Yleiset tekijät

Huhuu, missä sosiaaliala?

Posted on

Opetus- ja kulttuuriministeriö tiedotti sote-alan koulutusten uudistamisen käynnistymisestä. Uutinen oli tervetullut, sillä koulutuksen järjestäminen ei ole ollut sote-uudistuksessa juurikaan esillä. Tekeillä oleva uudistus tulee edellyttämään keskeisesti niin tulevien ammattilaisten kuin jo alalle valmistuneiden osaamisen uudistamista.

Ministeriön tiedotteen perusteella koulutuksen uudistamista vaivaa sama tauti kuin ylipäänsä koko sote-uudistusta: terveydenhuolto edellä mennään ja sosiaalihuolto on unohdettu lähes kokonaan. Tiedotteessa todetaan “Tulevien maakuntien ja sote-toimijoiden johdossa ja keskijohdossa taas tarvitaan terveystaloudellista osaamista.” Onko kyse siitä, että sosiaalinen ja terveys niputetaan terveyden alle vai siitä, että terveystaloudellinen tietämys on se talousosaamisen ylätaso, jota johtoportaassa on tarpeen olla?

Alan koulutusten kehittämisen painopisteiksi ministeri Sanni Grahn-Laasonen nostaa ohjauksen, neuvonnan ja kustannustietoisuuden. Ohjaus ja neuvonta ovat olennaisen tärkeitä varmistamaan asiakkaiden ohjautuminen mahdollisimman varhaisessa tarvettaan vastaavien palveluiden piiriin ja palvelujen integraation.

Kaikkeen ei kuitenkaan ohjaus ja neuvonta riitä, eikä sosiaalihuollon työ voi kutistua vain ohjaukseksi ja neuvonnaksi. Asiantunteva ja laadukas palvelutarpeen arviointi on sote-alan työn kulmakivi, joka vaatii huippuun hiottua osaamista. Palvelutarpeen arviointi on tärkeää sen varmistamisessa, että asiakas ohjautuu oikeanlaisen ja tarvitsemansa tuen ja palveluiden äärelle. Palvelutarpeen arvioinnissa ei huomioida vain ihmisen yksittäistä elämän osa-aluetta, vaan siinä pyritään kokonaisvaltaisuuteen ja huomioidaan asiakkaan omat näkemykset elämästään ja tarpeistaan. Sote-uudistuksessa näyttää olevan epäselvää se, mitä sosiaalialan ammattilaiset ylipäänsä tekevät tai mikä heidän osuutensa asiakkaan hyvinvoinnin lisäämisessä oikeastaan onkaan. Kuitenkin tutkimuksissa todetaan sosiaalisten tekijöiden vaikuttavan niin yksilön hyvinvointiin kuin terveyteenkin. Esimerkiksi elämänhallintaan liittyvät tekijät tai yksinäisyys vaikuttavat terveyteen ja niiden vaikutukset näkyvät terveydenhuollon tilastoissa.

Sote-palveluiden vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden vaade on ollut pinnalla jo hyvän aikaa. Silti ministeriön uudistushankkeessa puhutaan lähinnä terveystalouteen liittyvästä osaamisesta, vaikka sosiaalihuollon kustannukset vievät tällä hetkellä huomattavan osan kunnan budjetista. Sosiaalitalouden ja siihen liittyvän osaamisen kehittämiselle olisi selkeä tilaus. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus, köyhyys ja syrjäytyminen tuottavat vuositasolla mittavia kansantaloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia. Niiden syntymekanismien tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen on välttämätöntä. Tämä edellyttäisi tuekseen lisää tutkimustietoa sekä resursseja niin tutkimukseen kuin käytännön kehittämiseenkin.

Ministeriön tiedotteesta ei käy selville, miten sote-alan koulutuksia aiotaan uudistaa. Mikäli tavoitteena on integroitujen palvelujen tuottaminen, on välttämätöntä järjestää jo peruskoulutuksen vaiheessa sote-alan opiskelijoille yhteistä koulutusta. Esimerkiksi tulevat sosiaalityöntekijät, lääkärit, sosionomit ja terveydenhoitajat olisi hyvä saada samoille opintojaksoille jo varhaisessa vaiheessa opintojaan.

