Positiivinen ajattelu työvoiman veto- ja pitovoiman avuksi

Posted on

Sosiaalialalla keskustellaan tällä hetkellä paljon työn veto- ja pitovoimasta. Katseet ovat päättäjissä ja ratkaisua odotetaan ylhäältä päin.

Jokainen meistä on itsekin työyhteisön jäsen ja siten myös vastuussa, millaista ilmapiiriä tai kulttuuria ylläpitää tai levittää. Meistä jokainen voi vaikuttaa yleiseen puheeseen, joten koitetaan välillä lisätä vetovoimaa puhumalla alan hyvistäkin puolista.

Työvoimapula ja vetovoiman haasteet

Sosiaaliala kärsii tällä hetkellä työvoimapulasta. Uudet alalle valmistuvat opiskelijat eivät välttämättä hakeudu edes oman alan töihin. Vaikka mitoitusta ja vakansseja lisättäisiin, mitoituksen toteuttaminen voi olla haasteellista henkilöstön heikon saatavuuden vuoksi.

Ilman henkilöstöä ei ole riittäviä sote-palveluita. On keskeistä, että osaajat haluavat työskennellä alalla. Tämän toteutumiseksi ihmisten ja organisaatiokulttuurin huomioon ottaminen on yhtä tärkeää kuin asiakasprosesseihin liittyvät kysymykset. Alan veto- ja pitovoiman parantaminen on välttämätöntä. (Katsaus sote-alan työvoimaan.)

Syitä työvoimapulaan voi olla lukemattomia, mutta varmasti päätöksiin vaikuttaa myös yleinen kielteinen puhe, mitä medioista saa lukea. Kielteinen puhe leviää helposti ja hautaa alleen kaiken hyvän. Medialla on usein tapana herkutella epäonnistumisilla ja kurjuudella.

Nuoret ammattilaiset pitävät mielenkiintoisia työtehtäviä tärkeimpänä työn valintaan vaikuttava tekijänä. Toisiksi tärkeimpänä on yrityksen kulttuuri ja työilmapiiri. Palkkaus ja työsuhde-edut tulevat kolmantena. (Tärkeimmät asiat työnantajaa valitessa.)

Huomio yrityskulttuuriin ja työilmapiiriin voi tehdä alasta ja yrityksistä houkuttelevia työpaikkoja uusille työntekijöille. Tämä ei ole vain organisaatioiden johdon käsissä, vaan pystymme työntekijöinä itse vaikuttamaan yrityskulttuuriin ja työilmapiiriin suhtautumalla myönteisesti omaan työhömme. Ongelmia tai haasteita ei tarvitse jättää huomiotta, vaan keskittyä välillä myös hyvään.

Hyvällä on tapana levitä

Työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen kannalta on tärkeää löytää työstään asioita, jotka auttavat jaksamaan työssä. Oma mielemme on työkalu, jonka vaikutus omaan käyttäytymiseemme ja ajatteluumme on iso.

Pystymme ohjaamaan mieltämme päättämällä, syötämmekö aivoillemme tänään myönteisen, neutraalin vai kielteisen ajattelumallin. Ajatukset ohjaavat meitä lähes tiedostamattamme, joten hyvinvoinnin ja työssä onnistumisen kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota omaan ajatteluun ja siihen, miten puhumme itsellemme. Kun kerromme itsellemme, että työpäivästä tulee hyvä, aivomme uskovat sen. (Friman 2016: 17–18.)

Kielteinen kierre alkaa siitä, kun kaikki huomio ja energia suunnataan asioihin, jotka eivät ole toimivia. Valittamisesta muodostuu herkästi tapa, joka tarttuu nopeasti ja alkaa vaikuttaa ilmapiiriin kielteisesti. Myönteisiin asioihin keskittymällä pystymme puolestaan vahvistamaan myönteisyyttä. Keskittymällä mahdollisuuksiin ja työn hyviin puoliin, pystymme viemään työtä ja työn mielikuvia parempaan suuntaan.

Jokainen voi tehdä jotain oman työyhteisönsä eteen

Myönteinen puhe lähtee liikkeelle itsestä ja leviää työpaikoilta myös yleisempään keskusteluun. Meistä jokainen voi vaikuttaa omilla arkisilla valinnoilla, asenteilla ja toimintatavoilla työyhteisön ilmapiiriin ja siten omaan jaksamiseen työssä.

