avun hakeminen
Uskonto- ja kulttuurilukutaitoja tarvitaan osana sosiaalityötä
Kansanedustajana viime eduskuntakautena toiminut Hussein Al-Taee julkaisi 25.3.2023 sosiaalisen median kanavillaan arabiankielisen videon, jossa hän käsitteli Suomen lastensuojelun nykytilaa maahan muuttaneiden perheiden kohdalla. Videon sai paljon huomiota, sillä sen katsottiin levittävän disinformaatiota lastensuojelusta arabiankieliselle väestölle.
Nyt ei puida Al-Taeen julkaisemaa videota sellaisenaan, vaan keskitytään laajemmin siihen, miten nykyinen lastensuojelu ja muu sosiaalihuolto kykenevät vastamaan moniarvoistuvan ja kulttuuristuvan asiakastyön paineeseen.
Video avasi tervetulleen keskustelun siitä, miten lastensuojelu viranomaistoimintana nähdään, ja miten lastensuojelun kaltaisessa perheiden yksityiseen tilaan puuttuvassa viranomaistoiminnassa näkyy uskonto- ja kulttuuritietoiset työkäytännöt.
Al-Taeen videosta seurannut keskustelu osoittaa, että lastensuojelusta ja yleisemminkin sosiaalityöstä on yhteiskunnallisesti merkityksellistä käydä faktoihin perustuvaa monikielistä keskustelua.
Lastensuojelussa esiin nousevat haasteet moniarvoistuvassa- ja kulttuuristuvassa työkentässä
Lastensuojelulaissa (417/2007) säädetään, että lastensuojelun toteutuksessa tulee ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta. Konkretiassa tämä tarkoittaa, että lapsen tausta tulee ottaa huomioon niin lastensuojelun sosiaalityössä kuin palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa.
Vieraskielisten lasten ja perheiden kohdalla lastensuojelua haastaa asiakaskunnan heterogeenisyys, työn hektisyys, vähäiset resurssit ja työntekijöiden vaihtuvuus sekä kulttuurisen kompetenssin vaatimukset. Aniksen ja Malinin (2023) tutkimuksen mukaan haasteiden kulminoituminen näkyy siinä, että vieraskielisten lasten ja nuorten osuus lastensuojelun sijoituksissa on korkeampi kuin kantaväestöön kuuluvien lasten ja nuorten.
Taustaselittäjinä tälle on aiemmissa tutkimuksissa (mm. Vinnerljung 2008) nostettu esille vieraskielisten perheiden ja yksilöiden kohdalla lisääntyneet hyvinvoinnin riskitekijät, joiden vuoksi vieraskielisten lasten edustus sijoituksissa on suurempi kuin muiden. Toisaalta tutkimuksissa (mm. Boyd 2014) on vieraskielisten lasten yliedustuksen taustaselityksenä tuotu esille palvelujärjestelmään liittyvät rakenteelliset ja viranomaisten toimintaan linkittyvät epäkohdat, joihin Al-Taee osittain videossaan viittasi.
Vieraskielisten perheiden haasteena näyttäytyy puutteet saada monikielistä tietoa varhaisen tuen palveluista sekä se, ettei perheillä ole välttämättä aiempaa kokemusta vastaavista perheille suunnatuista palveluista. Ongelmana on, ettei tarjolla ole riittävästi kulttuuri- ja uskontotietoista neuvontaa ja ohjausta ehkäiseviin perhepalveluihin tai mielenterveyspalveluiden piiriin, jolloin perheet eivät hyödy näiden palveluiden ennalta ehkäisevästä tuesta.
Tämä kaikki vaikuttaa siihen, että perheiden tilanteet eskaloituvat ja sijoitukset perheen ulkopuolelle ovat yleisempiä. (Anis & Malin 2023.)
Mitä pitäisi tehdä?
Monikielinen viranomaistiedotus on olennaista, jotta perheillä olisi riittävää tietoa matalan kynnyksen perhepalveluista ja muista erilaisissa elämäntilanteissa tukevista palveluista.
Tiedotuksella voitaisiin lisäksi ehkäistä erilaisen disinformaation mahdollisuuksia levittää pelkoja ja luotaisiin parempia edellytyksiä yhteistyölle myös lastensuojelussa. Pelot viranomaistoimintaa ja erityisesti lastensuojelua kohtaan tulee tunnistaa, eikä niitä saa ohittaa ilman, että niiden purkamiseen kiinnitetään viranomaistasollakin tarkempaa huomiota.
Sosiaalityössä tulisi aiempaa laajemmin tehdä yhteistyötä vieraskielisiä edustavien yhteisöjen, yhdistysten ja uskonnollisten toimijoiden kanssa. Tätä yhteistyötä kehittämällä voitaisiin vastata sekä monikielisen tiedotuksen haasteisiin että lisätä luottamusta molemmin puolin.
Viranomaistoiminnan sisäisten rakenteiden tarkastelu on tarpeen, sillä Suomi muuttuu yhä moniarvoisemmaksi. Viranomaistoiminnassa tarvitaan kulttuuri- ja uskontolukutaitoa, jonka avulla voidaan ymmärtää, milloin tarvitaan kulttuuri – ja uskontotietoisia työtapoja osana palveluita.