Peruskoulutuksessa tehtävän yhteistyön ohella tarvitaan myös peruskoulutuksen jälkeisen lisä-, täydennys- ja erikoistumiskoulutuksen vahvistamista, jonka osalta sosiaaliala laahaa auttamattomasti terveysalan perässä. Sote-uudistusta on sanottu Suomen itsenäisyyden ajan suurimmaksi reformiksi, joten alan koulutusten kehittäminen vaatiikin resursseiltaan vähintään vastaavanlaista kehittämisohjelmaa kuin opettajankoulutuksen on saatu uuden peruskoulun myötä.

Sosiaalialan ammattilaiset ovat jo pitkään ihmetelleet, miksi sote-uudistusta viedään eteenpäin niin yksipuolisesti terveydenhuolto edellä. Mikäli sote-uudistuksella pyritään todelliseen järjestelmän muutokseen, palvelujen parempaan yhteensovittamiseen ja laajaan hyvinvoinnin lisäämiseen, ei muutosta voida tehdä sosiaalista ja sosiaalihuoltoa unohtamalla. Sote-uudistuksen onnistuminen ja aiottujen kustannussäästöjen aikaansaaminen tulee edellyttämään, että sosiaalihuollon ammattilaisten osaaminen integroidaan vahvasti perustason palveluihin terveydenhuollon ammattilaisten rinnalle.

Mikäli sosiaalialan unohtamisessa on kyse siitä, että alan osaaminen tai hyöty asiakkaalle on epäselvää, on siihen syytä perehtyä uudistuksen tässä vaiheessa vielä paremmin. Olisiko syytä vaikka pyytää sosiaalialan ammattilaisia kertomaan millaista työtä he tekevät, miksi työtä tehdään ja millaisia vaikutuksia työllä on asiakkaalle ja myös yhteiskunnalle laajemmin. Halukkaita kertojia ja työn kuvaajia kyllä löytyy, myös alan korkeakouluista!

YTM Sanna Lähteinen & YTM Niina Pietilä

Lähteet:

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 6.4.2017. Sote-koulutuksen uudistaminen käynnistyy.

http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sote-koulutuksen-uudistaminen-kaynnistyy

Marginalisoiko digitalisaatio näkövammaisia entisestään?

Posted on

Sähköisten palveluiden tarjoaminen ja käyttäminen ovat arkipäivää ja parhaimmillaan palvelut ovat saatavilla esteettömästi mahdollistaen yksilön kannalta mielekkään toiminnan. Kiihtyvän digitalisoitumisen maailmassa haluamme kuitenkin kysyä, ovatko sähköiset palvelut saatavilla tasavertaisesti eri väestöryhmien keskuudessa? Pohdimme sähköisten palveluiden esteettömyyttä tarkemmin palveluiden käytettävyyden näkökulmasta näkövammaisilla.

Esteetön ympäristö huomioi laaja-alaisesti ihmisten monenlaisuuden eikä se erottele ihmisiä toimintakyvyn perusteella [1]. Esteettömyys pohjaa yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen, jotka ovat keskeisiä Suomen perustuslaissa [11], Yhdenvertaisuuslaissa [12] ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa [13]. Erityisesti sähköisten palveluiden esteettömyyteen viitataan Euroopan parlamentin hyväksymässä direktiivissä, jossa todetaan, että julkisen hallinnon, sairaaloiden ja julkisen sektorin toimijoiden Internet-sivujen ja applikaatioiden tulee olla esteettömiä [2].

Näkövammaisten tiedonsaanti

Esteettömyydellä on merkitystä yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutumisessa, mutta myös näkövammaisen toimijuuden ja osallistumisen mahdollistamisessa. Näkövammaisuus kuuluu kommunikaatiovammaisuuteen, joka vaikeuttaa tai saattaa estää kokonaan kommunikaation ja tiedonsaannin. [7.] Näkövammaisten liitto (ry) toteaakin, että näkövammaisilla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa nyt ja tulevaisuudessa [9].

Lisääntyvät sähköisen asioinnin palvelukanavat mahdollistavat parhaimmillaan näkövammaisten itsenäisen toimimisen ja osallisuuden tunteen. Virastoissa asioinnin tai paperilomakkeiden täyttämisen sijaan voi asioida rauhassa omalta kotitietokoneelta käsin ja omien tarpeellisten apuvälineohjelmien tukemana. Tätä blogitekstiä varten otimme yhteyttä muutamaan näköongelmaiseen ihmiseen ja pyysimme heiltä käyttäjäkokemuksia sähköisistä palveluista.

