Raha ja toimeentulo

Miksi osallisuutta ja yhdenvertaisuutta on edistettävä poliittisesti?

Posted on Updated on

Vaalikevät on tarjonnut sosiaalityön näkökulmasta mielenkiintoisia, ja välillä aika kammottavia, mahdollisuuksia seurata yhteiskunnallista keskustelua. Parhaillaan menossa olevia hallitusneuvotteluja on povattu tasaväkisen vaalituloksen vuoksi haastaviksi ja pitkittyviksi. Vaalien aikaan huomasin miettiväni toistuvasti sukupolvien välisen solidaarisuuden ja tulevaisuuden uskon tärkeyttä. Kumpaakaan tuntuu mahdottomalta saavuttaa ilman kokemusta yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Tässä kirjoituksessa rajaan näkökulmaani ensisijaisesti nuoriin, vaikka samat teemat koskevat myös laajempia ikäluokkia.

 

Edellistä hallitusta leimasi toiminnan perustelu yksipuolisesti talouden nimissä. Juha Sipilän hallituskautta leimasivat suuret, varsinkin palkansaajien kannalta sanelluksi koetut päätökset. Esimerkiksi kilpailukykysopimus ja työttömien aktiivimalli herättivät laajaa yhteiskunnallista vastustusta. Päätösten vaikutuksista on kiistelty. Hallitus on suitsuttanut aktiivimallin parantaneen työllisyyttä, mutta samaan aikaan sen ja muiden leikkausten on epäilty myös johtaneen Kelan toimeentulotukimenojen kasvuun (1).

Nuoriin ovat osuneet rajusti koulutusleikkaukset, eikä niihin taida yksikään hallitusvastuussa viime hallituksissa ollut puolue olla osaton. Erityisesti toisen asteen koulutuksen rahoitukseen on tehty mittavia leikkauksia, jotka ovat olleet ristiriidassa koulutuspolitiikan tavoitteiden kanssa. Peruskoulua ja ammatillista koulutusta pyritään uudistamaan sekä työelämään siirtymistä kehittämään, mutta samaan aikaan julkistalouden tasapainottamiseen perustuen on kohdistettu samoille tahoille suuria säästöpaineita. Suurimmat säästöpaineet ovat viimeksi kohdistuneet ammatilliseen peruskoulutukseen ja korkea-asteen koulutukseen. (2) Lisääntynyt itsenäinen opiskelu, lähiopetuksen vähentäminen ja tuen vähyys ovat korostaneet oppilaiden välisiä eroja opinnoista selviämisessä.

Mitä merkitystä tällä kaikella sitten on?

Tutkimuksissa (3) on saatu selville terveyserojen vaihtuvuuden olevan kehittyneissä maissa kytköksissä maiden sisäiseen tulojen epätasaisuuteen. Tämä yhteys on selvästi voimakkaampi, kuin yhteys maiden välisiä keskituloja vertailtaessa. Lisäksi taloudellisesti eriarvoisemmissa maissa on synkemmät tilastot sosiaalisista ongelmista, lasten hyvinvoinnista ja imeväiskuolleisuudesta, luottamuksesta, mielenterveysongelmista, huumausaineiden käytöstä, eliniästä, ylipainosta, kouluttautumisesta, teiniraskauksista, murhista, vankilatuomioista, sosiaalisesta liikkuvuudesta sekä kierrätyksestä.

Mihin poliitikkojen pitäisi kiinnittää huomiota?

Myös Suomessa on havaittavissa selkeät sosioekonomiseen asemaan perustuvat terveyserot. Eroja on nähtävissä alueellisesti esimerkiksi Itä-Suomen muuta maata synkempinä sairaustilastoina. Päättäjien on syytä olla tietoisia näistä eroista, ja niihin puuttumisen mahdollistamista inhimillisistä ja taloudellisista säästöistä pitkällä aikavälillä. Eri sukupolvien välisen yhteiskunnallisen osallisuuden kysymykseen kiinnittää kattavasti huomiota esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työpaperi Kaikenikäisille hyvä Suomi vuodelta 2013 (4).

Työpaperissa suositellaan ns. palveluviidakon selkiyttämistä erityisesti heikommassa asemassa olevien byrokratiasta, mikä vapauttaisi voimavaroja tukien hakemiselta ja epävarmuudelta. Heikossa asemassa olevia tulee tarvittaessa tukea myös erityistoimin. Byrokratian keventämisen ja esimerkiksi asumistukijärjestelmän kehittämisen sijaan viimeisin hallitus loi sanelevaa lainsäädäntöä, joka esimerkiksi aktiivimallin muodossa ei ole huomioinut tarpeeksi kattavasti erilaisia työttömän aktiivisuuden tapoja ja työnhakijoiden taustoja. (5)

