Huonosti aseteltu totuus

Alkusyksyn poliittisen keskustelun nopeasti karrelle kiehahtanut  peruna on ollut, kuinka moni suomalainen tienaa alle 2 100 euroa tai 2 600 euroa.

Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty ansaitsee kiitokset. Ilman hänen taitavaa provosointiaan, jota hän kutsuu “huonosti asetelluiksi sanoiksi”, ei olisi syntynyt näinkään laajaa yhteiskunnallista keskustelua, jossa kyseenalaistetaan politiikan arvomaailma ja valinnat. Ministeri Räty puki sanoiksi sen harhaisen näkökulman, josta käsin maatamme johdetaan. Tähän näkökulmaan liittyy olennaisesti tietämättömyys suomalaisten keskimääräisestä palkkatasosta, selviytymisestä ja arjesta.

Kun päättäjillä on näinkin pieleen mennyt käsitys siitä, minkä verran kotitalouksilla on rahaa käytettävissä, käy järkeen miksi johtavassa poliittisessa puheenparressa jankutetaan toistuvasti viestiä sosiaaliturvan väärinkäytöstä kuin se olisi maamme suurimpia ongelmia.  Näillä mantroilla perustellaan uusia  – ja siis aivan liian kalliiksi tulevan – sosiaaliturvan leikkauksia ilman, että samaan aikaan mietitään leikkausten vaikutuksia tai niistä käytäisiin laaja-alaista julkista keskustelua. Köyhyydestä vieraantunut  tai tietämätön keski- ja yläluokkainen väestönosa uskoo kaiken, koska  esille ei tule toisenlaista totuutta.

Julkisuudessa luodaan toistuvasti kuvaa sosiaaliturvan väärinkäytön yleisyydestä, vaikka tutkimuksissa se on todettu lähes olemattomaksi, minkä lisäksi Suomessa käytetään sosiaalihuoltoon saman verran kuin Keski-Euroopassa keskimäärin.

On harhakuvitelmaa, että tulonjakoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät ongelmat on Suomessa ratkaistu. Vaikka televisiokuvat näyttävät kauniilta, eikä köyhyyttä ole poliittisen puheen valtavirrassa, se on olemassa. Kasvava joukko suomalaisia miettii päivittäin, miten saada rahat riittämään välttämättömään. Suomen kuudessa suurimmassa kunnassa (Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere ja Oulu) vuonna 2012 yhteensä 92 212 kotitaloutta sai toimeentulotukea. Näissä kotitalouksissa asui yhteensä 139 463 henkilöä.  Vuoteen 2006 verrattuna toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien määrä Kuusikko-kunnissa on kasvanut 13 prosentilla. Vaikka yksinasuvat muodostavat kotitalouksista suurimman toimeentulotukea saaneiden ryhmän (74,3 prosenttia), toimeentulon vaikeudet koskettavat myös lapsia. Kuusikko-kunnissa vuonna 2012 lapsiväestöstä 12,3 prosenttia eli toimeentulotukea saaneessa kotitaloudessa.

Lapsiperheiden toimeentulo-ongelmat ja köyhyys ovat asia, johon ministeri Rätykin halusi tuoda edustamansa ministeriön rooliin sopivasti helpotusta – ainakin jos on uskominen  hänen  puheisiinsa kohu-uutista  seuranneessa selvittelyvaiheessa.

Hyvinvointivaltio ei ole täydellinen, mutta se on kansainvälisesti vertailtuna toimiva. Maksamalla sosiaaliturvasta verovaroin, ylläpidämme yhteiskuntaa, jossa rikollisuus pysyy  aisoissa,  alkoholin kokonaiskulutus on keskinkertaista ja  huumeidenkäyttö vähäistä. Se on maa, jossa on kaikesta huolimatta maailman toiseksi pienin lapsiköyhyys  ja äideille paras paikka asua. Edelleen ihan hyvät PISA-tuloksetkaan eivät selity pelkällä opetuksen laadulla, vaan siihen vaikuttaa myös koululaisten muu hyvinvointi. Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat myös hyvinkin  halukkaita maksamaan hyvinvointivaltion ylläpidosta.

Jos rakennetaan politiikkaa, joka pohjautuu olemassaolevien ongelmien kieltämiseen, romutetaan  kaikki se, minkä olemme yhdessä vuosikymmenien aikana saavuttaneet. Epätäydellisen hyvinvointivaltion.

P.S. Poliitikoille tiedoksi, että lapsiperheiden köyhyyden syitä on kiteytetty seuraavasti: työttömyys, työssäkäyvien riittämättömät tulot, sosiaaliturvan kuten lapsilisän, sosiaaliturvan ostovoiman jälkeenjääneisyys (lapsilisä, vanhempainpäivärahan, kodinhoidontuki), sekä perheen koko ja rakenne.

Terveisin,
Sosiaalinen tekijä -blogin ylläpitäjät

 

Kuva: Freedigitalphotos.net, Robert Cochrane