Lastensuojelussa kuten kaikessa viranomaistoiminnassa tulee kehittää yhä laajemmin kulttuuri- ja uskontotietoisia työtapoja ja palveluita
Lastensuojelussa on siis erityisen tärkeää tunnistaa kulttuuristen ja uskonnollisten traditioiden merkitys lapsen turvallisuuden tunteelle, jolloin olennaiseksi tulee työntekijän osaaminen tunnistaa sekä turvallisuuden tunnetta lisääviä että sitä uhkaavien käytäntöjen mahdollisuudet. (Linjakumpu ym. 2023.)
Erityisesti lastensuojelussa, jossa ollaan tekemisissä moninaisten perhe-elämän konfliktien kanssa, on kriittisellä kulttuuri – ja uskontolukutaidolla keskeinen rooli osana lastensuojelun etiikkaa.
Lastensuojelussa ja muussa sosiaalihuollossa työskentelevillä tulee olla riittävät resurssit ja osaaminen vastata moninaistuvan asiakaskunnan tarpeisiin. Valtiovallan tulee budjetoinnilla varmistaa, että sote-uudistuksen myötä sosiaalihuollon palveluiden resurssien varmistaminen ei jää hyvinvointialueilla huomioimatta. Lisäksi sosiaalipalveluissa ja ylipäänsä sosiaalityössä tulee kyetä kriittiseenkin arviointiin osana rakenteiden ja palveluiden kehittämistä.
On tunnistettava, ettei sosiaalityö ole arvoneutraalia ja sosiaalityöntekijöiden työssä vaikuttavat taustatulkinnat siitä, millaisiin normeihin työntekijät asiakkaiden elämää peilaavat (Anis & Malin 2023). Sosiaalityössä työskentelevien tulee kyetä tarkastelemaan omia asenteitaan, sillä sosiaalityössäkin sorrutaan kulttuuristaviin ja uskonnollistaviin tulkintoihin, joilla luodaan yksinkertaistavia näkemyksiä eri taustaisista asiakkaista.
Näiden kulttuuristavien ja uskonnollistavien tulkintojen tunnistamiseen ja purkamiseen tulee jatkossa kiinnittää yhä laajemmin huomiota sosiaalityön koulutuksessa sekä itse käytännön työssä.
Minna Taipale
sosiaalityöntekijä ja väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
hallituksen puheenjohtaja, Suomen Muslimifoorumi ry
Puheenvuoro on kirjoitettu osana kirjoittajan väitöskirjatyön prosessia, ja se on julkaistu myös Suomen Muslimifoorumin nettisivuilla.
Lähteet
Anis. M. & Malin. M. (2023). Ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret lastensuojelun sijaishuollossa: sijoitusten määrän, perusteen ja sijoituspaikan tarkastelu vuosina 1991–2015. Janus vol. 31 (1) 2023, 4–23.
Boyd, Reiko (2014) African American disproportionality and disparity in child welfare: Toward a comprehensive conceptual framework. Children and Youth Services Review 37, 15–27. https://doi. org/10.1016/j.childyouth.2013.11.013
Lastensuojelulaki (417/2007)
Linjakumpu. A.; Sakaranaho. T.: Konttori. J.; Rissanen. I.; Illman. R.; Ubani. M. & Tiilikainen. M. (2023). Uskontolukutaito Suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsinki: Gaudeamus Oy.
Vinnerljung, Bo & Franzén, Eva & Gustafsson, Björn & Johansson, Ing-Marie (2008) Out-of-home care among immigrant children in Sweden: a national cohort study. International Journal of Social Welfare 17 (4), 301–311. https://doi. org/10.1111/j.1468-2397.2008.00568.x
Talousneuvola apuna arjen talousasioissa
Kotitalouksien velkaantuminen ja talousvaikeudet ovat kasvava ongelma.
Maailmantilanteen kiristyttyä elinkustannukset ovat nousseet poikkeuksellisen nopeasti ja vaikutukset näkyvät vaikeuksina selviytyä jokapäiväisestä elämästä (Inflaatio 7,8 % heinäkuussa 2022 – Tilastokeskus).
Maksuhäiriömerkintöjä on noin 389 300 suomalaisella, ja velkajärjestelyyn pääsee vuosittain alle 2 % (Asiakastieto Oy; HS 19.5.2022) Kansalaisten velkaantumiseen ja talousosaamisen kehittämistarpeisiin on kiinnitetty huomiota valtakunnallisella taholla ja se on liitetty hallitusohjelmaan.
Taloudellisten palveluiden kehittämistarve on tunnistettu myös sosiaalityössä. Taloussosiaalityön työskentelymalli on tullut Suomeen 2010-luvun lopulla (esim. Viitasalo 2018.) Perinteisen talousohjauksen sijaan taloussosiaalityö tarjoaa laajemman, talouden ja toimeentulon kysymyksiin kokonaisvaltaisesti sosiaalityössä tarttuvan näkökulman.
Talousneuvola taloussosiaalityön tukena
Taloussosiaalityön rantautuminen Suomeen on johtanut uudenlaiseen keskusteluun kansalaisten taloudellisen ohjauksen ja tuen tarpeista. Taloussosiaalityön kehittämistä tukee viime vuosina perustettu talousneuvolatoiminta. Eri puolella Suomea on tehty uraauurtavaa verkostotyötä talousneuvoloiden kehittämisessä.