Lapsia ja perheitä ei auteta ajoissa
Julkisen vallan vastuut ja niihin liittyvät palvelulupaukset on määriteltävä selkeästi ja konkreettisesti lainsäädäntöön perustuen. Palvelulupausten määritelmien on tuettava konkreettisin tavoin lasten ja nuorten mahdollisuuksia hyvän elämän lähtökohtiin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää mielenterveysongelmaisiin lapsiin ja nuoriin, joiden palvelut ovat valtakunnallisesti – myös kotikaupungissani Kuopiossa – riittämättömät. Erikoissairaanhoidon ja peruspalveluiden ruuhkautuminen näkyy nyt sosiaalihuoltolain mukaisissa perhepalveluissa ja lastensuojelussa, eivätkä perheet täten saa kohdennetusti heitä auttavaa tukea. Yksityinen palvelutuotanto lienee tullut jäädäkseen, joten on varmistettava niin julkisten kuin yksityisten palvelutuottajien laadun valvonta ja alueellinen yhdenmukaisuus esimerkiksi kansallisen laatusertifioinnin tuella.

Syyllistävän syntyvyyspuheen sijaan THL suosittelee erilaisia perheen ja työn yhteensovittamisen parannuksia, jos tavoitteena on pidentää työuria ja työhön osallistumista. Tämä ei koske vain nuoria, vaan siitä hyötyvät myös omista vanhemmistaan tai lähisukulaisista huolehtivat aikuiset. Joustavien työjärjestelyjen lisäksi on suuri tarve joustavamman perhevapaajärjestelmän luomiselle, ja vanhempien osa-aikatyön järjestelyjen kehittäminen.

Nuorten ja maahanmuuttajien asunnottomuus on ollut kasvava ongelma, joten Asunto-ensin politiikka tulee laajentaa ja tuoda osaksi nuorisotakuuta. Halpoja vuokra-asuntoja tarvitsevat erityisesti nuoret ja perheet. Nyky-yhteiskuntaan osallistuminen vaatii enenevissä määrin tietoteknisiä valmiuksia, mikä korostaa tarvetta kohtuuhintaisille laajakaistapalveluille sekä maksuttomille ja esteettömästi toteutetuille julkisen asioinnin palveluille. Valtion on myös turvattava kansallisen sähköisen tunnistautumisen mahdollisuus, sillä henkilökortin tai passin noin 50 euron kertakustannus voi olla monille pienituloiselle liikaa.

Kansalaisyhteiskunta vaatii aktiivisia kansalaisia, mutta heitä ei synny tyhjiössä. Tarvitaan aktiivisuutta ja osallisuutta tukevaa politiikkaa, joka lisää ihmisten sosiaalista pääomaa, eli yksinkertaistaen yhteistoimintaa sekä vuorovaikutusta muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Tämä vaatii vaikutusmahdollisuuksien parantamista lähidemokratiaa kehittämällä, järjestöjen toimintamahdollisuuksien parantamista mm. järjestöbyrokratiaa kehittämällä ja eri ikäryhmien aktiivisuuden huomioimista. Kouluilla on suuri potentiaali tukea lapsia ja nuoria yhteiskunnallisen osallisuuden kehittymisessä.

Sosiaalityöntekijänä toivon tulevan hallituksen ja nykyisten päättäjien edistävän Suomessa asuvien yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta laajalla perspektiivillä, ei vain työmarkkina-asemaan keskittyen. Ikäluokkien tai väestöryhmien putoamisella yhteiskunnan laidoille tai ulkopuolelle on aivan liian suuri hinta. Yhtenäisyyttä ei voi rakentaa vastakkainasettelulle ja viholliskuville, sillä se tie ei pääty koskaan edes kannattajiensa hyväksi.

Iiro Väisälä
sosiaalityöntekijä YTM
Kuopio

Lähteet

  1. Kelan talous kuralla toimeentulohakemusten räjähdettyä alkuvuonna: Olivatko Sipilän työllisyyspuheet vain silmänlumetta – ”Aktiivimalli saattaa näkyä”. 1.5.2019. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b3d15deb-6ec6-45b6-8434-1638e795f32b
  2. Hanna Virtanen: Koulutuspoliittiset tavoitteet ja niiden saavuttaminen. s 16-21. Teoksessa ETLA Muistioita hallitukselle. Talouspolitiikan linjaus keväällä 2017. https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Hallitukselle-2017.pdf
  3. Kirjassa Richard Wilkinson ja Kate Pickett (2010) The Spirit Level: Why Equality is Better for Everyone. Kirjan sisältämät oleelliset tilastot on myös julkaistu The Equality Trustin kotisivuilla The Equality Trust. https://www.equalitytrust.org.uk/resources/the-spirit-level
  4. 3: THL: Kaikenikäisille hyvä Suomi. 2013. http://www.julkari.fi/handle/10024/110167
  5. Työttömyysturvan aktiivimalli ei huomioi työttömän omaa aktiivisuutta. 12.2017. https://www.akavalainen.fi/akavalainen/ajassa/artikkelit/tyottomyysturvan_aktiivimalli_ei_huomioi_tyottoman_omaa_aktiivisuutta

 

Mainokset

Jyväskylän aikuissosiaalityön asiakasraati vaatii: Työttömiä on kuunneltava heitä itseään koskevien lakien valmistelussa

Posted on Updated on

Tänä vuonna voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli on jo saamassa jatko-osan. Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan ”aktiivimalli kakkosta” eli niin kutsuttua omatoimisen työnhaun mallia. Hallituksen tavoitteena on antaa esityksensä mallista eduskunnalle syyskaudella 2018.

