Virtuaalinen pakopeli on uusi työväline sosiaalialalle

Posted on Updated on

Learning life – pakopeli on virtuaalinen hyötypeli, ja sen tarkoituksena on nuorten ja nuorten aikuisten työ- ja opiskeluvalmiuksien sekä arjen hallinnan valmiuksien parantaminen.

Learning life – Mysteeri 24/7 -virtuaalinen pakopeli lanseerattiin marraskuussa 2021 Kajaanin ammattikorkeakoulun älysalissa, ja se on tarkoitettu avuksi nuorten ja nuorten aikuisten kanssa tehtävään ohjaustyöhön.

Peli kehitettiin Kelan rahoittamassa hankkeessa vuosina 2020–2021. Kehitystyö tehtiin monitoimijaisella yhteistyöllä, johon kuului muun muassa sosiaali- ja terveysalan lehtoreita, opiskelijoita, tutkijoita, pelisuunnittelijoita ja pelinkehittäjiä.

Learning life -pakopeli soveltuu laajasti käytettäväksi työskennellessä nuorten kanssa. Se sopii hyvin nuorten sosiaaliohjauksen ja sosiaalisen kuntoutuksen menetelmäksi, kun halutaan edistää asiakkaiden elämän- ja arjenhallintaa, kuin myös asumiseen, opiskeluun, työhön ja vapaa-aikaan liittyviä asioita.

Learning life -peliä voidaan pelata virtuaalilaseilla tai tietokoneella. Peli on ensimmäisiä virtuaalilaseilla pelattavia sosiaalialan pelejä Suomessa, eikä niitä ole maailmaltakaan helppo löytää.

Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu olennaisesti valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan. Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan lisäksi nuorten sijoittumista työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä. (Sosiaalihuoltolaki 130/2014 17§).

Mikä on hyötypeli?

Hyötypeli (serious game) on peli, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole viihdyttää, vaan hyödyntää pelaamisen koukuttavuutta ja esimerkiksi opettaa ja edistää hyvinvointia – siis hyödyttää pelaajaa. (Serious Gaming Cluster Finland 2019.)

Hyötypelejä voidaan käyttää esimerkiksi terveyden edistämiseen, opetukseen ja kouluttamiseen (esim. Deen ym., 2014, Koivisto ym. 2016) Learning life -pelissä edistetään nuorten arjen hallintaa sekä opiskelu- ja työelämään tarvittavia taitoja.

Mitä on virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR)?

Virtuaalitodellisuus tai näennäis-/tekotodellisuus laajentaa todellisuuden käsitettä teknisin keinoin. Virtuaalitodellisuuden avulla jäljitellään todellisuutta.

Haju- maku-, näkö- ja kosketusaistien lisäksi muun muassa tasapainoaisti vaikuttaa yksilön kokemukseen todellisuudesta ja ne yhdessä muokkaavat ihmisen todellisuuskäsitystä. Jos siis aisteille tarjotaan muutettua todellisuutta, niiden kannalta tilanne on oikeasti olemassa ja yksilö kokee keinotodellisuuden totena. Näin voidaan esimerkiksi syrjäytymisuhan alla oleville nuorille ja nuorille aikuisille tarjota menetelmä arjen hyvinvoinnin hallintaan ja työ- ja opiskeluvalmiuksien parantamiseen viihdyttävässä muodossa.

Mikä on pakopeli?

Pakopeli on nykyisin varsin suositun pakohuoneen yläkäsite. Pakohuoneessa tavallisesti muutaman hengen joukkue yrittää yhteistyöllä ratkaista määräajassa tietyn määrän erilaisia pulmia. (Kortesuo 2018.)

Learning life -pelissä pelaaja pelaa peliä yksin ja ammattilainen seuraa pelaamista suoratoiston eli striimaamisen avulla.

Kuinka Learning life – Mysteeri 24/7 -peliä käytetään ohjaustyön välineenä?

Ammattilainen voi seurata pelaamista esimerkiksi tietokoneelta.

Peliä voi esimerkiksi hyödyntää nuorten ammatillisessa kuntoutuksessa, etsivässä nuorisotyössä, nuorten työpajoilla, kouluissa, nuorisotyössä, lastensuojelussa, perhetyössä ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa ja nuorten asumispalveluissa.

Haluamme rohkaista kaikkia nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia kokeilemaan peliä!

Learning life -pelissä on kolme kenttää:

Kenttä 1: Aamurutiinit ja asunnon hankkiminen

Kenttä 2: Opiskelu- tai työpaikan hankkiminen

Kenttä 3: Arjen hallinta

Peliä voi käyttää yksilötyössä tai suoratoisto-ominaisuuden avulla myös ryhmän kanssa. Suosittelemme, että ammattilainen seuraa nuoren pelaamista näytöltä. Ammattilaisen on myös hyvä tuntea peli, jotta hän voi tarvittaessa ohjata tai auttaa nuorta pelin aikana.

Ohjauskeskustelussa voi hyödyntää ammattilaisen käsikirjaa.

