisesta seksikaupasta. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/62140-outo-myytti-suomalaisesta-seksikaupasta

8 Päivi Räsänen 6.7.2012: Seksin ostamiselle täyskielto. http://paivirasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110786-seksin-ostamiselle-t%C3%A4yskielto.

9 http://www.protukipiste.fi

10 Rakentaja 8/2012. http://www.pro-tukipiste.fi/uploads/media/Rakentaja_Protukipiste.pdf

 

 

 

Sosiaalityöntekijä tekee aina väärin

Posted on Updated on

Sosiaalialan ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti mätiä ja kieroja: haluavat mokomat tehdä bisnestä toisten hädällä ja tuentarpeella. Alan opiskelijatkin lojuvat yhteiskunnan kustannuksella yliopiston juhlasaleissa ja lueskelevat jonninjoutavia jorinoita tyhjänpäiväisistä asioista. Sitten kuvittelevat tietävänsä, mitä oikean ihmisen elämä on.

Ja mitä ne työelämään siirryttyään oikein tekevät? Repostelevat keskenään toisten ihmisten asioita. Jos ei sossun jonossa porukkaa riitä, niin kylvävät eripuraa perheenjäsenten välille ja sabotoivat kansalaisten läheisverkostoja, etteivät ihmiset vain alkaisi pitää huolta toisistaan. Yrittävät saada kansalaiset sossun luukulle, vaikka pitäisi toipuneelle alkoholistille salaa kossua kolan sekaan lorauttaa: väkivaltaa, terveysongelmia ja turvakodit täyteen!

Jos meinaa sossuilta ongelmat loppua, niin tutkijat keksivät niitä lisää. Ihan käsittämätöntä, että ne moisesta kiusanteosta ja hölynpölystä vielä palkkaakin nostavat. Kaiken huippu on se, että nämä sossut ja niiden tutkijat kuvittelevat olevansa jonkinlaisia asiantuntijoita ja muuttelevat lakeja tuosta noin vaan miten lystäävät.

Onpa yksi sossu nähty tupakalla ja toinen Alkon jonossa. Niitten kakarat nakkelivat kiviä kerrostalon pihalla. Sellaiset kukkahattutädit voivat kyllä ihan pitää suunsa kiinni kaikissa päihde- ja lastenkasvatusasioissa. Sen näköisiä vanhojapiikoja ovat, että tokkopa ovat edes seksiä eläissänsä saaneet.

Sossut riistävät lapsia täydellisistä perheistä ja jakavat rahaa sosiaalipummeille viinan ostoon. Oikeasti pulassa olevat ihmiset jätetään heitteille!

”Lapsia ryöstelevät kalkkarokäärmeen äpärät”

Sosiaalityöntekijälle edellä kuvatut syytökset ja stereotypiat ovat arkipäivää. Koko järjestelmän epäonnistuminen saatetaan laittaa sosiaalityöntekijän harteille. Raskaiden ja vaikeiden ratkaisujen tekeminen kuten perheiden autonomiaan puututtaessa tai etuuksien myöntäminen ja niiden kieltäminen perustuvat lainsäädäntöön.

Suurin osa sosiaalityön yliopistokoulutuksen aloittavista opiskelijoista kertovat motiivikseen alalle hakeutumiselle halun auttaa. Akateeminen opiskelu kestää lähtökohtaisesti viisi vuotta, jonka aikana suoritetaan yhteiskunta- tai valtiotieteiden maisterin tutkinto ja saadaan sosiaalityöntekijän pätevyys. Tutkinto sisältää teoria-, tutkimusmenetelmä-, käytäntö- ja lakiopintoja sekä laajan sosiaalityötä koskevan tutkielman laatimisen.

Laajasta koulutuksesta ja auttamisen halusta huolimatta olemme tavallisia ihmisiä, joita nimittely ja syyttely loukkaavat. Vaikeaan elämäntilanteeseensa väsyneen asiakkaan suusta tullut nimittely on ymmärrettävää. Sen sijaan stereotyyppinen leimaaminen ja mitätöinti poliitikkojen sekä yhteiskunnallisesti hyväosaisten taholta tuntuu käsittämättömältä.   

”Kalkkarokäärmeen äpärä” – on lainaus erään sosiaalityöntekijän osakseen saamasta nimittelystä. Haluaisitko sinä saada tekemästäsi työstä ja itsestäsi ihmisenä tämänkaltaisen arvion?

 

Kuva: Iiro Väisälä
Kuva: Iiro Väisälä

Kirjoituksessa ilmenevät stereotypiat perustuvat pienimuotoiseen kyselyyn, joka toteutettiin sosiaalialan työntekijöiden Facebook-ryhmässä.

Elina Virokannas, dosentti, yliopiston lehtori, Jyväskylän yliopisto
Laura Tiitinen, YTM, tutkija, Lapin yliopisto