Aktiivimalli on ajanut monet työttömät ahtaalle, koska se huomioi huonosti niin yksilöllisiä elämäntilanteita kuin alueellisia työllisyyseroja. Tämä näkyy muun muassa toimeentulotuki- ja eläkehakemusten sekä karenssien määrien voimakkaana kasvuna. Omaehtoisen työnhaun mallin on nähty kasvattavan monitulkintaisuutta entisestään.

Työttömien Keskusjärjestö on vaatinut, että aktiivimallin epäkohdat on korjattava ja mallien keskinäiset ristiriidat on poistettava. Keskusjärjestön mielestä aktiivimalli on lisännyt työttömien eriarvoista kohtelua.

Jyväskylän aikuissosiaalityön asiakasraati näkee mallissa elementtejä, joilla työtöntä pyritään työllistämään rangaistuksen uhalla. Aktiivimallin leikkuri on lisännyt toimeentulotukimenoja, koska monilla työttömillä viimesijainen toimeentulotuki kompensoi työttömyysetuuksien menetyksiä. Sanktiotoimenpide saa työttömän tuntemaan syyllisyyttä aktiivisuusehdon täyttymättä jäämisestä, vaikkei se toimeentuloon juuri vaikuttaisikaan.

Raati pelkää, että mallin aiheuttama ahdistus taloudellisen tilanteen heikkenemisestä ajaa työttömiä työnhakijoita hakeutumaan sellaisiin töihin tai toimenpiteisiin, jotka eivät henkilön osaamisen tai kunnon puolesta olisi soveliaita. Raati myöntää, että aktiivimallin hyvänä tarkoituksena on herätellä passiivisia työnhakijoita. Ongelmaksi raati näkee sen, että passiivisten määrä on todennäköisesti melko pieni ja suurimmalla osalla työttömistä lienee aito halu työllistyä.

Raadin mielestä työllisyyden ongelmat ovat laaja-alaisempia, eikä vika ole aina työttömässä itsessään, kun työllistyminen ei onnistu. Ihmisen oma historia, asuminen ja perhesiteet ovat todellisia vaikuttimia esimerkiksi silloin, kun työllistyminen vaatisi paikkakunnalta muuttoa. Viime kädessä työnantajat kuitenkin päättävät, keitä ottavat töihin.

Asiakasraadin mielestä työttömien näkemykset täytyy ottaa tosissaan heitä koskevien toimenpiteiden valmisteluissa. Hallituksen toimintatapa on tuntunut sanelupolitiikalta, jossa työttömille kerrotaan, mikä heille olisi parasta heitä itseään kuuntelematta. Karensseja ja sanktioita ehdottavien tahojen huolena tuntuu olevan, että raha laiskistaa ja passivoi työttömiä. Tosiasiassa asumiskustannukset ja muut välttämättömät menot syövät tuloista leijonanosan, ja toimeentulo on sen vuoksi hyvin niukkaa.

Taloudellisesti ja karenssien uhalla ahdistettu ihminen ei kykene täysipainoisesti parantamaan omaa tilannettaan ja elämänhallintaansa. Turvaverkon ollessa kunnossa ihminen pystyy suuntaamaan paremmin ajatteluaan ja toimintaansa kohti uutta.  Pitkään jatkuneet taloudelliset ongelmat kuormittavat tutkitusti terveyttä monin tavoin ja aiheuttavat merkittäviä lisäkustannuksia yhteiskunnalle.

Kepin sijasta raati tahtoo porkkanaa aktivointitoimenpiteisiin. Vapaaehtoistoiminnan huomioiminen aktiivisuuden osoittajana olisi myönteinen toimenpide, joka edistäisi yhteiskunnallista osallisuutta ja pitäisi ehdottomasti sisällyttää aktiivimalliin. Monissa tällaisissa toiminnoissa on ongelmana, miten saadaan osallistujia. Lisäksi kannustimena voisi olla työvoimapoliittisen toimenpiteen mukainen päiväraha, koska vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta koituu usein kuluja.

Raadin mielestä työtä tulee jakaa nykyistä enemmän, jotta myös osatyökykyiset saadaan työelämään. Työnantajalla olisi tällöin mahdollisuus järjestellä työtehtäviä siten, että kaikki työntekijät pystyisivät keskittymään ydinosaamiseensa nykyistä paremmin.

Jyväskylän aikuissosiaalityön
asiakasraati

Jyväskylän kaupungin aikuissosiaalityön asiakasraati on aloittanut toimintansa alkuvuonna 2016 Sosku-hankkeen ja aikuissosiaalityön yhteiskehittämisen tuloksena.