Varsinainen ohjauskeskustelu käydään pelaamisen jälkeen. Ohjauskeskustelussa voi käydä läpi pelikokemusta, nuoren pelissä tekemät valintoja ja niiden yhteyttä nuoren omaan elämäntilanteeseen. Ohjauskeskustelun tueksi on tehty Ammattilaisen käsikirja, jossa on teemat ohjauskeskustelun tueksi.

Pelin kehityksen aikana on tutkittu sekä nuorten että ammattilaisten kokemuksia pelistä. (Koivisto ym. käsikirjoitus).

Nuorten mielestä peli on visuaalinen, motivoiva ja hauska. Peli on hyödyllinen, kun nuorena valmistautuu aikuiselämään ja oman vastuun ottamiseen sekä omaa elämää koskevaan päätöksentekoon.

  • Pääsee kokemaan yksin asumista ja arjen asioista huolehtimista.
  • Saa myös vinkkejä ja ohjeita toimivaan arkeen ja elämänhallintaan.
  • Oppii työnhakutaitoja.
  • Saa elämälle suuntaa.

Ammattilaisten mukaan asiat ja toimintatavat voivat jäädä pelillisyyden kautta paremmin mieleen ja rohkaista toimimaan niiden lailla.

  • Peli on aktiivista tekemistä ja vaihtelua keskusteluun.
  • On turvallinen ympäristö harjoitella ja samalla oppii näkemään valintojen merkityksiä.
  • Konkretisoi asioita ja sitä kautta opitaan perustaitoja.
  • Voi saada myönteisiä kokemuksia arjen hallintaan.
  • On mahdollista sanallistaa avun tarvetta, hahmottaa ja selvittää arjen haasteita.

Ammattilaisten mukaan Learning life -peli avaa uudenlaisia mahdollisuuksia ohjaustyöhön ja keskusteluun nuorten kanssa. Sen avulla voi asettaa tavoitteita ja motivoida nuoria.

Pelaamisen avulla on myös mahdollista ymmärtää nuoren maailmaa ja hahmottaa nuoren elämäntilannetta. Peli antaa myös mahdollisuuden arkisten asioiden konkreettiseen harjoitteluun, tekemällä ja näkemällä oppimiseen.

Parhaimmillaan ammattilaisten ja nuorten yhdessä tekeminen voi myös herättää luottamusta viranomaiseen. 

Learning life -pelin hyödyt

  • Nuori on aktiivinen toimija.
  • Asioita voi kokeilla ilman seuraamuksia.
  • Nuori ja ammattilainen voivat vahvistaa vuorovaikutussuhdettaan.
  • Peli toimii ohjauksen välineenä.
  • Nuoren vahvuuksien, voimavarojen ja osaamisen tunnistaminen.
  • Pelissä on opetuksellinen sisältö (arjen hallinta, tulevaisuuden valinnat).
  • Nuoren tuen tarpeiden tunnistaminen toimii perustana palveluohjaukselle.

Mistä pelin voi hankkia?

Learning life – Mysteeri 24/7 on Kelan verkkokoulussa

Kuntoutuksen kehittämisen tuloksia Kelan verkkokoulussa (Moodle)

Huomaathan, että sivu vaatii rekisteröitymisen Kelan verkkokouluun.

Peli ja käsikirjat löytyvät myös tästä osoitteesta.

https://www.cleversimulation.com/learninglife ja https://store.steampowered.com/app/1811900/Learning_Life__Mysteeri_247/

Peli on maksuton, ja se on sekä PC-versiona että Oculus 2 -laseilla pelattavana virtuaalipelinä. Peli on tehty ensisijaisesti virtuaalilaseilla pelattavaksi. Virtuaalilasit on hankittava erikseen.

Lisätietoja: kaijus.varjonen@laurea.fi, kati.nykanen@laurea.fi kyosti.koskela@kamk.fi

Teksti:

Kaijus Varjonen, Laurea-ammattikorkeakoulu

Elina Kauhanen, Laurea-ammattikorkeakoulu

Kati Nykänen, Laurea-ammattikorkeakoulu

Jaana-Maija Koivisto, HAMK Smart

Taina Romppanen, Kajaanin ammattikorkeakoulu

Lähteet ja lue lisää:

Deen  M,  Heynen  EJE,  Schouten  BAM,  van  der  Helm  PGHP  &  Korebrits  AM.  2014.  Games [4Therapy] Project: Let’s talk! Games for Health. Proceedings of the 4th conference on gaming and playful interaction in healthcare, 15–26.

Helminen, J. (toim.). 2016. Sosiaaliohjaus – lähtökohtia ja käytäntöjä. Edita.

Koivisto, J-M., Multisilta, J., Niemi, H., Katajisto, J., & Eriksson, E. 2016. Learning by playing: A cross-sectional descriptive study of nursing students’ experiences of learning clinical reasoning. Nurse Education Today, 45, 22–28. doi:10.1016/j.nedt.2016.06.009.

Koivisto ym. Designing and developing virtual reality escape game for youth vocational rehabilitation. Käsikirjoitus.

