Raha ja toimeentulo
Talousneuvola apuna arjen talousasioissa
Kotitalouksien velkaantuminen ja talousvaikeudet ovat kasvava ongelma.
Maailmantilanteen kiristyttyä elinkustannukset ovat nousseet poikkeuksellisen nopeasti ja vaikutukset näkyvät vaikeuksina selviytyä jokapäiväisestä elämästä (Inflaatio 7,8 % heinäkuussa 2022 – Tilastokeskus).
Maksuhäiriömerkintöjä on noin 389 300 suomalaisella, ja velkajärjestelyyn pääsee vuosittain alle 2 % (Asiakastieto Oy; HS 19.5.2022) Kansalaisten velkaantumiseen ja talousosaamisen kehittämistarpeisiin on kiinnitetty huomiota valtakunnallisella taholla ja se on liitetty hallitusohjelmaan.
Taloudellisten palveluiden kehittämistarve on tunnistettu myös sosiaalityössä. Taloussosiaalityön työskentelymalli on tullut Suomeen 2010-luvun lopulla (esim. Viitasalo 2018.) Perinteisen talousohjauksen sijaan taloussosiaalityö tarjoaa laajemman, talouden ja toimeentulon kysymyksiin kokonaisvaltaisesti sosiaalityössä tarttuvan näkökulman.
Talousneuvola taloussosiaalityön tukena
Taloussosiaalityön rantautuminen Suomeen on johtanut uudenlaiseen keskusteluun kansalaisten taloudellisen ohjauksen ja tuen tarpeista. Taloussosiaalityön kehittämistä tukee viime vuosina perustettu talousneuvolatoiminta. Eri puolella Suomea on tehty uraauurtavaa verkostotyötä talousneuvoloiden kehittämisessä.
Talousneuvoloita hallinnoidaan oikeusministeriön alaisena toimintana. Verkostoihin osallistuvia tahoja ovat Ulosottolaitoksen ja Talous- ja velkaneuvonnan ohella sosiaalitoimi sekä Kela. Lisäksi verkostossa neuvontaa voivat tarjota seurakunnat, asumisneuvonta, työvoimapalvelut ja järjestöt.
Tutkimme parhaillaan talousneuvolatoimintaa osana aikuissosiaalityön menetelmiä AIKUMETOD -tutkimushankkeessa (VTR). Tutkimus kohdistuu sosiaalityössä tehtävän talousohjauksen ja -neuvonnan lisäksi talousneuvolatoimintaan. Blogikirjoituksemme perustuu tutkimushankkeessa tehtyihin, talousneuvolassa toimivien työntekijöiden haastatteluihin.
Haastattelut käsittelevät työntekijöiden käsityksiä talousneuvolaan hakeutuvien asiakkaiden tilanteista, palveluntarpeista, taloudellisista huolista, talousneuvolatoiminnan organisoitumisesta, yhteistyöstä ja sen hyödyistä asiakkaille ja yhteistyötahoille.
Talousneuvola on tarkoitettu kaikille
Talousneuvolaan voi tulla kuka tahansa. Ihmiset hakevat talousneuvolasta apua erilaisissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi sairastuminen, työttömyys, eläkkeellä olo tai epätyypilliset työsuhteet voivat johtaa taloudellisiin vaikeuksiin. Maksamattomat laskut, velkaantuminen (vipit, lainat, osamaksut, kavereilta lainaaminen) sekä pienituloisuus aiheuttavat myös hankaluuksia arjen talouteen ja ovat usein syynä talousneuvolakäynnille.
Talousneuvola tarjoaa asiakkaille
- Tietoa vaihtoehdoista
- Kriteerit erilaisten tukien saamiseen.
- Elämänmuutosten vaikutus etuuksiin ja velkajärjestelyyn.
- Tilanteen selvittäminen ja mahdolliset ratkaisut talousneuvolassa
- Taloustilanteen kartoittaminen (mahdollisuudet Kelan etuuksiin tai velkajärjestelyyn).
- Ulosottotilanteen ja luottotietojen selvittäminen.
- Sosiaalitoimiston tuet.
- Muut selvitykset (asumistilanne, seurakunnan mahdollisuudet tukea).
- Jos talousneuvolakäynti ei riitä, ohjataan arvioinnin mukaan tarpeellisiin jatkopalveluihin
- Ajanvaraukset.
- Ilmoitukset (sosiaalitoimistoon).
- Hakemukset.
Vahvempaa asiakaslähtöisyyttä ja ammatillisuutta
Työntekijät kuvaavat talousneuvolatoimintaa asiakaslähtöiseksi ja ammatillista osaamista vahvistavaksi työmuodoksi. Verkostomainen työskentely tukee asioiden kokonaisvaltaista tarkastelua.
Myös asiakkaat ovat tyytyväisiä saadessaan hoidettua asioitaan yhdellä istumalla monen eri viranomaisen kanssa sen sijaan, että joutuisi asioimaan useissa virastoissa.