 

 

 

Äänet leipäjonossa

Posted on Updated on

Sosiaalinen tekijä -blogi - ääniä leipäjonosta

Säännöllisin väliajoin mediassa kauhistellaan Helsingin Myllypuron leipäjonon pituutta. Hallitus puolestaan sai vastikään osakseen ankaraa arvostelua päätöksestään leikata ruoka-apua jakaville toimijoille myönnettyä tukea. Päättäjät vaikuttavat neuvottomilta köyhyysongelman edessä, mutta millaisena ruoka-avun tarve näyttäytyy asiakkaiden itsensä silmissä, ja millaisista tuen ja avun muodoista he kokevat itse hyötyvänsä parhaiten?

 

Pro gradu -tutkielmassani tutkin haastattelujen avulla ruoka-avun naisasiakkaiden käsityksiä arjestaan ja tulevaisuudestaan. Tässä kirjoituksessa keskityn haastateltavien käsityksiin ruoka-avun syistä ja siitä, mikä helpottaisi heidän tilannettaan.

Asiakkaiden käsityksen ymmärtäminen avaa uuden näkökulman siihen, millaisesta avusta he hyötyisivät, ja millaista apua he todennäköisimmin olisivat valmiita ottamaan vastaan.

Leipäjonossa ollaan syystä

Haastateltaville itselleen ei ollut epäselvää, mistä heidän ruoka-avun tarpeensa johtuu.  Kukin haastateltava nimesi yhden ensisijaisen syyn köyhyydelleen ja lisäksi toissijaisia syitä, joiden koki hankaloittavan tilannettaan entisestään. Ensisijaisiksi syiksi ruoka-avun tarpeelle nähtiin palkkatyön puute ja terveyteen liittyvät ongelmat. Myös aiempien tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömyys on hyvin yleistä ruoka-avun asiakkaiden keskuudessa.

Haastateltavat kertoivat Kelan työttömyysetuuden ja asumistuen yhdistelmän riittämättömäksi kattamaan elämisen perusmenot. Joillekin omat terveysongelmat olivat osasyy palkkatyön puutteeseen. Myös perheenjäsenen sairauden koettiin  lisäävän talouden menoja ja rajoittavan työskentelymahdollisuuksia, mikä vaikutti talouden käytössä oleviin varoihin huomattavasti.

Kun käytössä olevat tulot ja varat eivät riitä kattamaan kaikkia menoja, ruoka-apu antaa tarvittavaa joustoa selvitä välttämättömistä menoista. Tämänkaltainen ruoka-avun tarjoaman talouden jouston hyödyntäminen on tyypillistä ruoka-avun asiakkaille. Ruoka-avun tarjoama mahdollisuus säästää ruokalaskussa vapauttaa varoja muuhun välttämättömään menoon, kuten terveydenhoitokulut tai velan lyhentäminen.

Ruoka-avun tarpeen toissijaisina syinä haastateltavat pitivät etuuksiin liittyviä ongelmia, velkoja ja perhemuodon merkitystä. Etuuksiin liittyvillä ongelmilla viitataan etuuksien riittämättömyyteen ja usein myös siihen, että etuus on jäänyt hakematta, koska henkilö ei ole täysin ymmärtänyt, milloin ja kenellä siihen on oikeus, tai miten etuutta haetaan. Myös aiemmissa tutkimuksissa on todettu ruoka-avun asiakkailla olevan jossain määrin puutteita etuuksissa, etenkin toimeentulotuen osalta.

Velan lyhentäminen pienistä tuloista, etenkin kun sitä ei oteta toimeentulotukilaskelmassa menona huomioon, tekee talouteen helposti useamman ruokakassin mentävän loven. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu yksinasujien yliedustus ruoka-avun asiakkaiden joukossa. Useampi haastateltava pohtikin, olisiko taloudellinen tilanne helpompi, mikäli laskuja ja vastuuta taloudesta olisi jakamassa toinenkin aikuinen. Taloudellinen niukkuus on yleistä yksinelävien ja yhden vanhemman perheiden keskuudessa, sillä he ovat haavoittuvampia erilaisten sosiaalisten ongelmien edessä, kuten työttömyys ja sairastuminen.

Tietoa mahdollisuuksista, ohjausta eteenpäin

On jo pitkään tiedetty, että leipäjonot ovat seurausta perusturvan riittämättömyydestä. Siksi haastateltavien toiveet perusturvan parantamisesta ja kritiikki perusturvaan kohdistuneista heikennyksistä eivät yllättäneet. Myös viivästykset eri etuuksien käsittelyssä herättivät huolta ja ärtymystä haastateltavien joukossa. Toimeentulotukea saavalla ei pääse kertymään säästöjä, jolloin stressiä ja huolta aiheuttaa saatavan tuen määrä ja toisinaan maksupäivien arvaamattomuus.

Mitä vähemmän ihmisellä on tuloja, sitä tärkeämpää on, että ne tulevat ennustettavasti ja ajallaan. Riittävän tiedon puute tuli haastatteluissa esiin toistuvasti. Haastateltavat kertoivat tarinoissaan tilanteista, jolloin eivät olleet saaneet riittävästi tietoa heitä kiinnostavista palveluista, työllistymistä edistävistä toimenpiteistä, heille kuuluvista velvollisuuksista, etuuksista tai niiden hakemisesta, ja toivoivat jatkossa parempaa ohjauksen ja neuvonnan saatavuutta.