Talousneuvoloita hallinnoidaan oikeusministeriön alaisena toimintana. Verkostoihin osallistuvia tahoja ovat Ulosottolaitoksen ja Talous- ja velkaneuvonnan ohella sosiaalitoimi sekä Kela. Lisäksi verkostossa neuvontaa voivat tarjota seurakunnat, asumisneuvonta, työvoimapalvelut ja järjestöt.
Tutkimme parhaillaan talousneuvolatoimintaa osana aikuissosiaalityön menetelmiä AIKUMETOD -tutkimushankkeessa (VTR). Tutkimus kohdistuu sosiaalityössä tehtävän talousohjauksen ja -neuvonnan lisäksi talousneuvolatoimintaan. Blogikirjoituksemme perustuu tutkimushankkeessa tehtyihin, talousneuvolassa toimivien työntekijöiden haastatteluihin.
Haastattelut käsittelevät työntekijöiden käsityksiä talousneuvolaan hakeutuvien asiakkaiden tilanteista, palveluntarpeista, taloudellisista huolista, talousneuvolatoiminnan organisoitumisesta, yhteistyöstä ja sen hyödyistä asiakkaille ja yhteistyötahoille.
Talousneuvola on tarkoitettu kaikille
Talousneuvolaan voi tulla kuka tahansa. Ihmiset hakevat talousneuvolasta apua erilaisissa elämäntilanteissa. Esimerkiksi sairastuminen, työttömyys, eläkkeellä olo tai epätyypilliset työsuhteet voivat johtaa taloudellisiin vaikeuksiin. Maksamattomat laskut, velkaantuminen (vipit, lainat, osamaksut, kavereilta lainaaminen) sekä pienituloisuus aiheuttavat myös hankaluuksia arjen talouteen ja ovat usein syynä talousneuvolakäynnille.
Talousneuvola tarjoaa asiakkaille
- Tietoa vaihtoehdoista
- Kriteerit erilaisten tukien saamiseen.
- Elämänmuutosten vaikutus etuuksiin ja velkajärjestelyyn.
- Tilanteen selvittäminen ja mahdolliset ratkaisut talousneuvolassa
- Taloustilanteen kartoittaminen (mahdollisuudet Kelan etuuksiin tai velkajärjestelyyn).
- Ulosottotilanteen ja luottotietojen selvittäminen.
- Sosiaalitoimiston tuet.
- Muut selvitykset (asumistilanne, seurakunnan mahdollisuudet tukea).
- Jos talousneuvolakäynti ei riitä, ohjataan arvioinnin mukaan tarpeellisiin jatkopalveluihin
- Ajanvaraukset.
- Ilmoitukset (sosiaalitoimistoon).
- Hakemukset.
Vahvempaa asiakaslähtöisyyttä ja ammatillisuutta
Työntekijät kuvaavat talousneuvolatoimintaa asiakaslähtöiseksi ja ammatillista osaamista vahvistavaksi työmuodoksi. Verkostomainen työskentely tukee asioiden kokonaisvaltaista tarkastelua.
Myös asiakkaat ovat tyytyväisiä saadessaan hoidettua asioitaan yhdellä istumalla monen eri viranomaisen kanssa sen sijaan, että joutuisi asioimaan useissa virastoissa.
“Sitte tosiaan se, että miten tärkeetä on se verkostoituminen muitten asiantuntijoitten kanssa ja se, että asiakasta ei juoksuteta luukulta luukulle, vaan se saa monen ihmisen palvelut siinä kerralla, jos hän tulee sinne. Tosi tärkeetä. Et voi olla niin väsyny ihminen, joka viimesillä voimillaan tulee sinne. Sit siitä otetaan koppi moneen suuntaan”
Työntekijä voi kokea, että asiakkaan talouteen liittyvät ongelmat vaativat laajaa tietoa ja yhteyksiä ratketakseen. Asian vieminen talousneuvolaan hyödyttää sekä asiakasta että työntekijää.
Työntekijät kertovat verkostotyön helpottavan ja tuovan toiveikkuutta hankalien asioiden käsittelyyn. Lisäksi he oppivat toisilta työntekijöiltä ja jakavat omaa tietämystään oman organisaationsa sisällä muille työntekijöille.
Kaikki haastatellut kokevat asiantuntemuksensa lisääntyneen yhteistyön ansiosta. Työntekijöiden mielestä talousneuvolalla oli merkityksestä omalle työlle.
“Että se on ehkä semmonen tietty taakkakin siitä pois, kun asiakas soittaa mulle puhelinneuvontaan toimistolle, niin mähän joudun siin ite yksin sitä miettimään ja antamaan myös vastauksia vähän epävarmalla mielellä. mutta kun hän tulee talousneuvolaan niin mä voin kertoa sen oman osuuteni ja se toinen ammattilainen osaa varmasti sen…niinkun sen toisen asian paremmin… mä luulen, että siitä asiakas kyllä hyötyy”.
