Matemaattinen mahdottomuus?

Lastensuojelu on viime aikoina ollut läsnä mediassa lähes päivittäin. Aiheina ovat olleet esimerkiksi ennakolliset lastensuojeluilmoitukset ja huostaanotot. Sen sijaan vuoden 2014 alusta voimaan tulleesta, lastensuojelussa asiakkaana olevan lapsen tapaamisiin liittyvästä uudistuksesta ei ole mediassa juurikaan pukahdettu.Uudistuksessa velvoitetaan sosiaalityöntekijää kirjaamaan asiakassuunnitelmaan kuinka usein lasta lastensuojelussa tavataan.

Tapaajana voi olla lapsen vastuusosiaalityöntekijä tai vaihtoehtoisesti joku muu lapsen olosuhteita hyvin tunteva lastensuojelun työntekijä. Vaikka lakitekstin velvoite koskeekin tapaamistiheyden kirjaamista, on muutoksen taustalla olleissa perusteluissa esitetty myös selkeitä tuntimääriä, jotka tulisi varata kunkin lastensuojeluasiakkaana olevan lapsen tapaamiselle. Tavoitteeksi on asetettu, että lastensuojelun sosiaalityöntekijän työajasta vähintään puolet käytetään lasten ja heidän perheidensä kohtaamiseen. Lain perusteluissa esitetään myös, että lasta tulisi tavata vähintään kaksi tuntia kuukaudessa silloin, kun tämä on aktiivisessa työskentelyvaiheessa. Aktiiviseksi asiakkuuden vaiheeksi on määritelty esimerkiksi lastensuojelutarpeen selvitys, asiakkaana jo olevan lapsen tilanteen arviointi tai sijoituksen valmistelu.

Lasten tapaamisten lisääminen herättää useimmissa lastensuojelutyötä tekevissä sosiaalityöntekijöissä riemua. Monelle sosiaalityöntekijälle juuri lasten tapaamiset ovat työn tähtihetkiä ja asia, joka ylläpitää työn mielekkyyttä. Myös esimerkiksi kodin ulkopuolelle sijoitetut nuoret ovat korostaneet sen tärkeyttä, että vastuusosiaalityöntekijällä on riittävästi aikaa tavata henkilökohtaisesti nuorta, kuulla hänen näkemyksiään sekä tarjota sijoitetulla lapselle tietoa niin päätöksenteon perusteista kuin lapsen oikeuksistakin. [ii]

Uudistus herättää toivoa siitä, että lapsen kohtaamiselle ja luottamuksellisen suhteen luomiselle syntyisi aiempaa paremmat mahdollisuudet. Luottamus ei synny hetkessä, vaan vaatii lapsen ja sosiaalityöntekijän yhteistä kiireetöntä aikaa.

Ilo lapsen nostamisesta työn keskiöön katoaa kuitenkin muutaman nopean laskutoimituksen jälkeen. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän työaika on viikossa 37 tuntia eli keskimäärin 148 tuntia kuukaudessa. Jos vähintään puolet työajasta käytetään suoraan asiakastyöhön lasten ja heidän perheidensä kanssa esimerkiksi kotikäyntien, verkosto- ja toimistotapaamisten merkeissä, tekisi se 74 tuntia kuukaudessa. Mikäli sosiaalityöntekijä käyttäisi asiakastyön ajasta 65 prosenttia lasten omiin tapaamisiin, voisi hän käyttää kuukaudessa lasten tapaamisiin hieman alle 50 tuntia. Jos kullekin asiakkaana olevalle lapselle on varattu kuukaudessa vähintään kaksi tuntia aikaa tavata vastuusosiaalityöntekijää, voisi sosiaalityöntekijällä olla asiakkaana kerrallaan alle 25 lasta. Tällöin kunkin lapsen vanhemmille ja verkostoissa työskentelyyn jäisi aikaa kuukaudessa yksi tunti.

	Viikko	Kuukausi
Työaika	37 h	148 h
Puolet työajasta asiakastapaamisia	18,5 h	74 h
65 % asiakastapaamisista lasten tapaamisia	12 h	48 h
Vanhempien ja lapsen verkostojen kanssa työskentelyyn käytetty aika	6,5 h	26 h

Hankaluudeksi muodostuu se, ettei Suomessa liene ainuttakaan paikkakuntaa, jossa lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakasmäärä olisi alle 25 asiakasta. Esimerkiksi vuonna 2012 Suomen kuuden suurimmassa kunnassa asiakasmäärät ovat vaihdelleet 57 – 93 lapsen välillä. Jos sosiaalityöntekijällä on asiakkaana 93 lasta, kertyisi hänelle jo pelkästään lasten tapaamisista 38 ylityötuntia kuukaudessa.

Lasten tapaamisia järjestettäessä on mietittävä heille varatun tuntimäärän lisäksi myös mikä on lapselle turvallisin tapaamispaikka. Useimmiten se ei ole sosiaalityöntekijän työhuone, vaan esimerkiksi koti, jolloin sosiaalityöntekijän työpäivästä on varattava aikaa myös matkustamiseen. Sosiaalityöntekijän on myös mietittävä mikä ajankohta on sopivin lapsen tapaamiselle. Esimerkiksi kouluikäisten lasten kohdalla tapaamiset pyritään painottamaan iltapäivään, jotta koulupäivä ei keskeytyisi.

Lastensuojelutyötä ohjaavan lain taustalla olevat perustelut ja käytettävissä olevien sosiaalityön resurssien todellisuus ovatkin kaukana toisistaan. Voidaan toki todeta, etteivät kaikki lastensuojelun asiakkaana olevat lapset ole aktiivisen asiakkuuden vaiheessa. Lastensuojeluasiakkuudessa onkin erilaisia vaiheita eikä sosiaalityöntekijä ole aina yhtä aktiivisesti läsnä lapsen ja perheen elämässä. Toisaalta voidaan kysyä kuinka monta asiakaslasta voi olla työskentelyn passiivisessa vaiheessa ja miksi lapsi on lastensuojeluasiakkaana, ellei hänen asioissaan työskennellä aktiivisesti. Katoaako lastensuojeluasiakkuuden tarve siksi, ettei vastuusosiaalityöntekijällä ole aikaa ja mahdollisuutta tavata lasta, arvioida hänen tilannettaan tai suunnitella ja järjestää tukitoimia?

Lapsen tapaamisten painottaminen on toivottu ja tervetullut muutos, mutta nykyresursseilla yhtälö ei toimi toivotulla tavalla.

Niina Pietilä

YTM

 

[ii]                     Vario, Pipsa, Barkman, Johanna, Kiili, Johanna, Nikkanen, Marko, Oranen, Mikko & Tervo, Jaana (2012) ”Suojele unelmia, vaali toivoa” Nuorten suositukset lastensuojelun ja sijaishuollon laadun kehittämiseksi.