“Jos sähköiset palvelut ovat aidosti käytettäviä, ei tarvitse käyttää rajattuja avustajan tunteja virastoissa asioimiseen – sähköinen palvelu oikeasti lisää asioinnin helppoutta.”

Näkövammaisuudessa on erilaisia pohjadiagnooseista seuraavia muotoja, jotka aiheuttavat sähköiseen asiointiin erilaisia haasteita. Täysin sokeat toimivat esimerkiksi puhesyntetisaattori-ohjelmien varassa. Näköongelmaisista osa näkee silmän keskiosalla sumeasti, mutta heillä voi olla näkökentän laidoilla tarkempaa näkökykyä. Toiset näkevät silmän keskiosalla tarkasti rajatun määrän kerrallaan, joskus vain suikaleen keskeltä näyttöä. Molemmissa tapauksissa pään kääntely tai apuvälineet ovat tietokoneen käytössä tarpeellisia, mutta näköön perustuvan käytettävyyden kannalta näyttöobjektien sijoittelu on olennaisessa roolissa.

“Hankalimpia ovat sivustot, joilla on liikkuvaa kuvaa ja asiat ripoteltu sinne tänne ilman selkeää hakemistopalkkia ja teksteissä huono kontrasti. Lomakkeissa täytettävien kenttien sijaintia voi olla vaikea hahmottaa, koska reunat eivät erotu. Sitä sitten vaan sohii hiirellä ja yrittää osua oikeaan kohtaan.“

Näkövamma voi vaikeuttaa tiedonsaantia, jolloin avainasemassa on nähtävän aineiston koko ja kontrasti [6]. Ongelmana tietokoneella työskentelyssä voi olla tiedon kirjaaminen ja hakeminen. Erilaiset apuvälineet helpottavat usein tietokoneella työskentelyä [9; 8.] Näkövammaisen kannalta ongelmia voivat tuottaa esimerkiksi sivut, joilla on liikkuvaa kuvaa ja selkeää hakemistopalkkia ei ole löydettävissä tai värien keskinäistä kontrastia ei ole ajateltu (esim. valkoinen teksti vaaleankeltaisella pohjalla). Monet näkövammaiset käyttävät apunaan ruudunlukijoita, jotka eivät tunnista sellaista tekstiä, joka on toteutettu kuvina.

“Internet-sivut, joissa tieto on tekstinä, ei linkkien takana, ovat melko haasteellisia. Näillä sivuilla en kykene puheohjelman avulla ”silmäilemään” tekstiä, vaan minun on käytävä koko teksti läpi, löytääkseni sieltä tiedon, jota tarvitsen.”

Hyviäkin kokemuksia viiteryhmämme edustajilta kuitenkin löytyy, esimerkiksi verottajan sähköiset lomakkeet ovat näkövammaisen kannalta helppokäyttöisiä. Samoin Kelan sivuista on laajasta tietomäärästä huolimatta onnistuttu rakentamaan näkövammaisen kannalta selkeät ja suhteellisen esteettömät. Tähän vaikuttaa se, että eri elämäntilanteita koskevat tiedot on jaoteltu sivuille omien linkkien taakse. Esteettömyys sähköisissä palveluissa mahdollistuu, kun tietoa on sivustoilla vähän ja se on mahdollisimman selkeästi esillä. Tiedonsaanti tällaisilta sivuilta on helppoa näkövammaisten apuvälineillä. 

Tarkoituksenamme oli tuoda esille näkövammaisten näkökulmaa sähköiseen asiointiin voimakkaasti digitalisoituvassa julkisten palvelujen palvelukanavaviidakossa. Haarni [3] korostaa, että teknologian ja palveluiden saavutettavuus ja käytettävyys on hyvin moniulotteinen ja vivahteikas kysymys. Vaikka näkövammaisten osuus väestöstä on marginaalinen, ei kyse ole pienestä käyttäjäryhmästä. Tarve autonomiseen asiointiin on itsestäänselvyys ja palautuu viime kädessä kansalaisten väliseen yhdenvertaisuuteen.

Asiakkaan osallisuus ja itsemääräämisoikeus 

Käynnissä olevan Sote-uudistuksen tavoitteena on toiminnan muutos, jonka avulla parannetaan palvelujen saatavuutta ja yhdenvertaisuutta. Muutoksen tärkeä väline on digitalisaatio [10]. Sote- ja maakuntauudistus tulee muuttamaan voimakkaasti myös saatavilla olevien sähköisten palveluiden kenttää. Jatkossa maakunta on yksi julkisen hallinnon tärkeimmistä digitaalisten palvelujen tarjoajista [4]. Hallituksen strategiaistunto 12.9.2016 on asettanut perustavaa laatua olevaksi lähtökohdaksi Sote-uudistuksen yhteydessä uusittaville digitalisaatioratkaisuille, että niillä tuetaan asiakkaan osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta [5].

Nähtäväksi jää miten näissä yhdenvertaisuutta korostavissa tavoitetiloissa tullaan konkreettisten palvelujen tasolla onnistumaan ja mitä vaikutuksia Sote-uudistus tulee näkövammaisten asiointikokemuksille aiheuttamaan. Toivottavaa olisikin, että jokin taho ottaisi asiakseen toteuttaa tutkimuksen aiheesta siinä vaiheessa kun Sote-uudistuksen tuottamat tuoreet palvelut on avattu kansalaisten käyttöön.

Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelijat: Grönqvist Jenni, Honkela Tuovi ja Pajula Annika

 

Lähteet:

[1] Esteettömyys.  http://www.esteeton.fi/portal/fi/esteettomyys/ Viitattu 15.2.2017.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102. Annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32016L2102&from=EN Viitattu 21.2.2017

[3] Haarni, Ilka. 2006. Keskeneräistä yhdenvertaisuutta. Vammaisten henkilöiden hyvinvointi ja elinolot Suomessa tutkimustiedon valossa. Stakesin raportteja 6/2006. Helsinki: Valopaino Oy. http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R6-2006-VERKKO.pdf. Viitattu 16.2.2016.

[4] Hallituksen linjaus Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla.

http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/hallitus-linjasi-sote-ja-maakuntauudistuksen-digitalisaatiota

Viitattu 15.2.2017.

[5] Hallituksen strategiaistunto 12.09.2016.

http://stm.fi/documents/1271139/1979378/Digitalisoinnin+ja+ICT-toiminnan+linjaukset+maakunta-+ja+sote-uudistuksissa+12.9.2016.pdf/b3ca2aa3-4d7e-48ae-a1bd-27ccbb1e1b46

Viitattu 15.2.2017.

[6] Kemppainen, Erkki. 2008. Kohti esteetöntä yhteiskuntaa. Yhteiskuntapolitiikan normatiiviset keinot esteettömyyden edistämisessä. Stakesin raportteja 33/2008. Helsinki: Valopaino Oy. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/74978/R33-2008-VERKKO.pdf?sequence=1. Viitattu

[7] Konttinen, Juha-Pekka; Korpi, Jari; Könkkölä, Kalle & Saraste, Heini. 16.2.2007. Suo, kuokka ja Jari: Vammaisten oikeuksia raivaamassa. Helsinki: Vammaisten Ihmisoikeuskeskus.

[8] Malm, Marita. 2012. Näkövammaisuus. Teoksessa: Malm, Marita; Matero, Marja; Repo, Marjo & Talvela, Eeva-Liisa. (toim.). Esteistä mahdollisuuksiin: Vammaistyön perusteet. Helsinki: SanomaPro.

[9] Näkövammaisten liitto ry: Palvelut näkövammaisille, tietotekniikka.  http://www.nkl.fi/fi/etusivu/palvelut_nakovammaisille/tietotekniikka/apuvalineet-ja-ohjelmat.   Viitattu 10.2.17.

[10] Sote-uudistus ja digitalisaatio. http://alueuudistus.fi/soteuudistus/digitalisaatio Viitattu 15.2.2017.

[11] Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 Viitattu 15.2.2017.

[12] Yhdenvertaisuuslaki 30.12.2014/1325. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325 Viitattu 15.2.2017.

[13] YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sopimuksen valinnainen pöytäkirja. http://www.ykliitto.fi/sites/ykliitto.fi/files/vammaisten_oikeudet_2016_net.pdf Viitattu 15.2.2017

 

 

Kuka on viimesijaisen sosiaaliturvan pitkäaikaisasiakas?

Posted on

Viime vuosina on käyty julkisuudesta keskustelua oleskeluyhteiskunnasta ja sosiaalipummeista – sosiaaliturvajärjestelmää hyväksikäyttävistä kansalaisista, jotka joidenkin mielestä elävät yhteiskunnan siivellä. Mikä on totuus näiden puheiden ja mielikuvien takana?

Juho Saaren toimittama teos ”SOSIAALITURVARIIPPUVUUS – sosiaalipummit oleskeluyhteiskunnassa?”[i] avaa moninäkökulmaisesti viimesijaisella sosiaaliturvalla elävien ihmisten tilannetta. Teoksessa luodaan katsetta sosiaaliturvariippuvuuteen yhdistäen tarkastelu viimesijaiseen sosiaaliturvaan esimerkiksi toimeentulotuen kautta.

soturi_kansi_blogiin

Vuonna 2015 pyysimme tässä blogissa sosiaalialan työntekijöitä kertomaan kokemuksiaan viimesijaisella sosiaaliturvalla elävien asiakkaiden tilanteesta[ii]. Kysely oli osa ”Suomalaisten selviytyminen” –hanketta. Seuraavassa kuvaan erityisesti kyselyyn liittyviä tuloksia, joita esitellään tarkemmin edellä mainitun teoksen luvussa 10 ”Kun vaikeudet kasautuvat – pitkäaikaisasiakkuudet sosiaalialan aikuissosiaalityössä”. Kirjan luvun kirjoittajina olivat Mari Suonio, Sakari Kainulainen, Titi Gävert, Raija Väisänen ja Juho Saari.

Kyselyssä pyydettiin sosiaalialan työntekijöiden näkemyksiä viimesijaisen sosiaaliturvan asiakkuuksien pitkittymisestä ja niitä selittävistä tekijöistä. Siinä pyydettiin tapauskuvauksia tyypillisistä asiakkaista työntekijöiden arvioimana. Kyselyyn vastasi 146 sosiaalialan aikuistyössä työskentelevää – diakoniatyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia ja muita sosiaalialan työtä tekeviä.

Viimesijaiseen sosiaaliturvaan tarttumisen yleisimmät syyt olivat köyhyys sekä päihteiden käyttö ja erilaiset terveydelliset tai toimintakykyyn liittyvät ongelmat. Pääasiallisia asiakkuustyyppejä luonnehtivat toiminta-ja työkyvyttömyys, vaikeassa elämäntilanteessa sinnittely ja tietyllä tavalla elämäntilanteeseen tyytyminen. Tukitoimista erityisesti psykososiaalinen työ, riittävä ajan antaminen ja keskusteluapu näyttivät nousevan keskeisiksi. Vastaajat korostivat varhaista tukea sekä sitä, kuinka keskeistä tukitoimien onnistumisessa ovat oikea-aikaisuus, kuunteleminen ja ajan antaminen asiakkaalle. Merkillepantavaa on, että vain joka kymmenes vastaajista piti tukitoimia riittävinä ja toimivina noin viidennes vastaajista.

Silloin kun vastaajat arvioivat asiakkaiden tilannetta vuoden päästä, yli puolet vastaajista katsoivat tilanteen ja tuen tarpeen pysyvän ennallaan. Noin viidennes vastaajista arvioi asiakkaan tilanteen heikentyvän. Oman asiakasryhmän työllistymiseen uskoi vain muutama vastaaja, vaikka aktivointipolitiikan myötä työikäisen väestön kanssa työskentelyssä työllistymisen toive on yksi keskeinen päämäärä.

Yleisesti ottaen näyte antoi kuvaa siitä, kuinka sosiaalialan aikuistyön asiakkaan elävät usean elämänhallintaa monitahoisesti vaikeuttavan tekijän yhteen nivoutumassa. Pitkäaikaisasiakkuuden vaikutusten arvioinneissa tulivat esiin jännitteet rakenteellisten ja yksilöllisten tekijöiden välillä. Työntekijät ilmaisivat yhteiskuntakritiikkiä ja palveluiden toimimattomuutta sekä huolta asiakaskunnasta. Toisaalta tukitoimia on paljon, mutta ne eivät joko kohdennu oikein tai ole oikea-aikaisia esimerkiksi suhteessa asiakkaan motivaatioon tai voimavaroihin.

Näyte antaa viitteitä siitä, että yhteen kietoutuneiden ongelmien kanssa painivat pitkäaikaisasiakkaat istuvat huonosti yleisiin normeihin. Tästä syystä palvelurakenteiden tulisi olla riittävän joustavia ja ketteriä, jotta järjestelmä ennättäisi reagoida oikea-aikaisesti asiakkaiden tarpeisiin. Näin estettäisi esimerkiksi psyykkisen ja sosiaalisen tuen puutteista johtuvia asiakkuuksien pitkittymisiä.

Lisää tuloksia kyselystä voit lukea juuri julkaistusta teoksesta osoitteessa http://tampub.uta.fi/handle/10024/100775

Tampereen yliopiston tiedote (23.3.2017) teoksesta http://www.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/onko-suomessa-sosiaaliturvariippuvuutta-ja-sosiaalipummeja

Mari Suonio, YTM, yliopisto-opettaja, Itä-Suomen yliopisto

 

[i] Juho Saari (toim.) 2017  Sosiaaliturvariippuvuus – sosiaalipummit oleskeluyhteiskunnassa. Tampere: Tampere University Press. Painetty kirja tilattavissa osoitteesta https://verkkokauppa.juvenes.fi/tuote/24260/sosiaaliturvariippuvuus-sosiaalipummit-oleskeluyhteiskunnassa  ja verkkoversio saatavilla osoitteessa http://tampub.uta.fi/handle/10024/100775

[ii] https://sosiaalinentekija.wordpress.com/2015/03/05/onko-oleskeluyhteiskuntaa-olemassa-sosiaalialan-tyontekija-kerro-kokemuksesi/

Segmentoinnin anatomiasta

Posted on

Segmentointi on yksi monista markkinatalouden termeistä, joita käytetään esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan nykysanastossa. Asiakassegmentoinnissa jaetaan asiakkaita eri ryhmiin heidän oletetun palvelutarvetasonsa mukaan.

Tästä esimerkkinä ”paljon tukea tarvitsevat” ja ”satunnaisesti palveluita tarvitsevat” asiakkaat. Segmentoinnin perusajatus asiakkaiden erilaisten palvelutarpeiden tasojen määrittämisestä on toki osaltaan tarpeellinen, mutta samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että segmentointi tarkoittaa myös vahvasti virkamiesvetoista vallankäyttöä.

Asiakassegmentointi ei anna tilaa ihmisten subjektiivisille elämäntilanteille, vaan tarjoaa leiman, jonka olisi tarkoitus määrittää yksittäisten ihmisten palvelupaletteja isompien asiakokonaisuuksien alle. Yhteiskunnan poliittisen ilmaston koko ajan kovetessa segmentointi luo väylän asiakkaiden ”putkittamiseen” räätälöityihin (leikattuihin) palvelukokonaisuuksiin. Väylän, joka asettaa stigman mahdollisesti jo valmiiksi järjestelmässä alas poljettujen ja syrjäytettyjen ihmisten otsaan.

Sosiaalinen tekijä -blogi

Asiakkaiden segmentoinnin sijaan, tai ainakin sen lisäksi, pitäisi segmentoida nykyistä ja lähitulevaisuuden suunniteltua palvelutarjontaa sekä sen rahoitusta, poliittisia päätöksiä ja niistä koituvia vaikutuksia kansalaisten elämään. Näitä tuloksia tulisi sen jälkeen yhdistää tutkimustietoon esimerkiksi sosioekonomisen taustan periytyvyyteen liittyen, ja muihin vaikutuksiin esimerkiksi työllisyys-, varhaiskasvatus- ja vanhuspolitiikan osalta.

Nykyhetken asiakassegmentoinnin diskurssi sysää vastuun ja stigman erilaisista haastavista elämäntilanteista palveluita tarvitsevien niskaan, kun sen tulisi myös tarkastella esimerkiksi sosiaalipoliittisia rakenteita ja kansallis- sekä kuntapoliittisia valintoja palvelurahoituksessa. Päättäjien muistikuvat 1990-luvun laman aikana toteutetuista säästöpäätöksistä ja niiden seuraamuksista ovat näköjään huolestuttavan hataralla pohjalla, josta kovimman hinnan maksavat tämän päivän yhteiskunnan jo syrjäytetyimmässä asemassa olevat.

Touko Niinimäki
Sosionomi (AMK)

Yksityistämiseen perustuva kotoutumisketju

Posted on Updated on

Mekin kehitimme kotouttamisen polun. Kaikki palvelut kätevästi saman katon alta. Ihan itse valvotaan!

yksityistämiseen perustuva...

Kuntien ja ministeriöiden yhteydenottoja odotellessa,

Lasse & Eemeli