Sosiaalityöntekijä – inhimillinen ihminen vai kylmä byrokraatti?

”Lastensuojelu on kriisissä” kirjoitettiin Ylen julkaisemassa uutisessa 11.4.2022. Uutisessa kerrotaan, kuinka vuoden 2022 alussa voimaan tullut lastensuojelulain muutos takaisi lastensuojelun sosiaalityöntekijälle sosiaalityöntekijäkohtaisen maksimiasiakasmäärän, mutta kunnat eivät ole vielä kyenneet lakisääteiseen asiakasmäärään vastaamaan.

On hyvä ottaa huomioon, että lastensuojelun sosiaalityö on kuitenkin vain yksi osa laajaa sosiaalityön kokonaisuutta ja vastaavia kokemuksia on myös muilla aloilla työskenteleville sosiaalityöntekijöillä.

Jo pitkään mediassa on maalailtu sosiaalityöstä kuvaa byrokraattisena pakkopalveluna. Uutisointi on keskittynyt pääasiassa lastensuojelun epäkohtiin.

Tässä blogitekstissä pohdin, pitääkö median maalailema kuva paikkansa vai voisiko sosiaalityöntekijöillä olla myös inhimillisiä piirteitä.

Onko sosiaalityöntekijä vain kylmä byrokraatti?

On totta, että sosiaalityöntekijän työtä säätelevät laajasti erilaiset lait, asetukset ja soveltamiskäytännöt. Tämä saa sosiaalityöntekijän helposti näyttäytymään etäisenä byrokraattina. Lakien tarkoituksena on kuitenkin taata myös sosiaalityön asiakkaiden asema ja oikeudet.

Tutkin parhaillaan väitöskirjatutkimuksessani sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä lasten ja nuorten suruun silloin, kun lapsi on sosiaalityön asiakkaana. Aiemmin tehtyjen tutkimusten mukaan surutyöskentely on yhtä ilmiselvästi osa sosiaalityötä kuin suru on meidän jokaisen elämää. Sosiaalityön ydintä ovat vaikeiden tunteiden tunnistaminen ja niihin liittyvä työskentely.

Erityisesti lastensuojelun sosiaalityö näyttäytyy syvien tunteiden käytäntöympäristönä, jossa erilaiset tunteita herättävät asiakastilanteet ovat arkipäivää.

Sosiaalityöntekijän ammattietiikka perustuu luottamukseen, kunnioitukseen, välittämiseen ja asiakkaan puolelle asettumiseen. Keskiössä ovat vuorovaikutuksellisuus ja aito kohtaaminen, joka asiakkaan näkökulmasta tarkoittaa tunnetta siitä, että hän tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Uskallan väittää, että jokainen sosiaalityöntekijä haluaa tehdä työnsä niin hyvin kuin mahdollista.

Erityisen tärkeää sosiaalityöntekijöille on se, että asiakas mahdollisesti vaikeastakin tilanteestaan huolimatta kohtaa ihmisen, jolle voi puhua asioistaan. Kokonaan toinen kysymys on se, miten erilaiset sosiaalityötä ympäröivät rakenteet antavat tälle mahdollisuuden.

Mitä sosiaalityöntekijät kertovat tunteista?

Tutkimustani varten olen haastatellut suomalaisissa kunnissa ja kuntayhtymissä työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä. Haastattelujen aikana sosiaalityöntekijät ovat työskennelleet lapsiperheiden peruspalvelujen sosiaalityössä ja lastensuojelun sosiaalityössä.

Olen kysynyt heiltä paitsi lapsen suruun ja surutyöskentelyyn liittyviä kysymyksiä, myös tunteista, joita sosiaalityöntekijässä herää surutyöskentelyn aikana. Haastattelemillani sosiaalityöntekijöillä on ollut tärkeä viesti – kun asiakkaana olevalla lapsella, nuorella ja perheellä on erilaisia surukokemuksia tai muutoin hankala elämäntilanne, se koskettaa myös sosiaalityöntekijää.

Haastatteluissa sosiaalityöntekijät ovat puhuneet ammatillisuuden takista, joka vedetään päälle työtilanteissa. Ammatillisuuden takki auttaa heitä asettamaan asiakkaan tilanteen ja tunteet ensisijaisiksi myös niissä tilanteissa, kun sosiaalityöntekijä itse voisi joutua tunnekuohun valtaan. Ammatillisuuden takki ei kuitenkaan estä näyttämästä esimerkiksi liikuttumista asiakkaalle.

Sosiaalityöntekijältä vaaditaan erityistä osaamista tunnistaa ne tilanteet, joissa omista vaikeista tunteista voi viestiä myös asiakkaalle. Sosiaalityöntekijän ammatilliseen osaamiseen liittyy ymmärrys siitä, että surevan asiakkaan kohtaamisessa vaaditaan erityistä tietoa ja taitoa ymmärtää asiakkaan surun yksilöllinen prosessi.

”Isoja tunteita, laidast toiseen.”

Haastattelemani sosiaalityöntekijät kuvasivat tuntevansa surua asiakkaidensa puolesta. He liittivät surun tunteeseen myös ahdistuksen, epätoivon ja myötätunnon kokemuksia. Aineistoni perusteella vaikuttaa siis siltä, että sosiaalityöntekijät itse eivät koe olevansa median maalaileman kuvan kaltaisia kylmiä byrokraatteja, vaan inhimillisiä ihmisiä, jotka ovat olemassa asiakkaitaan varten.

Tunteet ovat ilmiselvä osa sosiaalityötä. Surutyöskentelyn haastattelemani sosiaalityöntekijät liittivät laajemmin trauma- ja kriisitietoiseen työhön, johon he haluaisivat saada lisää osaamista. Tärkeää on, että sosiaalityöntekijä tunnistaa omat työhön liittyvät tunteensa, ja että sosiaalityöntekijöillä on omat tunteiden käsittelyn fooruminsa asiakastyön ulkopuolella.

Hyvinvoiva, inhimillisesti tunteva sosiaalityöntekijä on ennen kaikkea asiakkaan etu.

Paula Vainikka

YTM, väitöskirjatutkija

Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Lasten ja nuorten suru perhe- ja läheissuhteissa -hanke