”Tuo ehkä toivoa myös omaan työhön, kun näkee, miten isommalla porukalla voidaan auttaa asiakasta. Itse voisi ajatella, että voiko tässä tehdä oikein enää mitään, mutta joku taho voi aina ottaa palan jostain. Ja ajattelisi, että siinä saa omaankin työhön toiveikkuutta”.
Talousneuvola on osoittautunut käyttökelpoiseksi toimintamalliksi, jota työntekijät pitävät tärkeänä ja kehittämisen arvoisena. Työntekijöiden keinot ratkaista talousongelmia yksin ovat rajallisia, mutta talousneuvola tarjoaa mahdollisuuden verkostomaisen yhteistyön kehittämiseen.
Asiat voivat myös ratketa aiempaa nopeammin, kun asiakas kohtaa kerralla useamman ammattilaisen kanssa. Talousneuvolatoiminnalle toivotaan jatkoa ja vakiintumista osaksi kansalaisille tarjottavia palveluja.
Talousneuvola tarjoaa taloussosiaalityön kehittämiselle kontekstin, jossa voidaan hyödyntää toimijoiden ammattitaitoa asiakkaiden talousongelmien ratkaisussa. Pääsy asioimaan ongelman kannalta oikeiden tahojen kanssa aiempaa nopeammin vähentää asiakkaan pompottelua. Kriisit lievittyvät ja parhaimmillaan jopa jäävät syntymättä.
Talousneuvolatoiminta vahvistaa taloussosiaalityön roolia kaikkia ikäryhmiä ja perhemalleja koskevana toimintana. Verkostomainen työote vastaa asiakkaan kokonaisvaltaisen tuen tarpeeseen talousongelmissa. Talousneuvolan moniammatillisessa verkostossa työskentely osoittaa poikkihallinnollisen työskentelytavan merkityksen taloustilanteiden selvittelyssä ja lisää osaamista kunkin organisaation sisällä.
Anu Aalto, projektitutkija
Kirsi Niukko, projektitutkija
AIKUMETOD-projekti, Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Sitaatit blogitekstissä AIKUMETOD-projektin (2021–2022) talousneuvolatyöntekijöiden haastatteluista.
Nuorten psyykkisellä pahoinvoinnilla on yhteiskunnallisetkin juurensa
Rakenteellinen sosiaalityö on yhteiskunnallisten yhteyksien hahmottamista, ja sitä tarvitsemme nyt kenties enemmän kuin koskaan.
Lasten ja nuorten psyykkisen pahoinvoinnin lisääntyminen on ollut kasvavassa määrin otsikoissa. Kelan tuoreissa tilastoissa mielenterveyden häiriöistä on viime vuosina tullut ylivoimaisesti suurin syy 16–34-vuotiaiden pitkille sairaspoissaoloille. Elokuussa HUS kertoi tiedostustilaisuudessaan, että lasten ja nuorten psykiatrialle tehtyjen lähetteiden määrä on kasvanut 88 prosenttia, mutta hoidossa olevien potilaiden määrä on väestönkasvuun suhteutettuna suunnilleen sama kuin aiemminkin.
Vakavammat häiriöt eivät siis ole lisääntyneet, vaan palveluiden kysyntä, ja mahdollisesti lievempi psyykkinen oireilu.
Tiedotustilaisuudessa esitettiin ajatuksia psyykkisen pahoinvoinnin kasvun taustasyistä, ja tämän jälkeen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa on käsitelty aihetta kattavasti. Olen nostanut HS:n kirjoittajien keskeisimpiä huomioita oheiseen kuvaan.
Lasten ja nuorten pahoinvoinnin taustasyitä hahmotettuna HUS:in ja Helsingin Sanomien lähteiden pohjalta.
Kuviosta on nähtävissä, miten yhteiskuntamme taustavoimina vaikuttavat suuret ideologiset suuntaukset ja yhteiset uskomuksemme konkretisoituvat yhteiskuntamme rakenteissa ja lopulta yksilöiden toiminnassa. Kestämättömän talouskasvun ideologia, kilpailun ja suorittamisen korostuminen, eivät tuo meille ihmisille sitä psyykkistä turvaa, jota tarvitsemme globaalien muutosten keskellä.
Kuten Nina Pyykkönen ja Jani Kajanoja mielipidekirjoituksessaan toteavat, psyykkisen pahoinvoinnin syyt ovat syvemmällä kuin palveluiden niukkuudessa, jolloin kapea keskittyminen yksilön ongelmiin ylläpitää inhimillistä kärsimystä. Rakentaaksemme hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta meidän on mahdollista siirtyä ilmiöiden yksilökeskeisestä tarkastelusta systeemiseen ymmärrykseen, jossa hahmotetaan ihmisten ja asioiden välisiä yhteyksiä kokonaisuudesta käsin. Tähän työhön tarvitsemme monien eri näkökulmien yhdistämistä – onhan oheinen useamman ammattilaisen näkemyksestä koottu kuvakin vielä keskeneräinen.
