Uskonto- ja kulttuurilukutaitoja tarvitaan osana sosiaalityötä

Kansanedustajana viime eduskuntakautena toiminut Hussein Al-Taee julkaisi 25.3.2023 sosiaalisen median kanavillaan arabiankielisen videon, jossa hän käsitteli Suomen lastensuojelun nykytilaa maahan muuttaneiden perheiden kohdalla. Videon sai paljon huomiota, sillä sen katsottiin levittävän disinformaatiota lastensuojelusta arabiankieliselle väestölle.

Nyt ei puida Al-Taeen julkaisemaa videota sellaisenaan, vaan keskitytään laajemmin siihen, miten nykyinen lastensuojelu ja muu sosiaalihuolto kykenevät vastamaan moniarvoistuvan ja kulttuuristuvan asiakastyön paineeseen.

Video avasi tervetulleen keskustelun siitä, miten lastensuojelu viranomaistoimintana nähdään, ja miten lastensuojelun kaltaisessa perheiden yksityiseen tilaan puuttuvassa viranomaistoiminnassa näkyy uskonto- ja kulttuuritietoiset työkäytännöt.

Al-Taeen videosta seurannut keskustelu osoittaa, että lastensuojelusta ja yleisemminkin sosiaalityöstä on yhteiskunnallisesti merkityksellistä käydä faktoihin perustuvaa monikielistä keskustelua.

Lastensuojelussa esiin nousevat haasteet moniarvoistuvassa- ja kulttuuristuvassa työkentässä

Lastensuojelulaissa (417/2007) säädetään, että lastensuojelun toteutuksessa tulee ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta. Konkretiassa tämä tarkoittaa, että lapsen tausta tulee ottaa huomioon niin lastensuojelun sosiaalityössä kuin palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Vieraskielisten lasten ja perheiden kohdalla lastensuojelua haastaa asiakaskunnan heterogeenisyys, työn hektisyys, vähäiset resurssit ja työntekijöiden vaihtuvuus sekä kulttuurisen kompetenssin vaatimukset. Aniksen ja Malinin (2023) tutkimuksen mukaan haasteiden kulminoituminen näkyy siinä, että vieraskielisten lasten ja nuorten osuus lastensuojelun sijoituksissa on korkeampi kuin kantaväestöön kuuluvien lasten ja nuorten.

Taustaselittäjinä tälle on aiemmissa tutkimuksissa (mm. Vinnerljung 2008) nostettu esille vieraskielisten perheiden ja yksilöiden kohdalla lisääntyneet hyvinvoinnin riskitekijät, joiden vuoksi vieraskielisten lasten edustus sijoituksissa on suurempi kuin muiden. Toisaalta tutkimuksissa (mm. Boyd 2014) on vieraskielisten lasten yliedustuksen taustaselityksenä tuotu esille palvelujärjestelmään liittyvät rakenteelliset ja viranomaisten toimintaan linkittyvät epäkohdat, joihin Al-Taee osittain videossaan viittasi.

Vieraskielisten perheiden haasteena näyttäytyy puutteet saada monikielistä tietoa varhaisen tuen palveluista sekä se, ettei perheillä ole välttämättä aiempaa kokemusta vastaavista perheille suunnatuista palveluista. Ongelmana on, ettei tarjolla ole riittävästi kulttuuri- ja uskontotietoista neuvontaa ja ohjausta ehkäiseviin perhepalveluihin tai mielenterveyspalveluiden piiriin, jolloin perheet eivät hyödy näiden palveluiden ennalta ehkäisevästä tuesta.

Tämä kaikki vaikuttaa siihen, että perheiden tilanteet eskaloituvat ja sijoitukset perheen ulkopuolelle ovat yleisempiä. (Anis & Malin 2023.)

Mitä pitäisi tehdä?

Monikielinen viranomaistiedotus on olennaista, jotta perheillä olisi riittävää tietoa matalan kynnyksen perhepalveluista ja muista erilaisissa elämäntilanteissa tukevista palveluista.

Tiedotuksella voitaisiin lisäksi ehkäistä erilaisen disinformaation mahdollisuuksia levittää pelkoja ja luotaisiin parempia edellytyksiä yhteistyölle myös lastensuojelussa. Pelot viranomaistoimintaa ja erityisesti lastensuojelua kohtaan tulee tunnistaa, eikä niitä saa ohittaa ilman, että niiden purkamiseen kiinnitetään viranomaistasollakin tarkempaa huomiota.