Kuuluvainen, S., Heinonen, S., Koivisto, J-M., Nykänen, K. & Romppanen, T. 2021.Yhteispelillä syntyy virtuaalinen pakopeli ammatilliseen kuntoutukseen. Hamk smart. Viitattu 7.12.2021. https://unlimited.hamk.fi/hyvinvointi-ja-sote-ala/yhteispelilla-syntyy-virtuaalinen-pakopeli-ammatilliseen-kuntoutukseen/#.Ya22nI1xeUn

Sosiaalihuoltolaki 130/2014 17§

Kun yhdessä tekemistä halutaan lisätä, tarvitaan uutta osaamista

Posted on Updated on

Meillä on nyt menossa sote-palvelujärjestelmän uudistus. Jatkossa sote-palveluiden pitäisi toimia yhteistyössä, ja asiakkaiden palveluiden pitäisi muodostaa yhteensovitettu ja toimiva kokonaisuus. Muuttuva toimintaympäristö haastaa sote-ammattilaisia tiiviimpään yhteistyöhön arkityössä, johtamisessa ja koulutuksessa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistus sekä nopeat globaalit muutokset, teknologian kehitys ja kansalaisten arjen muutokset tulevat haastamaan sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten työtä.

Muuttuva toimintaympäristö tuottaa tarpeita uudenlaisille palvelujen tuottamisen tavoille ja haastaa ammattilaisia tiiviimpään yhteistyöhön. Tämä tuo uudenlaisia vaatimuksia myös asiantuntijuuteen ja monitoimijuuteen.

Myös laaja digitalisaation ja hyvinvointiteknologian kehitys muuttaa työtapoja, ja koronapandemia on jo synnyttänyt nopeita tarpeita palveluiden järjestämiseksi virtuaalisesi – sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden odotukset monikanavaisiin sekä joustaviin, ajasta ja paikasta riippumattomiin asiointitapoihin ovat lisääntyneet.

Toimintakulttuurin muutos koskee jokaista työntekijää

Asiakaslähtöinen toiminta rakentuu yhä enemmän moniammatilliselle yhteistyölle ja monialaisten verkostojen toiminnalle, ja jokaiselta työntekijältä vaaditaan nyt ammatti- ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä sekä toisten osaamisen tunnistamista.

Eri professioilta edellytetään ainakin joltain osin yhteistä arvopohjaa, palvelujärjestelmän tuntemusta, uusien toimintamallien kehittämistä, asiakkaiden ja potilaiden osallistamista sekä eri sektoreiden yhteistä palvelujen johtamis- ja kehittämisosaamista. Palveluiden aito integraatio edellyttää lisäksi ammattilaisten ymmärrystä toisten ammattialojen toimintatavoista, toimintaa ohjaavista laeista, rooleista ja erityisyydestä niin asiakasprosesseissa kuin kehittämis- ja vaikuttamistyössäkin.

Lisäksi, vaikka digitaalisuus tulee nähdä mahdollisuutena, se myös haastaa ammattilaisia palveluiden saatavuuden turvaamisessa erityisesti niiden asiakkaiden kohdalla, joilla ei ole valmiuksia tai mahdollisuuksia käyttää digitaalisia palveluita.

Lisää osaamista tarvitaan

Lapin sosiaali- ja terveysalojen sote-alojen yhteisiä osaamistarpeita koskevassa selvityksessä tuli esille useita alueita, joilla on haasteita osaamisessa. Haasteet moniasiantuntijaisessa työssä ilmenevät muun muassa kommunikaation haasteina tai suoranaisena puutteena.

Kommunikaatiohaasteet ilmenevät arjessa esimerkiksi toimijoiden ja ammattiryhmien toisistaan poikkeavina tapoina selittää ja ratkaista ongelmia, ammattilaisten välisissä työnjaoissa ja limittyvinä työtehtävinä, piiloon jäävinä osaamisresursseina sekä paikoin myös auktoriteettikysymyksinä.

Arjessa sote-alojen moniasiantuntijaisessa verkostotyön haasteet voivat näyttäytyä myös tilanteina, joissa toimijoilla ei ole tiedossa, mitkä ovat verkostoon osallistuvien roolit, osaaminen ja kokemuksellisuus, tai työprosessien ammatilliseen johtamiseen kytkeytyviä asioita ei ole riittävästi tai lainkaan avattu.

Moniasiantuntijainen työ tarvitseekin toimiakseen selkeää rakennetta sekä toimijoiden roolien ja vastuiden avaamista. Useimmiten tilanteita olisi mahdollista ratkaista selkeillä toimintaprosesseilla, yhteistyökäytännöillä ja yhteistyötä tukevalla vuorovaikutuskulttuurilla.

Tässä mahdollisuus

Lapin yliopiston, Lapin ammattikorkeakoulun sekä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (POSKE) ”Monialaista ja -tieteistä osaamista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille” -yhteistyöhankkeessa (MoniSoTe) on lähdetty vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön asettamiin osaamishaasteisiin.