“Sitte tosiaan se, että miten tärkeetä on se verkostoituminen muitten asiantuntijoitten kanssa ja se, että asiakasta ei juoksuteta luukulta luukulle, vaan se saa monen ihmisen palvelut siinä kerralla, jos hän tulee sinne. Tosi tärkeetä. Et voi olla niin väsyny ihminen, joka viimesillä voimillaan tulee sinne. Sit siitä otetaan koppi moneen suuntaan”
Työntekijä voi kokea, että asiakkaan talouteen liittyvät ongelmat vaativat laajaa tietoa ja yhteyksiä ratketakseen. Asian vieminen talousneuvolaan hyödyttää sekä asiakasta että työntekijää.
Työntekijät kertovat verkostotyön helpottavan ja tuovan toiveikkuutta hankalien asioiden käsittelyyn. Lisäksi he oppivat toisilta työntekijöiltä ja jakavat omaa tietämystään oman organisaationsa sisällä muille työntekijöille.
Kaikki haastatellut kokevat asiantuntemuksensa lisääntyneen yhteistyön ansiosta. Työntekijöiden mielestä talousneuvolalla oli merkityksestä omalle työlle.
“Että se on ehkä semmonen tietty taakkakin siitä pois, kun asiakas soittaa mulle puhelinneuvontaan toimistolle, niin mähän joudun siin ite yksin sitä miettimään ja antamaan myös vastauksia vähän epävarmalla mielellä. mutta kun hän tulee talousneuvolaan niin mä voin kertoa sen oman osuuteni ja se toinen ammattilainen osaa varmasti sen…niinkun sen toisen asian paremmin… mä luulen, että siitä asiakas kyllä hyötyy”.
”Tuo ehkä toivoa myös omaan työhön, kun näkee, miten isommalla porukalla voidaan auttaa asiakasta. Itse voisi ajatella, että voiko tässä tehdä oikein enää mitään, mutta joku taho voi aina ottaa palan jostain. Ja ajattelisi, että siinä saa omaankin työhön toiveikkuutta”.
Talousneuvola on osoittautunut käyttökelpoiseksi toimintamalliksi, jota työntekijät pitävät tärkeänä ja kehittämisen arvoisena. Työntekijöiden keinot ratkaista talousongelmia yksin ovat rajallisia, mutta talousneuvola tarjoaa mahdollisuuden verkostomaisen yhteistyön kehittämiseen.
Asiat voivat myös ratketa aiempaa nopeammin, kun asiakas kohtaa kerralla useamman ammattilaisen kanssa. Talousneuvolatoiminnalle toivotaan jatkoa ja vakiintumista osaksi kansalaisille tarjottavia palveluja.
Talousneuvola tarjoaa taloussosiaalityön kehittämiselle kontekstin, jossa voidaan hyödyntää toimijoiden ammattitaitoa asiakkaiden talousongelmien ratkaisussa. Pääsy asioimaan ongelman kannalta oikeiden tahojen kanssa aiempaa nopeammin vähentää asiakkaan pompottelua. Kriisit lievittyvät ja parhaimmillaan jopa jäävät syntymättä.
Talousneuvolatoiminta vahvistaa taloussosiaalityön roolia kaikkia ikäryhmiä ja perhemalleja koskevana toimintana. Verkostomainen työote vastaa asiakkaan kokonaisvaltaisen tuen tarpeeseen talousongelmissa. Talousneuvolan moniammatillisessa verkostossa työskentely osoittaa poikkihallinnollisen työskentelytavan merkityksen taloustilanteiden selvittelyssä ja lisää osaamista kunkin organisaation sisällä.
Anu Aalto, projektitutkija
Kirsi Niukko, projektitutkija
AIKUMETOD-projekti, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Sitaatit blogitekstissä AIKUMETOD-projektin (2021–2022) talousneuvolatyöntekijöiden haastatteluista.
Huono-osaisuuden ei tarvitse periytyä sukupolvelta toiselle
Ylisukupolvinen huono-osaisuus on ilmiö, jonka sosiaali- ja terveysalan ammattilainen kohtaa työssään usein ja joka saa pohtimaan oman työnsä vaikuttavuutta.
Kattavasta sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmästämme huolimatta yhteiskunnassamme on ylisukupolvista huono-osaisuutta, jossa erilaiset elämän haasteet saattavat siirtyä sukupolvelta toiselle. Ylisukupolvista huono-osaisuutta pidetään ilkeänä ongelmana, jonka ratkaisemiseksi on tutkijoiden mukaan vaikea löytää yksiselitteistä vastausta.
Miten palvelujärjestelmämme pystyy vastaamaan ongelmaan, jonka syyt ovat niin monimuotoiset ja mikä on yksittäisen työntekijän mahdollisuus vaikuttaa? Vanhemmaksi tulo voisi olla ainutlaatuinen hetki tarttua ongelmien katkaisemiseen, jota hyödynnetään palvelujärjestelmässämme liian vähän.
All-youth-tutkimushanke selvitti vuonna 2020 itsenäistyvien nuorten ajatuksia muun muassa avun saamisesta haastavissa elämäntilanteissa (Honkatukia ym. 2020). Suomalainen palvelujärjestelmä on varsin monipuolinen, sillä palveluita tuottavat niin julkinen, yksityinen kuin kolmas sektorikin. Lasten, nuorten ja perheiden näkökulmasta palvelujärjestelmän kokonaisuus on kuitenkin pirstaleinen ja vaikka verkostomaiselle toiminnalle on luotu rakenteita, niin palvelut eivät yleensä ylitä sektori- tai kuntarajoja.
Palveluiden pirstaleisuus tekee oikean avun löytämisestä hankalaa
Jos asiakas ohjataan jatkuvasti uuden palvelun tai asiantuntijan luokse, saattaa asiakas luovuttaa jo ennen avun saamista.
”Kun se on aina se uus työntekijä, aina puhut samat asiat menneisyydestä ja tästä hetkestä ja tulevaisuudesta ja hoitokontakteista, se rupee vaan oleen niin vitun väsyttävää,” kertoo eräs tutkimukseen osallistuvista nuorista.
Tutkimushankkeen haastatteluista selviää, että osa nuorista on kuitenkin saanut apua ja tukea esimerkiksi palveluiden nivelvaiheissa, mutta avun saaminen edellyttää usein suuriakin voimavaroja. Yleensä apua saaneilla nuorilla tai heidän läheisillään on ollut jaksamista ja kykyjä etsiä apua erilaisten palveluiden joukosta ja vaatia nuoren asian ottamista vakavasti.
Eri asia on, kuinka omaan hätään saa apua niissä tilanteissa, kun omat tai läheisten voimavarat on jo kulutettu loppuun. (Honkatukia ym. 2020.)
Avunsaanti on erityisen haastavaa heille, joilla perheen tilanne on jo pitkään ollut vaikea ja ongelmat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Juho Saaren, Niko Eskelisen ja Liisa Björklundin (2020) kirjassa Raskas perintö kerrotaan ylisukupolvisen huono-osaisuuden olevan takamatkaa, mikä aiheutuu siitä, kun edeltävät sukupolvet eivät ole päässeet mukaan yhteiskunnan myönteiseen kehitykseen.
Tutkijat näkevät, että ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan monitasoisten ja moniulotteisten sosiaalisten ongelmien ja tilanteiden hallintaa, monisektoraalista palvelujärjestelmän koordinointia sekä asiakkaan kiinnittymistä palveluihin ja tulonsiirtoihin niin, että ne samalla vahvistavat toimintakykyä sekä tukevat pysyviä myönteisiä siirtymiä.
Saaren, Eskelisen ja Björklundin (2020) mukaan ei ole tarkoituksenmukaista, että ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta kärsivä asiakas jaetaan palvelujärjestelmän mukaisiin siivuihin, vaan kestäviä tuloksia tuottaisi sen sijaan toistuviin kohtaamisiin perustuva ja luottamusta rakentava kohtaaminen.
Peruspalveluissa kohtaaminen on usein resursseista johtuen niukkaa, eikä onnistu vastaamaan niiden tarpeisiin, joilla on laaja-alaisia ja moniulotteisia haasteita elämässään. Työntekijä voi tuntea turhaumaa, kun tarjottu tuki ei tuota toivottua tulosta tai merkkejä muutoksesta. Pahimmillaan työntekijän turhauma voi muodostua asiakasta leimaavaksi ajatukseksi toivottomuudesta. Silloinkin, kun työntekijä tunnistaa edeltävien sukupolvien painolastin oman asiakkaan tilanteessa, voi keinottomuuden tunne sävyttää työntekijän asettumista työskentelyyn.
Kuitenkin jo ylisukupolvisen huono-osaisuuden ymmärtäminen ilmiötasolla voi auttaa työntekijää näkemään lisätuen tarpeen ja suhtautumaan asiakkaan tilanteeseen empaattisemmin ja kärsivällisemmin.
Nuoret vanhemmat kaipaavat rinnallakulkijaa
Vanhemmaksi tulo olisi hedelmällistä aikaa tukea nuoria aikuisia tekemään pysyviä, myönteisiä siirtymiä elämässään. Oman lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen motivoi useimpia ottamaan apua vastaan ja pohtimaan sukupolvien ketjua. Tämä arvokas hetki ymmärretään jo hyvin tuettaessa tulevia äitejä päihteettömyyteen.
Vanhemmaksi tulon herättämää elämänkriisiä voisi hyödyntää huomattavasti laajemmin niin äitien kuin isienkin kohdalla. Sanomattakin on selvää, että takamatkalta tuleva nuori tarvitsee vahvempaa ammattilaisen tukea esimerkiksi vanhemmuudessaan, kuin vahvojen läheisverkostojen keskellä kasvanut turvallisen kiintymyssuhteen kokenut vanhempi.
Tampereella syksyllä 2021 alkanut Vahvistuva nuori vanhemmuus -hanke (TAMK n.d.) pyrkii tukemaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten äitien ja heidän puolisoidensa toimintavalmiuksien vahvistumista. Hanke kehittää nuorten vanhempien mahdollisuuksia vaikuttaa oman ammattiosaamisen hankkimiseen ja työllistymiseen. Tavoitteena on nuorten vanhempien kasvattajaroolin vahvistumisen myötä estää ylisukupolvisen huono-osaisuuden periytymistä omille lapsille. (TAMK n.d.)
Hankkeessa on lähdetty liikkeelle kasaamalla monialaista asiantuntijaryhmää, jonka avulla pyritään saamaan aikaiseksi mahdollisimman monipuolinen ymmärrys ilmiöstä ja keinoista sen tukemiseksi. Keskustelussa Vanuva-hankkeen projektipäällikkö Irja Niemisen (2021) kanssa nousi esiin rinnallakulkijuuden merkitys nuoren vanhemman tukemisena. Tämä auttaisi nuoria löytämään oikeiden palveluiden piiriin ja motivoisi jatkamaan haasteita kohdatessaan.
Kehitettyjen interventioiden ja nuorten tukemisen mallien on tarkoitus jäädä vapaasti käytettäviksi hankkeen jälkeen, ja ne voivat siten tukea myös muiden kuin hankkeeseen osallistuvien hyvinvointia. (Nieminen, 2021.)
Yksittäisen työntekijän rooli on merkittävä
Ilkeän ongelman edessä työntekijä joutuu vääjäämättä kasvokkain oman pienuutensa kanssa. Olemassa olevat palvelut voisivat ideaalitilanteessa olla itsessään riittäviä, mikäli apu tulisi nopeammin ja olisi selkeämmin asiakkaan saatavilla. Kuitenkin sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat yleensä hyvin tietoisia resurssiensa rajallisuudesta eivätkä koe voivansa käyttää riittävästi ammatillista harkintaa palvelunsa mitoittamisessa.
On tärkeää, että Vanuva-hanke kehittää jo olemassa olevien rakenteiden valmiuksia toimia ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisemiseksi sen sijaan, että pyrkisi itsenäisesti vastaamaan kohderyhmän tarpeisiin. Tehokkaampi verkostoyhteistyö auttaa näkemään palveluiden mahdolliset päällekkäisyydet ja siten hyödyntämään yhteiskunnan varoja tehokkaammin.
Palvelujärjestelmän paremman tuntemuksen myötä työntekijä voi saattaa asiakkaan oikean tuen piiriin, mieluiten jopa nimettävissä olevan työntekijän hoteisiin. Siihen asti työntekijän tulisi omaksua tehtävänsä asiakkaan rinnalla kulkijana.
Ylisukupolvisen huono-osaisuuden periytymisen estäminen ei voi jäädä Suomessa hankkeiden varaan, vaan koko hyvinvointivaltion palvelujärjestelmämme tulisi olla pysyvästi siinä määrin resursoitu ja nivelkohdissa joustava, ettei takamatkaa pääsisi palveluiden piiriin pääsemisen jälkeen enää syntymään.
Hankkeilla on aina ennalta määrätty toteutusaika, mutta ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisu ja ennaltaehkäisy vaativat aktiivista toimintaa ja resursseja ilman päättymispäivää.
Sari Holmi, Minna Kerminen, Mia Niemelä, Suvi Paakkari ja Katja Savolainen sosiaalialan erityisasiantuntija / sosionomi YAMK -opiskelijat, TAMK
Artikkeli on kirjoitettu Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK -opiskelijoiden opintojaksolla Sosiaalityön ajankohtainen tutkimus huono-osaisuudesta.
Lähteet:
Honkatukia, P., Kallio, J., Lähde, M. & Mölkänen, J. 2020. Omana itsenä osa yhteiskuntaa – Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina. All youth -tutkimushanke & Punaisen Ristin Nuorten Turvatalo.
Nieminen, I., projektipäällikkö, 2021. Vanuva – vahvistuva nuori vanhemmuus -hanke, Tampereen ammattikorkeakoulu. Teams-haastattelu 8.11.2021.
Saari, J., Eskelinen, N. & Björklund, L. 2020. Raskas perintö: ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Helsinki: Gaudeamus.
TAMK. n.d. Vanuva – vahvistuva nuori vanhemmuus. Verkkosivu. https://projects.tuni.fi/vanuva/
Sosiaalityö hiljaisuuden kulttuuria murtamassa podcast-sarjalla
“Me ollaan sosiaalityön maisterityön opiskelijoita Kokkolan yliopistokeskus, Chydeniuksesta. Meidän tarkoitus on herättää keskustelua taloussosiaalityöstä”. Näillä alkusanoilla sukelsimme taloussosiaalityötä koskeviin teemoihin podcast-sarjassamme.
Suoritimme sosiaalityön maisteriopintojen Käytännöt III-opintojaksoa Jyväskylän yliopistossa Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa keväällä 2021. Aiheena oli meille melko tuntematon taloussosiaalityö. Tarkoituksenamme oli syventyä taloussosiaalityön sekä tiede- ja digitaalisen viestinnän tarjoamiin mahdollisuuksiin sosiaalityössä.
Myönnettäköön, että taloussosiaalityö ei ihan alkuun herättänyt meissä kummassakaan ihastuksen tunteita. Olimme kuitenkin havainneet, kuinka tärkeää taloussosiaalityön osaaminen sosiaalityöntekijälle on, ja kuinka laajasta ja monitasoisesta ilmiöstä tai perspektiivistä taloussosiaalityössä on tosiasiallisesti kyse. Olemme nyt molemmat innostuneet aiheesta ja haluamme jakaa oppimaamme ja ymmärrystämme myös muille!
Opintojakson aikana teimme yhdessä ja erikseenkin taloussosiaalityöstä erilaisia tiede- ja digiviestintään liittyviä työtehtäviä. Antoisin ja hauskin, mutta samalla meille haastavin tehtävä oli podcast-sarjan tuottaminen ja toimittaminen.