Kysymys yhteiskunnan ideologioihin ja arvoihin vaikuttamisesta on kuitenkin valtava. Miten tällaista muutosta luodaan? Kenties siksi ratkaisuvaihtoehtojen miettiminen esimerkiksi juuri lasten ja nuorten psyykkiseen pahoinvointiin kapeutuu helposti palvelupolkujen sujuvoittamisen ja interventioiden tehostamiseen. HUS:in tiedotustilaisuudessa ehdotettiin myös lasten resilienssin tukemista siten, etteivät he olisi niin alttiita ympäristötekijöille. Tärkeä on kuitenkin kuulla psyykkisen pahoinvoinnin viisaus – tunteemme on tarkoitettu viitoittamaan tietä, ja tällä kertaa ne ohjaavat kohti kokonaisvaltaisempaa muutosta.
Kokonaiskuvaa kohti kurkottaminen avaa meille palvelujärjestelmän tärkeän kehittämistyön rinnalla mahdollisuuksia toisenlaisiin lähestymistapoihin ja kysymyksiin:
Mistä uskomme, että psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen on lopulta kiinni?
Mikä auttaisi meitä hellittämään?
Miten pystyisimme paremmin tukeutumaan toisiimme ja kannattelemaan toisiamme?
Mitä me ihmiset tarvitsemme voidaksemme hyvin, ja miten voisimme yhteiskunnassa paremmin vastata näihin tarpeisiin?
Systeemiset muutokset ovat Peter Sengen (2006) mukaan kokonaisuuden kautta hahmottuneita, usein hyvin pieniä muutoksia toiminnassa, jotka vasta ajan ja toiston kautta tuovat vaikuttavuutta. Vipuvoimaa löytyy useimmiten mentaalisten mallien, uskomusten tasolta.
Huomionarvoista on, että sosiaalityö on se ammatti, jolle yhteiskunnallisten yhteyksien hahmottaminen on kirjattu lakisääteiseksi tehtäväksi (Sosiaalihuoltolaki 7§) ja uudistavassa rakenteellisessa sosiaalityössä työ kohdistuu nimenomaan ajattelutapoihin ja uskomuksiin (Mullaly & Dupré 2019). Käytännössä sosiaalityö on kuitenkin kulkenut virran mukana kohti entistä yksilö- ja asiakaskeskeisempää toimintatapaa. Sosiaalityöntekijöiden päivät täyttyvät yli äyräidensä hyvin yksilökeskeisestä työstä ja siihen liittyvistä suoritteista, kuten päätöksistä, kirjauksista ja lausunnoista, jollaisia myös muut samojen asiakkaiden kanssa työskentelevät tahoillaan laativat.
Sosiaalityön roolin kehittymisellä ja yhteiskunnallisen ymmärryksen vahvistamisella voi olla keskeinen rooli muutoksessa, jota nyt tarvitsemme. Samalla on toki muistettava, että kestävän kehityksen edellyttämän arvopohjaisen ja ideologisen muutoksen kokonaisuus on liian laaja siirrettäväksi vain joidenkin ammattiryhmien kontolle. Tästä kertonee osaltaan myös valtava kuormittuneisuus ihmiskeskeisillä aloilla, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Tukeakseen nuorten hyvinvointia myös aikuiset, niin työntekijät kuin tietysti vanhemmatkin, tarvitsevat omaa hyvinvointiaan tukevan ympäristön.
Lasten ja nuorten, tai ylipäätään kenenkään ihmisen, ei tarvitse vain sopeutua pahoinvointia tuottavaan ympäristöön, joka vaarantaa heidän tulevaisuutensa. On meidän kaikkien aikuisten mahdollisuutena rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa sekä meidän että tulevien sukupolvien on riittävän hyvä elää. Valmista karttaa muutokseen ei ole, mutta sen ei pitäisi estää meitä yrittämästä.
Karoliina Hiltunen
kehittäjäsosiaalityöntekijä, VTM
työikäisten sosiaalihuollon kehittämisohjelma
Varsinais-Suomen tulevaisuuden sote-keskushanke.
Lähteet:
Ahdistus on inhimillistä, yhteiskunnan tahti ei – Mielipide | HS.fi
Mielenterveysongelmien syihin on pureuduttava kiireellisesti – Mielipide | HS.fi
Nykykasvatus ei tue riittävästi lasten psyykkistä terveyttä – Mielipide | HS.fi
Mullaly, Bob & Dupré, Marilyn (2019) The New Structural Social Work: Ideology, Theory, and Practice. Kanada: Oxford University Press.
Senge, Peter (2006) The fifth discipline: the art and practice of the learning organization. New York (USA): Doubleday.
Virtuaalinen pakopeli on uusi työväline sosiaalialalle
Learning life – pakopeli on virtuaalinen hyötypeli, ja sen tarkoituksena on nuorten ja nuorten aikuisten työ- ja opiskeluvalmiuksien sekä arjen hallinnan valmiuksien parantaminen.
Learning life – Mysteeri 24/7 -virtuaalinen pakopeli lanseerattiin marraskuussa 2021 Kajaanin ammattikorkeakoulun älysalissa, ja se on tarkoitettu avuksi nuorten ja nuorten aikuisten kanssa tehtävään ohjaustyöhön.
Peli kehitettiin Kelan rahoittamassa hankkeessa vuosina 2020–2021. Kehitystyö tehtiin monitoimijaisella yhteistyöllä, johon kuului muun muassa sosiaali- ja terveysalan lehtoreita, opiskelijoita, tutkijoita, pelisuunnittelijoita ja pelinkehittäjiä.
Learning life -pakopeli soveltuu laajasti käytettäväksi työskennellessä nuorten kanssa. Se sopii hyvin nuorten sosiaaliohjauksen ja sosiaalisen kuntoutuksen menetelmäksi, kun halutaan edistää asiakkaiden elämän- ja arjenhallintaa, kuin myös asumiseen, opiskeluun, työhön ja vapaa-aikaan liittyviä asioita.
Learning life -peliä voidaan pelata virtuaalilaseilla tai tietokoneella. Peli on ensimmäisiä virtuaalilaseilla pelattavia sosiaalialan pelejä Suomessa, eikä niitä ole maailmaltakaan helppo löytää.
Sosiaaliseen kuntoutukseen kuuluu olennaisesti valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan. Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan lisäksi nuorten sijoittumista työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä. (Sosiaalihuoltolaki 130/2014 17§).
Mikä on hyötypeli?
Hyötypeli (serious game) on peli, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole viihdyttää, vaan hyödyntää pelaamisen koukuttavuutta ja esimerkiksi opettaa ja edistää hyvinvointia – siis hyödyttää pelaajaa. (Serious Gaming Cluster Finland 2019.)
Hyötypelejä voidaan käyttää esimerkiksi terveyden edistämiseen, opetukseen ja kouluttamiseen (esim. Deen ym., 2014, Koivisto ym. 2016) Learning life -pelissä edistetään nuorten arjen hallintaa sekä opiskelu- ja työelämään tarvittavia taitoja.
Mitä on virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR)?
Virtuaalitodellisuus tai näennäis-/tekotodellisuus laajentaa todellisuuden käsitettä teknisin keinoin. Virtuaalitodellisuuden avulla jäljitellään todellisuutta.
Haju- maku-, näkö- ja kosketusaistien lisäksi muun muassa tasapainoaisti vaikuttaa yksilön kokemukseen todellisuudesta ja ne yhdessä muokkaavat ihmisen todellisuuskäsitystä. Jos siis aisteille tarjotaan muutettua todellisuutta, niiden kannalta tilanne on oikeasti olemassa ja yksilö kokee keinotodellisuuden totena. Näin voidaan esimerkiksi syrjäytymisuhan alla oleville nuorille ja nuorille aikuisille tarjota menetelmä arjen hyvinvoinnin hallintaan ja työ- ja opiskeluvalmiuksien parantamiseen viihdyttävässä muodossa.
Mikä on pakopeli?
Pakopeli on nykyisin varsin suositun pakohuoneen yläkäsite. Pakohuoneessa tavallisesti muutaman hengen joukkue yrittää yhteistyöllä ratkaista määräajassa tietyn määrän erilaisia pulmia. (Kortesuo 2018.)
Learning life -pelissä pelaaja pelaa peliä yksin ja ammattilainen seuraa pelaamista suoratoiston eli striimaamisen avulla.
Kuinka Learning life – Mysteeri 24/7 -peliä käytetään ohjaustyön välineenä?
Peliä voi esimerkiksi hyödyntää nuorten ammatillisessa kuntoutuksessa, etsivässä nuorisotyössä, nuorten työpajoilla, kouluissa, nuorisotyössä, lastensuojelussa, perhetyössä ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa ja nuorten asumispalveluissa.
Haluamme rohkaista kaikkia nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia kokeilemaan peliä!
Learning life -pelissä on kolme kenttää:
Kenttä 1: Aamurutiinit ja asunnon hankkiminen
Kenttä 2: Opiskelu- tai työpaikan hankkiminen
Kenttä 3: Arjen hallinta
Peliä voi käyttää yksilötyössä tai suoratoisto-ominaisuuden avulla myös ryhmän kanssa. Suosittelemme, että ammattilainen seuraa nuoren pelaamista näytöltä. Ammattilaisen on myös hyvä tuntea peli, jotta hän voi tarvittaessa ohjata tai auttaa nuorta pelin aikana.
Varsinainen ohjauskeskustelu käydään pelaamisen jälkeen. Ohjauskeskustelussa voi käydä läpi pelikokemusta, nuoren pelissä tekemät valintoja ja niiden yhteyttä nuoren omaan elämäntilanteeseen. Ohjauskeskustelun tueksi on tehty Ammattilaisen käsikirja, jossa on teemat ohjauskeskustelun tueksi.
Pelin kehityksen aikana on tutkittu sekä nuorten että ammattilaisten kokemuksia pelistä. (Koivisto ym. käsikirjoitus).
Nuorten mielestä peli on visuaalinen, motivoiva ja hauska. Peli on hyödyllinen, kun nuorena valmistautuu aikuiselämään ja oman vastuun ottamiseen sekä omaa elämää koskevaan päätöksentekoon.
- Pääsee kokemaan yksin asumista ja arjen asioista huolehtimista.
- Saa myös vinkkejä ja ohjeita toimivaan arkeen ja elämänhallintaan.
- Oppii työnhakutaitoja.
- Saa elämälle suuntaa.
Ammattilaisten mukaan asiat ja toimintatavat voivat jäädä pelillisyyden kautta paremmin mieleen ja rohkaista toimimaan niiden lailla.
- Peli on aktiivista tekemistä ja vaihtelua keskusteluun.
- On turvallinen ympäristö harjoitella ja samalla oppii näkemään valintojen merkityksiä.
- Konkretisoi asioita ja sitä kautta opitaan perustaitoja.
- Voi saada myönteisiä kokemuksia arjen hallintaan.
- On mahdollista sanallistaa avun tarvetta, hahmottaa ja selvittää arjen haasteita.
Ammattilaisten mukaan Learning life -peli avaa uudenlaisia mahdollisuuksia ohjaustyöhön ja keskusteluun nuorten kanssa. Sen avulla voi asettaa tavoitteita ja motivoida nuoria.
Pelaamisen avulla on myös mahdollista ymmärtää nuoren maailmaa ja hahmottaa nuoren elämäntilannetta. Peli antaa myös mahdollisuuden arkisten asioiden konkreettiseen harjoitteluun, tekemällä ja näkemällä oppimiseen.
Parhaimmillaan ammattilaisten ja nuorten yhdessä tekeminen voi myös herättää luottamusta viranomaiseen.
Learning life -pelin hyödyt
- Nuori on aktiivinen toimija.
- Asioita voi kokeilla ilman seuraamuksia.
- Nuori ja ammattilainen voivat vahvistaa vuorovaikutussuhdettaan.
- Peli toimii ohjauksen välineenä.
- Nuoren vahvuuksien, voimavarojen ja osaamisen tunnistaminen.
- Pelissä on opetuksellinen sisältö (arjen hallinta, tulevaisuuden valinnat).
- Nuoren tuen tarpeiden tunnistaminen toimii perustana palveluohjaukselle.
Mistä pelin voi hankkia?
Learning life – Mysteeri 24/7 on Kelan verkkokoulussa
Kuntoutuksen kehittämisen tuloksia Kelan verkkokoulussa (Moodle)
Huomaathan, että sivu vaatii rekisteröitymisen Kelan verkkokouluun.
Peli ja käsikirjat löytyvät myös tästä osoitteesta.
https://www.cleversimulation.com/learninglife ja https://store.steampowered.com/app/1811900/Learning_Life__Mysteeri_247/
Peli on maksuton, ja se on sekä PC-versiona että Oculus 2 -laseilla pelattavana virtuaalipelinä. Peli on tehty ensisijaisesti virtuaalilaseilla pelattavaksi. Virtuaalilasit on hankittava erikseen.
Lisätietoja: kaijus.varjonen@laurea.fi, kati.nykanen@laurea.fi kyosti.koskela@kamk.fi
Teksti:
Kaijus Varjonen, Laurea-ammattikorkeakoulu
Elina Kauhanen, Laurea-ammattikorkeakoulu
Kati Nykänen, Laurea-ammattikorkeakoulu
Jaana-Maija Koivisto, HAMK Smart
Taina Romppanen, Kajaanin ammattikorkeakoulu
Lähteet ja lue lisää:
Deen M, Heynen EJE, Schouten BAM, van der Helm PGHP & Korebrits AM. 2014. Games [4Therapy] Project: Let’s talk! Games for Health. Proceedings of the 4th conference on gaming and playful interaction in healthcare, 15–26.
Helminen, J. (toim.). 2016. Sosiaaliohjaus – lähtökohtia ja käytäntöjä. Edita.
Koivisto, J-M., Multisilta, J., Niemi, H., Katajisto, J., & Eriksson, E. 2016. Learning by playing: A cross-sectional descriptive study of nursing students’ experiences of learning clinical reasoning. Nurse Education Today, 45, 22–28. doi:10.1016/j.nedt.2016.06.009.
Koivisto ym. Designing and developing virtual reality escape game for youth vocational rehabilitation. Käsikirjoitus.
Kuuluvainen, S., Heinonen, S., Koivisto, J-M., Nykänen, K. & Romppanen, T. 2021.Yhteispelillä syntyy virtuaalinen pakopeli ammatilliseen kuntoutukseen. Hamk smart. Viitattu 7.12.2021. https://unlimited.hamk.fi/hyvinvointi-ja-sote-ala/yhteispelilla-syntyy-virtuaalinen-pakopeli-ammatilliseen-kuntoutukseen/#.Ya22nI1xeUn
Sosiaalihuoltolaki 130/2014 17§
Läheisen näkökulma: Elämään sopimaton ihminen vai ihmiselle sopimaton järjestelmä
Kun kaltoinkohdeltu nuori oireilee ja haastaa yhteiskunnan normeja, hän saa osakseen ymmärrystä ja sympatiaa. Hän on joutunut kohtaamaan elämässään asioita, joihin hän ei itse ole voinut vaikuttaa ja siksi hänen elämästään on puuttunut turva kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Kun sama nuori aikuistuu ja oireilee edelleen, ymmärrys vaihtuu paheksunnaksi.
