Esittelyssä todellinen yhden luukun periaate
Sosiaali- ja terveysministeriö[1] kaavailee toimeentulotuen siirtoa kunnilta Kelan vastuulle. Ministeriö perustelee siirtoa muun muassa sosiaalityöntekijöiden suurella työkuormalla.
Perustoimeentulotuen jakamista Kelasta on kokeiltu viimeksi Vantaalla[2] – hyvällä menestyksellä. Noin 500 asiakasperheestä kukaan ei antanut palvelusta kielteistä palautetta. Vantaa on aiemmin ollut esillä julkisuudessa johtuen pitkistä toimeentulotuen käsittelyajoista, joihin jo valvontaviranomainen aluehallintovirastosta[3] on joutunut puuttumaan.
Olisiko perustoimeentulotuen siirto Kelalle ratkaisu kuntien sosiaalityön työruuhkiin? Johtaisiko se myös kuntien talouden kevenemiseen ja asiakkaiden kannalta parempaan palveluun? Olisiko siirto askel kohti yhden luukun periaatetta? Pysäyttäisikö se toimeentulotukikulujen kasvun?
Toimeentulotuen kokonaismenojen kehityksen taustalla on pitkäkestoisen työttömyyden ja asumiskustannusten yleinen kasvu. THL:n vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan 70 % toimeentulotuen saajista sai Kelan asumistukea, lähes 40 % Kelan työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa ja 12 % eläkettä. Kokonaan tulottomien osuus oli ainoastaan 7,7 %.[4]
Miksi näiden tukien saajat ovat myös toimeentulotuen saajia? Sosiaaliturvan taso on käytännössä jäädytetty[5], vaikka elin- ja asumiskustannukset ovat nousseet rajusti. Ensisijaisen sosiaaliturvan taso ei tee mahdolliseksi ihmisarvoista elämää[6], minkä vuoksi ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Toimeentulotuesta on tullut jatke etenkin Kelan maksamalle asumistuelle[7]. Samalla toimeentulotuki on muodostunut saajilleen yhä pitkäkestoisemmaksi tukimuodoksi – se ei siis useinkaan ole lyhytaikainen, viimesijainen tuki, joksi se on tarkoitettu.
Perustoimeentulotuen siirto Kelan järjestämisvastuulle olisi hölmöläisten peiton jatkamista: se ei vähentäisi toimeentulotuen asiakkaiden määrää eikä pienentäisi kustannuksia. Uudistus edellyttäisi uusien hakemusten käsittelijöiden palkkaamista Kelaan ja sen etuusjärjestelmien uudistamista. Asiakkaat joutuisivat edelleen hakemaan toimeentulotukea muiden Kelan tukien lisäksi. Lisäksi siirto voisi edistää toimeentulotuen vakiintumista yleiseksi automaattimaksuksi, vaikka sen asema laissa on olla harkinnanvarainen viimesijainen tuki. Siirto loisi myös uudenlaisen kaksinaisjärjestelmän: vaikka perustoimeentulotuki siirtyisi Kelaan, ehkäisevä toimeentulotuki jäisi edelleen kuntiin.
Perustoimeentulotuen siirto Kelaan todennäköisesti heikentäisi apua tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia saada tukea. Kelan virkailija tuskin ohjaisi hakijaa velkaneuvontaan tai auttaisi häädön ehkäisemisessä. Toimeentulotuki on kiinteä osa sosiaalityötä ja sen toimeenpanon tulee olla lähellä ihmistä, kunnissa. Se on väline, jonka tehtävänä on toimia asiakkaan usein monisyisessä ongelmatilanteessa taloudellisen tilanteen tasapainottajana asiakkaan elämänhallinnan parantamiseksi ja toiminnallisen aktiivisuuden lisäämiseksi[8].
Todellinen yhden luukun periaate toteutuisi Kelan myöntämän ensisijaisen sosiaaliturvan tason korotuksella. Mikäli työmarkkinatukea, peruspäivärahaa, kansaneläkettä ja asumistukea korotettaisiin, aikuissosiaalityön asiakkaista poistuisivat ne, joille toimeentulotuki on välttämätön taloudellinen tuki, mutta joilla ei ole tarvetta varsinaiselle sosiaalityölle ja elämänhallinnan tuelle.
Ensisijaisen sosiaaliturvan tason korotus toisi kunnille hallituksen toivomia säästöjä. Se pienentäisi hallintoa ja hakemusrumbaa, kun ihmisten ei tarvitsisi haalia perusturvaansa useasta eri tukimuodosta ja eri organisaatioista. Se vapauttaisi sosiaalityön resursseja oikein kohdennettuun asiakastyöhön ja jättäisi toimeentulotuen kokonaisuudessaan sosiaalityön välineeksi.
Maan hallitukselta tämän toteuttaminen edellyttäisi rohkeutta tehdä päätöksiä ilman kolmikannan koolle kutsumista. Ollakseen kustannustehokas ja aidosti pienituloisiin kohdistuva tulisi työttömyysturvan korotus toteuttaa ilman vastaavaa korotusta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Uudistuksen voisi aloittaa asumistuen tason korotuksella. Hallituksen on aika suunnata toimensa aidosti köyhyyden vähentämiseen ja turhan byrokratian keventämiseen. Asiaa tukee jo sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd.)[9] – kuinka moni muu kansanedustaja uskaltaa tarttua haasteeseen?
Sosiaalinen tekijä 
30.10.2015 23.04
En ehkä ymmärrä sosiaalialaa, enkä ole perehtynyt ehkä tarpeeksi uudistuksen ääriviivoihin. Mielestäni kuitenkin argumenttisi ovat ristiriidassa keskenään. Itse olen kuvitellut uudistuksen menevän niin, että se perusosa yms. lakisääteiset sosiaalitoimen osuudet siirtyvät kyllä Kelalle, mutta niissä säilyy edelleen sama valvonta varattomuuden ja tulottomuuden suhteen. Eli niitä lisäosia ei saisi, jos omaa rahaa tai tuloja olisi. Sinä oletat jostain syystä, että Kela myöntää kaikille kiinteästi saman verran ja pidät sitä huonona, koska lisäosaa ei periaatten vuoksi saisi maksaa kuin lyhytaikaisesti. Sitten ehdotat, että korotetaan Kelan maksama tuki tarpeeksi korkeaksi, eli samalle tasolle, ettei lisäosia tarvita. Eli siis onkin ihan OK maksaa lisäosat kaikille ja jatkuvasti, kunhan tuen nimi muutetaan? Ilmeisesti joko sinulla tai minulla on mennyt jotain pahasti ohi, koska eihän sosiaalityössä pitäisi takertua periaatteisiin ihan näin orjallisesti. Ihmisillä on katsos hätä ja byrokratia ahdistaa pientä ihmistä entisestään.
11.11.2015 21.55
Hei Jokke-pappa. Kiitos kommentistasi. Pointtini on juurikin, toimeentulotuen tulisi olla lyhytaikainen, viimesijainen tuki – sitä varten se on luotu. Tällä hetkellä kuitenkin moni joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, koska Kelan myöntämä kansaneläke, työttömyyspäiväraha ja asumistuki ovat liian pieniä. Näitä etuuksia tulisi korottaa. Näin ihmisen ei tarvitsisi hakea montaa tukea selvitäkseen menoista. Jokaisen hakemuksen käsittely myös maksaa – onko meillä varaa käyttää varojamme turhaan papereiden pyörittämiseen?
21.2.2014 13.40
Lähetin viestini kaikille sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenille. Yksi vastasi:
Hei Anu,
Pahoittelen vastaukseni viivästymistä!
Kiitos viestistäsi ja linkistä artikkeliin. Olen samaa mieltä, että paras ratkaisu olisi nostaa perusturvan tasoa, jotta yhä harvempi joutuisi toimeentulotuen piiriin, josta nouseminen on monille hankalaa.
Toimeentulotuen perusosan Kela-siirrolla ei tavoitella asiakasmäärän vähentämistä. Kustannuksia siirto kuitenkin se pienentäisi, koska Kelan järjestämänä käsittely hoituu tehokkaammin kuin kuntien monien eri tietojärjestelmien kautta. Tavoitteenamme on, että kuntien sosiaalityöntekijöille jäisi näin paremmat mahdollisuudet tukea niitä, jotka tarvitsevat rahan lisäksi muutakin apua.
Ymmärrän siis täysin huolesi ja haluan, että pienituloisimmat ihmiset saavat paitsi rahallisen, myös muun tarvitsemansa tuen.
Valoistuvaa kevättalvea!
Yst.terv. Outi
Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja, Vihreän eduskuntaryhmän pj., kaupunginvaltuutettu (Vihr.)
9.2.2014 19.21
Kiitos kommenteistanne!
9.2.2014 14.20
Kiitos mielenkiintoisesta kannanotostasi jälleen ajankohtaiseksi nousseesta aiheesta toimeentulotuen siirtämisestä Kelalle, tätä ollaan nyt kokeilemassa. Lyhytaikainen kokeilu tuo esille lyhyen ajan kokemuksen tulokset. Yhteiskunnallisten epäkohtien kehittäminen sellaisenaan on ihan hyvä asia ja siitä koituva hyöty palvelun käyttäjille tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti. Tuot kirjoituksessasi vaihtoehtona esille ensisijaisen sosiaaliturvan tason korotuksen, joka toisi kunnille säästöjä ja vapauttaisi sosiaalityön resursseja oikein kohdennettuun asiakastyöhön. Tämä on tärkeää tuoda esille. Liian usein sosiaalityön ajatellaan olevan toimeentulotukea.
Etuuskäsittely on yksi olennainen osa-alue kunnallista sosiaalityötä. Sosiaalityössä on kuitenkin kysymys taloudellisen tuen ohella laajemmasta kokonaisuudesta. Sosiaalityössä pyrkimyksenä on ennen kaikkea tukea ja edistää vähempiosaisten osallisuutta yhteiskunnassa ja ehkäistä syrjäytymistä. Osallisuus ja toimijuus tulee mahdollistua kaikille riippumatta iästä tai yhteiskunnallisesta asemasta. Heikki Waris on ottanut esille teoksessaan Suomalaisen yhteiskunnan rakenne vuonna 1948, 17 manifestin, jossa pyritään heikompiosaisten yhteiskunnallisen tilan radikaaliin kaventamiseen. Jo tuolloin ja aivan oikein, osattomuuteen, syrjäytymiseen ja syrjäyttämiseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Sosiaalityössä ei siis yksinomaan ole kyse taloudenhoidollisista asioista.
Syrjäytymisestä, syrjäyttämisestä, vieraantumiesta ja vieraannuttamisesta puhutaan yleensä silloin, kun ihminen siirtyy yhteiskunnan toiminnasta syrjään ja jopa potkaistaan ulos. Osattomuus voidaan käsittää osallisuuden puutteeksi. Syrjäytyminen ei ole ihmisen ominaisuus vaan tila. Osallistuminen on ihmisen tietoisesti tuottamaa yhteistoimintaa. Osallisuuden termi sisältää osallistamisen ja osallistumisen. Sosiaalinen osallisuus muodostuu osallisuudesta ja osallistumisesta. Osallistumisella voidaan tarkoittaa sellaiseen toimintaan osallistumista, joka on toisten ihmisten suunnittelemaa ja osallistujan oma vaikuttamisen ja suunnitteluun osallistumisen mahdollisuus on rajallista. Osallisuus on toimintaa, jossa ihminen sitoutuu ja ottaa vastuuta sekä haluaa vaikuttaa toimintaan. Osallisuuteen liittyy omakohtainen kokemus asioiden päättämisestä, vaikuttamisesta ja sitoutumisesta.
Toimijuutta ja osallisuutta ovat käsitelleet mm. (Jyrki Jyrkämä, Marjaana Seppänen 2009). Tarja Juvonen (2013), Kirsi Juhila (2006), Erik Allart (mm. 1964, 1976) Maarit Kairala (2009).
7.2.2014 13.31
En tiedä, miten Vantaalla, mutta ainakin täällä maalla, toimeentulotukia käsittelevät tavalliset toimistovirkailijat, eivät sosiaalityöntekijät.
5.2.2014 19.39
Ettei vain kirjoittajalla olisi huoli siitä, että mahdollisen Kela-yhteistyön myötä sosiaalityöntekijöiden mahdollisuudet kontrollointiin ja vallankäyttöön vähenisivät?