Asiakasväkivallan suhde sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteettiin

”Lapsen tapaamisoikeuteen tyytymätön isä soitti lastensuojeluun – uhkasi ampua ja grillata sekä äidin että sosiaalityöntekijän”.

MTV-uutisotsikko vuodelta 2018 kuvastaa sitä todellisuutta, jota lastensuojelun sosiaalityöntekijät elävät. Tässä blogitekstissä tarkastelen asiakasväkivallan vaikutuksia sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteettiin.

Asiakasväkivalta

Sosiaalityöntekijöiden kohtaamaa asiakasväkivaltaa on tutkittu aiemmin laajalti. Omassa pro gradu -tutkielmassani tutkin asiakasväkivallan vaikutuksia sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteettiin. Haastattelin kahdeksaa lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jotka ovat kohdanneet asiakasväkivaltaa työtehtäviensä yhteydessä.

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää sosiaalityöntekijöiden valmiuksia kohdata asiakasväkivalta, asiakasväkivallan muotoja lastensuojelun kontekstissa sekä asiakasväkivallan vaikutuksia sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteettiin ja työn käytänteisiin. Asiakasväkivalta on tutkimuksessa määritelty tarkoittamaan kaikkea loukkaavasta käytöksestä fyysiseen väkivaltaan.

Sosiaalityöntekijän ammatti-identiteetti

Suomalaisessa tutkimustraditiossa Satu Vaininen (2011) on väitöskirjassaan määritellyt sosiaalityöntekijän ammatti-identiteettiä. Vaininen näkee ammatti-identiteetin rakentuvan ristiriitaisista rooleista käsin.

Tutkimuksessani määrittelin sosiaalityöntekijän ammatti-identiteettiä tiedon, profession ja ammattietiikan näkökulmista. Sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteetin rakentuminen on pitkäkestoinen prosessi, joka alkaa opintojen alusta ja jatkuu läpi työuran.

Sosiaalityöntekijöiden valmiudet asiakasväkivallan kohtaamiseen

Tutkimuksessani olin kiinnostunut siitä, miten sosiaalityön opinnot valmistavat asiakasväkivallan kohtaamiseen, sillä oman kokemukseni mukaan asiakasväkivallasta ei opintojen aikana puhuttu riittävästi.

Haastatellut sosiaalityöntekijät olivat asiasta yhtä mieltä ja kokivat, että asiakasväkivaltaa tulisi käsitellä opinnoissa nykyistä laajemmin. Sosiaalityöntekijöiden mukaan asiakasväkivalta konkretisoituu usein vasta työelämässä. Haastateltujen sosiaalityöntekijöiden kokemuksen mukaan asiakasväkivallan kohtaamisen valmiuksiin vaikuttavat työntekijän elämänkokemus, organisaation kulttuuri ja ammattietiikka.

Asiakasväkivallan kokemukset lastensuojelutyössä

Lastensuojelutyöhön liittyy kohonnut riski kohdata asiakasväkivaltaa. Lastensuojelun asiakkaat ovat usein tahtomattaan palveluiden piirissä, ja lastensuojelun erityispiirteenä on tahdonvastaisten päätösten tekeminen. (Shin 2011.)

Tutkimuksessani olin kiinnostunut siitä, minkä lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokevat asiakasväkivaltana ja minkälaista asiakasväkivaltaa lastensuojelutyöhön liittyy.

Sosiaalityöntekijät olivat vahvasti sitä mieltä, että väkivalta ei kuulu osaksi sosiaalityötä ja kynnyksen väkivallan sietämiselle tulee olla matala. Se, kuka uhkauksia esittää, koettiin merkityksellisenä.

Tutkimuksen perusteella asiakasväkivalta näyttäytyy fyysisten väkivallantekojen sijaan ennemmin henkisenä väkivaltana.  Henkisenä väkivaltana sosiaalityöntekijät kokivat painostamisen, johdattelun, uhkaamisen ja nimittelyn. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden perheisiin ja muuhun henkilökohtaiseen elämään kohdistuvat uhkaukset ovat tutkimustulosten mukaan yleinen henkisen väkivallan muoto, joskaan uhkauksia ei sosiaalityöntekijöiden mukaan ole yleensä toteutettu.

Sosiaalityöntekijöiden mukaan se mikä koetaan asiakasväkivallaksi, on lopulta jokaisen työntekijän subjektiivinen kokemus.

Väkivalta ja ammatti-identiteetti

Sosiaalityöntekijöiden mukaan väkivaltakokemusten reflektoiminen kasvattaa hiljaista tietoa ja auttaa luomaan vakiintuneita toimintakäytänteitä väkivallan uhkan varalle. Kokemukset lisäävät työntekijöiden kykyä havainnoida asiakkaiden tunnetiloja, jonka sosiaalityöntekijät ymmärsivät lisäävän kykyä ennakoida väkivallan uhkaa.

Sosiaalityöntekijät kokivat väkivaltakokemusten laajentavat omaa tietoisuutta ja ymmärrystä asiakkaan tilanteesta. Kokemusten perusteella he ymmärsivät väkivallan olevan yksilöiden viimesijainen keino selviytyä tilanteessa. Halu ymmärtää asiakkaita ei sosiaalityöntekijöiden mukaan lisää väkivallan hyväksyntää.