Emme olleet koskaan aiemmin tehneet mitään tällaista, joten emme voineet nojata aiempaan kokemukseen. Yllätykseksemme tämä oli myös Kokkolan yliopistokeskukselle uusi toimintamuoto. Aloitimme siis jotakin uutta ja ainutlaatuista.
Erilaiset suoratoistopalvelut sisältävät runsaasti podcasteja mitä kummallisimmista aiheista. Miksi siis sosiaalityössä ei hyödynnettäisi tällaista mahdollisuutta? Tartuimme ideaan innokkaina, koska se tuntui raikkaalta tavalta tuoda sosiaalialan näkökulmaa esiin.
Halusimme herättää luovalla ja hauskalla tavalla sosiaalityön asiantuntijoiden keskuuteen mielenkiintoa taloussosiaalityön tieteellistä suuntausta kohtaan. Emme toki ole ainoita tai ensimmäisiä podcast-jaksojen tekijöitä sosiaalialalla, ja pääsimmekin harjoittelumme aikana tutustumaan olemassa oleviin ja todella asiantunteviin sosiaalityön ja yhteiskunnallisia ilmiöitä käsitteleviin podcasteihin.
Ilmiönä taloussosiaalityö on monitasoinen. Siihen sisältyy yksilöiden talouteen ja asumiseen liittyviä kysymyksiä, yhteiskunnan rakenteet, poliittiset kysymykset sekä tietenkin sosiaalityön mahdollisuudet vaikuttaa ja parantaa ihmisten taloudellisia toimintamahdollisuuksia.
Havaittuamme siihen, kuinka laajasta ilmiöstä tai orientaatiosta taloussosiaalityössä on kyse. Ymmärsimme myös, että emme voi käsitellä aihetta vain yhden jakson verran, vaan tarvitaan kokonainen podcast-sarja!
Perehtyessämme taloussosiaalityötä koskeviin tutkimuksiin ja menetelmiin, saimme valtavasti ideoita ja teemoja jaksoihin. Päädyimme tuottamaan ja toimittamaan neljä jaksoa, jossa toimme esiin erilaisia näkökulmia taloussosiaalityöstä.
Etukäteen jännitimme jaksojen nauhoitusta, mutta se oli teknisesti yllättävän helppoa. Tosin meillä ei ollut sen kummoisempia välineitä kuin omat läppärimme.
Korona-pandemian vuoksi jaksot nauhoitettiin täysin etänä. Toisin sanoen emme edes tavanneet toisiamme tai haastateltaviamme kertaakaan, mutta siitä huolimatta työskentelymme oli sujuvaa ja luontevaa.
Haluammekin rohkaista kokeilemaan uusia vaikuttamisen ja viestinnän muotoja, vaikka tekniikka ei olisi vahvinta osaamista! Emme mekään osanneet (tai niin luulimme), mutta hyvin selvisimme, ja meillä oli hauskaa. Aikataulujen yhteensovittaminen oli ajoittain haastavaa, mutta hyvin jaksojen nauhoitus onnistui niin saunassa kuin varastossakin.
Olimme onnekkaita ja kiitollisia mahtavista vieraistamme, joita saimme haastatella podcast-jaksoissamme. Samalla saimme itse ainutlaatuisen mahdollisuuden syventää ymmärrystämme taloussosiaalityöstä.
Kirsi Niukon haastattelu taloussosiaalityön psykososiaalisesta orientaatiosta osoitti, kuinka laadukasta ja asiantuntevaa tietoa ja taitoa gradu voi parhaimmillaan sosiaalityölle ja -työntekijälle tuottaa. Suomen Pankin neuvonantajan Anu Raijaksen kanssa saimme mahdollisuuden antoisaan ja asiantuntevaan keskusteluun talousosaamisen tulevaisuudesta ja merkityksestä taloussosiaalityössä.
Kaiken kaikkiaan oppimme valtavasti niin tiede- ja digitaalisesta viestinnästä kuin taloussosiaalityöstä. Olemme tässä harjoittelussamme raapaisseet vain pintaa, mutta esimerkiksi podcastiemme tarkoituksena olikin herättää kuulijoissamme keskustelua ja pohdintaa taloussosiaalityön tarjoamista mahdollisuuksista.
Digitalisaatio tarjoaa sosiaalityölle paljon mahdollisuuksia ja potentiaalia tavoittaa eri asiakasryhmiä sekä asiantuntijoita.
Digitaalinen viestintä ei korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta se voi olla yksi viestintätavoista muiden mukana. Esimerkiksi nuorten maailma on siirtynyt älylaitteisiin ja erilaisille somekanaville, joissa myös meidän sosiaalityön asiantuntijoiden tulisi olla mukana, jos haluamme kohdata nuoria heidän omissa ympäristöissään.
On aika rikkoa sosiaalityön hiljaisuuden kulttuuria ja astua rohkeasti podcastien, blogien ja vlogien maailmaan!
Eeva Zheng ja Katja Mallat
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto
Tutustu tarkemmin taloussosiaalityöhön;
Lue lisää:
Zechner Minna, Karjalainen, Sirpa ja Viitasalo Katri (toim.) (2019) Avauksia taloussosiaalityöstä. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopisto.
Viitasalo, Katri (2021) Taloudellisen kyvykkyyden vahvistaminen ja mekanismit sosiaalityössä Teoksessa Aila-Leena Matthies, Kati Turtiainen & Anu-Riina Svenlin (toim.) Aikuissosiaalityö. Tieto, käytäntö ja vaikuttavuus. Gaudeamus, 218–230.
Viitasalo Katri (2018) Äitien pyrkimykset ja toimintamahdollisuuksien valikko: käsitteellinen tutkimus äitien taloudellisista toimintamahdollisuuksista. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
Sherraden, Margaret & Jin Huang (2019) Financial Social Work https://doi.org/10.1093/acrefore/9780199975839.013.923
Raijas, Anu (2020) Kartoitus talousosaamisen edistämistoiminnasta Suomessa vuonna 2020. Suomen Pankin yleistajuiset selvitykset.
Suomen Pankki (2020) Suomen Pankin Ehdotus Suomen talousosaamisen edistämisen kansalliseksi strategiaksi 2020. Suomen Pankin yleistajuiset selvitykset.
Miksi osallisuutta ja yhdenvertaisuutta on edistettävä poliittisesti?
Vaalikevät on tarjonnut sosiaalityön näkökulmasta mielenkiintoisia, ja välillä aika kammottavia, mahdollisuuksia seurata yhteiskunnallista keskustelua. Parhaillaan menossa olevia hallitusneuvotteluja on povattu tasaväkisen vaalituloksen vuoksi haastaviksi ja pitkittyviksi. Vaalien aikaan huomasin miettiväni toistuvasti sukupolvien välisen solidaarisuuden ja tulevaisuuden uskon tärkeyttä. Kumpaakaan tuntuu mahdottomalta saavuttaa ilman kokemusta yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Tässä kirjoituksessa rajaan näkökulmaani ensisijaisesti nuoriin, vaikka samat teemat koskevat myös laajempia ikäluokkia.
Edellistä hallitusta leimasi toiminnan perustelu yksipuolisesti talouden nimissä. Juha Sipilän hallituskautta leimasivat suuret, varsinkin palkansaajien kannalta sanelluksi koetut päätökset. Esimerkiksi kilpailukykysopimus ja työttömien aktiivimalli herättivät laajaa yhteiskunnallista vastustusta. Päätösten vaikutuksista on kiistelty. Hallitus on suitsuttanut aktiivimallin parantaneen työllisyyttä, mutta samaan aikaan sen ja muiden leikkausten on epäilty myös johtaneen Kelan toimeentulotukimenojen kasvuun (1).
Nuoriin ovat osuneet rajusti koulutusleikkaukset, eikä niihin taida yksikään hallitusvastuussa viime hallituksissa ollut puolue olla osaton. Erityisesti toisen asteen koulutuksen rahoitukseen on tehty mittavia leikkauksia, jotka ovat olleet ristiriidassa koulutuspolitiikan tavoitteiden kanssa. Peruskoulua ja ammatillista koulutusta pyritään uudistamaan sekä työelämään siirtymistä kehittämään, mutta samaan aikaan julkistalouden tasapainottamiseen perustuen on kohdistettu samoille tahoille suuria säästöpaineita. Suurimmat säästöpaineet ovat viimeksi kohdistuneet ammatilliseen peruskoulutukseen ja korkea-asteen koulutukseen. (2) Lisääntynyt itsenäinen opiskelu, lähiopetuksen vähentäminen ja tuen vähyys ovat korostaneet oppilaiden välisiä eroja opinnoista selviämisessä.
Mitä merkitystä tällä kaikella sitten on?
Tutkimuksissa (3) on saatu selville terveyserojen vaihtuvuuden olevan kehittyneissä maissa kytköksissä maiden sisäiseen tulojen epätasaisuuteen. Tämä yhteys on selvästi voimakkaampi, kuin yhteys maiden välisiä keskituloja vertailtaessa. Lisäksi taloudellisesti eriarvoisemmissa maissa on synkemmät tilastot sosiaalisista ongelmista, lasten hyvinvoinnista ja imeväiskuolleisuudesta, luottamuksesta, mielenterveysongelmista, huumausaineiden käytöstä, eliniästä, ylipainosta, kouluttautumisesta, teiniraskauksista, murhista, vankilatuomioista, sosiaalisesta liikkuvuudesta sekä kierrätyksestä.
Mihin poliitikkojen pitäisi kiinnittää huomiota?
Myös Suomessa on havaittavissa selkeät sosioekonomiseen asemaan perustuvat terveyserot. Eroja on nähtävissä alueellisesti esimerkiksi Itä-Suomen muuta maata synkempinä sairaustilastoina. Päättäjien on syytä olla tietoisia näistä eroista, ja niihin puuttumisen mahdollistamista inhimillisistä ja taloudellisista säästöistä pitkällä aikavälillä. Eri sukupolvien välisen yhteiskunnallisen osallisuuden kysymykseen kiinnittää kattavasti huomiota esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työpaperi Kaikenikäisille hyvä Suomi vuodelta 2013 (4).
Työpaperissa suositellaan ns. palveluviidakon selkiyttämistä erityisesti heikommassa asemassa olevien byrokratiasta, mikä vapauttaisi voimavaroja tukien hakemiselta ja epävarmuudelta. Heikossa asemassa olevia tulee tarvittaessa tukea myös erityistoimin. Byrokratian keventämisen ja esimerkiksi asumistukijärjestelmän kehittämisen sijaan viimeisin hallitus loi sanelevaa lainsäädäntöä, joka esimerkiksi aktiivimallin muodossa ei ole huomioinut tarpeeksi kattavasti erilaisia työttömän aktiivisuuden tapoja ja työnhakijoiden taustoja. (5)
Lapsia ja perheitä ei auteta ajoissa
Julkisen vallan vastuut ja niihin liittyvät palvelulupaukset on määriteltävä selkeästi ja konkreettisesti lainsäädäntöön perustuen. Palvelulupausten määritelmien on tuettava konkreettisin tavoin lasten ja nuorten mahdollisuuksia hyvän elämän lähtökohtiin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää mielenterveysongelmaisiin lapsiin ja nuoriin, joiden palvelut ovat valtakunnallisesti – myös kotikaupungissani Kuopiossa – riittämättömät. Erikoissairaanhoidon ja peruspalveluiden ruuhkautuminen näkyy nyt sosiaalihuoltolain mukaisissa perhepalveluissa ja lastensuojelussa, eivätkä perheet täten saa kohdennetusti heitä auttavaa tukea. Yksityinen palvelutuotanto lienee tullut jäädäkseen, joten on varmistettava niin julkisten kuin yksityisten palvelutuottajien laadun valvonta ja alueellinen yhdenmukaisuus esimerkiksi kansallisen laatusertifioinnin tuella.
Syyllistävän syntyvyyspuheen sijaan THL suosittelee erilaisia perheen ja työn yhteensovittamisen parannuksia, jos tavoitteena on pidentää työuria ja työhön osallistumista. Tämä ei koske vain nuoria, vaan siitä hyötyvät myös omista vanhemmistaan tai lähisukulaisista huolehtivat aikuiset. Joustavien työjärjestelyjen lisäksi on suuri tarve joustavamman perhevapaajärjestelmän luomiselle, ja vanhempien osa-aikatyön järjestelyjen kehittäminen.
Nuorten ja maahanmuuttajien asunnottomuus on ollut kasvava ongelma, joten Asunto-ensin politiikka tulee laajentaa ja tuoda osaksi nuorisotakuuta. Halpoja vuokra-asuntoja tarvitsevat erityisesti nuoret ja perheet. Nyky-yhteiskuntaan osallistuminen vaatii enenevissä määrin tietoteknisiä valmiuksia, mikä korostaa tarvetta kohtuuhintaisille laajakaistapalveluille sekä maksuttomille ja esteettömästi toteutetuille julkisen asioinnin palveluille. Valtion on myös turvattava kansallisen sähköisen tunnistautumisen mahdollisuus, sillä henkilökortin tai passin noin 50 euron kertakustannus voi olla monille pienituloiselle liikaa.
Kansalaisyhteiskunta vaatii aktiivisia kansalaisia, mutta heitä ei synny tyhjiössä. Tarvitaan aktiivisuutta ja osallisuutta tukevaa politiikkaa, joka lisää ihmisten sosiaalista pääomaa, eli yksinkertaistaen yhteistoimintaa sekä vuorovaikutusta muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Tämä vaatii vaikutusmahdollisuuksien parantamista lähidemokratiaa kehittämällä, järjestöjen toimintamahdollisuuksien parantamista mm. järjestöbyrokratiaa kehittämällä ja eri ikäryhmien aktiivisuuden huomioimista. Kouluilla on suuri potentiaali tukea lapsia ja nuoria yhteiskunnallisen osallisuuden kehittymisessä.
Sosiaalityöntekijänä toivon tulevan hallituksen ja nykyisten päättäjien edistävän Suomessa asuvien yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta laajalla perspektiivillä, ei vain työmarkkina-asemaan keskittyen. Ikäluokkien tai väestöryhmien putoamisella yhteiskunnan laidoille tai ulkopuolelle on aivan liian suuri hinta. Yhtenäisyyttä ei voi rakentaa vastakkainasettelulle ja viholliskuville, sillä se tie ei pääty koskaan edes kannattajiensa hyväksi.
Iiro Väisälä
sosiaalityöntekijä YTM
Kuopio
Lähteet
- Kelan talous kuralla toimeentulohakemusten räjähdettyä alkuvuonna: Olivatko Sipilän työllisyyspuheet vain silmänlumetta – ”Aktiivimalli saattaa näkyä”. 1.5.2019. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b3d15deb-6ec6-45b6-8434-1638e795f32b
- Hanna Virtanen: Koulutuspoliittiset tavoitteet ja niiden saavuttaminen. s 16-21. Teoksessa ETLA Muistioita hallitukselle. Talouspolitiikan linjaus keväällä 2017. https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Hallitukselle-2017.pdf
- Kirjassa Richard Wilkinson ja Kate Pickett (2010) The Spirit Level: Why Equality is Better for Everyone. Kirjan sisältämät oleelliset tilastot on myös julkaistu The Equality Trustin kotisivuilla The Equality Trust. https://www.equalitytrust.org.uk/resources/the-spirit-level
- 3: THL: Kaikenikäisille hyvä Suomi. 2013. http://www.julkari.fi/handle/10024/110167
- Työttömyysturvan aktiivimalli ei huomioi työttömän omaa aktiivisuutta. 12.2017. https://www.akavalainen.fi/akavalainen/ajassa/artikkelit/tyottomyysturvan_aktiivimalli_ei_huomioi_tyottoman_omaa_aktiivisuutta
Jyväskylän aikuissosiaalityön asiakasraati vaatii: Työttömiä on kuunneltava heitä itseään koskevien lakien valmistelussa
Tänä vuonna voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli on jo saamassa jatko-osan. Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan ”aktiivimalli kakkosta” eli niin kutsuttua omatoimisen työnhaun mallia. Hallituksen tavoitteena on antaa esityksensä mallista eduskunnalle syyskaudella 2018.
Aktiivimalli on ajanut monet työttömät ahtaalle, koska se huomioi huonosti niin yksilöllisiä elämäntilanteita kuin alueellisia työllisyyseroja. Tämä näkyy muun muassa toimeentulotuki- ja eläkehakemusten sekä karenssien määrien voimakkaana kasvuna. Omaehtoisen työnhaun mallin on nähty kasvattavan monitulkintaisuutta entisestään.
Työttömien Keskusjärjestö on vaatinut, että aktiivimallin epäkohdat on korjattava ja mallien keskinäiset ristiriidat on poistettava. Keskusjärjestön mielestä aktiivimalli on lisännyt työttömien eriarvoista kohtelua.
Jyväskylän aikuissosiaalityön asiakasraati näkee mallissa elementtejä, joilla työtöntä pyritään työllistämään rangaistuksen uhalla. Aktiivimallin leikkuri on lisännyt toimeentulotukimenoja, koska monilla työttömillä viimesijainen toimeentulotuki kompensoi työttömyysetuuksien menetyksiä. Sanktiotoimenpide saa työttömän tuntemaan syyllisyyttä aktiivisuusehdon täyttymättä jäämisestä, vaikkei se toimeentuloon juuri vaikuttaisikaan.
Raati pelkää, että mallin aiheuttama ahdistus taloudellisen tilanteen heikkenemisestä ajaa työttömiä työnhakijoita hakeutumaan sellaisiin töihin tai toimenpiteisiin, jotka eivät henkilön osaamisen tai kunnon puolesta olisi soveliaita. Raati myöntää, että aktiivimallin hyvänä tarkoituksena on herätellä passiivisia työnhakijoita. Ongelmaksi raati näkee sen, että passiivisten määrä on todennäköisesti melko pieni ja suurimmalla osalla työttömistä lienee aito halu työllistyä.
Raadin mielestä työllisyyden ongelmat ovat laaja-alaisempia, eikä vika ole aina työttömässä itsessään, kun työllistyminen ei onnistu. Ihmisen oma historia, asuminen ja perhesiteet ovat todellisia vaikuttimia esimerkiksi silloin, kun työllistyminen vaatisi paikkakunnalta muuttoa. Viime kädessä työnantajat kuitenkin päättävät, keitä ottavat töihin.
Asiakasraadin mielestä työttömien näkemykset täytyy ottaa tosissaan heitä koskevien toimenpiteiden valmisteluissa. Hallituksen toimintatapa on tuntunut sanelupolitiikalta, jossa työttömille kerrotaan, mikä heille olisi parasta heitä itseään kuuntelematta. Karensseja ja sanktioita ehdottavien tahojen huolena tuntuu olevan, että raha laiskistaa ja passivoi työttömiä. Tosiasiassa asumiskustannukset ja muut välttämättömät menot syövät tuloista leijonanosan, ja toimeentulo on sen vuoksi hyvin niukkaa.
Taloudellisesti ja karenssien uhalla ahdistettu ihminen ei kykene täysipainoisesti parantamaan omaa tilannettaan ja elämänhallintaansa. Turvaverkon ollessa kunnossa ihminen pystyy suuntaamaan paremmin ajatteluaan ja toimintaansa kohti uutta. Pitkään jatkuneet taloudelliset ongelmat kuormittavat tutkitusti terveyttä monin tavoin ja aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia yhteiskunnalle.
Kepin sijasta raati tahtoo porkkanaa aktivointitoimenpiteisiin. Vapaaehtoistoiminnan huomioiminen aktiivisuuden osoittajana olisi myönteinen toimenpide, joka edistäisi yhteiskunnallista osallisuutta ja pitäisi ehdottomasti sisällyttää aktiivimalliin. Monissa tällaisissa toiminnoissa on ongelmana, miten saadaan osallistujia. Lisäksi kannustimena voisi olla työvoimapoliittisen toimenpiteen mukainen päiväraha, koska vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta koituu usein kuluja.
Raadin mielestä työtä tulee jakaa nykyistä enemmän, jotta myös osatyökykyiset saadaan työelämään. Työnantajalla olisi tällöin mahdollisuus järjestellä työtehtäviä siten, että kaikki työntekijät pystyisivät keskittymään ydinosaamiseensa nykyistä paremmin.
Jyväskylän aikuissosiaalityön
asiakasraati
Jyväskylän kaupungin aikuissosiaalityön asiakasraati on aloittanut toimintansa alkuvuonna 2016 Sosku-hankkeen ja aikuissosiaalityön yhteiskehittämisen tuloksena.
- 1
- 2
- …
- 4
- Seuraava →
Sosiaalinen tekijä 