Tarkoituksena on parempien edellytysten luominen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisen ymmärryksen, eettisen perustan, arvopohjan, ihmiskäsityksen, moniasiantuntijuuden sekä aidon integraation onnistuminen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Hankkeessa on selvitetty Lapin sosiaali- ja terveysalojen monialaisia osaamistarpeita ja suunniteltu monialainen ja -tieteinen koulutuskokonaisuus. Opintokokonaisuus on suunnattu toteutettavaksi molempien korkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan tutkinto-opiskelijoille sekä työelämän edustajille täydennyskoulutukseksi.

Kolmen ensimmäisen moduulin opetuksen jälkeen kokemukset monialaisesta ja -tieteisestä koulutuskokonaisuudesta ovat olleet pääasiassa rohkaisevia. Palautteen mukaan opinnot ovat olleet ajankohtaisia ja osaamisen on koettu lisääntyvän. Huomiota on kuitenkin tarpeen kiinnittää etäyhteyksillä toteutettavien opintojen haasteisiin ja tukeen sekä laajempaan monialaiseen yhteistyöhön opintojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Osaamisen tunnistaminen, yhdessä oppiminen, vastavuoroisuus ja pyrkimys yhteiseen ymmärrykseen luovat kuitenkin pohjaa monialaiselle ja -tieteiselle yhteistyölle niin koulutuksessa kuin työelämässäkin.

Maija Hiltula, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus

Outi Hyry-Honka, Lapin ammattikorkeakoulu

Marjo Outila, Lapin yliopisto

Sosiaalityö hiljaisuuden kulttuuria murtamassa podcast-sarjalla

Posted on Updated on

“Me ollaan sosiaalityön maisterityön opiskelijoita Kokkolan yliopistokeskus, Chydeniuksesta. Meidän tarkoitus on herättää keskustelua taloussosiaalityöstä”. Näillä alkusanoilla sukelsimme taloussosiaalityötä koskeviin teemoihin podcast-sarjassamme.

Suoritimme sosiaalityön maisteriopintojen Käytännöt III-opintojaksoa Jyväskylän yliopistossa Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa keväällä 2021. Aiheena oli meille melko tuntematon taloussosiaalityö. Tarkoituksenamme oli syventyä taloussosiaalityön sekä tiede- ja digitaalisen viestinnän tarjoamiin mahdollisuuksiin sosiaalityössä.

Myönnettäköön, että taloussosiaalityö ei ihan alkuun herättänyt meissä kummassakaan ihastuksen tunteita. Olimme kuitenkin havainneet, kuinka tärkeää taloussosiaalityön osaaminen sosiaalityöntekijälle on, ja kuinka laajasta ja monitasoisesta ilmiöstä tai perspektiivistä taloussosiaalityössä on tosiasiallisesti kyse. Olemme nyt molemmat innostuneet aiheesta ja haluamme jakaa oppimaamme ja ymmärrystämme myös muille!

Opintojakson aikana teimme yhdessä ja erikseenkin taloussosiaalityöstä erilaisia tiede- ja digiviestintään liittyviä työtehtäviä. Antoisin ja hauskin, mutta samalla meille haastavin tehtävä oli podcast-sarjan tuottaminen ja toimittaminen.

Emme olleet koskaan aiemmin tehneet mitään tällaista, joten emme voineet nojata aiempaan kokemukseen. Yllätykseksemme tämä oli myös Kokkolan yliopistokeskukselle uusi toimintamuoto. Aloitimme siis jotakin uutta ja ainutlaatuista.

Erilaiset suoratoistopalvelut sisältävät runsaasti podcasteja mitä kummallisimmista aiheista. Miksi siis sosiaalityössä ei hyödynnettäisi tällaista mahdollisuutta? Tartuimme ideaan innokkaina, koska se tuntui raikkaalta tavalta tuoda sosiaalialan näkökulmaa esiin.

Halusimme herättää luovalla ja hauskalla tavalla sosiaalityön asiantuntijoiden keskuuteen mielenkiintoa taloussosiaalityön tieteellistä suuntausta kohtaan. Emme toki ole ainoita tai ensimmäisiä podcast-jaksojen tekijöitä sosiaalialalla, ja pääsimmekin harjoittelumme aikana tutustumaan olemassa oleviin ja todella asiantunteviin sosiaalityön ja yhteiskunnallisia ilmiöitä käsitteleviin podcasteihin.

Ilmiönä taloussosiaalityö on monitasoinen. Siihen sisältyy yksilöiden talouteen ja asumiseen liittyviä kysymyksiä, yhteiskunnan rakenteet, poliittiset kysymykset sekä tietenkin sosiaalityön mahdollisuudet vaikuttaa ja parantaa ihmisten taloudellisia toimintamahdollisuuksia.

Havaittuamme siihen, kuinka laajasta ilmiöstä tai orientaatiosta taloussosiaalityössä on kyse. Ymmärsimme myös, että emme voi käsitellä aihetta vain yhden jakson verran, vaan tarvitaan kokonainen podcast-sarja!

Perehtyessämme taloussosiaalityötä koskeviin tutkimuksiin ja menetelmiin, saimme valtavasti ideoita ja teemoja jaksoihin. Päädyimme tuottamaan ja toimittamaan neljä jaksoa, jossa toimme esiin erilaisia näkökulmia taloussosiaalityöstä.

Etukäteen jännitimme jaksojen nauhoitusta, mutta se oli teknisesti yllättävän helppoa. Tosin meillä ei ollut sen kummoisempia välineitä kuin omat läppärimme.

Korona-pandemian vuoksi jaksot nauhoitettiin täysin etänä. Toisin sanoen emme edes tavanneet toisiamme tai haastateltaviamme kertaakaan, mutta siitä huolimatta työskentelymme oli sujuvaa ja luontevaa.

Haluammekin rohkaista kokeilemaan uusia vaikuttamisen ja viestinnän muotoja, vaikka tekniikka ei olisi vahvinta osaamista! Emme mekään osanneet (tai niin luulimme), mutta hyvin selvisimme, ja meillä oli hauskaa. Aikataulujen yhteensovittaminen oli ajoittain haastavaa, mutta hyvin jaksojen nauhoitus onnistui niin saunassa kuin varastossakin.

Olimme onnekkaita ja kiitollisia mahtavista vieraistamme, joita saimme haastatella podcast-jaksoissamme. Samalla saimme itse ainutlaatuisen mahdollisuuden syventää ymmärrystämme taloussosiaalityöstä.

Kirsi Niukon haastattelu taloussosiaalityön psykososiaalisesta orientaatiosta osoitti, kuinka laadukasta ja asiantuntevaa tietoa ja taitoa gradu voi parhaimmillaan sosiaalityölle ja -työntekijälle tuottaa. Suomen Pankin neuvonantajan Anu Raijaksen kanssa saimme mahdollisuuden antoisaan ja asiantuntevaan keskusteluun talousosaamisen tulevaisuudesta ja merkityksestä taloussosiaalityössä.

Kaiken kaikkiaan oppimme valtavasti niin tiede- ja digitaalisesta viestinnästä kuin taloussosiaalityöstä. Olemme tässä harjoittelussamme raapaisseet vain pintaa, mutta esimerkiksi podcastiemme tarkoituksena olikin herättää kuulijoissamme keskustelua ja pohdintaa taloussosiaalityön tarjoamista mahdollisuuksista.

Digitalisaatio tarjoaa sosiaalityölle paljon mahdollisuuksia ja potentiaalia tavoittaa eri asiakasryhmiä sekä asiantuntijoita.

Digitaalinen viestintä ei korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta se voi olla yksi viestintätavoista muiden mukana. Esimerkiksi nuorten maailma on siirtynyt älylaitteisiin ja erilaisille somekanaville, joissa myös meidän sosiaalityön asiantuntijoiden tulisi olla mukana, jos haluamme kohdata nuoria heidän omissa ympäristöissään.

On aika rikkoa sosiaalityön hiljaisuuden kulttuuria ja astua rohkeasti podcastien, blogien ja vlogien maailmaan!

Eeva Zheng ja Katja Mallat

Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto

Tutustu tarkemmin taloussosiaalityöhön;

Lue lisää:

Zechner Minna, Karjalainen, Sirpa ja Viitasalo Katri (toim.) (2019) Avauksia taloussosiaalityöstä. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopisto.

Viitasalo, Katri (2021) Taloudellisen kyvykkyyden vahvistaminen ja mekanismit sosiaalityössä Teoksessa Aila-Leena Matthies, Kati Turtiainen & Anu-Riina Svenlin (toim.) Aikuissosiaalityö. Tieto, käytäntö ja vaikuttavuus. Gaudeamus, 218–230.

Viitasalo Katri (2018) Äitien pyrkimykset ja toimintamahdollisuuksien valikko: käsitteellinen tutkimus äitien taloudellisista toimintamahdollisuuksista. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.

Sherraden, Margaret & Jin Huang (2019) Financial Social Work https://doi.org/10.1093/acrefore/9780199975839.013.923

Raijas, Anu (2020) Kartoitus talousosaamisen edistämistoiminnasta Suomessa vuonna 2020. Suomen Pankin yleistajuiset selvitykset.

Suomen Pankki (2020) Suomen Pankin Ehdotus Suomen talousosaamisen edistämisen kansalliseksi strategiaksi 2020. Suomen Pankin yleistajuiset selvitykset.

Kasvot sosiaalisten ilmiöiden edessä – yhden tähden postaus

Posted on Updated on

Kuva: Henna Niiranen

Sosiaalityön kentällä työskennellään elämän näköalapaikalla. Ihmisyyden äärellä tapahtuu jatkuvasti ainutlaatuisia asioita. Pitkän työkokemuksen myötä mieleeni on jäänyt useita kohtaamisia.