Haastateltavat sosiaalityöntekijät kokivat asiakasväkivallan muokkaavan omaa roolia sosiaalityöntekijänä. Heidän mukaansa sosiaalityö koetaan aiempaa vahvemmin palveluammatin sijasta viranomaistyönä. Sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä, että viranomaisroolissa toimiminen vähentää yhteistyötä asiakkaiden kanssa ja korostaa työntekijöiden kontrolloijan roolia.

Viranomaisroolissa työntekijät kokivat työskentelevänsä korostetun tarkasti. Tässä roolissa toimiessa omat tunteet sivuutetaan ja asioihin suhtaudutaan rationaalisemmin. Siitä huolimatta sosiaalityöntekijät kokivat, että väkivallankokemukset ovat herättäneet myös pelkoa ja pettymyksen tunteita, joilla on koettu olevan vaikutusta työntekijöiden objektiiviseen harkintakykyyn. Sosiaalityöntekijät kokivat, että ammatti-identiteetti suojaa työntekijöitä pelon tunteilta.

Sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä, että asiakasväkivalta voi haastaa omia moraalikäsityksiä muun muassa siten, että työntekijät tekevät yleistyksiä tietyistä asiakasryhmistä, jotka he kokevat potentiaalisena väkivallan uhkana. Etiikkaan taas koettiin vaikuttavan asiakasväkivallan määrä ja luonne.

Sosiaalityöntekijöiden mukaan asiakasväkivallalla voi olla työntekijää kyynistäviä vaikutuksia. Etiikan ja moraalin rinnalla sosiaalityöntekijät kokivat asiakasväkivallalla olevan vaikutuksia arvomaailmaan. Kokemukset voivat vaikutta esimerkiksi suhtautumiseen omaa työtä kohtaan.

Väkivallan kokemukset saivat työntekijät pohtimaan oman työn arvoa ja merkitystä. Väkivallan kokemuksilla koetettiin olevan vaikutusta myös työntekijöiden asenteisiin ja yhtä lailla valmiuksiin ja kykyyn toimia sosiaalityöntekijöinä. Väkivallan kokemusten nähtiin horjuttavan työntekijöiden kokemusta ammatti-identiteetistään, saaden aikaan muun muassa itsesyytöksiä.

Työn käytänteet

Asiakasväkivaltakokemuksen vakavuus määrittää sitä, voiko työntekijä jatkaa työskentelyä perheen kanssa. Sosiaalityöntekijöiden mukaan asiakasväkivalta kuitenkin harvoin johtaa työntekijävaihdokseen. Jos uhkatilanteesta tehdään poliisille tutkintapyyntö, joutuu sosiaalityöntekijä silloin jääväämään itsensä työskentelystä.

Sosiaalityöntekijät kokivat, että rikosilmoitukseen ei useinkaan edetä, vaan työskentelyä asiakasperheen kanssa pyritään mahdollisuuksien mukaan jatkamaan väkivaltakokemuksen jälkeenkin.

Moniviranomaisyhteistyöllä koettiin olevan suuri merkitys väkivaltatilanteiden hoitamisessa. Esimerkiksi poliisitoimesta saatetaan pyytää virka-apua kotikäyntien turvaamiseksi. Asiakastapaamiset voidaan järjestää lastensuojelun toimistolla, jos kotikäynnin arvioidaan lisäävän väkivaltatilanteen todennäköisyyttä.

Työntekijöiden tilannekohtainen ennakointi ja kyky tulkita asiakkaiden tunnetiloja näyttäytyivät sosiaalityöntekijöiden mukaan merkittävänä itsesuojelukeinoina. Yhtä lailla työnantajalla koettiin olevan oma merkittävä rooli väkivaltatilanteiden jälkihoidossa.

Tutkimuksessa haastatellut sosiaalityöntekijät kokivat esihenkilön ja kollegoiden tuen tärkeänä väkivaltatilanteen jälkeen. Sosiaalityöntekijöiden mukaan työyhteisöiden käytänteet asiakasväkivaltatilanteiden käsittelyssä poikkesivat toisistaan, ja eri organisaatioissa työntekijöiden kokemuksin suhtauduttiin eri tavoin.

Henri Tohmo

Lapin yliopisto, sosiaalityö

Lähteet

                     

MTV Uutiset. 2018. Lapsen tapaamisoikeuteen tyytymätön isä soitti lastensuojeluun – uhkasi ampua ja grillata sekä äidin että sosiaalityöntekijän. Saatavissa: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lapsen-tapaamisoikeuteen-tyytymaton-isa-soitti-lastensuojeluun-uhkasi-ampua-seka-grillata-aidin-ja-sosiaalityontekijan/6940018#gs.jpdksu

Shin, Junesob. 2011. Client Ciolence and Its Negative Impacts on Work Attitude of Child Protection Workers Compared to Community Service Workers. Journal od Interpersonal Violence. Volume 26, Issue 16. Pages 3338-3360. Saatavissa: https://journals.sagepub.com/doi/epub/10.1177/0886260510393002

Vaininen, Satu. 2011. Sosiaalityöntekijät sosiaalisen ammattilaisina. Sosiaalityönntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden käsitykset sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijöiden ammatillisesta toiminnasta 2000-luvun alussa. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/66803