Sosiaalityössä tulisi aiempaa laajemmin tehdä yhteistyötä vieraskielisiä edustavien yhteisöjen, yhdistysten ja uskonnollisten toimijoiden kanssa. Tätä yhteistyötä kehittämällä voitaisiin vastata sekä monikielisen tiedotuksen haasteisiin että lisätä luottamusta molemmin puolin.

Viranomaistoiminnan sisäisten rakenteiden tarkastelu on tarpeen, sillä Suomi muuttuu yhä moniarvoisemmaksi. Viranomaistoiminnassa tarvitaan kulttuuri- ja uskontolukutaitoa, jonka avulla voidaan ymmärtää, milloin tarvitaan kulttuuri – ja uskontotietoisia työtapoja osana palveluita.

Lastensuojelussa kuten kaikessa viranomaistoiminnassa tulee kehittää yhä laajemmin kulttuuri- ja uskontotietoisia työtapoja ja palveluita

Lastensuojelussa on siis erityisen tärkeää tunnistaa kulttuuristen ja uskonnollisten traditioiden merkitys lapsen turvallisuuden tunteelle, jolloin olennaiseksi tulee työntekijän osaaminen tunnistaa sekä turvallisuuden tunnetta lisääviä että sitä uhkaavien käytäntöjen mahdollisuudet. (Linjakumpu ym. 2023.)

Erityisesti lastensuojelussa, jossa ollaan tekemisissä moninaisten perhe-elämän konfliktien kanssa, on kriittisellä kulttuuri – ja uskontolukutaidolla keskeinen rooli osana lastensuojelun etiikkaa.

Lastensuojelussa ja muussa sosiaalihuollossa työskentelevillä tulee olla riittävät resurssit ja osaaminen vastata moninaistuvan asiakaskunnan tarpeisiin. Valtiovallan tulee budjetoinnilla varmistaa, että sote-uudistuksen myötä sosiaalihuollon palveluiden resurssien varmistaminen ei jää hyvinvointialueilla huomioimatta. Lisäksi sosiaalipalveluissa ja ylipäänsä sosiaalityössä tulee kyetä kriittiseenkin arviointiin osana rakenteiden ja palveluiden kehittämistä.

On tunnistettava, ettei sosiaalityö ole arvoneutraalia ja sosiaalityöntekijöiden työssä vaikuttavat taustatulkinnat siitä, millaisiin normeihin työntekijät asiakkaiden elämää peilaavat (Anis & Malin 2023). Sosiaalityössä työskentelevien tulee kyetä tarkastelemaan omia asenteitaan, sillä sosiaalityössäkin sorrutaan kulttuuristaviin ja uskonnollistaviin tulkintoihin, joilla luodaan yksinkertaistavia näkemyksiä eri taustaisista asiakkaista.

Näiden kulttuuristavien ja uskonnollistavien tulkintojen tunnistamiseen ja purkamiseen tulee jatkossa kiinnittää yhä laajemmin huomiota sosiaalityön koulutuksessa sekä itse käytännön työssä.

Minna Taipale

sosiaalityöntekijä ja väitöskirjatutkija, Turun yliopisto

hallituksen puheenjohtaja, Suomen Muslimifoorumi ry

Puheenvuoro on kirjoitettu osana kirjoittajan väitöskirjatyön prosessia, ja se on julkaistu myös Suomen Muslimifoorumin nettisivuilla.

Lähteet

Anis. M. & Malin. M. (2023). Ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret lastensuojelun sijaishuollossa: sijoitusten määrän, perusteen ja sijoituspaikan tarkastelu vuosina 1991–2015. Janus vol. 31 (1) 2023, 4–23.

Boyd, Reiko (2014) African American disproportionality and disparity in child welfare: Toward a comprehensive con­ceptual framework. Children and Youth Services Review 37, 15–27. https://doi. org/10.1016/j.childyouth.2013.11.013

Lastensuojelulaki (417/2007)

Linjakumpu. A.; Sakaranaho. T.: Konttori. J.; Rissanen. I.; Illman. R.; Ubani. M. & Tiilikainen. M. (2023). Uskontolukutaito Suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsinki: Gaudeamus Oy.

Vinnerljung, Bo & Franzén, Eva & Gus­tafsson, Björn & Johansson, Ing-Marie (2008) Out-of-home care among immi­grant children in Sweden: a national co­hort study. International Journal of So­cial Welfare 17 (4), 301–311. https://doi. org/10.1111/j.1468-2397.2008.00568.x