Vaikka ohjauksen saaminen ei lisäisi käytettävissä olevia varoja, se vähentäisi henkistä kuormitusta ja stressiä, kun asioita ei tarvitsisi arvailla, ja hakemusten täyttämiseen saisi tarvittaessa apua. Kaikilla tulee olla oikeus selkeään ohjaukseen ja neuvontaan tarpeensa mukaan.

Vastauksia siihen, miksi tutkimukseen osallistuneet ruoka-avun asiakkaat kokevat jäävänsä liian vähäisen neuvonnan ja ohjauksen varaan, ei tässä tutkimuksessa haettu. On mahdollista, että ohjausta ja neuvontaa on saatavilla riittämättömästi, väärässä paikassa tai väärässä muodossa tai apua ei osata etsiä tai pyytää. Todennäköisesti kyse on usean eri tekijän summasta. Erityisen heikossa asemassa olevia leipäjonojen asiakkaita voitaisiin tukea ja auttaa tuomalla palveluita ruoka-avun tapahtumiin.

Tutkielmassani esiin tulleiden käsitysten ja kokemusten perusteella ruoka-avun asiakkaat hyötyisivät ennen kaikkea perusturvan parannuksista, etuusasioiden käsittelystä viivytyksettä, ohjauksen ja neuvonnan lisäämisestä ja tuomisesta ruoka-avun tapahtumiin sekä tiedon tarjoamisesta helposti ymmärrettävässä selkokielisessä muodossa. Yhteisöllisyyttä, sosiaalista vuorovaikutusta ja toimijuutta tukevat tekijät, kuten ilmaiset harrastukset, kohtaamispaikat ja asukastuvat voivat omalta osaltaan olla lisäämässä asiakkaiden hyvinvointia ja jaksamista.

”Asioin leipäjonossa tulevaisuudessakin”

Haastateltavat kuitenkin toivoivat ruoka-avun tarpeen poistuvan ajan kuluessa, mutta näkivät realistisena, että ruoka-apuun tulee turvauduttua jossain määrin jatkossakin, ainakin kausittain elämänvaiheesta ja olosuhteista riippuen. Heidän toiveensa ja odotuksensa tulevaisuudelle eivät kohdistuneet ruoka-avun asiakkuuden päättymiseen, vaan se nähdään toteutuessaan muiden asioiden positiivisena sivuvaikutuksena.

Köyhyys lisää riskiä ajautua marginaaliin monella eri elämänalueella. Ruoka-avun asiakkaiden avuntarvetta ei voi kiistää, ja avuntarpeeseen on vastattava. Ruoka-avun asiakas ei ole aina ja ainoastaan köyhä vaan useimpien elämässä on erilaisia vaiheita, joiden aikana myös tarpeet erilaisille avun muodoille vaihtelevat.

Asiakkaat hyötyvät erilaisista avun ja tuen muodoista, mikä voi tarkoittaa niin neuvontaa ja ohjausta, keskusteluapua, byrokratialoukkujen purkamista kuin läheisten apua ja yhteisön tukea. Hyvinvointivaltion turvaverkko tulisi kuitenkin tilkitä siten, että sieltä ei enää pudottaisi kolmannen sektorin toimijoiden vaihtelevien resurssien ja läheisten hyväntahtoisuuden varaan.

Ulla Mehtätalo
Lapin yliopisto

 

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Köyhyys arjessa ja tulevaisuudenkuvissa ruoka-avun naisasiakkaiden kokemana (2018).

Lähteet

Hänninen Sakari & Karjalainen, Jouko & Lehtelä, Kirsi-Marja & Silvasti, Tiina 2008: Johdanto: Leipäjonoista ruokapankkeihin. Teoksessa Hänninen Sakari & Karjalainen, Jouko & Lehtelä, Kirsi-Marja & Silvasti, Tiina (toim.):  Toisten pankki. Ruoka-apu hyvinvointivaltiossa. Stakes. Jyväskylä. S. 5-20.

Kauppinen, Timo M.  & Martelin, Tuija & Hannikainen-Ingman, Katri & Virtala, Esa 2014. Yksin asuvien hyvinvointi. Mitä tällä hetkellä tiedetään? Työpaperi 27/2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116768/URN_ISBN_978-952-302-266-9.pdf?sequence=1.

Ohisalo, Maria & Saari, Juho 2014: Johtopäätökset. Teoksessa Ohisalo, Maria & Saari, Juho 2014. Kuka seisoo leipäjonossa? Ruoka-apu 2010-luvun Suomessa. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu- sarjan julkaisu nro 83. Pole-kuntatieto Oy. S. 109-114.