Läheisen näkökulmasta oikeanlaisen avun saaminen haasteellisesti käyttäytyvälle aikuiselle on vaikeaa. Palvelujärjestelmä näyttäytyy pirstaleisena, tehottomana ja ihmisen todelliset tarpeet jäävät tunnistamatta. Esimerkiksi kaksoisdiagnoosi-ihmisten avuntarpeet eivät tule palvelujärjestelmässä kohdatuksi. Aikuinenkin voi tarvita runsaasti tukea arjesta selviytymiseen, jos päihteet ja psyykkinen oireilu vaikuttavat henkilön elämänhallintaan.
Jos kyse on ihmisestä, joka ei sairaudentunnottoma ymmärrä omaa avuntarvettaan, on vaikea käsittää, miksi sosiaali- ja terveyspalveluissa ei edes pyritä yhteistyöhön läheisten kanssa. Ei edes silloin, kun lupa yhteistyöhön olisi saatu. Me kuitenkin jaamme elämämme oireilevan läheisemme kanssa. Lyhyillä hoitokäynneillä kontakti voi jäädä ohueksi ja ongelmien syvyys tunnistamatta. Seuraukset epäonnistuneesta hoidosta kantaa sairastunut ihminen, ei järjestelmä ja sen ammattilaiset.
Kun pahin sitten tapahtuu, ihminen vahingoittaa toista, mittava yhteiskunnan koneisto käynnistyy välittömästi. Ihminen, jonka tilanteesta kukaan ei ollut kiinnostunut ja jonka avuntarpeeseen kukaan ei reagoinut, on silloin kaiken keskipisteessä. Se resurssi, joka nyt kohdentuu ihmiseen, olisi voinut tuottaa elämään paljon hyvää, jos se olisi ollut käytettävissä avopalveluina – jos se olisi käytetty ihmiseen silloin, kun hän tarvitsi hoitoa ja tukea. Järjestelmä kohtaa vaikeasti oireilevat ihmiset jälkipainotteisesti, vasta sitten, kun on pakko.
Vankeusaika ei ole helpotus kenellekään, paitsi ehkä palvelujärjestelmälle. Meillä huoli läheisen voinnista ei katoa mihinkään, mutta yhteydenpito vaikeutuu. Vankeus rankaisee myös läheisiä. Monet porttien ulkopuolella kesken jääneet asiat jäävät läheisten hoidettavaksi. Sen sijaan, että järjestelmä opettaisi vastuunottamista omien asioiden hoitamisesta, joka jo lähtökohtaisesti on puutteellista, se opettaa vastuun siirtämistä muille.
Vankeusajan kuntouttaviin toimenpiteisiin liittyy sama ongelma kuin laitospainotteisiin päihdekuntoutuspalveluihin: palvelut ovat laitoksessa, elämä ja muutostarve sen ulkopuolella. Asiat eivät siirry laitoksesta arkeen. Eivät etenkään silloin, jos ihminen jätetään siirtymävaiheessa yksin muutosta rakentamaan.
Jokainen elää elämäänsä omissa sosiaalisissa ympyröissään läheistensä kanssa. Läheisen ei pitäisi olla ammattilaiselle uhka, eikä läheisen kokemukseen perustuva tieto merkityksetöntä. Tarvittaisiin rohkeutta tunnustaa, että palvelukulttuurissa on tapahduttava iso muutos, mikäli halutaan oikeasti vaikuttaa haasteellisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten elämänkulkuun.
Järjestelmä, joka pyrkii hoitamaan ihmiset suljettujen ovien takana, ihmisen arjesta irrallaan, ei voi onnistua.
Pakkasin yhden elämän varastoon kahdeksi vuodeksi kahdeksaksi kuukaudeksi. Odottamaan parempia aikoja, joita ei välttämättä tule. Elämän, jota moni ei omakseen haluaisi ja jonka useat tuomitsevat. Tekevät sen juuri tätä elämää tuntematta. Kysymättä, miksi elämästä tuli sellainen kuin tuli.Elämä kulki ensihetkestä lähtien päihteiden ja epävarmuuden varjossa. Sille ei rakentunut lujaa perustaa eikä tukiverkkoja, ei löytynyt tarkoitusta eikä päämäärää.
Päihteet veivät elämää, kuljettivat kujille, joilla arvo mitataan kamassa, ihmisyyttä ja koskemattomuutta ei ollut. Mieli särkyi, todella ja harhalla ei ollut eroa. Moni ammattilainen on kohdannut tämän elämän. Kaikkien lävitse se on luisunut, eikä missään ote ole ollut niin luja, että se olisi pysähtynyt.
Itse olen elämää seurannut useita vuosia. Tullut osaksi sitä. Täyttänyt tilaa, joka jo elämän alkumetreillä jäi tyhjäksi. Mutta minäkään en riitä. En saa kulkua kääntymään, arvet ei katoa koskettamalla. Olen pyytänyt apua ammattilaisilta, jokainen tietää, että elämä hajoaa, mutta katsoo pois. Kunnes ei enää voi. Samalla toinen elämä on vähällä päättyä.
Yhteiskunta sulkee elämän pois. Muurin sisään katoaa hajonnut elämä, särkynyt mieli. Enää ei tarvitse katsoa. Elämä on siirretty paikkaan, jossa se voidaan hetkeksi unohtaa. Minä en voi.
Sisko
- 1
- 2
- Seuraava →
Sosiaalinen tekijä 