Monia saattaisi kiinnostaa kotoaan eksyneen ikäihmisen tarina, tai se miksi nuori löytyi sammuneena lumihangesta. Samoin yksinäisen lapsen totinen kuvaus siitä, miten pelon hetkellä kukaan ei silittänyt hänen hiuksiaan. Muistan yhä myös hänet – syrjäytyneen aikuisen, jolla ei useinkaan ollut rahaa ruokaan. Ehkä hän häpesi, eikä siksi hakenut itselleen ajoissa apua.

Sosiaalityöstä olisi tärkeää puhua enemmän julkisesti. Se jos mikä, on helpommin sanottu kuin tehty. Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden tehdä työtä näkyväksi monin eri tavoin. Oikein käytettynä tämä on valtavan hieno mahdollisuus. Toiminta näyttäytyy kuitenkin hetkittäin ryntäävältä ja siltä, että eettisyyden käyttöohjeet puuttuvat.

Somen tähden

Nähdäkseen elämäänsä ympäröivät ilmiöt, on tärkeää kulkea avoimin mielin ja pälyillen. Katujen katseista peilautuvat rujouden ja riemujen näkymät pysäyttävät. On oleellista miettiä, näkeekö ympärillään olevia hetkiä enää, ellei tee niistä julkisia. Lisäksi sitä, ovatko julkaistut asiat aidon kokemuksellisia, vai näyttäytyvätkö ne vain somemaailmallisina kertomuksina.

Suuren haasteen äärelle siirrytään, kun tämä ilmiö liitetään työhön ja sen julkiseksi tekemiseen. Aivan erityisesti silloin, kun puhutaan sosiaalityöstä, hoitotyöstä tai mistä tahansa ihmissuhdetyöstä. On otettava huomioon asiakkaan yksityisyydensuoja, vaitiolovelvollisuus ja arvio siitä, missä kulkee julkisen työn ja yksityisen elämän rajapinta.

Ammatillisesti merkittävää on pohtia tarkoin, miksi päivitys tehdään ja mikä sen informatiivinen sisältö tosiasiallisesti on. Tällöin julkaisemisen kynnys nousee positiivisella tavalla riittävän korkeaksi.

Työn tähden

Inspiroivan ja itseä puhuttelevan työn herättämiä ajatuksia jakaisi mielellään muidenkin kanssa. On tärkeää, että työhön liittyvistä elementeistä voi rakentavasti ja kehittävästi keskustella. Sosiaalinen media on hedelmällinen, mutta samalla myös vaarallinen vuorovaikutuksen väylä. Eettisyyden ja asiakaslähtöisyyden on aina ohjattava ammatillista vuorovaikutusprosessia.

Some-tilin luominen kestää vain muutaman minuutin, joten vauhtia kannattaa hiljentää arvomaailmasta ammennetuiden tärkeiden hidasteiden kautta. Asiakastyön sisältö ei saa olla sosiaalisen median rakennusaines. Työskentelystä ja siihen liittyvistä ilmiöistä voi sen sijaan julkaista kimalteita, mitkä heijastavat ymmärtävää ihmisyyttä yhteiskuntarakenteiden äärellä.

Eettisyyden tähden

Postausnälkä saattaa sumentaa eettistä harkintakykyä. Malttia tarvitaan, sillä usein on kerättävä kiulullinen kiviä, ennen kuin löytää haluamansa helmen. Yhtä eettisesti kestävää ammatillista päivitystä saattaa myös edeltää monta ”huonoa”. Mikä on huonon ja hyvän määritelmä, ja kuka sen määrittää?

Työstä tehty kertomus näyttää aina varsin erilaiselta, kun sitä katsoo tekijän, asiakkaan tai ulkopuolisen henkilön silmin. Vaarana on ajautuminen tilanteeseen, missä oma kokemus päivityksestä on merkityksellisin. Tällöin eettisyys ei ole ehyttä, ja somekäyttäytymisen motiiveja on pysähdyttävä tarkastelemaan.

Ensiarvoisen tärkeää olisi ennen jokaista päivitystä pohtia, kuka tai mikä on ajatuksen keskiössä. Onko se nimenomaan tärkeäksi kokemansa työhön liittyvä ilmiö vai työntekijä itse. Oman nimen muuttuessa ammattinimikkeellisen some-etuliitteen myötä, voivat myös työ- ja siviilipersoonaroolit sekoittua keskenään.

Ammatilliselta iältään nuorten henkilöiden kohdalla olisi erityisen tärkeää, että heillä olisi vahva organisaation tuki ammatillisen sosiaalisen median käytölle. Tämä pienentäisi riskiä eettisen todellisuuden someutumiselle.

Huomion tähden

Aktiivisesti päivytyksiä tekevä henkilö voi vähitellen tulla riippuvaiseksi saamastaan somehuomiosta ja ajautua näin reflektoimaan työtään enimmäkseen ”postaustykkäysten” kautta. Pahimmillaan tämä syrjäyttää asiasisällön, ja jättää sen lopulta vain ohueksi sivulauseeksi kasvojen taakse.  

Tällöin on jo kriittisin hetki pohtia oman toiminnan tarkoituksenmukaisuutta ja motiivia. Ammatillisena pysymistä voi ylläpitää muun muassa miettimällä, kuinka usein kuvitukseen tarvitaan omia kasvoja silloin, kun kerrotaan työstä.

Inspiraation ja luovuuden ylläpitäminen on väsyttävää aivotyöskentelyä. Vaikka palaute olisi myönteistä ja kannustavaa, on some-ajattelulla myös henkistä kapasiteettia nakertava elementtinsä.

Sosiaalinen media on maailmanlaajuinen kupla

Sosiaalisessa mediassa yYhteys toisiin ihmisiin on palkitsevaa vain silloin, kun ei jää vuorovaikutuksen vangiksi. Ammatillinen sormenjälki ei poistu vuorokauden mittaisen stoorin mukana.

Nopeatempoisten päivitysten mukana on tärkeää ylläpitää maltillista kokonaiskuvaa. Sellaista, mikä kestää vaativimmankin peilin heijasteen.

Hannaleena Immonen

Sosiaaliohjaaja / kriisityöntekijä

Keski-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystys

Pitääkö nuoren oireilla näkyvästi, ennen kuin häneltä kysytään, miten hän voi?

Posted on Updated on

Pandemia-aika on muuttanut maailmaa rytinällä, ja olemme sopeutumassa uuteen normaaliin, joka on verottanut meistä jokaista. Koronan aiheuttamasta pahoinvoinnista puhutaan jatkuvasti ja kauhistellaan, miten poikkeusaika tulee näkymään tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä etenkin nuorten pahoinvoinnista kertovat lisääntyneet nuorisojärjestöjen yhteydenotot ja kevään 2020 lastensuojeluilmoitusten piikki kouluihin palatessa.

Yleinen keskustelu ja uutisointi pandemian vaikutuksista nuoriin koskee lähinnä rikosten ja rötöstelyn lisääntymistä sekä Vallilan ja Koskelan kaltaisia tapahtumia. Nuorten äärimmäinen pahoinvointi on nostettu otsikoihin ja “tavallisten” nuorten hyvinvoinnin tilasta uutisoiminen on jäänyt taka-alalle.

Pahoinvointi ei kuitenkaan ole aina näin radikaalisti näkyvää, vaan suuri osa pahoinvoinnista jää piiloon. Tuleeko nuoren oireilla näkyvästi, ennen kuin hänen hyvinvoinnin tilastaan kiinnostutaan?

Päätimme puuttua tähän aiheeseen ja kartoittaa nuorten opiskelijoiden hyvinvoinnin tilaa toisen asteen opiskelijoille tarkoitetun kyselyn avulla. Olimme kiinnostuneita kuulemaan, miltä poikkeusaika on tuntunut ja miten se on vaikuttanut heidän hyvinvointiinsa. Lisäksi pyrimme selvittämään nuorilta, millaisia toimia he kaipasivat hyvinvointinsa tueksi. Anonyymiin kyselyymme vastasi täysi-ikäisiä opiskelijoita kolmesta eri oppilaitoksesta.

Toisen asteen eli ammattikoulujen ja lukioiden opiskelijoilta vaaditaan hyvin itsenäistä otetta opiskeluun – on osattava suunnitella opintoja, aikatauluttaa töiden tekemistä sekä muistaa levätä ja huolehtia itsestään siinä välissä.

Pandemia ja etäopiskelu ovat syväentäneet entisestään tätä itsenäisyyden vaatimusta, Vaikka etäoppitunnit rytmittävät arkea, on opiskelijoiden vuorovaikutus vähentynyt niin opettajien kuin kanssaopiskelijoiden välillä ja opiskelusta on tullut pitkälti itsenäistä puurtamista.

Yhtä lailla uutisoidaan opettajien jaksamisen romahtamisesta ja siitä, miten raskasta ja aikaa vievää etävälitteinen opettaminen on ollut. Motivaatio, niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden, on valahtanut lähelle nollaa.

Korkeakouluopiskelijoina mekin kohtaamme jatkuvasti haasteita etäopiskelussa. Koemme kuitenkin, että sosiaalisesta eristäytymisestä huolimatta meillä on runsaasti tahoja, jotka pyrkivät vaikuttamaan jaksamiseen myönteisesti. Esimerkiksi opiskelijajärjestöt järjestävät jatkuvasti niin opintoihin kuin vapaa-aikaakin liittyvää vuorovaikutuksellista etävälitteistä toimintaa. Lisäksi yliopiston opetus- ja henkilökunta ottavat kontaktia opiskelijoihin ja muistuttelevat tuestaan ja avustaan.

Vaikka meiltä odotetaan yhtä lailla itsenäistä otetta opintoihin, koemme errä kuitenkin olemme eriarvoisessa asemassa toisen asteen opiskelijoihin verrattuna. Olemme nuoria aikuisia ja osaamme ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistamme. Siltikin tarvitsemme tukea ja osoitusta siitä, että meidän hyvinvoinnistamme välitetään.