Riches, Graham 2008: Ruokapankit ja oikeus ruokaan. Teoksessa Hänninen Sakari &

Karjalainen, Jouko & Lehtelä, Kirsi-Marja & Silvasti, Tiina (toim.):  Toisten pankki. Ruoka-apu hyvinvointivaltiossa. Stakes. Jyväskylä. S. 23-43.

Siiki, Anna-Mari 2008: Myllypuron ruokajono – esimerkki hyvinvointiköyhyydestä.

Teoksessa Hänninen Sakari & Karjalainen, Jouko & Lehtelä, Kirsi-Marja & Silvasti, Tiina (toim.):  Toisten pankki. Ruoka-apu hyvinvointivaltiossa. Stakes. Jyväskylä. S. 127-161.

 

 

 

 

 

 

Kelan perustoimeentulotuen normipäätös tuottaa väliinputoajia

Posted on

 

“Kelassa asiointi onnistuu silloin, kun asiakkaan toimeentulotukiasia menee oppikirjan mukaan. Toimeentulotukityötä tehneet sosiaalialan ammattilaiset tietävät, ettei asia aina ole näin. Jo etuuden hakeminen voi olla asiakkaalle hankalaa, ja oikeiden liitteiden saaminen kokoon tuottaa vaikeuksia.”

Perustoimeentulotukea on voinut hakea Kelasta 12.12.2016 lähtien,  ja ensimmäiset päätökset ovat tulleet.  Olemme huolestuneita siitä, kuinka jäykäksi järjestelmä on luotu.  Vaikka etuuden myöntämisperusteet ovat samat, kunnallisena työnä perustoimeentulotuen myöntäminen on ollut yksilötyötä, jossa harkinta ja ajatus kohtuudesta on ollut vahvasti läsnä, Kelalla taas perustoimeentulotuki on massoja liikuttelevaa tulonsiirtoa.

Kela itse tiedottaa selvinneensä alku-urakasta kunnialla. Päätökset tehdään lain mukaan ja seitsemän päivän määräajassa. Myös monet asiakkaat ovat kokeneet hakuprosessin vaivattomana.  Hyvä niin.

Haluamme kuitenkin kertoa tilanteista, joissa kaavamainen etuuden myöntäminen on tuottanut kohtuuttomia vaikeuksia ihmisille ja siksi Kelan toimeentulotukijärjestelmä vaatisi  mielestämme nopeaa viilausta. Toimeentulotuen perusosa ei  ole pelkästään tulonsiirto, ja toimeentulotuen erityinen luonne järjestelmän viilauksessa tulee ottaa huomioon.

Kysyimme sosiaalisessa mediassa ensikokemuksia asioinnista, ja tällaisia esimerkkitapauksia ja viestejä saimme sekä asiakkailta että kuntien sosiaalialan työntekijöiltä.

Lääkkeet ja maksusitoumusrumba

Työntekijöiden tapauksissa on tuotu esiin hankaluudet saada maksusitoumus lääkkeisiin. Esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivä asiakas ei ole saanut Kelasta maksusitoumusta lääkkeisiin, koska ei ole pystynyt tulostamaan tiliotteita. Tämän asiakkaan tilanteessa sosiaalityöntekijä lähti asiakkaan kanssa pankkiin hakemaan tiliotetta ja tämän jälkeen he menivät yhdessä Kelaan selvittämään asiakkaan asioita! Kuinka selviävät esimerkiksi vaikeasti masentuneet, joiden asioiden hoito äärimmäisen suorituksen takana. Kuinka selviävät ne, jotka eivät saa sosiaalitoimesta työntekijän tukea toimeentulotuen hakemiseen, kysyy esimerkin kertoja.

”Monelle sairaalle on tärkeää, etteivät lääkkeet jää ottamatta. Hyvä lääkehoito lisää myös yhteiskunnan turvallisuutta.”   

Lääkkeiden maksusitoumuksissa on tullut esiin myös ikäviä yllätyksiä, joissa aiempien kuukausien tuloylijäämän siirrot ovat vaikuttaneet siihen, että rahoitus lääkkeisiin on jäänyt saamatta.

Lääkkeiden ottamatta jättäminen aiheuttaa myös kalliimpia erikoissairaanhoidon kustannuksia, kun sairaudet pääsevät pahenemaan. Aihe nostettiin esille myös Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.

Liian kallis koti

Asuntomarkkinoiden vääristyminen ja asumisen hinnan kohtuuttomuus näkyy toimeentulotukea haettaessa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla edullisia vuokra-asuntoja ei ole saatavilla, ja moni toimeentulotuenhakija elää tahtomattaan liian kalliissa asunnossa.

Kun toimeentulotukea on myönnetty kunnista käsin, on kohtuuvuokria kalliimpia vuokria hyväksytty toimeentulotuessa työntekijän harkinnan perusteella. Harkintaa on käytetty tilanteissa, joissa on todettu, ettei asiakkaalla ole mahdollisuuksia saada kohtuuvuokran haarukkaan sopivaa asuntoa. Kyse on voinut olla asiakkaan heikentyneestä kyvystä hoitaa uuden asunnon etsimistä tai yksinkertaisesti siitä syystä, ettei edullisia vuokra-asuntoja ole tarjolla. Asiakkaat ovat saaneet Kelasta kehotuksen muuttaa halvempaan asuntoon, kun nykyinen asunto on ollut muutaman euron Kelan standardivuokria kalliimpi.

Kela ei ole huomionut pian syntyvän vauvan osaa kohtuuvuokrasssa, ja kehottanut viimeisillään raskaana olevaa hankkimaan halvemman asunnon.

Edellisen kuukauden ylijäämän siirrot

Ylijäämän siirtäminen seuraavalle kuulle pakottaa pienituloisen asiakkaan laskemaan tarkasti, onko hän oikeutettu toimeentulotukeen vai jääkö laskelma ylijäämäiseksi. Ylijäämäsumma otetaan huomioon tulona seuraavan kuukauden laskelmassa.

”Mitä jos seuraavalla kuulla tuleekin sairastuminen tai suuri sähkölasku kovien pakkasten vuoksi. Edellisen kuukauden ylijäämä tulee tuloksi, jolloin tukea ei myönnetä ehkä lainkaan.”

Ymmärrämme sen, että jokaisen tulisi pyrkiä varautumaan tulevaan, mutta on kohtuutonta olettaa että rahaa jää säästöön ensi kuuta varten, jos sitä saa kuukaudessa 50 euroa yli perustoimeentulotuen määrän.

Kela on on myös huomioinut loppukuulla tulevat tulot kyseisen kuukauden tuloiksi, vaikka todellisuudessa raha on käytettävissä vasta seuraavalle kuukautena. Asiakas saa kuntoutusrahaa 28. tammikuuta 600 euroa, ja se huomioidaan tammikuulle tuloksi. Asiakas elää siis jotenkin etukäteen tuolla loppukuusta tulevalla rahalla, kertoo työntekijä asiakkaansa tilanteesta.

Vankien toimeentulo

Vankien tilanne kertoo konkreettisesti siitä, että Kelan työntekijä joutuu käyttämään harkintaa asioissa, joissa tarvittaisiin sosiaalialan harkintaa. Vangit ovat saaneet kielteisiä toimeentulotukipäätöksiä käytännössä tulottomassa tilanteessaan, koska heillä ei ole esittää tositteita.

”Vankien osalta Kelan käsittelyohje on hyvin ympäripyöreä. Vangit lienee myös ainoa ryhmä, jotka joutuu perustelemaan ja erottelemaan, mihin rahaa aikovat käyttää. Käsittelijä arvioi, tarvitseeko vanki 100 euroa tupakkaan kuukaudessa vai ei.”

Pallottelu luukulta toiselle ja epätietoisuutta tulevasta

Toimeentulotuen siirtoa Kelaan on markkinoitu sillä ajatuksella, että se vähentää asiakkaan luukulta toiselle pallottelua. Meihin yhteyttä ottaneissa oli paljon kuvauksia siitä, että asiakkaiden ohjauksen tarve on lisääntynyt. Asiakkaat palaavat saamiensa päätösten kanssa takaisin sosiaalitoimistoon selvittämään sitä, miksi etuutta ei ole saatu, vaikka oikeus toimeentulotukeen on olemassa.  Kela ja sosiaalitoimen tulkinnat toimeentulotuesta ovat myös olleet paikoitellen erilaisia. Työntekijät ovat lisäksi huolissaan siitä, kuka Kelasta ohjaa asiakkaat sosiaalitoimeen. Osa asiakkaista kun ei ikinä etene sosiaalitoimeen saakka, vaikka olisi hätätilanne.

”Kelassa oli huomioitu toimeentulotukihakemukseen asiakkaan menot kulujen aiheutumispäivän mukaan, eikä laskun eräpäivän mukaan. Esimerkiksi joulukuussa aiheutuneisiin, tammikuussa erääntyneisiin laskuihin ohjattiin hakemaan tukea kunnasta. Kunnan ohjeistuksen mukaan laskut huomioidaan eräpäivän mukaisesti ja asiakas lähetettiin takaisin Kelaan.”

Työntekijät kertovat, että asiakkaat kokevat turvattomuutta ja epätietoisuutta siitä, miten heidän taloudellinen tukensa järjestyy, koska toimeentulotukea myönnetään nyt eri tavalla kuin aikaisemmin, eikä pelin henki ole kaikille selvillä.  

Vaikka toimeentulotuki on viimesijainen ja väliaikainen tuki, kunnissa tehtiin pitkiä toimeentulotukipäätöksiä niille asiakkaille, joiden taloudelliseen tilanteeseen ei ollut näköpiirissä mitään parantumista.  Nyt Kelassa pitkäaikaisasiakkaille tehdään päätöksiä lyhyille jaksoille, ja tämä lisää asiakkaiden juoksuttamista ja lisäät tarpeetonta työtä.

”Tiedonvaihto Kelan ja sosiaalitoimen välillä takkuaa. Kun Kelasta tuli asiakkaan pyynnöstä täydentävän/ehkäisevän toimeentulotuen hakemus sosiaalitoimeen, ei siinä ollut tarvittavia tietoja, kuten laskuja tai summia tai kuka hakemuksen on lähettänyt. Sosiaalitoimikaan ei  saa yhteyttä Kelaan, jotta voisi pyytää tarvittavia lisätietoja hakemukseen. Asiakas joutuu toimittamaan kaikki toimeentulotukihakemuksen ja liitteet kahteen eri paikkaan.”

Mitä kuuluu sosiaalityölle nyt?

Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien viesti on, että heillä menee työaikaa aikaisempaa enemmän toimeentulotukityöhön. Kunnat ovat vähentäneet tai irtisanoneet kaikki toimeentulotuen etuuskäsittelijät. Nyt täydentävän ja ehkäisevän hakemukset tulevat sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden käsiteltäväksi. Lisäksi toimeentulotuen neuvontatyö on lisääntynyt.

Aika, jonka piti vapautua muuhun asiakkaiden parissa tehtävään työhön, menee jatkossa täydentävien päätösten tekemiseen – etenkin jos Kela toistaa samoja virheitä tai käyttää kovin tiukkaa tulkintaa, joka ei vastaa asiakkaiden elämäntilanteita.

Perustoimeentulotuen haku Kelasta on varmasti toimiva ratkaisu niille, joilla on kykyä hoitaa asioitaan, pystyy kokoamaan ja toimittamaan liitteet, luku- ja kirjoitustaitoa sekä kielitaitoa joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Sosiaalinen tekijä -blogin ylläpitäjät

no-1513027_1280

Kohtuuton tilanteeni köyhyysrajalla

Posted on

Kansanedustajat laidasta laitaan lupaavat että: ”pidetään huolta, etteivät ihmiset tipu köyhyysrajan alapuolelle”. Yksikään 2015-2016 edustajista ei ole vastannut minulle, miten se toteutetaan.

Pitkäaikaissairaana olen pudonnut työmarkkinatuelle, jota saan 522 euroa kuukaudessa, ja huh vuodesta 2015 alkaen vuodeksi kerrallaan vammaistukea 93 euroa kuukaudessa, koska lääkekatto tuli täyteen syyskuussa 2015.
Lain mukaan avopuolisot eivät ole toistensa elatusvelvollisia. 1 000 euroa kuukaudessa osa-aikatyöstä tienaava avopuolisoni ei ole, enkä minäkään, koskaan osallistunut sairauskuluihini.
 
Kun 2015 pyysin asuinkuntani sosiaalitoimistossa laskemaan toimeentuloturvan tarpeen, jätettiin molempien sairaskulut kokonaan ottamatta huomioon. Alustava laskelma näytti 132 euroa plussaa. Valitin asiasta, ja vein lopulta valitukseni hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan alustavan laskelman saa tehdä ilman sairaskuluja. Vasta sitten, jos alustava laskelma näyttää miinusta, otetaan laskelma uudestaan käsittelyyn.
 Cloud 2
Poltin päätöksen ja muutin tilapäisesti erilleen avopuolisostani, toiseen kuntaan.
Miksikö? Siksi, että muuta mahdollisuutta kipu- ja muiden lääkkeiden saamiseen ei ollut.
Hain uuden asuinkuntani sosiaalitoimistosta tukea vain reseptilääkkeisiin, sairaskuluihin ja ”punkka” maksuun. Puolivuotta sain hankittua kaikki lääkkeeni, tosin takaisinmaksuperinnällä: ”avopuolisoni kanssa puoliksi omistettu, velkainen vanhuudenturvamme, pieni lapsuudenkotini tuli myydä puolen vuoden sisällä”.
Siihen päättyivät lääkkeiden ostot: ”hakija saa riittävän toimeentulonsa realisoidusta omaisuudesta”. Pysyvän kodin myynnistä!
Ilman lääkkeitäni en tule koskaan kuntoutumaan edes työkokeilukuntoon. Haen tänä vuonna kolmannen kerran kuntoutustukea. Kelan kuntoutuskurssilla jouduin jättämään osan suunnitelluista aktivoinneista pois. Jalkeilla oloaikani on kerrallaan 3-4 tuntia, sitten olen vuoteessa. Olen pirstaloidun sairaanhoitomme vuoksi edelleen ilman diagnoosia.
Viisi vuotta olen ollut sairaana jokaisena päivänä. Sitä ennen olin vakituisessa työssä ja lisäksi toimin osuuskuntayrittäjänä, keikkatyöntekijänä. Tulevaisuutta ei enää ole.
Tarvitsemme uuden Ilkka Taipaleen, jotta työkyvyttömät ihmiset päästetään sairaseläkkeelle. Olen menettänyt sairauden vuoksi myös ns. tulevan ajan eläkkeeni, koska olen ollut yli viisi vuotta poissa työmarkkinoilta. Ennemmin kuolen sairauteeni kuin myyn kotini, se on enää ainoa kiintopiste Suomessa, joka joskus oli hyvinvointivaltio.
 
 
Nimimerkki Suruvaippa
 
 
Lue myös: