sote-uudistus
Kun yhdessä tekemistä halutaan lisätä, tarvitaan uutta osaamista
Meillä on nyt menossa sote-palvelujärjestelmän uudistus. Jatkossa sote-palveluiden pitäisi toimia yhteistyössä, ja asiakkaiden palveluiden pitäisi muodostaa yhteensovitettu ja toimiva kokonaisuus. Muuttuva toimintaympäristö haastaa sote-ammattilaisia tiiviimpään yhteistyöhön arkityössä, johtamisessa ja koulutuksessa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistus sekä nopeat globaalit muutokset, teknologian kehitys ja kansalaisten arjen muutokset tulevat haastamaan sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten työtä.
Muuttuva toimintaympäristö tuottaa tarpeita uudenlaisille palvelujen tuottamisen tavoille ja haastaa ammattilaisia tiiviimpään yhteistyöhön. Tämä tuo uudenlaisia vaatimuksia myös asiantuntijuuteen ja monitoimijuuteen.
Myös laaja digitalisaation ja hyvinvointiteknologian kehitys muuttaa työtapoja, ja koronapandemia on jo synnyttänyt nopeita tarpeita palveluiden järjestämiseksi virtuaalisesi – sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden odotukset monikanavaisiin sekä joustaviin, ajasta ja paikasta riippumattomiin asiointitapoihin ovat lisääntyneet.
Toimintakulttuurin muutos koskee jokaista työntekijää
Asiakaslähtöinen toiminta rakentuu yhä enemmän moniammatilliselle yhteistyölle ja monialaisten verkostojen toiminnalle, ja jokaiselta työntekijältä vaaditaan nyt ammatti- ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä sekä toisten osaamisen tunnistamista.
Eri professioilta edellytetään ainakin joltain osin yhteistä arvopohjaa, palvelujärjestelmän tuntemusta, uusien toimintamallien kehittämistä, asiakkaiden ja potilaiden osallistamista sekä eri sektoreiden yhteistä palvelujen johtamis- ja kehittämisosaamista. Palveluiden aito integraatio edellyttää lisäksi ammattilaisten ymmärrystä toisten ammattialojen toimintatavoista, toimintaa ohjaavista laeista, rooleista ja erityisyydestä niin asiakasprosesseissa kuin kehittämis- ja vaikuttamistyössäkin.
Lisäksi, vaikka digitaalisuus tulee nähdä mahdollisuutena, se myös haastaa ammattilaisia palveluiden saatavuuden turvaamisessa erityisesti niiden asiakkaiden kohdalla, joilla ei ole valmiuksia tai mahdollisuuksia käyttää digitaalisia palveluita.
Lisää osaamista tarvitaan
Lapin sosiaali- ja terveysalojen sote-alojen yhteisiä osaamistarpeita koskevassa selvityksessä tuli esille useita alueita, joilla on haasteita osaamisessa. Haasteet moniasiantuntijaisessa työssä ilmenevät muun muassa kommunikaation haasteina tai suoranaisena puutteena.
Kommunikaatiohaasteet ilmenevät arjessa esimerkiksi toimijoiden ja ammattiryhmien toisistaan poikkeavina tapoina selittää ja ratkaista ongelmia, ammattilaisten välisissä työnjaoissa ja limittyvinä työtehtävinä, piiloon jäävinä osaamisresursseina sekä paikoin myös auktoriteettikysymyksinä.
Arjessa sote-alojen moniasiantuntijaisessa verkostotyön haasteet voivat näyttäytyä myös tilanteina, joissa toimijoilla ei ole tiedossa, mitkä ovat verkostoon osallistuvien roolit, osaaminen ja kokemuksellisuus, tai työprosessien ammatilliseen johtamiseen kytkeytyviä asioita ei ole riittävästi tai lainkaan avattu.
Moniasiantuntijainen työ tarvitseekin toimiakseen selkeää rakennetta sekä toimijoiden roolien ja vastuiden avaamista. Useimmiten tilanteita olisi mahdollista ratkaista selkeillä toimintaprosesseilla, yhteistyökäytännöillä ja yhteistyötä tukevalla vuorovaikutuskulttuurilla.
Tässä mahdollisuus
Lapin yliopiston, Lapin ammattikorkeakoulun sekä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (POSKE) ”Monialaista ja -tieteistä osaamista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille” -yhteistyöhankkeessa (MoniSoTe) on lähdetty vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön asettamiin osaamishaasteisiin.
Tarkoituksena on parempien edellytysten luominen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisen ymmärryksen, eettisen perustan, arvopohjan, ihmiskäsityksen, moniasiantuntijuuden sekä aidon integraation onnistuminen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Hankkeessa on selvitetty Lapin sosiaali- ja terveysalojen monialaisia osaamistarpeita ja suunniteltu monialainen ja -tieteinen koulutuskokonaisuus. Opintokokonaisuus on suunnattu toteutettavaksi molempien korkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan tutkinto-opiskelijoille sekä työelämän edustajille täydennyskoulutukseksi.
Kolmen ensimmäisen moduulin opetuksen jälkeen kokemukset monialaisesta ja -tieteisestä koulutuskokonaisuudesta ovat olleet pääasiassa rohkaisevia. Palautteen mukaan opinnot ovat olleet ajankohtaisia ja osaamisen on koettu lisääntyvän. Huomiota on kuitenkin tarpeen kiinnittää etäyhteyksillä toteutettavien opintojen haasteisiin ja tukeen sekä laajempaan monialaiseen yhteistyöhön opintojen suunnittelussa ja toteutuksessa.
Osaamisen tunnistaminen, yhdessä oppiminen, vastavuoroisuus ja pyrkimys yhteiseen ymmärrykseen luovat kuitenkin pohjaa monialaiselle ja -tieteiselle yhteistyölle niin koulutuksessa kuin työelämässäkin.
Maija Hiltula, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
Outi Hyry-Honka, Lapin ammattikorkeakoulu
Marjo Outila, Lapin yliopisto
Sote-uudistus tarvitsee sosiaalityötä laajemmin kuin viranomaistyönä
Kuten HS:n pääkirjoituksessa (8.10.) kirjoitettiin, sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee perustua asiakkaan tarpeeseen. Vaikeissa ja monimutkaisissa elämäntilanteissa apua tulisi olla saatavilla ajoissa ilman pompottelua luukulta toiselle.
Väestöstä 10 prosenttia kuluttaa 80 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista – heitä kannattaa auttaa mahdollisimman varhain. Siksi tulevissa sote-keskuksissa tulee olla myös sosiaalityön palveluita.
Ministeri Annika Saarikko kertoi Muutoksessa-blogissa 9.10., että valinnanvapauslakiehdotuksessa maakuntia velvoitetaan jalkauttamaan sosiaalityöntekijöitä sote-keskuksiin. Tämä on tässä tilanteessa kannatettava ehdotus. Tulee kuitenkin muistaa, että sosiaalityö on myös paljon muuta kuin vain viranomaispäätösten tekemistä.
Sosiaalityössä jäsennetään asiakkaan ja perheen tilanteeseen liittyviä asioita ja ilmiöitä sekä niiden suhdetta yhteisöön ja yhteiskuntaan. Tavoitteena on löytää ennaltaehkäiseviä ja vaikuttavia ratkaisuja asiakkaalle, mutta myös edistää yhteiskunnallisia ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin. Asiakkaan kohtaaminen kokonaisuutena, yhteinen tilanteen arviointi, palveluiden suunnittelu ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ovat sosiaalityön ydintä.
Asiakkaan voimavaroja ja haasteita kartoitetaan yhdessä hänen kanssaan unohtamatta hänen lähipiirinsä ja elämäntilanteensa huomioimista. Se tukee asiakasta ymmärtämään omaa tilannettaan ja auttaa ratkaisujen löytämisessä. Yhä useammin asiakkaan tilanne on monitasoinen ja hänen tarvitsemansa palvelut vaativat suunnittelua ja yhteistyötä, eli sote-kielellä integraatiota. Tämä kaikki tapahtuu ennen palvelupäätöstä, mutta myös jatkuu sen jälkeen.
Sosiaalityö on olemassa asiakasta varten. Se auttaa elämän monimutkaisissa tilanteissa, eikä ole pelkästään päätösten tekemistä tai palvelukokonaisuuden koordinointia. Tehtäväkenttä on laaja, joten sosiaalityötä voi tehdä myös sote-keskusten omana palveluna.
Sonja Soini
Sanna Mustonen
Anu Autio
Sosiaalityöntekijöiden seura ry
Mikä siis on sosiaalityön tehtävä nyt ja mitä se tulee olemaan tulevaisuudessa? Onko meillä siitä yhteistä käsitystä? Olemmeko valmiita muutokseen? Katso keskustelu: https://www.youtube.com/watch?v=w5GzMSJEm4o
Vievät tuhkatkin pesästä!!
Sote-uudistuksesta tuli sosiaalileikkausuudistus kun valtiovarainministeriö ilmoitti leikkaavansa 33 prosenttia sosiaalialan osaamiskeskusten rahoituksesta. Siis käytännössä sosiaalihuollon kehittämisestä ja tutkimuksesta.
Sosiaalihuolto on kuntien taloustilanteen vuoksi jatkuvassa puristuksessa, jonka vuoksi sen resurssit ovat läpi maan olleet toistuvien leikkausten alla. Kroonisesta resurssivajeesta johtuen työ on usein kaikkein akuuteimpiin ”tulipaloihin” vastaamista, eikä kehittämistä ja työn tulosten tutkimista voi sisällyttää omaan työhön.
Ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa, tulee myös sosiaalihuollon pystyä uudistumaan ja vastaamaan muuttuviin ihmisten tarpeisiin. Ihmisten hätä ei pysy ennallaan. Sosiaalihuolto on aina se joka reagoi ympäristön muutoksiin askeleen jäljessä. Kun kehittämistyöltä vedetään matto jalkojen alta, uhkaa alaa paikalleen jähmettyminen.
Sosiaalihuollon palveluiden kehittämisessä on mittava työ edessä jo pelkän sote-uudistuksen vuoksi. Kuka kehittää alaa siten, että se sopii sote-palapeliin kaikkein tuloksellisemmin? Kehittäminen ja tutkiminen eivät tapahdu itsestään. Niitä tehdään jo nyt osaamiskeskuksissa ja alan koulutuslaitoksissa tarpeisiin nähden riittämätön määrä.
Vuonna 2005 sosiaalipalvelumenoihin käytettiin suomessa 42,3 miljardia euroa. Sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta oli 27,2 prosenttia. Onko tämä niin merkityksetön osuus valtion pussista, ettei sen kehittämiseen tarvitse panostaa yhtään? Samalla kun terveydenhuollon tutkimus ja kehittäminen säilyttää vakiintuneen rahoituksensa, leikataan minimalistisesta sosiaalihuollon kehittämisestä ja tutkimisesta. Pitikö sote-uudistuksessa kohdella sosiaali- ja terveyspuolta jokseenkin tasavertaisesti?
Laura Tiitinen ja Sanna Lähteinen
Lapin yliopisto
Lisätietoja näistä järjettömistä päätöksistä alla olevista linkeistä:
Pääkaupunkiseudun Sosiaalialan osaamiskeskuksen kannanotto
Itä-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskuksen kannanotto (Helsingin Sanomat 15.8.2014)
Sosiaalinen tekijä 