Ilmapiirin rakentamisessa myönteisellä vuorovaikutuksella on iso rooli työhyvinvoinnissa. Työpaikoilla ”Me-hengen” rakentaminen ja ylläpitäminen vaativat aktiivista toimintaa. Työyhteisön jäsenenä olisikin hyvä miettiä seuraavia kysymyksiä:

  • Onko vuorovaikutuksesi työyhteisössä avointa ja rakentavaa?
  • Mistä aiheesta yleensä puhut kahvipöydässä?
  • Onko toimintasi ja puheesi ratkaisukeskeistä ja avointa?
  • Oletko ystävällinen ja jaatko hyviä uutisia?
  • Muistathan antaa kiitosta pienistäkin asioista sekä itsellesi että työkavereillesi?

(Keva 2022.)

Me emme pysty vaikuttamaan kaikkeen, mitä työelämässä tulee vastaan. Pystymme kuitenkin vaikuttamaan siihen, miten suhtaudumme eteen tuleviin asioihin. Jokaisen kannattaakin nyt omalla kohdalla pysähtyä hetkeksi miettimään, millaisella sosiaalialalla haluaa työskennellä.

Hakeutuisitko alaa valitessasi sosiaalialle, josta kuulet pelkästään kielteisiä ja ikäviä asioita vai houkuttelisiko ennemminkin ala, josta kuuluu myös hyvää?

Anna Nyholm-Viira, sosionomi (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Silja Ropo, sosionomi (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Lähteet

Academic Work 2020. Young Professional Attraction Index 2020, 2/3. <https://online.flowpaper.com/77270776/YPAI2020FITarkeimmatasiattyonantajaavalittaessa/#page=1&gt;. Viitattu 17.11.2022.

Friman, Terhi 2016. Hyvä työpäivä. Helsinki: Viisas Elämä Oy.

Keva 2022. Huolehdi omasta työhyvinvoinnistasi. Päivitetty 15.9.2022. <https://www.keva.fi/henkiloasiakkaalle/heikentynyt-tyokyky/oma-tyohyvinvointi/&gt;. Viitattu 19.11.2022.

Tevameri, Terhi 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan. Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. TEM toimialaraportit 2021:2. Työ- ja elinkeinoministeriö. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162852/TEM_2021_02_t.pdf?sequence=1&isAllowed=y&gt;. Viitattu 19.11.2022.

Advertisement

Viranomaisten resurssien puute näkyy kaduilla

Posted on Updated on

Viime kuukausina nuorten jengiytyminen sekä huoli nuorisorikollisuuden lisääntymisestä ovat nousseet median otsikoihin.

Julkisessa keskustelussa poliisi on ehdottanut ratkaisuksi muutoksia aselainsäädäntöön sekä viranomaisyhteistyön tiivistämistä. Nuorisorikollisuuden kitkemiseksi olisi olemassa monia muitakin vaikuttavia keinoja, mutta niiden toteuttamiseen ei ole löytynyt riittävää rahoitusta.

Nuorisorikollisuus on vähentynyt länsimaissa 1990-luvulta lähtien. Nuorisorikollisuudelle on kuitenkin ominaista ajallinen vaihtelu, jonka vuoksi rikostilastoissa näkyy toisinaan piikkejä nuorten rikoskäyttäytymisessä.

Viime vuosina Suomessa on havaittu huolestuttava muutos nuorten rikoskäyttäytymisessä: entistä pienempi joukko nuoria syyllistyy rikosten tekemiseen, mutta he tekevät enemmän ja vakavampia rikoksia. Osa heistä on alaikäisiä, alle 15-vuotiaita lapsia, jotka eivät ole teoistaan vielä rikosoikeudellisessa vastuussa.

Samankaltainen kehityssuunta on havaittu myös muissa länsimaissa.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani sosiaalityön interventioiden vaikutuksia lasten ja nuorten rikoskäyttäytymiseen. Seuraavaksi esitän muutamia havaintoja, joita tein tutkimusprosessini aikana.

Miksi lapsi tai nuori tekee rikoksia?

Tutkimustiedon mukaan lasten ja nuorten rikoskäyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset riskitekijät.

Riskitekijöitä tarkasteltaessa olennaisinta on kiinnittää huomiota riskitekijöiden kumuloitumiseen. Käyttäytymisongelmien ilmenemisen ja rikoskäyttäytymisen riski kasvaa, mitä useammille riskitekijöille lapsi altistuu.

Tutkimusten mukaan yhteiskunnassa ilmenevä rasismi ja eriarvoisuus vaikuttavat riskitekijöiden kumuloitumiseen, jonka vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa ovat etnisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset. Rakenteellinen rasismi ja eriarvoisuus voivat näkyä perheiden arjessa esimerkiksi taloudellisina vaikeuksina sekä traumaattisille kokemuksille altistumisena.

Jos lapsi tai nuori altistuu päivittäin ennakkoluuloisille ja väheksyville katseille, hän voi lopulta alkaa käyttäytymään näiden negatiivisten odotusten mukaisesti.

Uusimpien kansainvälisten tutkimusten mukaan ammattirikolliset ovat nähneet haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten potentiaalin. He ovat alkaneet tarjoamaan heille huomiota, suojelua sekä merkkivaatteita, päihteitä tai rahaa, joiden avulla lapsi tai nuori pystyy parantamaan sosiaalista asemaansa kaveripiirissä tai koulussa.

Vastapalvelukseksi rikolliset pyytävät pieniä palveluksia, joiden avulla he vähitellen opettavat ja osallistavat lapsen tai nuoren rikosten tekemiseen. Rikolliset toimivat näin erityisesti alle 15-vuotiaiden lasten keskuudessa, koska he eivät ole vielä rikosoikeudellisessa vastuussa ja kiinni jäädessään he pystyvät välttämään rikosoikeudelliset sanktiot.

Rikollisten toiminta muistuttaa seksuaalirikosten yhteydessä tunnetuksi tullutta grooming-hyväksikäyttöprosessia.

Konkreettisia auttamiskeinoja

Lasten ja nuorten rikoskäyttäytymiseen voidaan puuttua parhaiten tukemalla heidän koulunkäyntiään ja harrastusmahdollisuuksiaan sekä vahvistamalla heidän resilienssiään, ryhmäpaineen vastustuskykyä sekä tunne- ja
vuorovaikutustaitoja.

Konkreettisia auttamiskeinoja ovat:

·  koulunkäynnin tukeminen

·  mentorointi

·  harrastuksen aloittaminen

·   konfliktinratkaisutaitojen opettaminen

·   tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen

·  traumaattisten tapahtumien käsittely.

Suomessa on jo lähes parinkymmenen vuoden ajan toiminut poliisilaitosten yhteydessä moniammatillinen Ankkuri-tiimi. Vuosien saatossa Ankkuri-toimintamalli on levinnyt vähitellen eri puolille Suomea.

Ankkuritoiminnan tavoitteena on puuttua varhaisessa vaiheessa alle 18-vuotiaiden rikoskäyttäytymiseen. Moniammatillisen yhteistyön tavoitteena on pyrkiä ennaltaehkäisemään rikoskierteen syntyminen tai katkaisemaan se mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Lisätutkimuksen tarve

Suomessa tarvittaisiin lisää tutkimusta alaikäisten rikoskäyttäytymisestä ja rikoskäyttäytymiseen johtavista paikallisista syistä. Olisi hyvä kehittää myös sosiaalityön vaikuttavuustutkimusta, jonka avulla saataisiin lisää vaikuttavuustietoa nykyisten toimintamallien ja interventioiden vaikutuksista alaikäisten rikoskäyttäytymisen ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen.

Tutkimustiedon avulla pystyttäisiin täydentämään tilannekuvaa Suomessa ilmenevästä nuorisorikollisuudesta sekä kehittämään rikoskäyttäytymiseen puuttuvia interventioita kustannustehokkaaksi.

Lisää tutkimusta tarvittaisiin myös alaikäisten houkuttelemisesta lainvastaiseen toimintaan (child criminal exploitation), jotta tietoisuus siihen liittyvistä ilmiöistä lisääntyisi ja siihen voitaisiin jatkossa puuttua eri viranomaisten toimesta nykyistä aiemmin.

Resurssivajeen hinta

Viranomaisten päivittäistä toimintaa vaikeuttavat alimitoitetut resurssit. Esimerkiksi monilla paikkakunnilla Ankkuri-tiimeihin ei ole varaa palkata riittävästi sosiaalityöntekijöitä, jonka vuoksi Ankkuri-toiminnan vaikutus voi jäädä ohueksi eikä kaikkia nuoria pystytä tukemaan riittävästi.

Sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuneet leikkaukset ovat supistaneet sekä palveluita että tutkimustyötä. Tämän vuoksi työn kehittäminen, työn vaikuttavuuden tutkiminen ja hyviksi havaittujen käytäntöjen juurruttaminen ja jatkuvuus on muuttunut vaikeaksi.

Mikäli Suomessa halutaan puuttua lasten ja nuorten rikoskäyttäytymiseen, tulisi vahvistaa eri toimijoiden resursseja. Näin toimimalla palveluiden saatavuutta voitaisiin parantaa sekä moniammatillista yhteistoimintaa kehittää vaikuttavammaksi.

Hetkellisesti se lisäisi taloudellisia menoja. Pitkällä aikavälillä se todennäköisesti parantaisi hyvinvointia sekä vahvistaisi kansantaloutta ja sisäistä turvallisuutta.

Marjatta Timonen, Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelija.

Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Sosiaalityön interventioiden vaikutus lasten ja nuorten rikoskäyttäytymiseen”. 

Kirjallisuutta:

Baidawi, S., Sheehan, R. & Flynn, C. (2020) Criminal exploitation of child protection-involved youth. Children and Youth Services Review 118, p. 105396.

Dahlstedt, M. & Lozic, V. (2017) Managing urban unrest: problematising juvenile delinquency in multi-ethnic Sweden. Critical and Radical Social Work 5 (2), 207-222.

Danielsson, P. (2022) Nuorten väkivaltarikollisuuden määrä ja piirteet poliisin tietoon tulleen rikollisuuden valossa. Strateginen analyysi. Keskusrikospoliisi.   https://poliisi.fi/documents/25235045/0/raportti-nuorten-vakivaltarikollisuus-%20poliisi.pdf/5707ff63-fce5-b1a3-83ed-6ae62808adfa/raportti-nuorten-vakivaltarikollisuus-poliisi.pdf?t=1646715994222

Knospe, Y. & Koenig, K. (2021) Young Offenders on the Camino de Santiago – Theoretical Background of the Learning Walks. Religions 13 (1). https://doi.org/10.3390/rel13010005

Lowe, C, Ellonen, N., Miller, B. & Peltonen, K. (2022) Best Served Cold: Vengeful Attitudes and Violence among Finnish Adolescents. Deviant Behavior 43 (2), 163-178.

Pohjola, A., Kemppainen, T. & Väyrynen, S. (2012) Sosiaalityön vaikuttavuus. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.

Reil, J., Lambie, I. & Allen, R. (2022). ’Offending doesn’t happen in a vacuum’: The backgrounds and experiences of children under the age of 14 years who offend. Journal of Criminology, 55 (2). https://doi.org/10.1177/26338076221087459

Talousneuvola apuna arjen talousasioissa

Posted on

Kotitalouksien velkaantuminen ja talousvaikeudet ovat kasvava ongelma.

Maailmantilanteen kiristyttyä elinkustannukset ovat nousseet poikkeuksellisen nopeasti ja vaikutukset näkyvät vaikeuksina selviytyä jokapäiväisestä elämästä (Inflaatio 7,8 % heinäkuussa 2022 – Tilastokeskus).

Maksuhäiriömerkintöjä on noin 389 300 suomalaisella, ja velkajärjestelyyn pääsee vuosittain alle 2 % (Asiakastieto Oy; HS 19.5.2022) Kansalaisten velkaantumiseen ja talousosaamisen kehittämistarpeisiin on kiinnitetty huomiota valtakunnallisella taholla ja se on liitetty hallitusohjelmaan.

Taloudellisten palveluiden kehittämistarve on tunnistettu myös sosiaalityössä. Taloussosiaalityön työskentelymalli on tullut Suomeen 2010-luvun lopulla (esim. Viitasalo 2018.) Perinteisen talousohjauksen sijaan taloussosiaalityö tarjoaa laajemman, talouden ja toimeentulon kysymyksiin kokonaisvaltaisesti sosiaalityössä tarttuvan näkökulman. 

Talousneuvola taloussosiaalityön tukena

Taloussosiaalityön rantautuminen Suomeen on johtanut uudenlaiseen keskusteluun kansalaisten taloudellisen ohjauksen ja tuen tarpeista. Taloussosiaalityön kehittämistä tukee viime vuosina perustettu talousneuvolatoiminta. Eri puolella Suomea on tehty uraauurtavaa verkostotyötä talousneuvoloiden kehittämisessä.

Talousneuvoloita hallinnoidaan oikeusministeriön alaisena toimintana. Verkostoihin osallistuvia tahoja ovat Ulosottolaitoksen ja Talous- ja velkaneuvonnan ohella sosiaalitoimi sekä Kela. Lisäksi verkostossa neuvontaa voivat tarjota seurakunnat, asumisneuvonta, työvoimapalvelut ja järjestöt.

Tutkimme parhaillaan talousneuvolatoimintaa osana aikuissosiaalityön menetelmiä AIKUMETOD -tutkimushankkeessa (VTR). Tutkimus kohdistuu sosiaalityössä tehtävän talousohjauksen ja -neuvonnan lisäksi talousneuvolatoimintaan. Blogikirjoituksemme perustuu tutkimushankkeessa tehtyihin, talousneuvolassa toimivien työntekijöiden haastatteluihin.

Haastattelut käsittelevät työntekijöiden käsityksiä talousneuvolaan hakeutuvien asiakkaiden tilanteista, palveluntarpeista, taloudellisista huolista, talousneuvolatoiminnan organisoitumisesta, yhteistyöstä ja sen hyödyistä asiakkaille ja yhteistyötahoille.

Talousneuvola on tarkoitettu kaikille

Talousneuvolaan voi tulla kuka tahansa. Ihmiset hakevat talousneuvolasta apua erilaisissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi sairastuminen, työttömyys, eläkkeellä olo tai epätyypilliset työsuhteet voivat johtaa taloudellisiin vaikeuksiin. Maksamattomat laskut, velkaantuminen (vipit, lainat, osamaksut, kavereilta lainaaminen) sekä pienituloisuus aiheuttavat myös hankaluuksia arjen talouteen ja ovat usein syynä talousneuvolakäynnille.

Talousneuvola tarjoaa asiakkaille

  • Tietoa vaihtoehdoista
  • Kriteerit erilaisten tukien saamiseen.
  • Elämänmuutosten vaikutus etuuksiin ja velkajärjestelyyn.
  • Tilanteen selvittäminen ja mahdolliset ratkaisut talousneuvolassa
  • Taloustilanteen kartoittaminen (mahdollisuudet Kelan etuuksiin tai velkajärjestelyyn).
  • Ulosottotilanteen ja luottotietojen selvittäminen.
  • Sosiaalitoimiston tuet.
  • Muut selvitykset (asumistilanne, seurakunnan mahdollisuudet tukea).
  • Jos talousneuvolakäynti ei riitä, ohjataan arvioinnin mukaan tarpeellisiin jatkopalveluihin
  • Ajanvaraukset.
  • Ilmoitukset (sosiaalitoimistoon).
  • Hakemukset.

Vahvempaa asiakaslähtöisyyttä ja ammatillisuutta

Työntekijät kuvaavat talousneuvolatoimintaa asiakaslähtöiseksi ja ammatillista osaamista vahvistavaksi työmuodoksi. Verkostomainen työskentely tukee asioiden kokonaisvaltaista tarkastelua.

Myös asiakkaat ovat tyytyväisiä saadessaan hoidettua asioitaan yhdellä istumalla monen eri viranomaisen kanssa sen sijaan, että joutuisi asioimaan useissa virastoissa.

Sitte tosiaan se, että miten tärkeetä on se verkostoituminen muitten asiantuntijoitten kanssa ja se, että asiakasta ei juoksuteta luukulta luukulle, vaan se saa monen ihmisen palvelut siinä kerralla, jos hän tulee sinne. Tosi tärkeetä. Et voi olla niin väsyny ihminen, joka viimesillä voimillaan tulee sinne. Sit siitä otetaan koppi moneen suuntaan”

Työntekijä voi kokea, että asiakkaan talouteen liittyvät ongelmat vaativat laajaa tietoa ja yhteyksiä ratketakseen. Asian vieminen talousneuvolaan hyödyttää sekä asiakasta että työntekijää.

Työntekijät kertovat verkostotyön helpottavan ja tuovan toiveikkuutta hankalien asioiden käsittelyyn. Lisäksi he oppivat toisilta työntekijöiltä ja jakavat omaa tietämystään oman organisaationsa sisällä muille työntekijöille.

Kaikki haastatellut kokevat asiantuntemuksensa lisääntyneen yhteistyön ansiosta. Työntekijöiden mielestä talousneuvolalla oli merkityksestä omalle työlle.

“Että se on ehkä semmonen tietty taakkakin siitä pois, kun asiakas soittaa mulle puhelinneuvontaan toimistolle, niin mähän joudun siin ite yksin sitä miettimään ja antamaan myös vastauksia vähän epävarmalla mielellä. mutta kun hän tulee talousneuvolaan niin voin kertoa sen oman osuuteni ja se toinen ammattilainen osaa varmasti sen…niinkun sen toisen asian paremmin… luulen, että siitä asiakas kyllä hyötyy”.

”Tuo ehkä toivoa myös omaan työhön, kun näkee, miten isommalla porukalla voidaan auttaa asiakasta. Itse voisi ajatella, että voiko tässä tehdä oikein enää mitään, mutta joku taho voi aina ottaa palan jostain. Ja ajattelisi, että siinä saa omaankin työhön toiveikkuutta”.  

Talousneuvola on osoittautunut käyttökelpoiseksi toimintamalliksi, jota työntekijät pitävät tärkeänä ja kehittämisen arvoisena. Työntekijöiden keinot ratkaista talousongelmia yksin ovat rajallisia, mutta talousneuvola tarjoaa mahdollisuuden verkostomaisen yhteistyön kehittämiseen.

Asiat voivat myös ratketa aiempaa nopeammin, kun asiakas kohtaa kerralla useamman ammattilaisen kanssa. Talousneuvolatoiminnalle toivotaan jatkoa ja vakiintumista osaksi kansalaisille tarjottavia palveluja.

Talousneuvola tarjoaa taloussosiaalityön kehittämiselle kontekstin, jossa voidaan hyödyntää toimijoiden ammattitaitoa asiakkaiden talousongelmien ratkaisussa. Pääsy asioimaan ongelman kannalta oikeiden tahojen kanssa aiempaa nopeammin vähentää asiakkaan pompottelua. Kriisit lievittyvät ja parhaimmillaan jopa jäävät syntymättä.

Talousneuvolatoiminta vahvistaa taloussosiaalityön roolia kaikkia ikäryhmiä ja perhemalleja koskevana toimintana. Verkostomainen työote vastaa asiakkaan kokonaisvaltaisen tuen tarpeeseen talousongelmissa. Talousneuvolan moniammatillisessa verkostossa työskentely osoittaa poikkihallinnollisen työskentelytavan merkityksen taloustilanteiden selvittelyssä ja lisää osaamista kunkin organisaation sisällä.

Anu Aalto, projektitutkija

Kirsi Niukko, projektitutkija

AIKUMETOD-projekti, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Sitaatit blogitekstissä AIKUMETOD-projektin (2021–2022) talousneuvolatyöntekijöiden haastatteluista.

Mitä tarkoittaa kollegiaalisuus sosiaalityössä?

Posted on

Olen viime aikoina pohtinut paljon kollegiaalisuutta, ja sen merkitystä sosiaalityössä.

Sanakirjassa (1) kollegiaalisuuden synonyymejä ovat muun muassa virkaveljeys ja työkaveruus. Ajattelen itse, että kollegiaalisuus ulottuu tiimirajojen yli ja ulkopuolelle ja se on enemmän kuin työkaveruutta. Virkaveljeys on kuvaavampi nimike, vaikka siihenkin olisi varmasti tarpeen löytää sukupuolineutraalimpi ilmaisu.

Itselleni kollegiaalisuus tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että me sosiaalityön ammattilaiset pidämme asiakastilanteissa ja viran puolesta toimiessamme aina toistemme puolia. Emme sorru miltään taholta tulevaan mitätöintiin tai toisen arvosteluun. Jos olemme eri mieltä jostain asiasta, voimme puhua asiasta ammatillisesti ja avoimesti reflektoiden, tuoden esille omia näkökulmia ja mielipiteitä, ei niin, että eri mieltä olevan näkemystä jotenkin lytättäisiin tai sivuutettaisiin.

Erimielisyydet selvitetään aina asiakastapaamisten ja asiakastilanteiden ulkopuolella, ei kesken tapaamisen. Koska me edustamme sosiaalitoimea, me olemme yhtenäinen joukkue, vaikka edustaisimme eri tiimejä tai sosiaalisen osa-alueita.

Itselleni kollegiaalisuus tarkoittaa myös toisen ammattilaisen osaamisen ja ammattitaidon arvostamista ja sen osoittamista. Kollegiaalisuus on kannustavaa ja rakentavaa, kehittymään pyrkivää. Voimme oppia toisiltamme ja tukea toisiamme työssä. Kollegiaalisuus voi siis olla yhteistyötä ja avunantoa.

Voi olla, että ajatteluni on liiankin idealistista, mutta itse olen oppinut siihen, että pidämme aina toistemme puolia, arvostamme ja nostamme toisiamme ylöspäin, emme paina alaspäin. Emme vedä mattoa toistemme jalkojen alta, vaan olemme toistemme tukena ja pyrimme löytämään yhteisiä linjoja.

Kollegiaalisuus on ammatillisuutta, arvostusta, avointa ajatustenvaihtoa. Hyvää työtä on haastavaa tehdä, jos ei voi luottaa työpariin tai yhteistyökumppaniin. Aina ei voi tuntea toisen ajatuksia tai olla samoilla linjoilla, mutta aina voi yrittää löytää yhteistä ymmärrystä, ja rakentaa siltoja eri maailmojen välille.

Yksi kaikkien, ja kaikki yhden puolesta, sitä minulle tarkoittaa kollegiaalisuus, näiden muiden edellä mainittujen lisäksi. Siispä, kollegiaalisuus kunniaan, ja eteenpäin kohti hyvää ja rakentavaa yhteistyötä, kaikilla niillä areenoilla, joilla sosiaalityötä tehdään. Mitä kollegiaalisuus teille kollegoille tai eri ammattiryhmiä edustaville tarkoittaa?

Elina Seitz, vt. sosiaalityöntekijä

  1. suomisanakirja.fi/kollegiaalisuus

Nuorten psyykkisellä pahoinvoinnilla on yhteiskunnallisetkin juurensa

Posted on Updated on

Kuva:Shutterstock

Rakenteellinen sosiaalityö on yhteiskunnallisten yhteyksien hahmottamista, ja sitä tarvitsemme nyt kenties enemmän kuin koskaan.

Lasten ja nuorten psyykkisen pahoinvoinnin lisääntyminen on ollut kasvavassa määrin otsikoissa. Kelan tuoreissa tilastoissa mielenterveyden häiriöistä on viime vuosina tullut ylivoimaisesti suurin syy 16–34-vuotiaiden pitkille sairaspoissaoloille. Elokuussa HUS kertoi tiedostustilaisuudessaan, että lasten ja nuorten psykiatrialle tehtyjen lähetteiden määrä on kasvanut 88 prosenttia, mutta hoidossa olevien potilaiden määrä on väestönkasvuun suhteutettuna suunnilleen sama kuin aiemminkin.

Vakavammat häiriöt eivät siis ole lisääntyneet, vaan palveluiden kysyntä, ja mahdollisesti lievempi psyykkinen oireilu.

Tiedotustilaisuudessa esitettiin ajatuksia psyykkisen pahoinvoinnin kasvun taustasyistä, ja tämän jälkeen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa on käsitelty aihetta kattavasti. Olen nostanut HS:n kirjoittajien keskeisimpiä huomioita oheiseen kuvaan.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin taustasyitä hahmotettuna HUS:in ja Helsingin Sanomien lähteiden pohjalta.

Kuviosta on nähtävissä, miten yhteiskuntamme taustavoimina vaikuttavat suuret ideologiset suuntaukset ja yhteiset uskomuksemme konkretisoituvat yhteiskuntamme rakenteissa ja lopulta yksilöiden toiminnassa. Kestämättömän talouskasvun ideologia, kilpailun ja suorittamisen korostuminen, eivät tuo meille ihmisille sitä psyykkistä turvaa, jota tarvitsemme globaalien muutosten keskellä.

Kuten Nina Pyykkönen ja Jani Kajanoja mielipidekirjoituksessaan toteavat, psyykkisen pahoinvoinnin syyt ovat syvemmällä kuin palveluiden niukkuudessa, jolloin kapea keskittyminen yksilön ongelmiin ylläpitää inhimillistä kärsimystä. Rakentaaksemme hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta meidän on mahdollista siirtyä ilmiöiden yksilökeskeisestä tarkastelusta systeemiseen ymmärrykseen, jossa hahmotetaan ihmisten ja asioiden välisiä yhteyksiä kokonaisuudesta käsin. Tähän työhön tarvitsemme monien eri näkökulmien yhdistämistä – onhan oheinen useamman ammattilaisen näkemyksestä koottu kuvakin vielä keskeneräinen.

Kysymys yhteiskunnan ideologioihin ja arvoihin vaikuttamisesta on kuitenkin valtava. Miten tällaista muutosta luodaan? Kenties siksi ratkaisuvaihtoehtojen miettiminen esimerkiksi juuri lasten ja nuorten psyykkiseen pahoinvointiin kapeutuu helposti palvelupolkujen sujuvoittamisen ja interventioiden tehostamiseen. HUS:in tiedotustilaisuudessa ehdotettiin myös lasten resilienssin tukemista siten, etteivät he olisi niin alttiita ympäristötekijöille. Tärkeä on kuitenkin kuulla psyykkisen pahoinvoinnin viisaus – tunteemme on tarkoitettu viitoittamaan tietä, ja tällä kertaa ne ohjaavat kohti kokonaisvaltaisempaa muutosta.

Kokonaiskuvaa kohti kurkottaminen avaa meille palvelujärjestelmän tärkeän kehittämistyön rinnalla mahdollisuuksia toisenlaisiin lähestymistapoihin ja kysymyksiin:

Mistä uskomme, että psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen on lopulta kiinni?

Mikä auttaisi meitä hellittämään?

Miten pystyisimme paremmin tukeutumaan toisiimme ja kannattelemaan toisiamme?

Mitä me ihmiset tarvitsemme voidaksemme hyvin, ja miten voisimme yhteiskunnassa paremmin vastata näihin tarpeisiin?

Systeemiset muutokset ovat Peter Sengen (2006) mukaan kokonaisuuden kautta hahmottuneita, usein hyvin pieniä muutoksia toiminnassa, jotka vasta ajan ja toiston kautta tuovat vaikuttavuutta. Vipuvoimaa löytyy useimmiten mentaalisten mallien, uskomusten tasolta.

Huomionarvoista on, että sosiaalityö on se ammatti, jolle yhteiskunnallisten yhteyksien hahmottaminen on kirjattu lakisääteiseksi tehtäväksi (Sosiaalihuoltolaki 7§) ja uudistavassa rakenteellisessa sosiaalityössä työ kohdistuu nimenomaan ajattelutapoihin ja uskomuksiin (Mullaly & Dupré 2019). Käytännössä sosiaalityö on kuitenkin kulkenut virran mukana kohti entistä yksilö- ja asiakaskeskeisempää toimintatapaa. Sosiaalityöntekijöiden päivät täyttyvät yli äyräidensä hyvin yksilökeskeisestä työstä ja siihen liittyvistä suoritteista, kuten päätöksistä, kirjauksista ja lausunnoista, jollaisia myös muut samojen asiakkaiden kanssa työskentelevät tahoillaan laativat.

Sosiaalityön roolin kehittymisellä ja yhteiskunnallisen ymmärryksen vahvistamisella voi olla keskeinen rooli muutoksessa, jota nyt tarvitsemme. Samalla on toki muistettava, että kestävän kehityksen edellyttämän arvopohjaisen ja ideologisen muutoksen kokonaisuus on liian laaja siirrettäväksi vain joidenkin ammattiryhmien kontolle. Tästä kertonee osaltaan myös valtava kuormittuneisuus ihmiskeskeisillä aloilla, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Tukeakseen nuorten hyvinvointia myös aikuiset, niin työntekijät kuin tietysti vanhemmatkin, tarvitsevat omaa hyvinvointiaan tukevan ympäristön.

Lasten ja nuorten, tai ylipäätään kenenkään ihmisen, ei tarvitse vain sopeutua pahoinvointia tuottavaan ympäristöön, joka vaarantaa heidän tulevaisuutensa. On meidän kaikkien aikuisten mahdollisuutena rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa sekä meidän että tulevien sukupolvien on riittävän hyvä elää. Valmista karttaa muutokseen ei ole, mutta sen ei pitäisi estää meitä yrittämästä.

Karoliina Hiltunen

kehittäjäsosiaalityöntekijä, VTM

työikäisten sosiaalihuollon kehittämisohjelma

Varsinais-Suomen tulevaisuuden sote-keskushanke.

Lähteet:

Ahdistus on inhimillistä, yhteiskunnan tahti ei – Mielipide | HS.fi

Mielenterveysongelmien syihin on pureuduttava kiireellisesti – Mielipide | HS.fi

Nykykasvatus ei tue riittävästi lasten psyykkistä terveyttä – Mielipide | HS.fi

Mullaly, Bob & Dupré, Marilyn (2019) The New Structural Social Work: Ideology, Theory, and Practice. Kanada: Oxford University Press.

Senge, Peter (2006) The fifth discipline: the art and practice of the learning organization. New York (USA): Doubleday.