Koska toisen asteen opiskelijat ovat vasta aikuistumisen kynnyksellä, huolestuimme heidän hyvinvoinnin tilastaan. Tuetaanko nuoria tarpeeksi? Jääkö vastuu omasta hyvinvoinnista nuoren harteille? Kokevatko nuoret, että heidän hyvinvoinnin tilastaan välitetään?

Kuten uskalsimme odottaa, väsymys ja kyllästyminen ovat vahvasti läsnä toisen asteen opiskelijoiden keskuudessa. Kyselyn vastauksissa opiskelijat kertoivat jaksamisensa kärsineen poikkeusaikoina ja koulunkäynnin muuttuneen haastavammaksi etäopiskelun myötä.

Rutiinien puute ja vuorovaikutuksen vähäisyys rasittivat ja motivaation kerrottiin kärsineen tai kadonneen jopa kokonaan. Toisaalta muutamat vastasivat yleisen olotilan olleen hyvä tai vähintäänkin melko hyvä. Pari vastanneista pitivät omissa oloissaan opiskelusta ja muutama kertoi keskittymiskyvyn parantuneen.

Toisaalta pandemian myönteiseksi puoleksi opiskelijat nimesivät lisääntyneen ajan. Harrastuksille ja luovuudelle on paremmin aikaa, kuten myös unelle.

Myös omaa aikaa ja rauhaa arvostettiin. Toisaalta koettiin, että arvostus tavallista elämää kohtaan on noussut: Pandemia on saanut arvostamaan tapahtumia ja vapautta, sekä vuorovaikutusta uudella tavalla.

Kartoitimme myös jaksamista tukevia tekijöitä ja vastausten kirjo olikin ilahduttavan kattava. Perhe ja ystävät ovat olleet merkittävä tuki poikkeusaikana, kuten myös aiemmin mainittu oman ajan lisääntyminen. Myös sarjojen ja elokuvien sekä Netflixin kaltaisten suoratoistopalveluiden kerrottiin auttavan yksinäisyydentunteeseen. Ulkoilun, liikunnan ja nukkumisen tärkeyttä painotettiin, kuten myös hyvän ruoan.

Kun kysyimme, miten koulu ja esimerkiksi opiskelijahuolto voisivat tukea opiskelijoita, suurin osa totesi, ettei se voi tai he eivät keksi, miten se voisi.

Opetus- ja ohjaushenkilöstö ovat ensisijaisessa asemassa tunnistamassa tuen tarvetta ja ohjaamassa opiskelijoita opiskelijahuollon palveluiden pariin. Tuen tunnistamisen vaikeus korostuu etenkin etäaikana, kun opiskelijoiden kanssa ei pystytä olemaan samanlaisessa välittömässä vuorovaikutuksessa kuin ennen.

Tuen pyytäminen ja saaminen on lisäksi vaikeampaa. Kyselyn perusteella monet toivoisivat koulun kyselevän kuulumisia ja vointia useammin. Vaikka opiskelijat ovatkin yksilöllisiä tuen ja avun tarpeeseen liittyen, monet kaipaavat koulultaan välittävämpää otetta.

Tällä hetkellä nuoret ovat hyvin suurilta osin vastuussa omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan, näin ei pitäisi olla. Kenen tulisi ottaa vastuuta opiskelijoiden hyvinvoinnista? Etäopetukseen siirtyminen on kuluttanut opettajat loppuun, sillä uuden tekniikan ja sovellusten haltuunotto, sekä muut tekniset vaikeudet syövät aikaa. Myös henkilökunnalta on viety tavanomainen vuorovaikutus kanssatyöntekijöiden kanssa.

Meistä yksittäistä vastuunkantajaa ei voi nimetä, sillä nuorten elämään ja hyvinvointiin vaikuttavat niin monet eri tahot. Juuri sen vuoksi pyydämmekin nyt sinua, arvoisa lukija, pohtimaan arjessa tekemiäsi päätöksiä myös nuorten kannalta. Miten meistä jokainen voi tukea ja auttaa nuoria jaksamaan pandemian keskellä?

Voisitko esimerkiksi tukea mielenterveystyötä? Suhtautua nuorten oireiluun vakavammin? Pohtia erilaisia lakialoitteita myös nuorten elämän kannalta? Kysyä lähimmäiseltä nuorelta, että miten hänellä menee ja oikeasti pysähtyä kuuntelemaan?

Pandemian vaikutukset näkyvät nyt ja tulevat näkymään vielä pitkään – osa muutoksista taas on mahdollisesti tullut jäädäkseen. Vaikka poikkeusajat väsyttävät, eikä niiden loppua tunnu näkyvän horisontissa, tulisi meidän huolehtia itsestämme ja läheisistämme sekä pyrkiä keksimään pieniä ilonmurusia ankean ajan piristeeksi.

Pienikin asia voi auttaa, ja meidän kaikkien tulisi kantaa virtuaalikortemme pikselikekoon, jotta selviäisimme mahdollisimman vähin ruhjein.

Elina Kangas, Mikaela Lautiainen, Joel Liukkonen ja Milja Nieminen

Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelijat